214105

Muinaisjäännösalueen äärikoordinaatit

Kesän 2010 koekaivauksen perusteella kohteen laajuus on noin 690 neliömetriä.

Kohde sijaitsee noin 840 metriä länsilounaaseen Sahalahden kirkosta, Rautian kylässä, Sahaladen - Kangasalan -tien pohjoispuolella, lähellä tämän ja Mäkipäähän sekä Eerolaan vievän tien risteystä. Alue on tätä nykyä peltoa, jota idässä rajaa pieni pusikoitunut joutomaa-alue.

Maisema oli keskiajalla ja uuden ajan alussa Sahalahdella Längelmäveden, Keljonjärven ja Kirkkojärven seudulla hyvin erilainen nykyiseen verrattuna. Näiden järvien vedenpinnan korkeus on laskenut useita metrejä vuoden 1604 jälkeen, jolloin maankohoamisen vaikutuksesta Längelmävedelle puhkesi uusi lasku-uoma Iharin kankaalle. Tätä aiemmin oli laskujärvenä ollut Roine Sarsankosken kautta. Tämän jälkeen vedenpinnan korkeuteen on vaikuttanut myös ihmistoiminta kuten Iharin uoman perkaaminen 1700-luvulla sekä Kaivannon kanavan sortuminen vuonna 1830. Vedenpinnan korkeus oli ennen edellä mainittuja muutoksia noin 89 - 90 m mpy, josta lopulta laski nykyiseen 83 m mpy korkeuteen. Kohteen pohjoispuolella lainehti aikoinaan Mertajärvi.

Paikalle tehtiin vuoden 2009 inventoinnin yhteydessä neljä koekuoppaa (50 x 50 cm), joista yhdessä oli havaittavissa kulttuurimaata. Tummanruskeaksi värjäytynyttä hietaa tuli koekuopasta numero 30 noin 3 - 5 senttimetrin paksuinen kerros 35 senttimetrin syvyydeltä. Kulttuurimaakerros sijaitsi selvästi peltokerroksen alla ja oli paksumpi koekuopan kaakkois- kuin luoteisreunalla. Peltokerroksen ja kulttuurimaakerroksen välisestä vaihettumiskerroksesta saatiin löytöinä kaksi palaa tiiltä. Muissa alueelle tehdyissä koekuopissa ei ollut havaittavissa kulttuurimaata. Löytöinä niistä saatiin peltokerroksesta pieniä tiilenpaloja, rautanaula sekä pala rautavarrasta.

Kohteen välittömässä läheisyydessä, noin 100 metriä etelään sijaitsee Raution historiallisen ajan kylätontti. Ensimmäiset kirjalliset maininnat Raution kylästä ovat 1500-luvun alusta, jolloin Pälkäneen käräjillä on toiminut lautamiehenä vuosina 1506 - 1509 Lauri Olavinpoika ja vuonna 1509 Heikki Olavinpoika (Suvanto 1972, 100). Vuoden 1539 maakirjan mukaan Raution kylässä oli tuolloin viisi taloa. Ensimmäinen kartta, jossa Raution kylän sijainti esiintyy, on vasta vuodelta 1887 (MHA 15:-g, karttalehti 1). Tämän kartan mukaan asemoituna kylänpaikka asettuu Sahalahti - Kangasala -tien eteläpuolelle nykyisen Heikkilän tilan tilakeskuksen kohdalle.

Kesän 2010 koekaivauksessa Uotila 2:n asuinpaikalle tehtiin yhteensä 14 koeruutua. Tutkimukset liittyivät Gasum Oy:n alueelle suunnittelemaan maakaasuputkilinjaan. Kaivauksissa todettiin alueella esiintyvät 10 - 20 cm paksu tummanruskea hiesukerros, josta saatiin löytöinä vähän palanutta savea sekä joitakin tiilenpaloja. Lisäksi kohteen itäosassa havaittiin noen ja hiilensekainen hiesukerros, jonka yhteydessä esiintyi myös oranssiksi palanutta hiesua. Samasta koeruudusta, mutta noensekaisen kerroksen yläpuolelta, löydettiin kivinen hioin.

Kesän 2010 tutkimusten yhteydessä teettetyn radiohiilianalyysin mukaan sai tummanruskeasta hiesukerroksesta otettu näyte kalibroimattomanksi radiohiiliäkseen noin 6000 BP. Analyysin mukaan ajoitettu näyte ei ollut hiiltä vaan mutaa tai turvetta. Sen sijaan noensekaisesta hieusta otetulle näytteelle saatiin analyysissä kalibroitu mediaani-ikä 358 AD.

On mahdollista, että tummanruskea hiesukerros liittyy lähellä virtaavaa puroon toisin sanoen olisi jonkinlainen ojan (aiemmin kenties suuren puron) pohjan saostumakerros. Tätä käsitystä tukee Helsingin yliopiston Luonnontieteelisen keskusmuseon tulkinta maakerroksesta otetun näytteen luonteesta (mutaa/turvetta) ja kasvimakrofossiilianalyysissä esiin tulleet maatuneen heinän jäämät kerroksesta otetussa makrofossiilinäytteessä. Koekaivauksessa ei kuitenkaan pystytty selvittämään miksi kerroksesta kuitenkin saatiin historialliselle ajalle ajoitettavia löytöjä tai miten löydöt olivat kontekstiinsa joutuneet. Siksi tummanruskean hiesukerroksen luonnetta kulttuurikerroksena ei voida tutkimuksen valossa sulkea pois.

Koeruudussa 11 havaittu palanut maannos (noen- ja hiilensekainen hiesu ja oranssi hiesu) voi olla seurausta alueella aikanaan tapahtuneesta metsäpalosta, mutta se saattaa olla seurausta myös ihmistoiminnasta, esimerkiksi kaskeamisesta. Maannoksen syntyprosessin liittämistä kaskeamiseen tukee kulttuurisidonnaisten kasvien (jauhosavikka, konnanleinikki, peltohatikka) siementen löytyminen kerrostumasta tehdystä kasvimakrofossiilianalyysistä. Toisaalta taas itse viljanjyvien puuttuminen ko. näytteistä antaa olettaa, ettei kerrostumalla kuitenkaan ole yhteyttä kaskiviljelyyn tai että viljely on tapahtunut jossakin näytteen ottopaikan läheisyydessä. Ihmistoiminnan vaikutusta maannoksen syntyprosessiin ei kuitenkaan voi koekaivauksen tulosten perusteella sulkea pois

Luokka 2. Kohteen tarkempi rajaus sekä vanhimpien kulttuurikerrosten ja rakenteiden sijainnin ja säilyneisyyden selvittäminen vaatii lisätutkimuksia (koekaivauksia).

Kohteen suoja-alueeksi ehdotetaan viittä metriä.

Kohteesta noin 250 metriä lounaaseen sijaitsee Heikkilän kivikautinen asuinpaikka (730 010 007), 420 metriä länteen Mäkipään kivikautinen asuinpaikka (730 010 006) sekä noin sata metriä etelään Raution historiallinen kylänpaikka (vuoden 2009 inventoinnin kohde numero 6).

KM 2010039: 1 - 7