Rastin ja hotelli Victorian talojen rakennusinventointi tehtiin kesäkuussa 2010 Pirkanmaan maakuntamuseon kulttuuriympäristöyksikössä. Inventoinnin teki tutkija Heli Haavisto ja työtä ohjasi rakennustutkija Hannele Kuitunen.

Inventoinnin menetelmät perustuivat Pirkanmaan maakuntamuseon laatimaan rakennetun ympäristön inventoinnin ohjeistukseen. Työssä on analysoitu alueen ja rakennusten kulttuurihistoriallisia, rakennushistoriallisia ja maisemallisia tekijöitä sekä määritelty ne ominaisuudet, jotka ovat arvojen kannalta olennaisia.

Rakennusinventoinnissa on käsitelty Rastin talo, sen Itsenäisyydenkadun puoleinen siipi ja Victoria-hotelli yhtenä kohteena. Rakennusten yksityiskohtia ja materiaaleja on tarkennettu vielä erikseen rakennukset-osiossa.

Rastin ja hotelli Victorian rakennukset sijaitsevat noin kilometrin päässä Tampereen keskustorilta itään, heti rautatieasematunnelin toisella puolella. Tampereen keskustan läpi kulkeva Hämeenkatu vaihtuu aseman kohdalla Itsenäisyydenkaduksi, jonka alkupäässä rakennukset ovat. Alue kuuluu Tammelan kaupunginosaan eli Tampereen XVI kaupunginosaan. Kaupunginosa rajautuu länsipuolella rautatiehen, pohjoisessa Väinölänkatuun ja Tammelantorin pohjoisreunaan ja Tammelan pallokenttään. Idässä aluetta rajaa Kalevan puistotiehen ja etelässä Itsenäisyydenkatu. Tammelan alueen itäpuolella on Kalevan kaupunginosa, joka liittyy maisemallisesti käsiteltävään alueeseen.

Tutkimuksessa on käytetty lähteinä kirjallisuutta, rakennuspiirustuksia rakennusvalvonnan arkistosta, kaava- ja kiinteistötietoja, Tampereen museoiden kuva-arkiston valokuvia ja haastatteluja. Kirjallisuudesta tärkeimmät lähteet olivat Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998 -julkaisu, Hotelli Victorian rakennushistorian osalta Kahden sukupolven löylyt - teos ja Rastin talon osalta teos Tampereen Teknillisen Opiston Oppilasyhdistys 1912-1962 Matti Wacklinin kaupunginosakirja Tammela: suutarien pääkaupunki avasi Tammelan historiaa ja alueen kehitysvaiheita. Kenttätyö on tehty paikalla havainnoiden ja valokuvaten, minkä jälkeen on täytetty kohde- ja rakennuslomakkeet.

Valokuvamateriaalin olennaisimmat kuvat ovat raportissa kuvaliitteenä ja muut inventoinnin aikana alueesta ja rakennuksista otetut kuvat CD:llä digitaalimuodossa. Kuvissa on kuvaajan nimi ja ellei sitä ole erikseen mainittu, kuva on inventoinnin tekijän ottama.

Kohteen kannalta merkittävimpiä tekijöitä ja arvoja on eritelty visuaalisesti Hankealueen ympäristö -liitteessä. Kiinteistön tärkeimmät rakennusvaiheet (Rakennusvaiheet A-D) on myös selvitetty erillisessä kuvaliitteessä.

Ensimmäiset maininnat Tammelan alueesta ovat osana Hatanpään kartanon maita. Hatanpään torppariksi paikalle muutti Tuomas Tammerström. Hänen Heikki-poikansa otti käyttöön nimen Tammela. Alueella oli muutama muukin Hatanpään torppa, joista Tammela oli isoin. Alueella oli paljon peltoja, niittyjä ja kasvimaita. Osia siitä käytettiin karjalaitumena.

Ensimmäinen karttamerkintä Tammelasta on vuodelta 1758, jolloin Isojakokarttaan merkittiin Hatanpään kartanon Tammelan torppa. Tammelan torppa, jonka mukaan koko kaupunginosa sai myöhemmin nimensä, sijaitsi nykyisen Tammelankatu 2 kohdalla, eli Insinöörioppilastalon tontilla.

Vuonna 1876 Tampereen kaupunki osti Hatanpään kartanolta Kyttälän ja Tammelan ja liitti ne osaksi omia alueitaan. Alueen torpparit joutuivat vuokraamaan peltonsa nyt kaupungilta. Alue alkoi kehittyä voimakkaasti rautatien rakentamisen jälkeen vuonna 1876.

Kaupunginarkkitehti F.L.Calonius suunnitteli Tammelan alueelle tiukkaan ruutukaavaan pohjautuvan asemakaavan vuonna 1887. Kaavaan oli piirretty 24 korttelia, joilla oli 98 tonttia. Puutalotontteja alettiin myydä vuonna 1890 ja rakennuksia nousi nopeassa tahdissa. Tammelan puutalot olivat pääosin yksikerroksisia puurakenteisia kaupunkitaloja, joiden korkeissa kivijaloissa oli työ- ja liiketiloja. Myös Tammelan torppa purettiin 1890-luvulla Tammelankadun varteen rakennetun uudisrakennuksen alta.

1910-luvulla puutaloalueelle rakennettiin ensimmäiset massiivisiset tiili- ja kivirakennukset. Tammelan torin reunalle nousi Lambert Pettersonin suunnittelema Aaltosen kenkätehdas (1913-16) ja Birger Federlayn Pikilinna (1921). Itsenäisyydenkadun varteen rakennettiin rautatieläisten asuinrakennus Toralinna 1902 sekä Attilan kenkätehdas vuonna 1915.

Tammelan alue koki erittäin voimakkaita muutoksia 1960-luvun puolivälistä lähtien. Alueelle alettiin rakentaa korkeampia, moderneja kerrostaloja ja Puu-Tammelan rakennukset purettiin niiden alta. Muutosten taustalla oli kaupungin kasvu ja leviäminen rautatien itäpuolelle sekä Hämeenkadulta Itsenäisyydenkadulle kulkevan liikenteen lisääntyminen. Ensimmäisiä alueen muutosten näkyviä osoituksia oli Tammelan torpan uudisrakennusten purkaminen ja Rastin Insinöörioppilastalon rakentaminen niiden paikalle Itsenäisyydenkadun alkupäähän vuonna 1961.

Uusi, vuonna 1966 vahvistettu asemakaava sinetöi alueen muutoksen. Entisen Puu-Tammelan alueella on nykyään pääosin 1970- 80-luvulla rakennettuja kerrostaloja ja liikerakennuksia. Puu-Tammelan alueesta on jäljellä Salhojankadun varressa oleva suojeltu alue.

Erityisen merkittävä piirre Tammelan ja viereisen Kalevan alueen muodostumisessa ovat 1960-luvun alussa rakennetut suuret oppilaitokset ja niiden mukanaan tuomat opiskelijat. Tampereen itäpuolelle nousivat 1960-luvulla mm. Tampereen yliopisto vuonna 1960, Tampereen Teknillinen oppilaitos (Sirkka ja Aarne Piirainen) 1961-63, Sampolan koulu vuonna 1962 sekä Kauppaoppilaitos vuonna 1965.

Oppilaitosten lisääntyessä alueelle tuli myös uusia asukkaita ja voimakas opiskelijakulttuuri. Opiskelija-asuntoja alettiin rakentaa samaa tahtia oppilaitosten kanssa. Vuonna 1959 perustettu Tampereen seudun opiskelija-asuntosäätiö TOAS oli yksi merkittävimpiä opiskelija-asuntoloitten rakennuttajia. Useita vanhoja tehdasrakennuksia saneerattiin asuntolakäyttöön, mm. Branderin kenkätehdas Tammelassa. Ensimmäisiä uusia opiskelija-asuntoloita alueella oli Insinöörioppilastalo Rastin lisäksi TOAS:n opiskelija-asuntola Vanha Domus (1961-65) Väinämöisenkadulla, Kalevan alueella. Domusta on käytetty samoin kuin Rastia kesähotellina. Teiskontien varteen Kaupin alueelle rakennettiin uusi Keskussairaala vuonna 1962, joka myös lisäsi liikennettä ja toimintoja Tampereen itäosassa.

Hankealue rajautuu itäpuoleltaan Kalevan alueeseen. Kalevan alueen merkittävimpiä rakennuksia ovat 1950-luvun alussa rakennetut Harry W.Schreckin suunnittelemat Kalevan tornit. Kalevan tornit muodostavat koko aluetta määrittävän arkkitehtonisen kokonaisuuden ja näkyvät hyvin myös tarkasteltaviin kohteisiin, etenkin Rastin torniin. Toinen merkittävä rakennus alueella on Itsenäisyydenkadun päädyssä sijaitseva Raili ja Reima Pietilän suunnittelema Kalevan kirkko (1964-66). Kalevan alue on määritelty yhdeksi valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä (RKY). Se on yksi laajimmista ja yhtenäisimmistä kaupunginosista, jotka on toteutettu jälleenrakennuskaudella funktionalismin kaavoitusperiaatteiden mukaisesti.

Tarkasteltavat kohteet, Rasti ja hotelli Victoria sijaitsevat Tampereen rautatieaseman välittömässä läheisyydessä. Tampereen rautatieasema on maailmansotien välisen ajan merkittävimpiä asemarakennushankkeita Suomessa ja se on listattu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi (RKY). Asema-alueen kulttuurihistoriallisesti merkittävimpiä rakennuksia ovat Otto Flodinin ja Eero Seppälän suunnittelema funktionalistinen asemarakennus ja sen torni vuodelta 1936 sekä radan itäpuolella olevat kaksi veturitallia vuosilta 1874-1930. Punatiilinen asema- ja veturitallirakennusten sarja liittyy itäpuolella olevaan Tullinaukion rakennuskantaan ja sillä on suuri kaupunkikuvallinen merkitys.

Rautatieaseman rakennuksiin liittyvät Rastin lähellä Murtokadun ja Vellamonkadun risteyksessä sijaitsevat B.Granholmin suunnittelemat rautatien tavara-aseman toimistorakennukset vuodelta 1907, tavara-aseman vieressä oleva rautatieläisten seurantalo Morkku (1907) ja puinen rautatieläisten asuinrakennus (1902). Morkun edustalla Murtokadun varressa on pieni pätkä mukulakivikatua. Edempänä Peltokadun varrella on tiilinen kolmikerroksinen Lompanlinna (1923) ja rautatieläisten poliklinikaksi 1950-luvulla rakennettu puutalo. Lompanlinna oli rautatieläisten asuinrakennus. Rakennusten välillä on viehättävä pieni puistoalue.

Rautatieaseman alitse kulkeva tunneli rakennettiin 1933-36. Sitä ennen radan ylitse kulki silta Hämeenkadulta Tammelankadulle. Rautatietunnelin rakentaminen merkitsi liikenteen suuntautumista Hämeenkadulta Itsenäisyydenkadulle (silloinen Puolimatkankatu) ja Itsenäisyydenkadun muuttumista alueen pääväyläksi.

Itsenäisyydenkadun varressa sijaitsevia kulttuurihistoriallisesti ja arkkitehtonisesti erittäin merkittäviä rakennuksia ovat kohdetta vastapäätä sijaitsevat Tullikamari ja Pakkahuone (Georg Schreck 1897-1901). Hieman edempänä sijaitsee massiivinen ja näyttävä Attilan kenkätehdas (Heikki Tiitola 1915). Rakennus on nykyään virasto- ja toimistokäytössä. Itsenäisyydenkadun punatiiliarkkitehtuuria jatkaa Bruno Granholmin vuonna 1902 valmistunut rautatieläisten asuinrakennus Toralinna osoitteessa Itsenäisyydenkatu 6. Kaikki nämä Itsenäisyydenkadun eteläpuolella, kohteen välittömässä läheisyydessä sijaitsevat rakennukset on kaavassa suojeltu.

Inventoitavan alueen sijainti on kaupunkikuvallisesti erittäin merkittävä. Alue sijaitsee aivan Tampereen keskustassa, rautatieaseman vieressä. Rautatieaseman merkitys liikenteen solmukohtana ja kaupunkiin tulevien ihmisten tulopaikkana on suuri. Rautatieasema ja siihen liittyvät rakennukset on kuuluvat valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin (RKY 2009). Rautatien lähiympäristö on rakennuskannaltaan matalaa ja sen vieressä sijaitsevat korkeat rakennukset näkyvät kauas.

Rakennukset sijaitsevat Tampereen keskustan läpi kulkevan Hämeenkadun ja Itsenäisyydenkadun muodostaman pääväylän välittömässä läheisyydessä. Myös Tammelan läpi kulkevan liikenteen kannalta Itsenäisyydenkatu on merkittävä. Katu muodostaa Tammelan puistokadun kanssa alueen halkaisevan akselin.

Itsenäisyydenkadun alkupäässä kohteen läheisyydessä on useita kaavassa suojeltuja rakennuksia, eli vastapäätä sijaitsevat Tullikamari ja Pakkahuone, Attila ja Toralinna. Huomion arvoisia ovat myös lähiympäristön useat säilyneet rautatietoimintoihin liittyneet rakennukset, jotka muodostavat oman kulttuurihistoriallisen verkostonsa Rastin rakennusten lähipiiriin ja ympäristöön.

Lisäarvoa inventoidulle kohteelle tuo sen asutushistoriallisesti merkittävä sijainti. Tontilla on sijainnut 1700-luvulta lähtien Tammelan torppa, jonka mukaan kaupunginosa on saanut nimensä. Torppa on vanhimpia alueelta tunnettuja asuinpaikkoja. Torpan paikalla sijainneet 1890-luvun uudisrakennukset purettiin Rastin insinöörioppilastalon alta vuonna 1959. Torpan paikan tarkempi asemointi historiallisten karttojen pohjalta on tarpeen alueen maankäytön jatkosuunnittelussa.

Mahdollisessa uudisrakentamisessa tulisi huomioida erityisesti Itsenäisyydenkadun varteen muodostuva kokonaisuus sekä rakennusten sijaintipaikka Tampereen itäpuolen avainpaikalla. Käytännössä tämä tarkoittaa korkeatasoiseen arkkitehtuuriin panostamista ja paikan kaupunkikuvallisen aseman säilyttämistä (esimerkiksi vastaavan maamerkin luomista) Tärkeää on myös huomioida Tammelan ruutuasemakaavan katuverkon ja kulkureittien säilyttäminen. Jatkuvuutta tulisi löytää myös toiminnalliselle monimuotoisuudelle ja katutason monipuoliselle liiketoiminnalle.

Lahtinen, Leo. Tampereen Teknillisen Opiston Oppilasyhdistys 1912-1962. Forssa 1962.

Mukala, Jorma. Metso, Voima, Tuulensuu. Tampereen arkkitehtuuria. Tampere 1999.

Ratapihan pohjoispään ja Tammelan länsiosan kaupunkikuvaselvitys. Tampereen kaupunki, kaavoitusyksikkö 12/2004.

Seppälä, Raimo. Kahden sukupolven löylyt. Tampereen Saunasäätiö 1957-2007. Tampere 2008.

Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri. Tampereen kaupungin ympäristötoimi kaavoitusyksikkö julkaisuja 2/98. Tampere 1998.

Wacklin, Matti. Tammela: suutarien pääkaupunki. Tampereen kaupunginosakirjat 1997.