Pirkanmaan maakuntamuseo on tutustunut Tampereen asemakeskuksen hankesuunnittelun yhteydessä laadittuun rakennushistorialliseen inventointiin (Panu Savolainen, luonnos 15.9.2015) ja toteaa seuraavaa.
Selvitystyö on luonteeltaan yleispiirteinen rakennushistoriallinen tarkastelu, jota sellaisena voidaan pitää riittävänä yleissuunnittelun tarpeisiin. Asemakaavoitusta varten on ehdottomasti laadittava tarkempi rakennushistoriallinen selvitys, jotta asemakaavan suojelutavoitteet voidaan määritellä riittävällä tarkkuudella.
Nyt käytettävissä oleva rakennushistoriallinen inventointi käsittelee Tampereen rautatieaseman ja eteläisen veturihallin suunnittelu- ja rakennushistoriaa ja esittää niiden keskeiset piirteet ja arvot. Selvitys on näkökulmiltaan monipuolinen ja nostaa esiin molempien rakennuskohteiden keskeiset ominaispiirteet. Esimerkiksi äänimaiseman käsittely osana rakennusperintöä on huomionarvoinen havainto erityisesti asemarakentamisen yhteydessä. Tutkittujen rakennusten arvoa käsittelevien johtopäätösten osalta sekä joidenkin rakennusosien käsittelyn osalta maakuntamuseo esittää selvitykseen tarkennuksia.
Maakuntamuseo esittää, että selvityksessä käsiteltävien rakennusten arvot esitetään selkeinä johtopäätöksinä siten, että sekä asemarakennuksesta että veturitallista ilmaistaan eritellen, mistä eri arvotekijöistä kunkin rakennuksen kulttuurihistoriallinen arvo koostuu, mistä nykytilassa näkyvistä elementeistä nämä arvotekijät ovat luettavissa ja kuinka voimakkaita ne ovat. Arkkitehtonisen tarkastelun lisäksi tulisi painottaa kaupunkikuvallisia arvoja ja sitä, mistä historiallisista ilmiöistä rakennusten ominaispiirteet kertovat. Johtopäätösten käytettävyyden parantamiseksi suositellaan esimerkiksi taulukkoesitystä em. arvotekijöistä sekä erityisten, huomioon otettavien kohtien esittämistä kartalla (asemapiirros). Lisäksi selvityksessä tulisi tiivistetysti suhteuttaa Tampereen rautatieasema aikakautensa muuhun asemarakentamiseen Suomessa.
Selvityksessä tutkitun talousrakennuksen (s. 35) käsittelyä tulisi täydentää nykyistä tarkemmalla arvotarkastelulla. Julkisivuiltaan alkuperäisenä säilynyt talousrakennus on aseman kolmas rakennusvaihe, ja kuuluu siten aseman rakennushistoriaan oleellisena osana. Koko asemarakennuksessa käytetty erikoisvalmisteinen tiilivuoraus tulisi huomioida rakennuksen historiallisena ja arkkitehtonisena arvopiirteenä. Lisäksi asemarakennuksen kellotornin arvoa tulisi tarkastella seikkaperäisemmin sen materiaalista, muotokielestä ja mittasuhteista käsin, painottaen tornin kaupunkikuvallista ja korkeusasemallista suhdetta muuhun rakennukseen.
Asemarakennuksen julkisivuja ja liittymistä ympäröivään kaupunkikuvaan on selvityksessä tarkasteltu asianmukaisesti länsi- ja itäsuunnasta. Läntinen, Hämeenkadun puoleinen pääjulkisivu esitetään voimakkaana pääkadun pääteaiheena ja funktionalistisilta piirteiltään hyvin säilyneenä arkkitehtonisena kohokohtana. Itäpuolen julkisivun todetaan sulautuvan ratapihan, junakaluston ja ajolaitteiston muodostamaan tekniseen maisemaan. Mainittujen suuntien lisäksi kaupunkikuvallista näkymää tulisi tarkastella myös lounais- ja luoteissuunnista, jotka ovat merkityksellisiä näkymäsuuntia alueen jatkosuunnittelun kannalta. Aseman ulkotilojen, auto- ja jalankulkuyhteyksin liittymistä sivuille eli Rautatienkadun suuntaan tulisi tarkastella osana funktionalistisen asemarakennuksen historiallisia ja arkkitehtonisia piirteitä. Lisäksi maakuntamuseo esittää, että selvityksessä huomioidaan rautatieaseman merkitys historiallisen Hämeenkadun kaupunkiakselin toisena päätepisteenä.
Täydennetty rakennushistoriallinen inventointi tulee toimittaa Pirkanmaan maakuntamuseoon lausuntoa varten.
Pirkanmaan maakuntamuseo on tutustunut Tampereen asemakeskuksen hankesuunnittelun yhteydessä laadittuun rakennushistorialliseen inventointiin (Panu Savolainen, luonnos 15.9.2015) ja toteaa seuraavaa.
Selvitystyö on luonteeltaan yleispiirteinen rakennushistoriallinen tarkastelu, jota sellaisena voidaan pitää riittävänä yleissuunnittelun tarpeisiin. Asemakaavoitusta varten on ehdottomasti laadittava tarkempi rakennushistoriallinen selvitys, jotta asemakaavan suojelutavoitteet voidaan määritellä riittävällä tarkkuudella.
Nyt käytettävissä oleva rakennushistoriallinen inventointi käsittelee Tampereen rautatieaseman ja eteläisen veturihallin suunnittelu- ja rakennushistoriaa ja esittää niiden keskeiset piirteet ja arvot. Selvitys on näkökulmiltaan monipuolinen ja nostaa esiin molempien rakennuskohteiden keskeiset ominaispiirteet. Esimerkiksi äänimaiseman käsittely osana rakennusperintöä on huomionarvoinen havainto erityisesti asemarakentamisen yhteydessä. Tutkittujen rakennusten arvoa käsittelevien johtopäätösten osalta sekä joidenkin rakennusosien käsittelyn osalta maakuntamuseo esittää selvitykseen tarkennuksia.
Maakuntamuseo esittää, että selvityksessä käsiteltävien rakennusten arvot esitetään selkeinä johtopäätöksinä siten, että sekä asemarakennuksesta että veturitallista ilmaistaan eritellen, mistä eri arvotekijöistä kunkin rakennuksen kulttuurihistoriallinen arvo koostuu, mistä nykytilassa näkyvistä elementeistä nämä arvotekijät ovat luettavissa ja kuinka voimakkaita ne ovat. Arkkitehtonisen tarkastelun lisäksi tulisi painottaa kaupunkikuvallisia arvoja ja sitä, mistä historiallisista ilmiöistä rakennusten ominaispiirteet kertovat. Johtopäätösten käytettävyyden parantamiseksi suositellaan esimerkiksi taulukkoesitystä em. arvotekijöistä sekä erityisten, huomioon otettavien kohtien esittämistä kartalla (asemapiirros). Lisäksi selvityksessä tulisi tiivistetysti suhteuttaa Tampereen rautatieasema aikakautensa muuhun asemarakentamiseen Suomessa.
Selvityksessä tutkitun talousrakennuksen (s. 35) käsittelyä tulisi täydentää nykyistä tarkemmalla arvotarkastelulla. Julkisivuiltaan alkuperäisenä säilynyt talousrakennus on aseman kolmas rakennusvaihe, ja kuuluu siten aseman rakennushistoriaan oleellisena osana. Koko asemarakennuksessa käytetty erikoisvalmisteinen tiilivuoraus tulisi huomioida rakennuksen historiallisena ja arkkitehtonisena arvopiirteenä. Lisäksi asemarakennuksen kellotornin arvoa tulisi tarkastella seikkaperäisemmin sen materiaalista, muotokielestä ja mittasuhteista käsin, painottaen tornin kaupunkikuvallista ja korkeusasemallista suhdetta muuhun rakennukseen.
Asemarakennuksen julkisivuja ja liittymistä ympäröivään kaupunkikuvaan on selvityksessä tarkasteltu asianmukaisesti länsi- ja itäsuunnasta. Läntinen, Hämeenkadun puoleinen pääjulkisivu esitetään voimakkaana pääkadun pääteaiheena ja funktionalistisilta piirteiltään hyvin säilyneenä arkkitehtonisena kohokohtana. Itäpuolen julkisivun todetaan sulautuvan ratapihan, junakaluston ja ajolaitteiston muodostamaan tekniseen maisemaan. Mainittujen suuntien lisäksi kaupunkikuvallista näkymää tulisi tarkastella myös lounais- ja luoteissuunnista, jotka ovat merkityksellisiä näkymäsuuntia alueen jatkosuunnittelun kannalta. Aseman ulkotilojen, auto- ja jalankulkuyhteyksin liittymistä sivuille eli Rautatienkadun suuntaan tulisi tarkastella osana funktionalistisen asemarakennuksen historiallisia ja arkkitehtonisia piirteitä. Lisäksi maakuntamuseo esittää, että selvityksessä huomioidaan rautatieaseman merkitys historiallisen Hämeenkadun kaupunkiakselin toisena päätepisteenä.
Täydennetty rakennushistoriallinen inventointi tulee toimittaa Pirkanmaan maakuntamuseoon lausuntoa varten.
Jaa
Facebookissa