Epilän ja lähialueen jakokunta syntyi keskiajalla, jolloin lähialueen kyliä olivat: Pispala, Hyhky, Kaarila, Tohloppi, Villilä ja Pitkäniemi. Tohlopin kylässä vuonna 1540 oli maakirjojen mukaan kirjattu tila Epaila. 1700-luvulla Harjun Kappeli ja Epilän kylän alue, tuli entistä tärkeämmäksi keskukseksi, sillä vuodet 1708-1749 Epilä toimi Ylä-Satakunnan markkinapaikkana. Markkinapaikka siirrettiin Pispalaan vuonna 1750, jossa se toimi 1780-luvun vaihteeseen saakka. Epilän alue muuttui merkittävästi 1900-luvun alussa, jolloin maaseutumiljööseen alkoi muodostua teollisuuskeskus. Teollisuuden toiminnoille loi paremmat edellytykset Porin radan rakentaminen ja käyttöönotto vuonna 1895. Epilän pysäkki ja asemarakennus valmistuivat noihin aikoihin. Ennen radan valmistumista alueella oli ollut jo pienimuotoista teollista toimintaa mm. Erland Hildenin nahkurin verstas. Suuret tehtaat Epilään rakennettiin 1910-20-luvulla rautatien läheisyyteen ja alueen päätien vanhan Kyrön posti- ja maantien varteen. Kyrön maantien linjausta seuraa nykyinen Nahkatehtaankatu, joka jatkuu luoteeseen Epilänkatuna Tohlopin järven rantaa seuraillen. Kyrönmaantien nimi muuttui Nahkatehtaankaduksi 1900-luvun alkupuolella. Nykyinen liikenteen solmukohta, Nehkatehtaankatu - Tohlopinranta, oli tärkeä risteys jo 1800-luvun lopulla, jolloin vanha maantie, rautatie ja Tohlopinranta kadun kohdalla ollut kärrytie ristesivät tällä paikalla.

Porin radan valmistumisen jälkeen 1900-luvun vaihteessa vilkastui Epilän pysäkin ympäristön asuttaminen. Tontteja vuokrattiin lehti-ilmoituksilla: "Tontteja Herroille", mikä tarkoitti että radan läheisyyteen rakennettiin huvilatyyppisiä virkamiesten ja johtajien asuinrakennuksia. Läheisen Kaarilan kartanon isäntä Otto Thuneberg ajoi myös vahvasti alueen asuttamista ja teollistamista. Kyrön maantien varteen, Tohloppijärven itärannalle, sijoittuivat 1910-20-luvulla tehtaat Sahanterä Oy (perustaja Sixtus Syrjänen) ja Epilän Konepaja Oy. Lähellä Porin rataa olivat Winterin väri- ja lakkatehdas sekä Salmisen Nahkatehdas. Epilän harjun ja pysäkin läheisyyteen rakennetuista huviloista osa siirtyi myöhemmin 1900-luvun alkupuolella alueen tehtaiden tai tehtaanjohtajien omistukseen. Huviloiden rakentamisesta ja rakennustyypistä kertovat harjulla maisemallisesti keskeisellä paikalla, Tohlopinranta - Epilänkatu risteyksessä, olevat Sahanterän ja Nahkatehtaan omistuksessa olleet "Syrjästen hirsihuvilat" Tiikko II ja Suoja.

Kyläteiden ja kujien verkko muodostui 1900-luvun alkupuolella moninaiseksi tehtaiden, radan ja harjun välisellä alueella. Sahanterän tehtaan kohdalta erkani yksi kylätie harjulle koilliseen, nykyisen Kalimankujan linjauksen mukaan. Tie jatkui Epilän harjua kohti ja harjun laelle soramonttujen välistä osin polkuna Lielahden suuntaan. Nykyisellä Orastien mäellä oli kyläteiden risteys, josta haarautui tie nykyisen Vaaninkujan linjalla myös Syrjästen huvilakokonaisuutta kohti. Pispalaan johtavalta maantieltä etelästä nousi radan yli jyrkkä kujatie rautatieläisten rakennusten itäpuolelta nykyisen Soraharjunkadun alkupäähän. 1920-luvulla radan pohjoispuolella oli radan suuntainen kärrytie, joka kulki Epilän asemarakennukselta itään Kyrönmaantien yli ja jatkui polkuna Syrjästen Rauhanlinna huvilalle. Alueen maamerkkejä 1920-luvulla olivat Epilän asemarakennus, korkeat teollisuusrakennukset järven läheisyydessä ja nahkatehtaan rinteellä tiilinen vesitorni. 1900-luvun alkupuolella Epilän harjun puustoa hakkautti Lielahden Enqvist yhtymä. Harjun lakialue oli tuolloin melko paljas. Harjun suojaan rakennettiin sisällisodan ja toisen maailmansodan aikana mm. ilmatorjuntapatteri. Harju ja sen juuressa oleva rata olivat sotilaallesti strategisessa asemassa puolustuslinjana ja sotilaskohteena. Huvila Rauhanlinnan itäpuolella harjun supan syvimmässä kohdassa oli Syrjäsen 1930-luvulla rakennuttama Epilän kylpylä ja muotopuutarha. Rakennelman esikuvana oli 1920-luvun klassismin mukanaan tuomat kylpyläihanteet. Kylpylä oli Syrjästen perheen sauna ja virkistyspuutarha, jossa järjestettiin perheen juhlia.

Mittakaavaltaan merkittäviä muutoksia inventoidun alueen maisemaan, rakennuskantaan ja tiestöön tapahtui 1950-70-luvulla. Kalimankuja oli ollut merkittävä katulinja tehtailta Epilän harjun suuntaan. Sen varressa oli tehtaiden asuintaloja mm. pitkä ja korkea vuokratalo harjun rinteellä sekä omakotitaloja. Kalimankujan varressa oli lisäksi pastori Tinellin talo ja Sixtus Syrjäsen rakennuttama tiilinen vesitorni Nahkatehtaan rinteellä. Vesitorni näkyy vielä 1950-luvun alun ilmakuvissa. 1970-luvulla alkoi alueen tehtaiden alasajo. Nahkatehtaan työväen asuintaloista useimmat purettiin. Nahkatehtaan rinteelle entisen vesitornin paikeille rakennettiin 1970-luvun puolivälissä matala lautavuorattu omakotitalo. Vuokratalot Kalimankuja 8 "Jaskala" ja Kalimankuja 10 "Braxin talo" purettiin 2000-luvun alussa. Niiden paikalle rakennettiin uusia kaksikerroksisia rivitaloja. Nahkatehtaan asuintaloista on säilynyt 1950-luvulla rakennetut Tohlopinranta 13 "Alatalo" ja 11 konttoriväen asuinrakennus. Tehtaan asuinrakennus "Topila" Tohlopinranta 15 on laajennettu ja verhottu punatiilellä 1960-luvun lopulla. Inventoidulla alueella harjun vanhinta asutusta ja asuinpaikkaa 1900-luvun vaihteesta edustavat Kalimankuja 3, Tohlopinranta 17 ja 7. Tohlopinranta 17 paikalla oli Kaarilan kartanon kantatilasta lohkottu tontti ja vanha asuinrakennus, mahdollisesti 1800-luvun lopulta. Asuinrakennusta on muutettu merkittävästi 1960-luvulla, eikä alkuperäinen rakennusmuto tai -asu ole enää tunnistettavissa. Tohlopinranta 7 asuinrakennus ja tontti sensijaan kertovat vielä vanhasta ja vaatimattomasta maaseutumiljöössä asumisesta.

Tohlopinranta katua alettiin rakentaa 1960-luvulla. Nykyisen kadun linjauksen ja leveyden se sai 1970-luvun aikana. Epilänkatu ja harjun läpi viety maantieleikkaus tien eteläpäässä tehtiin 1950-luvun lopulla tai 1960-luvulla. Alueelta otetussa ilmakuvassa vuodelta 1956 harjun laki Orastien mäellä ja Kalimankuja olivat vielä leikkaamatta. Epilänkadun uuden linjauksen vuoksi harjulta purettiin vanha Matsonin mökki. Harjun puhkaiseminen muutti Kalimankujan asemaa (liikenne kujaa pikin loppui) ja tuhosi kujan lähellä olleiden talojen pihapiiriä. Tohlopinranta katua jatkettiin 1960-luvulla nykyisen linjan mukaan kohti entistä Syrjäsen Rauhanlinna huvilaa. 1960-70-luvun vaihteessa rakennettiin Tohlopinranta katuun yhdistyvä Soraharjunkatu. Soraharjunkadun alkupäässä harjun sorakuopat ja rinne muokattiin tien pohjaksi. Alueen tiestön rakentaminen 1960-70-luvulla muokkasi harjun ja alueen teiden korkeuseroja sekä maisemaa merkittävästi. Harjun sorakuopista otettiin maa-ainesta rakentamiseen.

1980-luvulla rakennettiin uudisrakennuksia Soraharjunkadun varteen, harjun rinteelle ja. Suuri muutos alueen yhdyskuntarakenteessa tapahtui 1980-luvulla, jolloin Sahanterän ja Epilän konepajan tehtaat lakkautettiin ja tehdasrakennukset purettiin. Nahkatehtaan lopettamisen jälkeen osa rakennusta muutettiin asuinkäyttöön 1990-luvulla. Sixtus Syrjäsen radan varteen rakenuttama huvila Rauhanlinnan purettiin vuonna 1988 ja paikalle rakennettiin kaksi kerroksisia rivitaloja. Epilän kylpylän betonirakennelma ja muotopuutarha olivat vielä 1970-luvun alussa tunnistettavissa. Tämän jälkeen kylpylän puisto on kasvanut umpeen ja kylpylän rakennus on sortunut. Osa kylpylän puutarhan tasanteista, kaariportti, pengerryksiä ja tukimuureja on säilynyt. Kylpylän alue on ollut 1980-luvun puolivälistä Tampereen kaupungin omistuksessa. Kaupunki aikoo kunnostaa sen virkistys-alueeksi, jota varten vuonna 2005 alueesta teki tutkimuksen ja opinnäytteen hortonomi Pauliina Siltanen (TAMK).

Epilän harjun inventoitu alue rajautuu maaston muotojen mukaan: pohjoisessa on Epilän harju, josta poikkiharjanne jatkuu lounaaseen, lännessä Tohlopinjärvi, etelässä harjun alla rata ja idässä Lielahden voimalan alue. Inventoitu alue rajautuu seuraavien teiden ympäristöön: Nahkatehtaankatu, Kalimankuja, Tohlopinranta, Soraharjunkatu ja Vaaninkuja. Päätiet Nahkatehtaantie ja Epilänkatu sekä Tohlopinrantatie ovat luonteeltaan leveitä pääteitä. Kalimankuja on luonteeltaan perinteinen kapea kujatie. Kalimankuja katkeaa harjulla Epilänkadun maantieleikkaukseen. Harju ja sen laen asuinrakennukset ovat hallitseva elementti kaukonäkymissä. Harjun rinteellä ja erityisesti Epilän kylpylän alueella on kuusivaltaista metsää. Harjun luoteisosalla ja sen laella on vanhoja mäntyjä. Metsämaan aluskasvillisuus on säilynyt lähinnä Epilän kylpylän alueella.

Alueella on puistomaisia pihapiirejä ja kaduilta avautuvia kaukonäkymiä pihoille Kalimankujaimankujan ja Tohlopinrantatien välisellä alueella sekä Tohlopinrantatien alkupäässä harjun ja rautatien välissä. Pihapiireissä harjun laella ja rintellä on säilynyt vanhoja mäntyjä sekä koivuja.

Kulttuurihistoriallisesti arvokas aluekokonaisuus erottuu Epilän harjusta lounaaseen ulottuvalla harjuosalla. Säilyneitä vanhoja tielinjauksia voi havaita Kalimankujalla, Nahkatehtaankadulla ja Tohlopinranta kadulla.

Epilän kylpylän puisto ja kylpylärakenus sijaitsevat harjun jääkauden aikaisen supan kohdalla lähellä rataa. Kylpylän puistoalueella on säilynyt muotopuutarhan ja kylpylän rakenteita: betonisia tukimuureja, betoninen kaariportti, luonnonkivitasanteita, pengerryksiä ja kylpylän betoninen rakennus sortuneena. Supan pohjalle radan laajennuksen myötä syntynyt lampi on pääosin kuivunut.

Epilän harjun koeinventoidun alueen kulttuurihistoriallinen kokonaisuus ja 1900-luvun alkupuolella rakennetut asuinrakennukset tulisi säilyttää mahdollisimman kertovina. Rakennusten kerroksisuus tulee säilyttää siten, että niistä on luettavissa alueen arkkitehtuurin, asumisen arjen historia sekä alueen yhdyskuntarakenteen historian muutokset. Uudisrakentamista tulisi välttää arvoalueen huviloiden, rautatieläisten vuokratalon ja tehtaan asuinrakennusten läheisyyteen, mutta jos siihen on riittävät perusteet, tulee erittäin tarkasti huomioida olemassa olevan ympäristön mittakaava, puistoalueet, rakennustapa ja ominaispiirteet niin kokonaisuuksissa kuin yksityiskohdissa. Tarkempia säilyttämisen ohjeita on kohde- ja rakennuslomakkeilla.

Maisemakokonaisuuden erityispiirteet tulee säilyttää. Näitä ovat: lähiympäristön puistomaiset pihapiirit ja pienmaisemat, Epilän kylpylän puistoalue, harjun laen arvoalue ja tärkeät näkymät sekä muutosherkät kohteet ja alueet. Muutosherkat kohteet ja alueet liittyvät tai sivuavat harjun laelle rajattua arvoaluetta. Muutosherkillä alueilla tulee pyrkiä säilyttämään erityisesti rakennusten toiminnalliset ja historialliset yhteydet, mittakaava ja alueita rajaavat puistomaiset pienmaisemat tai pihapiirit.

Kaupunkikuvallisesti suositellaan, että aseman yhteydessä olleen vuokratalon ja harjun laen huviloiden sekä tehtaan rakennusten arkkitehtuuriperinne, asema ja luonne säilytetään mahdollisimman autenttisena. Ne ovat Epilän harjun ja tehdasympäristön kaupunginosan tunnusmerkkinä ja paikallisesti arvokkas osa Tampereen kaupunkia. Ympäristön intensiteetin säilymisen kannalta on tärkeää hoitaa Epilän kylpylän puisto ja harjun laen rakennuskokonaisuus yhtenäisenä. Niiden toiminnallinen ja historiallinen yhteys tulee säilyttää esim. avaamalla kävelytie tai polkuja Epilän kylpylän puiston alueelle. Vaalimalla kylpylän säilyneitä rakenteita ja raivaamalla sekä siistimällä puiston maisemapuutarha ympäristöineen virkistyskäyttöön. Koeinventoidun alueen rakennusten nykykunto on hyvä ja muutostöitä niissä on tehty pääosin perinteistä rakennustapaa kunnioittaen. Muutospaineita harjulla on luonut entisen Nahkatehtaan tehdasalueen ja sen ympäristöön uudisrakentaminen Orastienmäen ja Kalimankujan alueella. Tässä tulee huomioida, miten alkuperäistä kokonaisuutta voidaan käyttää tai uudistaa alkuperäisyyttä kunnioittaen ja säilyttäen.

Janne Joki. Epilän rakennusinventointi 2002-2003. PMM KYY.

Eläköön Epilä, 1991. Epilä-Seura ry:n julkaisuja2. Tampere; Janne Joki. Epilän rakennusinventointi 2002-2003. Pirkanmaan maakuntamuseo.

cd-rom, Epilänharju koeinventointi, PMM KYY