Tampereen museoiden kulttuuriympäristöyksikkö (Pirkanmaan maakuntamuseo) suoritti 16.-17.8.2010 arkeologisen inventoinnin Nuutajärven lounaisrannan ranta-asemakaava-alueella. Inventointi tehtiin alueeseen kohdistuneiden kaavoitussuunnitelmien johdosta ja siinä selvitettiin sijaitseeko tutkimusalueella kiinteää muinaisjäännöstä. Inventoinnin esityöt tehtiin 12. ja 13.8.2010

ja siihen liittyvät jälkityöt kenttätöiden päätyttyä syksyn 2010 aikana.

Tutkimuksen teki FM Kirsi Luoto. Hankkeen valvojana toimi FM Ulla Lähdesmäki. Hankkeen rahoitti Nuutajärven kartano Notsjö gård Ab. Tutkimusten kustannukset olivat 2006 euroa (+ alv).

Inventointialue sijaitsee noin 8 kilometriä lounaaseen Urjalan kirkosta, Nuutajärven lounaisrannalla, noin 580 metriä eteläkaakkoon Nuutajärven kartanon päärakennuksesta. Inventointialue on Nuutajärven pohjoiseen viettävällä rannalla ja sitä rajaa etelässä ja idässä kulkevat pienehköt mökkitiet (kuvat 1 ja 2). Tutkimusalueen keskiosassa kasvillisuus on tammimetsää (kuva 3), mutta alueen kaakkoisosassa on tiheä kuusimetsäalue. Muualla kasvillisuus on lähes umpeen kasvanutta vanhaa peltoa tai ,kuten rannan tuntumassa ja alueen länsiosassa, laikutettua hakkuukaukeaa. Tutkimusalueen luonnollinen maalaji on hienojakoista hiekkaa.

Inventoinnin esityövaiheessa tutustuttiin Nuutajärven kartanoa ja inventointialuetta koskevaan vanhaa kartta-aineistoon. Tärkeimmiksi lähteiksi inventoinnin kannalta nousivat Lars Forssellin (1693) tekemä tiluskartta Nuutajärven kartanon tiluksista sekä Kuninkaankartaston Nuutajärven aluetta kuvaavat kartat. Näistä Forssellin (1693) kartta asemoitiin peruskartalle käyttäen apuna PhotoShop- ja MapInfo- tietokoneohjelmia. Asemoinnista voitiin havaita, että tutkimusalueella sijaitsi kaksi Forsselliin 1600-luvun lopulla kartalle piirtämistä tiloista (ks. kartta 2). Se, oliko kyseessä Nuutajärven kartanon torppa vai mahdollisesti läheiseen Väkkärän kylään kuuluva tila, ei kartasta käynyt ilmi. Sata vuotta nuoremmasta Kuninkaankartaston kartasta(Alanen & Kepsu 1989) huomataan,että tuolloin inventointialueelle ja sen lähelle on merkitty rakennuksia ja yksi kartanon torpista.

Urjalan kivkautinen asutus näyttää pääasiassa sijoittuvan 105 - 120 m mpy korkeuksille. Vaikka pohjoiseen viettävä jyrkähkö rinne ei etukäteen vaikuttanut todennäköisimmältä kivikautisen asuinpaikan sijaintipaikalta tuli myös tämä näkökulma ottaa huomioon inventoinnin kenttätyövaiheessa. Urjalan alueen kiinteiden muinaisjäännösten ominaispiirteisiin tutustuttiin aiempien aluetta koskevien inventointikertomusten avulla (Hirviluoto 1954; Pohjakallio 1990).

Invetoinnin kenttätyövaiheessa tutkimusalueella suoritettiin lähinnä silmämääräistä havainnointia. Historiallisen ajan muinaisjäännösten kohdalla tämä oli ensisijainen metodi. Joissakin tapauksissa käytettiin myös T-piikkiä, jolla tehtiin kairanpistoja lähinnä tutkimusalueen keskiosassa sijaitseviin kuoppamaisiin jäännöksiin.

Kivikautisen asutuksen kannalta potentiaaliset alueet käveltiin läpi muutamassa itä-länsisuuntaisessa kaistassa halki inventointialueen. Kohdalle sattuneita metsänhoidollisen laikutuksen yhteydessä syntyneitä maakasoja tarkasteltiin, mutta varsinaisia koekuoppia ei alueelle kaivettu. Havaintomahdollisuudet inventointialueen pohjoisosissa, lähellä rantaa olivat paikoin välttävät tiheän aluskasvillisuuden ja maaston vaikeakulkuisuuden vuoksi. Muualla havaintomahdollisuudet olivat hyvät.

Inventoinnin jälkityövaiheessa syksyllä 2010 kentällä otetut digitaalikuvat talletettiin cd:llä Pirkanmaan maakuntamuseon kulttuuriympäristöyksikön arkistoon sekä osin Tampereen museoiden KuvaSiiri-tietokantaan.

Peruskartalle asemoidusta Forssellin (1693) kartasta käy ilmi, että inventointialueelle sijaoittuu kaksi kartalla kuvattua rakennusta (kuva 4). Toinen sijoittuu inventointialueen lounaisrajalle ja toinen alueen keskiosaan. Valitettavasti vuoden 1693 kartasta eikä sen selitysosasta käy ilmi, ovatko kyseessä Nuutajärven torpat vai mahdollisesti läheiseen Väkkärän kylään kuuluvat talot. Peltoja tai niittyjä ei kartalle ole talojen yhteyteen kuitenkaan kuvattu. Sata vuotta nuoremmasta Kuninkaankartaston kartasta (Alanen & Kepsu 1989) huomataan,että tuolloin inventointialueelle ja sen lähelle on merkitty rakennuksia ja yksi kartanon torpista. Väkkärän kylä sijaitsee kaakommassa, inventointialueen ulkopuolella.

Kuninkaankartaston ja vuodelta 1855 olevan Kalmbergin kartaston (1855-1856) Urjalaa koskevan karttasivun (Kalmberg 1855) avulla on pääteltävissä, että inventointialueella mahdollisesti sijainnut torppa olisi nimeltään Tuulensuu. Tuulensuun torppa on perustettu Nuutajärven kartanon maille vuonna 1758 (Arajärvi 1973, 145). Vuoden 1859 isojakokartan (Jansson) mukaan inventointialueen lounaisosassa ja sen lounaispuolella on sijainnut tontti ja inventointialueelle merkitty peltoa (ks. kuva 14 ja kartta 4). 1870-luvulta olevaan venäläiseen topografikarttaan (XV 22) on merkitty rakennus inventointialueelle samaan paikkaa tien varteen jossa se esiintyy jo 1600-luvun kartalla. Sen sijaan muu topografikartassa kuvattu Sarapistonmäen alueen asutus näyttää sijoittuvan niukasti inventointialueen eteläpuolelle niin ikään tien varteen.

Inventoinnin kenttätyövaiheessa löydettiin alueelta useita asuin- ja elinkeinohistoriallisiksi tulkittuja kiinteitä muinaisjäännöksiä: neljä rakennuksen/uunin jäännöstä, kaksi kuopannetta ja yksi kylmämuurattu kellarikuopanne, parikymmentä kaskiröykkiöiksi tulkittua kiviröykkiötä sekä seitsemän muuta kiviröykkiötä. Kohteet on kuvattu tarkemmin raportissa jäljempänä muinaisjäännöskuvauksen yhteydessä. Lisäksi inventointialueen eteläosassa havaittiin tummantulikukan esiintymä. Asutushistorialliset jäännökset, rakennuksenpohjat, kellarirakenteet ja tulisijojen jäännökset lienevät liitettävissä alueen 1600-luvulta peräisin olevaan ja aina 1800-luvulle saakka jatkuneeseen asutukseen. Kaskiröykkiöalue saattaa puolestaa olla näitä jäännöksiä vanhempi.

Pirkanmaan maakuntamuseo suoritti 16.-17.8.2010 arkeologisen inventoinnin Nuutajärven lounaisrannan ranta-asemakaava-alueella. Inventointi tehtiin alueeseen kohdistuneiden kaavoitussuunnitelmien johdosta ja siinä selvitettiin sijaitseeko tutkimusalueella kiinteää muinaisjäännöstä. Inventoinnissa löydettiin useita asutus- ja elinkeinohistoriallisia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Muinaisjäännösalue sijaitsee inventoidun alueen kaakkoisosassa.

Painamattomat lähteet:

Hirviluoto, Anna-Liisa 1954: Urjalan pitäjän kiinteät muinaisjäännökset. Museoviraston topografisessa arkistossa.

Pohjakallio, Lauri 1990: Urjalan muinaisjäännösten inventointi. Museoviraston topografisessa arkistossa.

Kirjallisuus:

Alanen, T. & Kepsu S. 1989: Kuninkaankartasto Suomesta 1776-1805. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 505. Helsinki.

Arajärvi, K. 1973. Urjalan historia I. Urjala.

Niukkanen, Marianna 2009: Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset, tunnistaminen ja suojelu. Museoviraston Rakennushistorian osaston oppaita ja ohjeita 3.

Kartat:

Forssell, Lars 1693: Nuutajärven kartano, tiluskartta ja selitys. sig. H83 1/1. Kansallisarkisto, Maanimittauslaitoksen uudistusarkiston kokoelmat.

Jansson A. 1859: Karta öfver Notsjö gårds med derunder lydande Kinoila, Wäccärä och Walajärvi frälselegenheters ägoruti Urdiala socken Nedre Sääksmäki härad och Tavastehus län. Maanmittauslaitoksen kartta-arkisto, digitoitu isojakokartta ARKKI-tietokannasta ktj-selaintietopalvelun kautta. Sähköinen arkistoviite karttasivulle: 18: B, C / 5905106 (Separat förrättningskarta, kartdel Ib, ägokarta, Walajärvi, Wäkkärä). Arkistoviite kartan nimiölle: 18: B, C / 5905111 (Separat förrättningskarta, kartdel Ie, ägokarta, Walajärvi, Wäkkärä)

Kalmberg, Gustav Adolf 1855. Urjalaa koskeva karttasivu Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistosta: Kalmbergin kartasto R IV : List 9. www-osoite (30.8.2010): http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-2007816

Pitäjänkartta (Urjala) 2113 06. Kansallisarkiston digitaalinen aineisto: Maanmittaushallitus > Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto (kokoelma) > Pitäjänkartasto > Urjala (2113 06+05+09 Ia.* -/- -) www-osoite (10.9.2010): http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=508502

Venäläinen topografikartta Urjalan alueesta. Kansallisarkiston digitaalinen aineisto: Karttakokoelmat > Topografikarttojen kokoelmat > Venäläiset topografiakrtata MK 1:20000 > Hämeen lääniä, Tammelan kihlakuntaa. 120,806 km 2 [Urjala] (XV 22). www-osoite (30.8.2010): http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1508486