rakennusperinteinen

sosiaalihistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Pihapiirin puurunkoinen pienkerrostalotyyppinen asuinrakennus 001 on peräisin 1900-luvun alusta. Alkujaan puolet pienempi rakennus siirrettiin tontille 1910-luvulla ja laajennettiin nykymuotoonsa 1927. Puurunkoinen suurehko piharakennus 002 on todennäköisesti 1910-luvulta. Asuinrakennus on muutoksista huolimatta säilyttänyt 1920-luvun laajennuksen jälkeisen muotonsa ja piirteet. Piharakennus on pääosin alkuperäistä vastaavassa asussa. Asuinrakennuksessa on nähtävissä puutaloklassismin piirteitä, kuten selkeä suorakaide runkomuoto, julkisivujen aukotuksen symmetria, mansardikatto ja päätyihin taittuvat räystäät. Pihan pinnat, rakenteet, jäsentely ja kasvillisuus ovat säilyneet perinteisenä.

Alueella 1900-luvun alkupuolella tyypillinen asumisen ja elämisen tapa, pienehköjä asuntoja puutalossa ja aputiloja piharakennuksessa, on säilynyt.

Pohjanmaantien, entisen maantien ja Keksikujan kulmauksessa sijaitsevalla avoimella pihapiirillä ja molemmilla suurehkoilla rakennuksilla on maisemallinen merkitys katunäkymässä.

Kohde sijaitsee Pohjanmaantien varren kulttuurihistoriallisella arvoalueella (2009/A1).

Kohde sijaitsee näkyvällä paikalla Pohjanmaantien ja Keksikujan kulmassa. Katuliittymä on tontin itäkulmasta Keksikujalta ja betoniportaita Pohjanmaantieltä. Tontti nousee loivasti Pohjanmaantieltä koilliseen ja sillä sijaitsee 1900-1930-luvuilla rakennetut kookas usean asunnon asuinrakennus sekä isokokoinen piharakennus.

Kohde muodostuu asuin- ja piharakennuksesta pihoineen. Asuinrakennus on entisen asukkaan kertoman mukaan valmistunut 30.6.1900 Pispalaan junaradan varteen. Se siirrettiin nykyiselle paikalleen 1917. Syynä todennäköisesti, se että tontti oli pieni ja tarvittiin lisää tilaa kasvavalle perheelle. Piharakennus rakennettiin paikalleen 1910-luvun lopulla. Siinä oli pihasauna, ulkohuoneet, liiterit ja talli kahdelle hevoselle. Suullisen perimätiedon mukaan maalaiset olisivat Lielahdentietä, nykyistä Pohjanmaantietä kaupunkiin tullessaan voineet jättää hevosensa talliin päiväksi. Talossa oli myös oma hevonen, jota vuokrattiin peltotöihin ja jolla kuljetettiin palkkiosta kuormia.

Talo oli alkujaan puolet pienempi, radan puoleinen pääty on vanhempi. 1927 taloa laajennettiin Pohjanmaantien suuntaan. Rakennuksen siirsivät ja laajensivat Kalle (Kaarle) ja Fanni Myllyoja (synt. 1900).

Laajennetussa talossa oli useita asuntoja: yksi hellahuone ja viisi 1h+k asuntoa. Muutamissa myös vuokralaisia. Pihakaivosta haettiin vesi pitkälle 1950-luvulle.

Tontti oli aluksi vuokralla ja ostettiin omaksi 1932. 1960-luvulla kiinteistö periytyi lapsille. Asuinrakennuksen asunnot jaettiin heille ja ainakin osa asuikin jonkin aikaa talossa. Sittemmin talo muutettiin osakeyhtiöksi, kun kukaan lapsista enää ei tuntenut sitä omakseen. Kiinteistön asunnot ovat olleet pitkään vuokrattuina. Asuntoja on yhdistelty siten, että 2000-luvun alussa asuntoja oli 4: kivijalassa 2, ensimmäisessä kerroksessa 1 ja vintillä 1. Rakennus on ollut 2000-luvulla useita vuosia tyhjillään. Se on vaihtanut hiljattain omistajaa. Uusi omistaja on aloittanut talossa peruskorjauksen.

Länsipuolisella naapuritontilla oli näyttävä kolmen rakennuksen muodostamia rakennusryhmä, jossa toimi Rannilan kauppa.

Kohteen lähiympäristössä on muutamia 1900-luvun alkupuolen asuinrakennuksia sekä uudehkoja kookkaita usean perheen asuinrakennuksia. Kohde on osa Pohjanmaantien varren vanhaa katumaisemaa.

Tonttia rajaa Pohjanmaantieltä matala betonimuuri. Loiva rinnepiha on hoitamaton, nurmipintainen ja siellä kasvaa muutamia suuria koivuja ja sireenipensasta.

Pihapiiri kokonaisuutena tulisi säilyttää mahdollisimman tarkkaan. Rakennuksia ja rakenteita tulisi purkaa vain pakottavasta syystä, eikä sellaiseksi voida katsoa ylläpidon laiminlyöntiä. Tontilla olevien rakennusten sijoittelun periaatetta ei tulisi muuttaa. Pihapiirin ilme, rakenteet, pinnat ja kasvillisuus tulisi säilyttää perinteisenä. Kohtuullisen pieniä muutoksia sallitaan, mutta ne tulisi tehdä tarkkaan harkiten ja kohteen kulttuurihistoriallisia ominaispiirteitä kunnioittaen. Uudisrakentamista tulisi välttää. Rakennusten mahdolliset muutokset tai laajennukset tulisi tehdä ensisijaisesti vaipan sisällä ja välttää rakennusten rungon laajentamista. Jos rungon muutokseen tai laajennukseen on riittävät perusteet, tulisi korostetun tarkkaan huomioida mm. olemassa olevan ympäristön mittakaava ja rakennustapa. Kaikissa muutos- ja korjaustöissä olisi noudatettava rakennukseen sopivaa rakentamista.

Tarkennus 2012:

Pihapiirin ja rakennusten tai muun kohteen arvojen säilymisen kannalta tärkeää on:

Asuin- ja piharakennuksen, pihan pintojen, rakenteiden ja kasvillisuuden muodostaman 1900-luvun alkupuolelle ominaisen eheän pihapiirin säilyminen.

Asuinrakennus – piharakennus rakennusparin säilyminen.

Rakennusten kattomuodon, runkomuodon ja rakennusajankohdalle ominaisten tai niitä vastaavien julkisivumateriaalien, muotojen ja tyylipiirteiden säilyminen.

Useiden asuntojen tai vaikutelman useista asunnoista säilyminen asuinrakennuksessa.

Rinnerakentamisesta johtuvan korkean asu-tun betonisen kivijalan säilyminen asuinra-kennuksessa.

Rinnepihan tasoerojen säilyminen.

Pihapiirin ja rakennusten aseman säilyminen katumaisemissa.

Pispalan rakennusinventointi: PMM/ Anu Eerikäinen/ 5.6.2001.

2001 inventoinnin kohdenumero 18 (Keksikuja 1).

Ilmakuva-aineisto, Tampere 1946, 1956, 1966. Tampereen kaupunki ja maanmittauslaitos.

Pohjois-Pirkkala, Pispala, tonttikartta 1930, P.A. Ahomaa (Ahonius); Tampereen kaupunki, Kaupunkimittaus, arkisto.

Vanhoja valokuvia kohteesta ja sen ympäristöstä; Pohjanmaantie 18 kiinteistön omistajan hallussa, http://www.pispala.fi/pispalakuvia ja Tampereen museoiden Kuva-arkisto.

Kiinteistön entinen asukas ja naapurit.