Pohjanmaantie (ent. Lielahdentie) on osa Pispalan kannaksella kulkenutta vanhaa maantietä. Kuninkaantienä ja myöhemmin Kyröskosken maantienä tunnettu tie on yksi vanhimmista sisämaan ja Pohjanlahden rannikon välisistä teistä, joka on yhdistänyt Hämeen Turkuun, Ala-Satakuntaan ja Pohjanmaahan. Tie on ollut käytössä ainakin jo 1500-luvulla. Pispalan länsipuolella tie haarautui lounaaseen, Turun suuntaan sekä luoteeseen Ylöjärven ja Hämeenkyrön kautta Pohjanmaan rannikolle. Luoteishaara tunnetaan nykyisin nimellä Pohjanmaantie ja se on säilynyt samalla paikalla vähintään 1800-luvulta asti. Arvoalueella on historiansa vuoksi on merkittävää liikennehistoriallista arvoa.

Ensimmäiset rakennukset kadun varteen ovat todennäköisesti nousseet jo historiallisen ajan alussa. 1900-luvun alkupuolella kadunvarsi on ollut kaupunkimaisen tiivis, koostuen eri-ikäisistä ja kokoisista asuin- ja piharakennuksista. Pohjoispuolella on säilynyt ehjä neljän pienikokoisen asuinrakennuksen rivi, Pohjanmaantie 18-24, jotka tunnetaan rakentajasukunsa mukaan Virtasen valtakuntana. Rakennukset edustavat katoamassa olevaa huoneen ja keittiön rakennustyyppiä ja kertovat 1900-luvun alun asumisen ja elämisen tavasta. Pohjanmaantie 14 ja 16 ovat aiemmin muodostaneet yhtenäisen viiden rakennuksen pihapiirin, jossa tarinan mukaan olisi ollut talli, johon nykyistä Pohjanmaantietä kaupunkiasioille tulleet maalaiset ovat voineet jättää hevosensa päiväksi. Pohjanmaantien ja Pispalan valtatien välisellä kulmatontilla on ollut sepän ja kivenhakkaajan verstaat. Kadunvarren rakennuskanta on uusiutunut voimakkaasti 1900-luvun kuluessa, etenkin inventointialueen ulkopuolelle jäävällä kadun eteläpuolella.

Rakennuksia tulisi purkaa vain pakottavasta syystä, myös tiet, muurit ja pihojen rakenteet olisi huomioitava. Katulinjaa tai kulkureittejä ei tulisi muuttaa. Katuliittymien ja pihojen pinnoitteena tulisi suosia nurmea ja hiekkaa ja välttää laajoja betonikivilaatoituksia tai asfaltointia. Uudisrakentaminen on mahdollista vanhaa rakennustapaa ja mittakaava noudattaen.

Tarkennus 2012:

Alueen arvojen säilymisen kannalta tärkeää on:

Vanhan rakennuskannan, asuin- ja piharakennusten, säilyminen.

Pihojen kasvillisuuden säilyminen perinteisenä.

Pihojen, katuliittymien, ajoteiden ja polkujen pintojen säilyminen perinteisinä nurmi- ja hiekkapintaisina.

Muurien, portaiden ja muiden pihojen rakenteiden säilyminen perinteisenä.

Osin kaupunkimaisen, rakennuksin rajatun katutilan säilyminen.

Leveän entisen maantien katulinjan ja muiden kulkureittien säilyminen.

Katunäkymän säilyminen.

Uudisrakentamisen toteuttaminen lähiympäristön vanhaa rakennustapaa ja mittakaava noudattaen.

Uudisrakennusten sijoittaminen katulinjaan, piharakennukset tontin perälle.

Pispalan rakennusinventointi: PMM, Anu Eerikäinen, 2001.

- Helenius Kyllikki, Pispala, Tampereen pääkaupunki. Tampere-seura. Tampere 2001.

- Ilmakuva-aineisto, Tampere 1946, 1956, 1966. Tampereen kaupunki ja maanmittauslaitos.

- Kartta Tampereen - Epilän maantien rajankäynnistä Hyhkyn, Kaarilan ja Pispalan kylissä 1930. Tampereen kaupunki, Kaupunkimittaus, arkisto.

- Pohjois-Pirkkala, Pispala, tonttikartta 1930, P.A. Ahomaa (Ahonius); Tampereen kaupunki, Kaupunkimittaus, arkisto.

- Vanhat valokuvat kohteesta ja sen ympäristöstä; alueen kiinteistön omistajien hallussa, http://www.pispala.fi/pispalakuvia ja Tampereen museoiden Kuva-arkisto.

Alueen asukkaat ja kiinteistön omistajat, inventoinnin yhteydessä haastatellut pitkään Pispalassa asuneet henkilöt.

Pirkanmaan maakuntamuseon arkisto, CD-levy: Pispalan rakennusinventointi 2009.