Pirkanmaan maakuntamuseo suoritti kesällä 2009 Tampereen Santalahden arkeologisen inventoinnin. Tutkimukset tehtiin Tampereen kaupungin tilauksesta suunnitellulla asemakaava-alueella. Inventointiin kuului esihistoriallisten ja historiallisten kohteiden inventoinnin lisäksi kesällä 2008 Pispalan inventoinnissa paljastuneen kohteen tarkastus. Tutkimuksen kustannukset olivat 5236 euroa (+alv). Inventointityön esi-, kenttä- ja jälkityöt suoritti FM Kalle Luoto. Tutkimuksiin osallistui HuK Teemu Tiainen kahtena kenttätyöpäivänä. Tutkimuksen valvojana toimi FM Ulla Lähdesmäki Pirkanmaan maakuntamuseosta. Inventoinnin jälkityöt ja raportti tehtiin syksyllä 2009.

Tutkimusalue sijaitsee noin 1,5 kilometriä Tampereen keskustan länsipuolella. Tutkimusalue sijaitsee Näsijärven (pinnan korkeus 95,4 m mpy) ja Pyhäjärven (77,2 m mpy) välisellä kannaksella sijaitsevan Pispalanharjun pohjoisrinteellä. Alue rajautuu pohjoisessa Näsijärveen, lännessä uittotunnelin rakenteisiin, etelässä kaksiraiteiseen rautatiehen ja idässä Paasikiventien niin sanottuun Haarlan mutkaan.

Alue on hyvin epätasaista ja korkeuserot ovat suuria. Alueelle on tyypillistä pohjoiseen laskeva rinnemaasto. Etenkin radan pohjoispuolinen rinne on monipaikoin jyrkkä. Näsijärven ranta on tasaisempaa. Alunperin teollisuusrakennukset oli rakennettu Näsijärven rantaan. Nykyisin entiset teollisuuslaitokset sijaitsevat noin 100 metrin etäisyydellä rannasta, koska rantaa on siirretty tuomalla useita kymmeniä metrejä leveä täyttömaakerros. Täyttömaakerroksen päälle on rakennettu valtatie 12, eli Paasikiventie. Tietä edeltävää rantavyöhykettä on ainoastaan Pölkkylänpuistossa Pölkkylänniemessä inventointialueen länsiosassa.

Vielä 1800-luvun alkupuolella Santalahden alue todennäköisesti kasvoi mäntymetsää. Pyynikinharjun jyrkällä pohjoisrinteellä sijaitseva Santalahti oli käytännössä katsoen rakentamatonta aluetta aina 1800-luvun loppupuolelle saakka. Alue on jäänyt asumattomaksi, koska kapean rantakaistaleen ilmasto, maaperä ja maasto ovat soveltuneet huonosti viljelylle. Alueen historiallisesti merkittävin rakenne lienee ollut Pyhä- ja Näsijärven erottaneen kannaksen pohjoisrinteellä kulkenut itä-länsi -suuntainen maantie. Santalahden alueen lounaispuolella nykyisen Pispalan torin läheisyydessä ovat kohdanneet sekä vesi- että maareitit, minkä tuloksena nykyisen Pipalantorin kohdalle kehittyi markkinapaikka. Santalahden alue kuului vuoteen 1937 asti Pohjois-Pirkkalan pitäjän Hyhkyn kylään. Vuosisatojen ajan se oli osa Hyhkyn kylän Simolan kantatilaa (vrt. P. Bergiuksen kartta v. 1783 ja Simolan tonttikartta 1911).

Tampereen teollisuus keskittyi 1800-luvun jälkipuoliskolla Tammerkosken rantavyöhykkeelle. Kaupungin kasvaessa 1800-luvun lopulla höyryvoimalla toimivaa teollisuutta voitiin rakentaa myös aiempaa kauemmaksi koskesta. Vapaa tonttimaa, Näsijärven tarjoamat vesiyhteydet, Pohjanmaan valtatie ja Porin radan valmistuminen vuonna 1895 vaikuttivat voimakkaasti alueen teollistumiseen. Samanaikaisesti tehtaiden rinnalle kohosi tehtailijoiden, toimihenkilöiden ja tehdastyöläisten asuntoja. 1900-luvun alkuun tultaessa alueen tärkeimmäksi teollisuuden alaksi olivat nousseet sahat. Tampereen sahat rakennettiin Näsijärven rantaan, jonne tukit oli helppo kuljettaa uittamalla. Santalahden teollisuusympäristö oli laajimmillaan toisen maailmansodan aikoihin.

Ennen 1800-luvun lopun teollisuusrakentamista Santalahteen ei johtanut teitä. Teollisuusalueen tärkein maakulkureitti oli rautatie. Porin radan rakentamisen yhteydessä paperitehtaan kohdalle rakennettiin pysäkki. Santalahden seisakkeen päärakennus rakennettiin vuonna 1914 ja sitä laajennettiin 1923. Rautatiepysäkki purettiin vuonna 1972. Radalta oli pistoraiteita alueen teollisuuslaitoksille. Maantieyhteydet alueelle kulkivat rautatien ylitse aina Rantatien valmistumiseen 1960-luvulla saakka. Nykyinen nelikaistainen Paasikiventie rakennettiin täyttömaalle 1980-luvulla.

Santalahden teollisuusjärjestelmän varhaisia kuljetusjärjestelmiä olivat harjun ylittäneet puurakenteiset tukkitiet. Vuosina 1863-64 Porin höyrysaha rakensi harjun ylitse ensimmäisen konevoimalla toimineen tukkitien. Kapeimmalle kohdalle hajua rakennettiin kiskotie, jota pitkin tukit vedettiin ensi hevosilla ja vuodesta 1873 höyryvoimalla harjun laelle, mistä ne saivat vapaasti laskea rullatietä pitkin Pyhäjärveen. Punamullalla maalattu "punainen tukkitie" siirtyi myöhemmin W. Rosenlewin omistukseen. Reposaaren höyrysahayhtiö rakensi oman rullatiensä, "harmaan tukkitien", vuonna 1876. Uittorakenteisiin kuuluu myös vuonna 1930 harjun läpi rakennettu uittotunneli. Uitto siirtyi tunneleihin ja harmaa tukkitie purettiin vuonna 1932 ja punainen tukkitie vuonna 1935.

Nykyisin inventointialue on vanhaa teollisuusaluetta, jota luonnehtivat vanhat teollisuus- ja asuinrakennukset pihapiireineen. Alue oli suurelta osalta entistä tai nykyistä teollisuusaluetta. Korttelialueen keskivaiheilla on uudehko asuintalokortteli. Alueen reilut sata vuotta sitten tapahtunutta teollistumista edeltävää maastoa alueella ei juurikaan ollut.

Alueen eteläpuolinen Pispalan alue on valtakunnallisesti merkittävää kulttuuriympäristöä. Santalahden alueen valtakunnallisesti merkittävänä kulttuuriympäristönä on mainittu rautatiehen liittyvä Santalahden seisake. Osayleiskaavassa Santalahden seisakkeen korkea kivirivinteri on merkitty merkinnällä sr-1.

Tarkastelun kohteena olleelta Santalahden alueelta ei tunnettu aiempia muinaisjäännöskohteita. Tampereen ensimmäisen muinaisjäännösinventoinnin suoritti Jouko Räty vuosina 1971-1972, minkä tuloksena Pispalan alueelta todettiin yksi kiinteä muinaisjäännös, Tahmelan lähde. Teija Nurmisen vuonna 1994 tekemässä Tampereen perusinventoinnissa ei alueelta todettu muinaisjäännöksiä.

Inventoinnissa alueelta etsittiin uusia muinaisjäännöksiä ja tarkastettiin edelliskesänä Pispalan inventoinnin yhteydessä saatu tieto mahdollisesta I Maailmansodan aikaisesta linnoituslaitteesta. Tavoitteena oli paikantaa ja dokumentoida Santalahden kiinteät muinaisjäännökset mahdollisimman kattavasti.

Esihistoriallisia kohteita etsittiin topografisesti otollisilta alueilta. Käytännössä esihistoriallisten kohteiden kannalta otollista maastoa oli säilynyt ainoastaan alueen länsiosassa Santalahden venesataman länsi- ja lounaispuolella, jossa historiallisen ajan maankäyttö ei ole totaalisesti muokannut maan pintakerroksia tai rantaviivaa.

Historiallisten kohteiden paikantaminen perustui kirjallisiin lähteisiin ja vanhoihin karttoihin. Inventoinnin esityövaiheessa tutustuttiin Maanmittaushallituksen vanhaan karttamateriaaliin Kansallisarkistossa Helsingissä. Arkistosta löytyi Daniel Hallin 1700-luvulla piirtämä kartta, jonka avulla voitiin hahmotella alueen kulkureittejä. Myöhemmistä kartoista, kuten Ahoniuksen kartasta (1929-1931) hahmoteltiin maisemasta jo kadonneiden elementtien, kuten tukkiteiden, sijaintia. Karttojen lisäksi käytettiin kaupungin vanhaa ilmakuva-aineistoa, jonka vanhimmat kuvat olivat vuodelta 1946.

Inventoinnin suunnittelussa käytettiin apuna Vadim Adelin (2008) laatimaa arkeologista inventointiraporttia Ylä- ja Ala-Pispalan sekä Tahmelan alueesta. Tämä oli erityisen tarpeellista, koska monet historiallisen ajan rakenteet ovat kulkeneet harjun poikki etelä-pohjoinen -suunnassa. Tämänkaltaisia rakenteita ovat mm. tukkitiet ja Pispalan pulteriaita.

Inventoinnin esityövaiheessa tarkasteltiin vanhoja karttoja ja ilmakuvia. Kartta-analyysissä vanhoja karttoja vertailtiin nykykarttoihin. Analyysin yhteydessä mittakaava- ja suuntakorjauksia sekä virheitä ja maiseman muutoksia pyrittiin myös huomioimaan. Analyysin apuna käytettiin kuvankäsittelyohjelmaa (Adope Photoshop) ja paikkatieto-ohjelmaa (MapInfo).

Inventoinnin yhteydessä tarkastettiin ennakkotietojen ja maaston topografian kannalta potentiaalisiksi arvioituja kohteita. Lisäksi inventointialueen ulkopuolelta dokumentoitiin muinaisjäännöskohteena I Maailmansodan aikainen linnoituslaite.

Inventoinnin kenttätyömenetelmiin kuuluivat koekuopitus, pintapoiminta ja muinaisjäännösten näkyvien rakenteiden visuaalinen havainnointi. Koekuoppia kaivettiin ainoastaan Pölkkylänniemeen ja Paasikiventien eteläpuolelle Pispalan uittotunnelin itäpuolella. Valta osa Pölkkylänniemen ja Uittotunnelin välisestä alueesta on kuitenkin niin jyrkkää rinnettä, että varsinaiseen asumiseen se tuskin on koskaan soveltunut. Muutamia lapionpistoja tehtiin Paasikiventie 31 - 35 alueelle, jossa on saattanut olla säilynyt pieniä osia Näsijärven 1900-lukua edeltävästä rantavyöhykkeestä. Koekuopat kaivettiin lapiota tai lastaa käyttämällä puhtaaseen pohjamaahan, useimmiten ainakin noin 30 - 40 cm syvyyteen. Dokumentointivälineinä käytettiin valokuvausta, sanallisia kuvauksia ja karttamerkintöjä. Etäisyysmittauksia tehtiin 50 metrin kelamitalla ja sijainnin määrityksen apuvälineenä käytettiin GPS -laitetta.

Tutkimusalueesta laadittiin yleiskartta ja tarpeen vaatiessa kohteista laadittiin tarkempia kohdekarttoja. Jälkitöissä maastossa saadut mittaustulokset siirrettiin MapInfo ohjelmaan käyttäen KKJ 3 koordinaatistoa. Kenttätutkimusten kartat piirrettiin puhtaaksi Tampereen kaupungin koordinaatistoon, koska tutkimuksen pohjakarttana käytettiin Tampereen kaupungin kantakarttaa. Raportissa sijaintitiedot on ilmoitettu yhtenäis- (i/p (KKJ 3)) ja peruskoordinaatteina (x/y (KKJ 2)).

Raportti laadittiin Pirkanmaan maakuntamuseon ympäristöSiiri tietokantaan, josta myös raportti tulostettiin. Inventoinnin yhteydessä saatiin talteen yksi kvartsi-iskos. Inventointikuvia ja alkuperäistä inventointiraporttia säilytetään Pirkanmaan maakuntamuseossa.

Tehdyn kartta-analyysin perusteella näyttää siltä että vanhin tielinja Pispalanharjun ylitse kulki harjun laen pohjoispuolella. Vanhimmissa kartoissa tielinja kulkee nykyisen Pispalantorin kohdalta Pispalan kirkolle, josta tielinja siirtyy itäänpäin kuljettaessa Porin radan alueelle. Haulitornin jälkeen tielinja noudattelee Ratakadun linjausta Tikkutehtaankadun kohdalle, josta tielinja näyttää kääntyvän kohti koillista. Tielinjaan on merkitty kilometripylväs tai muu rakenne nykyisen Ratakatu 35:n kohdalla. Maastossa kohde tarkastettiin, mutta paikalla ei voitu havaita rakennetta, joka olisi voinut liittyä karttamerkintään.

Vanhimpiin karttoihin on myös merkittynä teitä- tai ehkä oikeammin polkuja, jotka kulkevat Näsijärven rannasta uittotunnelin suuaukon itäpuolelta Pispalantorin suuntaan nykyisten Koukkarinkujan ja Koukkarinkadun itäpään välisellä alueella. Reittiä on ilmeisesti käytetty myös kirkkomatkoilla, joiden yhteydessä poluille lienee annettu humoristinen nimi "ruumiinpuntari" (Suursara 1942: 59). Matkoilla käytetyt veneet ja mahdollisesti myös kirkkomaahan Pirkkalaan kuljetetut ruumiit kannettiin tällä kohtaa harjun kapeimman kohdan yli.

Ilmeisesti Pispalan uittotunnelin kohdalla on ollut vanha satamapaikka tai jäänyli kulkeneiden talviteiden rantautumiskohta. Tällä kohdalla on Näsijärven ja Pyhäjärven välinen kannas kapea ja maasto melko helposti kuljettava. Ilmeisesti Näsi- ja Pyhäjärven välinen liikenne on jo pitkään suosinut Uittotunnelin kohtaa, koska linjauksen läheisyydessä sijaitsee kivikautinen asuinpaikka ja historiallisen ajan kylä. Alueelta on tehty myös rautakaudelle ajoittuva irtolöytö, soikea kupurasolki (KM 23765).

Maastotöiden yhteydessä havaittiin, että alueelle tyypillinen teollisuus- ja siihen liittyvän infrastruktuurin, kuten junanradan ja teiden, rakentaminen oli muokannut voimakkaasti maastoa Pispalanharjun pohjoispuolisilla rinnealueilla. Alueella oli useita alueen historiasta kertovia rakenteita, joita ei kuitenkaan nuoren ikänsä puolesta voida pitää muinaisjäännöskohteina. Näiden rakenteiden säilyttämistä on kuitenkin syytä harkita muiden keinojen avulla. Merkittävimpiä rakenteita kuvattiin ja dokumentoitiin kenttätöiden yhteydessä.

Alueen muinaisjäännöskannan selvittäminen oli mielenkiintoinen ja haastava tehtävä. Santalahdessa kohtaa kaksi ikiaikaista valtakunnallisesti tärkeää liikennereittiä, itä-länsi suuntainen harjureitti ja pohjois-etelä -suuntainen vesireitti. Oletettavasti harjun pohjoisrinne ei ole houkutellut pysyviä asukkaita esihistoriallisella ajalla, koska lähistöllä on ollut asutukselle edullisempiakin alueita. Pysyvä asutus alueelle lienee syntynyt vasta 1800-luvun loppupuolella Tampereen kaupungin kasvun, Santalahden teollistumisen ja Porin radan rakentamisen yhteydessä. Kapea liikenteen solmukohta houkutteli venäläiset linnoittamaan Pispalaa 1910-luvulla. Santalahden aseman kohdalla on kirjallisten lähteiden perusteella ollut vahvoja linnoituslaitteita. Ilmeisesti rakenteet olivat jääneet myöhemmän asuin- ja teollisuusrakentamisen alle.

Nykymaisemassa on kuitenkin jäljellä rakenteita, jotka osaltaan kertovat alueen menneisyydestä ja identiteetistä. Ohikulkijalle ovat tutuimpia kaupunginosan nykyilmeen luovat hylätyt tehdasrakennukset. Näyttävän, nyttemmin kasvillisuuden peittämän, rakenteen muodostaa myös Santalahden asemaan kuuluva kivirivinteri. Niiden ohella voidaan nostaa esille 1800- ja 1900-lukujen rakentamiseen liittyvät pienempimuotoiset rakenteet, kuten teiden- ja katujenvarsilla rinnettä vastaan rakennetut pulteriaidat.

Adel, Vadim 2008. Tampere, Ylä- ja Ala-Pispalan sekä Tahmelan arkeologien inventointi 2008. Kulttuuriympäristöyksikkö, Pirkanmaan maakuntamuseo (Raportti).

Ahonius, Paavo 1929-1931. Kaupungin uusi asemakartta (kartta). Kaupunkimittauksen arkisto (Tampere).

Järvinen, T. & Sinisalo, U (toim.) 1973. Ainutlaatuinen Pispala: muistelmia ja kuvauksia Pispalasta ja sen asukkaista. Pispalan moreeni.

Alanen, Timo & Kepsu, Sulo 1989. Kuninkaan kartasto Suomesta 1776-1805. Helsinki.

Bergius, P. 1783. Maanmittaushallituksen arkisto (Pispalan kylän isojakokartta).

Hall, Daniel 1767. Första delen af chartan öfver Carla, Rahola och Vilillä skatte rusthålls... Kansallisarkisto, Maanmittaushallituksen arkisto (Kartta).

Helenius, Kyllikki 2001. Pispala Tampereen pääkaupunki. Tampere-Seura ry.

Helenius, Kyllikki 21003. Hyhky hyvä kylä. Tampere.

Louhivaara, Maija 1999. Tampereen kadunnimet. Tampereen museoiden julkaisuja 51. Tampere.

Raja, Ulla 1995. Tampereen kaupungin inventointi 1994. Tampereen museot (Raportti).

Rasila, Viljo 1988. Markkinapaikasta tehdaskaupungiksi. Tampereen historia I. Tampereen kaupunki, ss. 315-735.

Räty, Jouko 1972. Tampereen muinaisjäännökset. Tampereen alueen, paitsi Teiskon kaupunginosan, inventointi. Museovirasto (Raportti).

Santalahti, selvitys rakennetusta ympäristöstä 2007. Arkkitehtitoimisto Hanna Lyytinen (Raportti, Pirkanmaan maakuntamuseon arkisto).

Suvanto, Seppo 1988. Talonpoikainen Tampere keskiajalta 1600-luvun puoliväliin. Tampereen historia I. Tampereen kaupunki. ss 161-313.

Suvanto, Seppo 2001. Vanhan Satakunnan henkilötiedosto 1303-1571. (http://www.narc.fi/suvanto)

Suursara, Kaarlo 1942. Tampereen läntisen liitosalueitten asutushistoriaa. Tammerkoski -lehti kesäkuu 1942. (Artikkeli)

Tampere. kantakaupungin ympäristö- ja maisemaselvitys. Tampereen kaupunki/suunnittelupalvelut.

Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998. Tampereen kaupungin kaavoitusyksikkö, julkaisuja 2/98.

Tiusanen, Pauliina 2000. Santalahti, rakennusinventointi. Rakennuskulttuurityö kivikenkä (Raportti, Pirkanmaan maakuntamuseon arkisto).