laitosasumista.

Palvelukeskuksen naapurina vanhainkodin vanhassa päärakennuksessa toimii Takahuhdin taidekeskus, jota isännöi Tampereen taideyhdistys r.y. Taaempi puurakennus on asuinkäytössä ja itäreunan lämpökeskus tyhjillään.

Kaava-alue rajoittuu pohjoisessa Kourutaltankatuun sekä vinottain sijoitettuun kerrostalorivistöön. Idässä on metsää, ja etelässä laskeutuva peltomaisema. Lännestä tontti rajautuu Kirjavaisenkadun kuusiaitaan ja rivitaloalueeseen.

Kaava-alueen maisema eroaa ympäröivästä, melko tiiviisti rakennetusta maastosta avarana ja levollisena tasanteena, josta päänäkymä on kaakon-etelän suuntaan. Myös tontin sisälle muodostuu avoimia näkymiä.

Messukylän kunnan ostettua Hinttalan tilan maat rakennuksineen alkoi alueiden pilkkominen asuintonteiksi. Hinttalan tilakeskus otettiin kokonaisuudessaan kunnalliseen käyttöön, jolloin tontille rakennettiin uudisrakennus ja vanhat maatilan rakennukset siirtyivät kunnalliskodin käyttöön. Laitos tunnettiin perustamisensa aikaan vaivaistalona tai köyhäintalona, sittemmin pitkään kunnalliskotina, myöhemmin vanhainkotina ja lopulta Takahuhdin palvelukeskuksena.

Kunnalliskoti jatkoi maataloustuotantoa omaan tarpeeseen. Tilalla viljeltiin viljaa ja metsää sekä pidettiin hevosia ja karjaa. Tontille on nykyisten rakennusten lisäksi kuulunut myös itä - länsisuuntainen navettakeskus tontin pohjoisosassa. Maatalous hiipui 1970-luvulla, jolloin rakennuskantaa uusittiin. Uusimmat kaava-alueen rakennukset ovat 1970-luvun alussa rakennetut lämpökeskus ja Takahuhdin palvelukeskuksen talo.

Tontti rajautuu maisemasta selkeästi ja rakennusten tyyliin sopivasti. Lännessä Kirjavaisenkadulla, entisen vanhainkodin päärakennuksen edustalla kulkee sankka kuusiaita, josta erkanee näyttävä koivukuja pääovelle. Etelän suuntaan piha rajautuu luontevasti isojen koivujen ja pengermäisen maanmuodon avulla. Idässä rajana on nurmialue ja pensasaitaa. Pohjoisessa selkeän rajan muodostaa pysäköintialue palvelukeskuksen edustalla. Kaikista suunnista, erityisesti luoteesta, lännestä ja etelästä lähestyttäessä näkymä on riittävän avoin, jolloin rakennuksille ja niiden suhteille jää tilaa maisemassa. Tontin kokonaisuus ja rakennusten sekä pihatilan vuoropuhelu on tällöin mahdollista hahmottaaa.

Kaava-alueella on säilynyt vanha maaseutumainen pihapiiri varsin hyvin. Perushahmona on perinteinen keskeispiha. Tontti on hiukan kumpuileva, väljän puistomainen keidas, johon rakennukset sijoittuvat luontevasti muodostaen viihtyisiä ja suojaisia pihapiirejä.

Keskeinen oleskelupiha on rakennusten 2, 3 ja 4 välissä, missä toteutuu perinteinen päärakennuksen, sivurakennuksen ja talousrakennuksen hierarkinen vuorovaikutus. Oleskelua varten pihalla on penkkejä ja keinu sekä tunnuksena lipputanko. Rakennusten 2 ja 5 välissä, puretun navettarakennuksen nurkalla, sijaitsee pienehkö puiden rajaama terassi, joka on sorapohjainen ja reunustettu makaavin kivipaasin. Lehtimajamaiselle pihaterassille on käynti pohjoisesta.

Pohjoinen piha-alue rakennuksen 5 ympärillä sekä länsiosa rakennuksen 1 edustallea ovat luonteeltaan avarampia maisemapihoja, jotka nostavat pihapiiriin esiin maisemasta ja muodostavat vehreän suojavyöhykkeen.

Tontin puusto noudattaa maaseuturakentamisen perinnettä: isot koivut ja kuuset merkitsevät keskeisiä kulkureittejä rakennukselta toiselle sekä rajaavat pihaa. Isot puut sopivat kookkaan päärakennuksen seuraan sekä kuusiaidan ja koivukujan vastapainoksi.

Pihapiiri suositellaan pidettäväksi puistomaisena, ei kuitenkaan liian tarkasti muotoiltuna. Läntinen kuusiaita, koivukuja lännestä sekä kuusikujanne kaakkoon kohti rakennusta 3 on syytä säilyttää pihan keskeisinä jäsentäjinä. Aluetta rakennusten 1 ja 3 välissä tulisi hoitaa siten, että säilytetään oleskelupihan luonne ja viihtyisyys. Isojen puiden lisäksi pihapiirissä tulisi suosia lehteviä pensaita sekä perinteisiä perennoja. Pihatiet on syytä pitää sorapohjaisina.

Näkymät kaakosta ja etelästä tonttia kohden tulisi säilyttää avoimina, jotta tontin rakennuskokonaisuuden asema paikallisen maiseman kiintopisteenä säilyy. Talokeskuksen historiallinen kertovuus ja arvo perustuu rakennuskannan, pihapiirin ja maisemasijainnin vuorovaikutukseen.

Alueen tulevaa maankäyttöä suunniteltaessa on huomioitava vanhan tilakokonaisuuden historiallinen asema asuinalueensa toiminnallisena keskuksena ja yhtenä viimeisistä viesteistä Takahuhdin maatilamenneisyydestä. Monipuolisten ja yhteisöllisten toimintojen avulla tontista on mahdollista kehittää elinvoimainen paikallinen keskus asuinaluerakenteen sisälle.