rakennusperinteinen
rakennustekninen

sosiaalihistoria

maisemakokonaisuus
maisemallisesti keskeinen sijainti

Pihapiirin neljän asuinrakennuksen muodostama tiivis rakennuskokonaisuus on rakennettu 1920-luvulla. Rakennuksista kolme on tyypiltään yksittäispientaloja (001, 002, ja 004) ja yksi puurakenteinen pienkerrostalo (003). Rakennusten yleisilme on säilynyt pääosin hyvin, vaikka ne on peruskorjattu melko voimakkaasti. Erittäin jyrkällä rinnepihalla on säilynyt runsaasti vanhoja säästöbetonisia rakenteita, kuten muureja, portaita ja tasanteita. Pihan pinnat ja kasvillisuus ovat säilyneet perinteisenä.

Kaikissa neljässä asuinrakennuksessa on erikoisia, rakennusteknisesti arvokkaita sisäänkäynti- ja kivijalkaratkaisuja jyrkkään rinteeseen sijoittamisesta johtuen.

Rakennuskokonaisuus on rakennettu Benjamin Vuorenmaan toimesta ja tunnetaan yleisesti nimellä Vuorenmaan valtakunta. Pihapiiri on muodostunut pispalalaisuuden tunnukseksi, mistä johtuen sillä on erityistä symboliarvoa. Alueella 1900-luvun alkupuolella tyypillinen asumisen tapa, pieniä asuntoja erikokoisissa puutaloissa, on säilynyt.

Pihapiiri rakennuksineen muodostaa arvokkaan maisemakokonaisuuden, joka kertoo erin-omaisella tavalla Pispalan 1900-luvun alkupuolen haastavasta rinnerakentamisen tavasta ja yh-teisöllisestä vuokrataloelämän ja asumisen tavasta.

Tahmelan viertotien ja Kannaksenkatujen välissä sijaitsevalla pihapiirillä ja sen kaikilla neljällä asuinrakennuksella on suurehko maisemallinen merkitys katunäkymissä ja laajemminkin lä-hiympäristössä.

Kohde sijaitsee Kannaksenkadun ja Päivölänkadun risteyksen kulttuurihistoriallisella arvoalu-eella (2009/A8).

Kohde sijaitsee Tahmelan viertotien ja Kannaksenkadun välisellä tontilla, viertotieltä koilliseen nousevassa erittäin jyrkässä rinteessä. Tontilla sijaitsee neljä useita asuntoja käsittänyttä asuintaloa sekä piharakennus.

Kohde muodostuu neljästä asuinrakennuksesta ja pienestä piharakennuksesta pihoineen. Rinnetontti on kuulunut Kaarilan kartanoon. Benjamin ”Penna” Vuorenmaa osti kartanon isännältä Otto Thunebergilta edullisesti suurehkon maa-alan 1910-luvulla. Paikalla sijaitsi 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa rakennettu huoneen ja keittiön hirsimökki, muutoin tonttia pidettiin sen jyrkkyyden vuoksi rakennuskelvottomana. Ylöjärveltä Vuorenmaan torpasta muuttanut Vuorenmaa oli tullut Finlaysonille värjäriksi 1900-luvun alkupuolella. Hän oli ostanut itselleen ensimmäisen oman talon jo vuonna 1910 ollessaan 18-vuotias. Tarinan mukaan Kannaksenkadun jyrkkään rinteeseen oli heitetty piikkilankaesteitä kansalaissodan jäljiltä. Vuorenmaa asui tontin lähistöllä ja keri tontilla lojuvat piikkilangat rullalle ja myi ne Ylöjärven maanviljelijöille, mistä hän sai rahat tontin ostamiseen. Vuorenmaa ryhtyi laajentamaan tontilla sijainnutta mökkiä vuodesta 1920 alkaen pohjoiseen päin. Hänestä tuli ammatiltaan talonomistaja. Vuorenmaan kerrotaan ostaneen lisää maata etelärinteeltä ja rakentaneen yhteensä 11 vuokrataloa, mm. Kannaksenkatu 6:ssa sijaitsevat kaksi asuinrakennusta. Vuorenmaa rakensi myös Kannaksenkatuun yhdistyvän tien, joka nimettiin hänen mukaansa Vuorenmaantieksi (myöh. Valtakunnantie, nyk. Tahmelan viertotie).

Alun perin nykyistä suuremmalle viertotien ja Kannaksenkadun väliselle tontille valmistui kaikkiaan viisi vuokrataloa 1920-luvun aikana. Viides taloista ns. sekajuna sijaitsi kaakonpuolisella naapuritontilla. Rakennus purettiin uudisrakennuksen tieltä 1980-luvulla. Rakennukset suunnitteli luultavimmin Benjamin Vuorenmaa itse ja rakentajina toimivat kirvesmiehet ja mahdollisesti myös tulevat vuokralaiset. Rakennuksissa oli parhaimmillaan 20 asuntoa. Tiivis rakennuskokonaisuus tunnetaan nimellä Vuorenmaan valtakunta. Kiinteistö on muodostunut pispalan työväen asumisen symboliksi, jossa on mm. kuvattu useita elokuvia. Siinä ovat edustettuina kaikki pispalalaisiksi mielletyt piirteet: rinnerakentaminen, rakentamisen tiiveys, vuokrataloasuminen, rakentamisen monimuotoisuus, vaihteleva mittakaava, jne.

Rakennukset on 1970-80-luvuilla muutettu asunto-osakeyhtiöksi. Asuntoja on nykyisin yhteensä 7. Tontin pohjoisin rakennus on tiettävästi ollut alueen ensimmäinen peruskorjauskokeilun kohde. Kaikki asuinrakennukset on peruskorjattu 1980-luvulla. Tontin lounaispäädyssä sijaitseva piharakennus on rakennettu 1980-luvulla vanhan liiteri ja ulkohuonerakennuksen tilalle ja toinen varastorakennus lähelle tontin pohjoiskulmaa. Uudehkoja piharakennuksia ei ole inventoitu erikseen niiden vähäisen rakennushistoriallisen arvon vuoksi.

Kohteen lähiympäristö on uudistunut voimakkaasti 1900-luvun jälkipuoliskolla. Kaakon puolelle on rakennettu omakotitalo ja lounaispuolelle kookas usean asunnon moderni rivitalo. Idänpuoleinen vanha asuinrakennus on laajennettu ja peruskorjattu siten ettei sitä enää voi tunnistaa vanhaksi rakennukseksi. Länsipuolelta aukeaa laaja kasvimaa-alue.

Tonttia on aidattu pystylauta- ja pensasaidoin. Erittäin jyrkkää rinnettä on pengerretty pulterikivi- ja betonimuurein. Pihassa on runsaasti vanhoja ja uusittuja betoniportaita. Tontilla kasvaa koivuja, pihlajia, argervoja sekä vähäisiä kukkaistutuksia. Tiiviistä rakentamisesta ja rinteestä johtuen pihatilaa on hyvin vähän. Pihan jäsentely, pinnat ja kasvillisuus ovat perinteiset.

Pihapiiri kokonaisuutena tulisi säilyttää mahdollisimman tarkkaan. Rakennuksia ja rakenteita tulisi purkaa vain pakottavasta syystä, eikä sellaiseksi voida katsoa ylläpidon laiminlyöntiä. Tontilla olevien rakennusten sijoittelun periaatetta ei tulisi muuttaa. Pihapiirin ilme, rakenteet, pinnat ja kasvillisuus tulisi säilyttää perinteisenä. Kohtuullisen pieniä muutoksia sallitaan, mutta ne tulisi tehdä tarkkaan harkiten ja kohteen kulttuurihistoriallisia ominaispiirteitä kunnioittaen. Uudisrakentamista tulisi välttää. Rakennusten mahdolliset muutokset tai laajennukset tulisi tehdä ensisijaisesti vaipan sisällä ja välttää rakennusten rungon laajentamista. Jos rungon muutokseen tai laajennukseen on riittävät perusteet, tulisi korostetun tarkkaan huomioida mm. olemassa olevan ympäristön mittakaava ja rakennustapa. Kaikissa muutos- ja korjaustöissä olisi noudatettava rakennukseen sopivaa rakentamista.

Tarkennus 2012:

Pihapiirin ja rakennusten tai muun kohteen arvojen säilymisen kannalta tärkeää on:

Asuinrakennusten, pihan pintojen, rakenteiden ja kasvillisuuden muodostaman 1900-luvun alkupuolelle ominaisen tiiviin ja eheän pihapiirin säilyminen.

Neljän asuinrakennuksen muodostaman rakennusryhmän säilyminen.

Asuinrakennusten kattomuodon, runkomuodon ja rakennusajankohdalle ominaisten tai niitä vastaavien julkisivumateriaalien ja muotojen säilyminen.

Useiden asuntojen tai vaikutelman useista asunnoista säilyminen asuinrakennuksissa.

Rinnerakentamisesta johtuvien korkeiden tai erittäin korkeiden kivijalkojen ja sisäänkäyntiratkaisujen säilyminen asuinrakennuksissa.

Rinnepihan tasoerojen säilyminen.

Pihapiirin ja asuinrakennusten aseman säilyminen katumaisemissa ja avoimessa lähiympäristössä.

- Pispalan rakennusinventointi: PMM/ Anu Eerikäinen/ 2.5.2002.

2002 inventoinnin kohdenumero 158.

- Kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998.

- TTKK:n 1970-luvun rakennusinventointi: Juha Malm.

- Ilmakuva-aineisto, Tampere 1946, 1956, 1966. Tampereen kaupunki ja maanmittauslaitos.

- Kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998. (s. 262)

- Kartta Tampereen Ylä-Pispalan ja Ala-Pispalan kaupunginosien katualueita varten pakkolunastettavista alueista 1965. Tampereen kaupunki, Kaupunkimittaus, arkisto.

- Pispalan 20. vuosisata. Vuodet 1900-1999, Salo Kirsti ja Patjas Sakari 1999.

- Pohjois-Pirkkala, Pispala, tonttikartta 1930, P.A. Ahomaa (Ahonius); Tampereen kaupunki, Kaupunkimittaus, arkisto.

- Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998.

- Vanhat valokuvat kohteesta ja sen ympäristöstä; http://www.pispala.fi/pispalakuvia ja Tampereen museoiden Kuva-arkisto.

Kiinteistön osakkeen omistaja, asukas ja inventoinnin yhteydessä haastatellut pitkään Pispalassa asuneet henkilöt.