Maakunnallisesti arvokas.

Vanha Kiinteistö Oy Kuhmoisten Toritie 40, nykyinen kirjastorakennus ja sen takana oleva kerrostalo muodostavat arkkitehtonisesti yhtenäisen kokonaisuuden Kuhmoisten keskustaan Toritien varteen. Kohde on liike- ja asuinhistoriallisesti merkittävä Kuhmoisten Säästöpankin rakennuttamana, pankin liikekiinteistönä ja 1960-luvun tyypillisenä puolenvälin kerrostalona. Nykyään vanha pankki on kunnan omistama rakennus, jossa toimii kirjasto.

Kohde on rakennushistoriallisesti merkittävä, koska se jatkaa liikekeskustassa Osuuskassan, Asunto Oy Sähkösyrjän ja Asunto Oy Tehinselän aloittamaa arkkitehtuurin ja rakennustekniikan kehityksen linjaa 1960-luvun puolenvälin piirteillä.

Kohteella on maisemallista merkitystä osana Kuhmoisten liikekeskustan raittia.

Kuhmoisten nykyinen kirjasto ja apteekki, vanha Säästöpankki, ja sen takana oleva asuinkerrostalo muodostavat keskustassa Toritien varteen arkkitehtonisesti yhtenäisen kokonaisuuden. Rakennuksilla on myös sama alkuhistoria. Kohde sijaitsee aivan Kuhmoisten liikekeskusta-alueen eteläosassa. Pohjoispuolella on vanha Osuuskassa ja tien toisella puolella K-Kauppa ja Asunto Oy Hippolinna. Eteläpuolella sijaitsee Kuhmoisten keskustan kerrostaloalue, johon myös Asunto Oy Kuhmoisten Toritie 40 liittyy toiminnallisesti.

Vuonna 1965 valmistuneet rakennukset on suunnitellut arkkitehti Olavi Linko Maaseudun keskusrakennustoimistosta. Samaisessa toimistossa oli edellisellä vuosikymmenellä suunniteltu myös Kuhmoisten kunnantalo asuinrakennuksineen. Rakennuksen ovat massoittelultaan suorakulmaisia Toritielle päin, mutta takajulkisivuissa näkyy rakennuksien erikoinen katto. Katto laskee edestä ja reunoilta keskelle päin, jolloin edestäpäin se näyttää tasakatolta ja taakse muodostuu reunoille päin nouseva linja. Rakennusten julkisivut ovat puhtaaksimuurattua vaaleata julkisivutiiltä lukuun ottamatta Toritielle päin olevia julkisivuja. Kirjasto-Apteekki rakennuksessa se on julkisivulasia; Asunto Oy Kuhmoisten Toritie 40:n etufasadia rytmittävät vaakasuuntaiset parvekelinjat. Lingon suunnitelmiin kuului myös piha-alueen kiveys ja istutukset.

Rakennepiirustukset laadittiin myös Maaseudun keskusrakennustoimistossa. Kantavat rakenteet rakennuksissa ovat teräsbetonia. Perustuksen tehtiin betonista, ja sokkeli on sileäksi valettua betonia. Ulkoseinien rakenteena on kantava teräsbetonirakenne, jonka päälle laitettiin 7,5 cm mineraalivillaeriste ja puolenkiven julkisivutiiliseinä puhtaaksi muurattuna. Välipohjat ovat pääasiallisesti massiivilaattoja, mutta osassa rakenteita on käytetty ylälaattapalkistoa. Katteena rakennuksessa on kuumasinkitty pelti kaksinkertaisin saumoin. Väliseinät on tehty betonista tai puoliraskas- ja kevyttiilistä rapattuina seininä. Osaksi ne ovat julkisivutiiltä puhtaaksimuurattuna.

1900-luvun alussa perusti moni kunta oman säästöpankin. Hämeen säästöpankkien määrä tuplaantui vuosien 1900–1920 aikana, ja ne pärjäsivät hyvin kilpailussa osuuskassojen ja liikepankkeja vastaan. Kuhmoinen ei tehnyt poikkeusta, vaikka pankin perustamisen aloitteen teki monessa aktiivinen seurakunnan kappalainen Kaarlo Sahlberg (myöh. Varmavuori). Kuhmoisten Säästöpankki aloitti toimintansa Kopolan pappilassa vuonna 1902. Myös Kuhmoisten kunta oli vahvasti alusta asti mukana pankin toiminnassa luovutettuaan pohjarahastoksi 1 100 markkaa. Jatkossakin toimintaa vahvistettiin kunnan ja seurakunnan varoilla. Vuonna 1920 säästöpankin nimestä otettiin sana kunta pois, koska pankki oli muuttunut oikeaksi rahalaitokseksi eikä ollut vain kunnan ja seurakunnan varojen tallettaja. Kuhmoisten Säästöpankki oli tuolloin Keski-Suomen säästöpankeista talletusten ja vastakirjojen perusteella viidenneksi suurin. Talletuksia oli yhteensä runsaat 3,2 miljoonaa markkaa. Pankkitoiminta vilkastui Säästöpankissa 1920-luvulla, mikä osittain johtui laajennetuista aukioloajoista.

Kuhmoisten Säästöpankin ensimmäisenä pankkirakennuksena toimi K. V Paateralta vuonna 1908 ostettu Rauhala. 1920-luvun alussa pankkimiehet päättivät rakentaa uuden, kaksikerroksisen ja tiilisen pankkirakennuksen apteekkia vastapäätä. Uudisrakentamiseen oltiin valmiita voimakkaan kasvun myötä. Pankkitoiminta pysyi kuitenkin Rauhalassa aina elokuuhun 1925 saakka, jolloin Säästöpankki osti apteekin talon ja muutti siihen. Sijainti laivasillan läheisyydessä katsottiin hyväksi. Tilat olivat riittävät aina vuoteen 1938 asti, jolloin pankki laajeni kahteen sivuhuoneeseen ja samalla rakennettiin kassaholvi.

Pankin myönteisen kehityksen katkaisi pulakausi 1920- ja 1930-luvun vaihteessa. Vuodesta 1934 Kuhmoisten Säästöpankin talletukset alkoivat lisääntyä jälleen. Vuoteen 1941 mennessä se oli paikkakunnan pankkialan valtias. Sota-ajan poikkeusoloissa toimintaa helpotti se, että kuhmoislaiset olivat rauhallisia eikä mitään säästöjen nostoryntäystä tapahtunut.

Säästöpankin johtajia:

1902 kappalainen Kaarlo Sahlberg

1907-1923 August Kokkola

1923-1957 Samuli Kaukola

1957-1976 Yrjö Mäkelä

1976- Ahti Heikkilä

Yrjö Mäkelänkin aikana Säästöpankki tukeutui vielä kuhmoislaisten maa- ja metsätilojen palvelemiseen. Kuhmoisten Säästöpankki paransi sivukylien palveluja, kun Paavo Kuivakoski alkoi kiertää erityisellä pankkiautolla Kuhmoisissa elokuussa 1961. Tätä autoa varten varattiin autotalli asuinkerrostalon pohjoispäädystä.

Elokuussa 1964 haki Kuhmoisten Säästöpankki Yrjö Mäkelän toimesta lupaa rakentaa uusi liike- ja asuinrakennus. Kustannusarvio oli noin 1 100 000 markkaa. Tontilla sijainneet viisi vanhaa rakennusta purettiin. Kaksi niistä oli asuin- ja liikerakennuksia, yksi asuin- ja talousrakennus ja yksi talousrakennus. Kuudennen rakennuksen purkaminen aiheutti kirjeenvaihtoa Kuhmoisten Säästöpankin ja kunnan rakennuslautakunnan kesken vuonna 1972. Kirje koski Säästöpankin vanhaa rakennusta, joka oli saanut purkupäätöksen ja ilmeisesti kunta tahtoi sen käytäntöön. Säästöpankki ei halunnut purkaa rakennusta, koska se oli asuttu ja Kuhmoisissa oli moni asunnon tarpeessa. Suunnitelmissa oli rakentaa myös toinen kerrostalo poikittain nykyiseen nähden. Nyt sen tilalla on toinen kerrostalo.

Hämeen läänihallituksen poikkeusluvan avulla rakennetut rakennukset valmistuivat vuonna 1965. Rakennustyöt suoritti lahtelainen Rakennusliike Lauri Laaksonen, joka oli urakoinut myös koulukeskuksen ja Asunto Oy Sähkösyrjän. Rakennuksiin tuli yhteensä neliöitä vähän alle 1 400, ja ne liittyivät Kuhmoisten vesi- ja viemäriverkostoon. Siten ajan mukavuuksista rakennuksissa oli WC, lämminvesi, keskuslämmitys, sauna ja pyykkitupa. Erikokoisia asuntoja oli yhtä kokoa aina neljä: yksiöt olivat 29 m2:tä, kaksiot 55 m2:tä ja 5 h + k 116 m2:tä. Yhteensä huoneistoja oli siis 12. Kahdeksaan huoneistoon tuli kylpyamme ja neljään asuntoon suihku. Autotalleja tuli seitsemän. Liikehuoneistoja Kiinteistö Oy Kuhmoisten Toritien 40:n tuli kaksi: Säästöpankin ja myymälän tilat, joihin päästiin muuttamaan elokuussa 1965. Uutena palvelumuotona pankissa oli tallelokeroiden tarjoaminen. Kerrostalon alakerrassa toimintansa aloitti kunnan eläinlääkäri. Hänen saatuaan oma vastaanotto- ja asuintalo alkoi alakerran tiloissa toimistoa pitää Kuhmoisten metsänhoitoyhdistys.

Uusissa tiloissa oli hyvä jatkaa kilpailua oman paikkakunnan ja myös naapurikuntien pankkien kanssa. Kuhmoisten ja naapurikunnan Padasjoen eivät tyytyneet toimimaan ainoastaan kotipitäjissään, vaan ne kilpailivat keskenään. Kuhmoisten Säästöpankin yhtenä valttina oli hyvä henkilökunta. Pankki työllistä seitsemän ihmistä.

Pankkifuusioiden aikaan 1990-luvulla Säästöpankit yhdistyivät Kansallisosuuspankkiin, jolloin myös Säästöpankkien toimipaikat siirtyivät kyseisen pankin hallintaan. Kansallisosuuspankki lopetti pankkitoiminnan Kuhmoisissa, ja kesäkuussa 1996 Kiinteistö Oy Kuhmoisten Toritie 40 myi vanhan säästöpankin kiinteistön maa-aloineen Kuhmoisten kunnalle. Kauppahinta oli noin 1,8 miljoonaa markkaa. Samalla Kiinteistö Oy Kuhmoisten toritie 40 lakkasi olemasta, ja rakennukset erotettiin hallinnollisesti ja fyysisesti toisistaan. Kunta sijoitti vanhoihin pankkitiloihin kirjaston. Apteekki sai jatkaa toimintaansa omissa tiloissaan. Asuinkerrostalosta tuli Asunto Oy Kuhmoisten Toritie 40.

Apteekki Kuhmoisissa on toiminut jo vuodesta 1888 saakka. Vuonna 1954 se muutti uuden Nelostien laitaan rakennettuun kolmikerroksiseen rapattuun rakennukseen, jonka oli suunnitellut helsinkiläinen arkkitehti Erik Castrén. Rakennus oli kirkonkylän ensimmäisiä öljylämmitteisiä taloja. Vuonna 1975 apteekki muutti nykyisiin tiloihinsa Säästöpankin rakennuttamaan liikerakennukseen.