Kuhmoisten kotiseutumuseo on historiallisesti ja rakennushistoriallisesti merkittävä rakennus viljamakasiinirakennuksena, joka on toiminut paikalllismuseona 1950-luvulta lähtien.

Kohteen määrittely valtakunnallisesti arvokkaaksi perustuu RKY2009 inventoinnin kuvaustekstiin, jossa kohde mainitaan. Yksittäisenä rakennuksena kohteella on paikallista historiallista ja rakennushistoriallista merkitystä, mutta sen merkitys osana valtakunnallisesti merkittävää kirkkoympäristön kokonaisuutta nousee paikallista merkittävyyttä suuremmaksi.

Kuhmoisten kotiseutumuseo sijaitsee Toritien ja Kirkkotien risteyksessä kirkon ja vanhan hautausmaan välissä. Se kuuluu valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön, Kuhmoisten kirkonmäkeen. Rakennus on rakennuskaavalla suojeltu vuonna 1995, mutta se oli jo mukana Ympäristöministeriön ”valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt” -luettelossa vuonna 1990.

Vuoden 1989 inventoinnin mukaan Kotiseutumuseo on alkuperäiseltä käytöltään lainamakasiini. Se rakennettiin vuosien 1860-73 aikana. Museoksi rakennus muutettiin 1950-luvulla kunnan rakennusmestarin Veikko Heinosen suunnitelmin.

Rakennuksen sokkeli oli vuonna 1989 betonista, runko hirrestä ja satulakaton katteena on betonitiilikate. Vuokrauksena oli vaakaponttilaudoitus. Ulkoväritykseltään rakennus oli kauttaaltaan valkoinen.

Liuskekivisokkelin (ei kirkonpuolella) ja kaksi pientä neliruutuista omaava kotiseutumuseon rakennus on säilynyt hyvin. Vuonna 2011 rakennus maalattiin keltaiseksi ja listat valkoiseksi LAPE-hankkeen tiimoilta. Myös kattotiilet on puhditettu ja maalattu sekä rakennuksen länsipuolelta on kaivettu kirkonmäen rinnettä, ettei valumavedet tule suoraan rakennuksen seinään. Kivijalkaan on myös puhkottu tuuletusreikiä. Vuonna 2012 museon näyttely järjestettiin uudestaan.

Rakennus oli alunperin säästö ja siemenjyvämakasiini. Sen rakentaminen aloitettiin jo vuonna 1860, mutta sen tarpeellisuudesta oltiin erimielisä. makasiini valmistui vasta vuonna 1873 ja siihen varastoitiin ruista ja ohraa. katovuonna 1881 laitattiin kaikki vilja; seuraavan kerran makasiinissa oli viljaa vasta vuonna 1885. Makasiini osoitti tarpeellisuutensa myös vuosina 1909, 1911 ja 1918.

Vuonna 1934 Kuhmoisiin perustettiin museotoimikunta, jonka ensimmäisenä tehtävänä oli mm. oman museon suunnittelu. Toimikunnan puheenjohtajan toimi agronomi Elli Tervala, sihteerinä opettaja Urho Laine ja taloudenhoitajana räätäli Oskari Nieminen. Ensimmäinen museo perustettiin Niemelän navettaan, johon oli kunnostettu tilat sitä varten. Museon avajaiset pidettiin vuonna 1937 ja se toimi navetassa aina 1950-luvulle saakka. Ossi Viidan mukaan Kuhmoisten kotiseutumuseo oli varhainen. Sitä ennen oli perustettu ainoastaan Keski-Suomen museo.

Kivinavetta osottautui epäkäytännölliseksi kosteana kivirakennuksena ja kattokin alkoi vuotamaan vuonna 1939. 1950-luvun alussa museolle alettiin siis etsiä uusia tiloja. Manttaalikunnan lainjyvästö tarjosi jyvästötoiminnan loputtua makasiiniaan kunnalle museota varten. Kunnanvaltuutetut siirsivät päät6östä eteenpäin ehdottaen tutkittavaksi, että lainajyvästöön sijoitettaisiin kirjasto ja siihen liittyvä lukusali. Museotoimikunta halusi, että museo pysyisi Niemelän navetassa. Museo kuitenkin siirrettiin lainajyvästöön kunnahallituksen päätöksellä. Korjaussuunnitelmat laati kunnan rakennusmestari Veikko Heinonen. Lisätilaa rakennukseen saatiin keskikerroksen kaiteellisella parviratkaisulla, joten museon esineitä voidaan esitellä kolmessa tasossa. Vuonna 1952 rakennus siirrettiin osittain paikaltaan: pohjoispääty siirrettiin Toritiestä kauemmaksi. Seuraavana vuonna museo voitiin avata yleisölle. Museo oli avoinna kesäsunnuntaisin jumalanpalveluksen jälkeen pientä maksua vastaan. Museon ensimmäisenä hoitajana oli Arvo Grönqvist. Näytteillepanon suunnitteli uusittavaksi taiteilija Jouko Nivarpää vuonna 1964.

Kunnan museo- ja muita kulttuuriasioita alkio hoitaa vuodesta 1971 kulttuurilautakunta, johon kuului Jouko Nivarpää, Arvo Grönqvist ja Pekka Vekkaila.

Vuonna 1994 kotiseutumuseolla pidettiin katselmus, jossa olivat mukana maakuntamuseotutkija Pirjo Sojakka ja Kuhmoisten sivistystoimen sihteeri Eija Majuri. Tuolloin havaittiin, että museon kattotiilet ovat sammaloituneet pahoin ja kirkonmäeltä valuvat vedet ohjautuvat suoraan museon seinään.