Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Tutustuttuaan hankkeen aineistoon alueellinen vastuumuseo toteaa seuraavaa.

Kaavan tavoitteena on mahdollistaa vuonna 2014 valmistuneen Solo Sokos Hotelli Tornin laajentaminen uudella vastaavan kokoisella tornilla; luoda samalla edellytykset vanhan veturitallin kunnostamiselle hotellitoimintaa varten sekä mahdollistaa vanhan huolto- ja konttorirakennuksen käyttöönotto. Kaavahankkeessa on tavoitteena huomioida valtakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö ja sen arvoihin sovittautuminen. Lisäksi kaavatyössä tutkitaan asemakeskuksen kansirakenteelta tulevan kävelysillan sijoittuminen ja liittyminen maantasoon. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että veturitallin ja torniosan kunnostaminen ja käyttöönotto on erittäin myönteinen tavoite, joka voi parhaassa tapauksessa edesauttaa niiden säilymistä.

Suunnittelualue sijoittuu Tampereen rautatieaseman ja veturitallien valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön alueelle. Asema-alueen kulttuurihistoriallisesti ja arkkitehtonisesti merkittävimpiä rakennuksia ovat funktionalistinen asemarakennuksen (1936) lisäksi radan itäpuolella sijaitsevat kaksi veturitallia sekä niiden välinen huoltorakennus (1874–1934). Asema ja veturitallit muodostavat vaikuttavan vastaparin ratapihan molemmin puolin. Suunnittelualue rajautuu maakunnallisesti arvokkaaseen Tullin alueen ja Sorsapuiston rakennettuun kulttuuriympäristöön. Punatiilinen asema- ja veturitallirakennusten sarja liittyy historiallisesti ja kaupunkikuvallisesti itäpuolella olevaan Tullinaukion rakennuskantaan ja sillä on suuri kaupunkikuvallinen merkitys (RKY 2009 / Museovirasto ja Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt 2016 / Pirkanmaan liitto). 

Vuonna 1896 rakennettu ja vuosina 1901 ja 1934 laajennettu eteläinen veturitalli on suojeltu voimassa olevalla asemakaavalla merkinnällä sr-2: Kulttuurihistoriallisesti arvokas ja kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä rakennus. Rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksessa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen kulttuurihistoriallisesti arvokas ja kaupunkikuvan kannalta merkittävä luonne säilyy. Mikäli tämän pyrkimyksen vastaisesti on rakennuksessa aiemmin suoritettu rakennustoimenpiteitä, on rakennus korjaus- ja muutostöiden yhteydessä pyrittävä korjaamaan entistäen. Tallin piha-alueelle on osoitettu merkintä s-piha1: Piha tulee rakentaa ottaen huomioon alueen käyttö ja luonne kulttuurihistoriallisesti arvokkaan ympäristön osana. Veturien kääntöpöytä on suojeltu merkinnällä sr/r: Historiallisesti ja kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä rakenne, jota ei saa purkaa. Tieto kääntöpöydän suojelumerkinnästä puuttuu OAS:sta, jota tulee tältä osin täydentää. Asemakaavaan liittyy myös rakentamistapaohje, jolla tähdättiin rakennusten arvojen vaalimiseen. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että myös vireillä olevassa kaavassa tulee aidosti pyrkiä valtakunnallisesti merkittävien arvojen turvaamiseen. Arvojen säilymistä turvaavan rakentamistapaohjeen laatiminen olisi tarpeen myös laadittavaan uuteen asemakaavaan liittyen.

Tampereen rautatieasema ja veturitallit sisältyvät nk. Rautatiesopimukseen vuodelta 1998. Kyseessä on sopimus menettelytavoista valtakunnallisesti merkittävien rautatieasema-alueiden säilyttämiseksi ja suojelemiseksi. Sopimuksen osapuolina olivat ympäristöministeriö, Museovirasto, Ratahallintokeskus, VR-yhtymä Oy, Valtion kiinteistölaitos (nykyinen Senaatti-kiinteistöt) ja Metsäntutkimuslaitos. Sopimuksen tavoitteena on varmistaa tärkeimpien asemien hallittu kehittäminen ja asemaympäristöjen aktiivinen vaaliminen. Kaavahankkeessa tulee huomioida myös Rautatiesopimuksessa määritellyt tavoitteet.

Rautatieasemaympäristöä koskien on tehty useita rakennetun ympäristön selvityksiä, joista tärkeimpiä ovat rakennushistoriaselvitykset Tampereen rautatieasema ja eteläinen veturihalli (Savolainen, 2015) sekä siinä annettuja tietoja syventävä Tampereen rautatieasema, henkilöratapiha, eteläinen veturitalli ja Viinikanojan silta (Vahanen rakennusfysiikka Oy / Laurila, 2020). Lisäksi on laadittu Tampereen veturitallit, Kaupunkikuvallinen selvitys (Arkkitehtitoimisto Lasse Kosunen Oy, 2001). Asemakeskushankkeeseen liittyen on tehty myös muita selvityksiä. Selvitykset ovat riittävät kaavan tausta-aineistoksi.

Rakennushistoriaselvitysten mukaan veturitalleilla on rautatiehistoriaan liittyvää huomattavaa kulttuurihistoriallista arvoa sekä arkkitehtonista, rakennusperinteistä ja kaupunkikuvallista arvoa. Veturitallit ja niiden välinen huolto- ja konttorirakennus edustavat yksin Tammelan ratapihan vanhinta säilynyttä rautatiearkkitehtuurin kerrostumaa.

Veturitallien arvojen säilymisen kannalta avainasemassa on kertovuus, eli rakennuksen ulkoisen olemuksen kyky viestiä katsojalle sen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta ja merkityksestä osana alueen historiaa. Tästä näkökulmasta keskeiseksi on tunnistettu kääntöpöydän ympärille kiertyvä kaarijulkisivu, aukotuksen jäsentelyn säilyttäminen ja alkuperäisten pilttuiden sektorimaisen tilanjäsentelyn hahmotettavuus. Muut ominaispiirteet ovat nykytilanteessa helposti hahmotettavissa, mutta kääntöpöydän rakenteiden säilyneet osat on peitetty kiinteällä puukannella, jonka päälle on sijoitettu Kansiareenaa ja siihen liittyviä tornitaloja kuvaava pienoismalli. Merkityksellistä on myös rakennusten arkkitehtonisten ja rakennusteknisten ominaispiirteiden säilyminen (mm. Laurila 2020, 92–93).

Toinen RHS:ssä tunnistettu RKY-alueen keskeinen ominaispiirre on veturitallien ja rautatieaseman sijainti samassa avoimessa kaupunkitilassa ja niiden välinen näkemäyhteys, joka myös nivoutuu alueen kokonaisuuden kertovuuteen. Veturitallit näkyvät hyvin erityisesti laitureille ja Ratapihankadulle, ja eteläinen talli lisäksi etelään Sorin sillan suuntaan. Kokonaisuuden arvojen kannalta tärkein näkymäsuunta on RKY-alueen sisäinen kaupunkitila. Laurilan RHS:een sisältyy kaupunkikuvallisia arvoja erinomaisesti havainnollistava kaaviokuva (Laurila 2020, 96).

Pirkanmaan maakuntamuseo painottaa Laurilan sanoin, että rautatieaseman, ratapihan ja veturitallien muodostamaa kokonaisuutta koskevien suojelutavoitteiden tulisi kohdistua siihen, miten niiden keskinäinen suhde kaupunkitilassa saadaan säilymään (autenttisuus), miten asemarakennus ja veturitallit kumpikin hahmottuvat jatkossakin eheinä ja tunnistettavina kokonaisuuksina (integriteetti) ja mitkä erityiset piirteet ja ominaisuudet tulee säilyttää kussakin kohteessa (asemarakennus, ratapiha ja laiturit sekä veturitalli) (…) Lisäksi kullakin kohteella on kaupunkitilassa oma roolinsa, jolle olisi annettava tilaa uudisrakenteiden suunnittelussa.

Kaavahankkeessa tutkitaan kaksi luonnosvaihtoehtoa: VE A:ssa torni sijoittuu veturitallin pihan keskelle. Pihasta muodostuu lasikatteinen sisätila, joka olisi hyödynnettävissä ravintolatiloina. Rakenteellisesti VE A:n mukaisessa ratkaisussa kajotaan vähemmän historialliseen rakenteeseen. VE B:ssä torni rakennettaisiin kiinni veturitallin pohjoiskaareen. Kummassakin vaihtoehdossa avattaisiin huoltoyhteyttä varten eteläpäädyn takakaareen aukko. Eteläisin osa tonttia jää kummassakin vaihtoehdossa avoimeksi ja istutettavaksi. Uudessa tornissa olisi 25 kerrosta sekä kaksi kellarikerrosta. Vanha huoltotorni otetaan toiminnalliseksi osaksi hotellia sen uutena pääsisäänkäyntinä.

Hankkeen aikaisemmassa vaiheessa tutkittiin myös ratkaisua, jossa hotellitorni olisi sijoitettu eteläisen veturitallin eteläpäätyyn. Pirkanmaan maakuntamuseon näkemyksen mukaan tämä sijoittelu olisi ollut veturitallin ja RKY-alueen arvojen kannalta paras ratkaisu, sillä se olisi peittänyt veturitallin päätyjulkisivun, muttei tärkeintä kaarijulkisivua. Suunnittelun edetessä on kuitenkin käynyt ilmi, että maanalaisen asemakaavan 8670 mukainen maanalaisen pysäköintilaitoksen ajotunneli suojavyöhykkeineen tulisi sijaitsemaan liian lähellä tätä sijaintia.

Kumpaankin nyt tutkittavaan vaihtoehtoon sisältyy kevyenliikenteen kulkuyhteys Åkerlundinkadun pohjoispuolelta tulevalle Pohjoiskannelle. Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että yhteys tulisi sijoittaa kadun eteläpuolelle, jottei veturitallin päädyn välittömään läheisyyteen muodostu näkymäestettä etelästä tarkasteltuna. Tämä on tärkeää, jottei valtakunnallisesti arvokkaan rakennuskohteen ja samalla koko RKY-alueen kaupunkikuvallinen merkitys heikkene tärkeästä katselusuunnasta.

Pirkanmaan maakuntamuseo painottaa, että kaavahankkeessa tulee panostaa huolelliseen ja analyyttiseen rakennettuun ympäristöön ja maisemaan kohdistuvien vaikutusten arviointiin. Hankkeen yhteydessä toteutetaan kaupunkikuvallinen korkean rakentamisen hankearviointi, mitä museo pitää myönteisenä. Maakuntamuseo korostaa kuitenkin, että erityisen tärkeää on analysoida huolellisesti myös eteläiseen veturitalliin ja huoltotorniin kohdistuvat sekä kaupunkikuvassa maantasolla tapahtuvat muutokset suhteessa selvityksiin ja niissä todettuihin ominaispiirteisiin ja arvoihin sekä rakennussuojelun tason muutokset suhteessa voimassa olevaan asemakaavaan.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.

Kaavaluonnos valmisteluaineistoineen tulee toimittaa Pirkanmaan maakuntamuseolle lausuntoa varten.

Kaavan tavoitteena on mahdollistaa vuonna 2014 valmistuneen Solo Sokos Hotelli Tornin laajentaminen uudella vastaavan kokoisella tornilla; luoda samalla edellytykset vanhan veturitallin kunnostamiselle hotellitoimintaa varten sekä mahdollistaa vanhan huolto- ja konttorirakennuksen käyttöönotto. Kaavahankkeessa on tavoitteena huomioida valtakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö ja sen arvoihin sovittautuminen. Lisäksi kaavatyössä tutkitaan asemakeskuksen kansirakenteelta tulevan kävelysillan sijoittuminen ja liittyminen maantasoon. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että veturitallin ja torniosan kunnostaminen ja käyttöönotto on erittäin myönteinen tavoite, joka voi parhaassa tapauksessa edesauttaa niiden säilymistä.

Suunnittelualue sijoittuu Tampereen rautatieaseman ja veturitallien valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön alueelle. Asema-alueen kulttuurihistoriallisesti ja arkkitehtonisesti merkittävimpiä rakennuksia ovat funktionalistinen asemarakennuksen (1936) lisäksi radan itäpuolella sijaitsevat kaksi veturitallia sekä niiden välinen huoltorakennus (1874–1934). Asema ja veturitallit muodostavat vaikuttavan vastaparin ratapihan molemmin puolin. Suunnittelualue rajautuu maakunnallisesti arvokkaaseen Tullin alueen ja Sorsapuiston rakennettuun kulttuuriympäristöön. Punatiilinen asema- ja veturitallirakennusten sarja liittyy historiallisesti ja kaupunkikuvallisesti itäpuolella olevaan Tullinaukion rakennuskantaan ja sillä on suuri kaupunkikuvallinen merkitys (RKY 2009 / Museovirasto ja Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt 2016 / Pirkanmaan liitto). 

Vuonna 1896 rakennettu ja vuosina 1901 ja 1934 laajennettu eteläinen veturitalli on suojeltu voimassa olevalla asemakaavalla merkinnällä sr-2: Kulttuurihistoriallisesti arvokas ja kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä rakennus. Rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksessa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen kulttuurihistoriallisesti arvokas ja kaupunkikuvan kannalta merkittävä luonne säilyy. Mikäli tämän pyrkimyksen vastaisesti on rakennuksessa aiemmin suoritettu rakennustoimenpiteitä, on rakennus korjaus- ja muutostöiden yhteydessä pyrittävä korjaamaan entistäen. Tallin piha-alueelle on osoitettu merkintä s-piha1: Piha tulee rakentaa ottaen huomioon alueen käyttö ja luonne kulttuurihistoriallisesti arvokkaan ympäristön osana. Veturien kääntöpöytä on suojeltu merkinnällä sr/r: Historiallisesti ja kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä rakenne, jota ei saa purkaa. Tieto kääntöpöydän suojelumerkinnästä puuttuu OAS:sta, jota tulee tältä osin täydentää. Asemakaavaan liittyy myös rakentamistapaohje, jolla tähdättiin rakennusten arvojen vaalimiseen. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että myös vireillä olevassa kaavassa tulee aidosti pyrkiä valtakunnallisesti merkittävien arvojen turvaamiseen. Arvojen säilymistä turvaavan rakentamistapaohjeen laatiminen olisi tarpeen myös laadittavaan uuteen asemakaavaan liittyen.

Tampereen rautatieasema ja veturitallit sisältyvät nk. Rautatiesopimukseen vuodelta 1998. Kyseessä on sopimus menettelytavoista valtakunnallisesti merkittävien rautatieasema-alueiden säilyttämiseksi ja suojelemiseksi. Sopimuksen osapuolina olivat ympäristöministeriö, Museovirasto, Ratahallintokeskus, VR-yhtymä Oy, Valtion kiinteistölaitos (nykyinen Senaatti-kiinteistöt) ja Metsäntutkimuslaitos. Sopimuksen tavoitteena on varmistaa tärkeimpien asemien hallittu kehittäminen ja asemaympäristöjen aktiivinen vaaliminen. Kaavahankkeessa tulee huomioida myös Rautatiesopimuksessa määritellyt tavoitteet.

Rautatieasemaympäristöä koskien on tehty useita rakennetun ympäristön selvityksiä, joista tärkeimpiä ovat rakennushistoriaselvitykset Tampereen rautatieasema ja eteläinen veturihalli (Savolainen, 2015) sekä siinä annettuja tietoja syventävä Tampereen rautatieasema, henkilöratapiha, eteläinen veturitalli ja Viinikanojan silta (Vahanen rakennusfysiikka Oy / Laurila, 2020). Lisäksi on laadittu Tampereen veturitallit, Kaupunkikuvallinen selvitys (Arkkitehtitoimisto Lasse Kosunen Oy, 2001). Asemakeskushankkeeseen liittyen on tehty myös muita selvityksiä. Selvitykset ovat riittävät kaavan tausta-aineistoksi.

Rakennushistoriaselvitysten mukaan veturitalleilla on rautatiehistoriaan liittyvää huomattavaa kulttuurihistoriallista arvoa sekä arkkitehtonista, rakennusperinteistä ja kaupunkikuvallista arvoa. Veturitallit ja niiden välinen huolto- ja konttorirakennus edustavat yksin Tammelan ratapihan vanhinta säilynyttä rautatiearkkitehtuurin kerrostumaa.

Veturitallien arvojen säilymisen kannalta avainasemassa on kertovuus, eli rakennuksen ulkoisen olemuksen kyky viestiä katsojalle sen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta ja merkityksestä osana alueen historiaa. Tästä näkökulmasta keskeiseksi on tunnistettu kääntöpöydän ympärille kiertyvä kaarijulkisivu, aukotuksen jäsentelyn säilyttäminen ja alkuperäisten pilttuiden sektorimaisen tilanjäsentelyn hahmotettavuus. Muut ominaispiirteet ovat nykytilanteessa helposti hahmotettavissa, mutta kääntöpöydän rakenteiden säilyneet osat on peitetty kiinteällä puukannella, jonka päälle on sijoitettu Kansiareenaa ja siihen liittyviä tornitaloja kuvaava pienoismalli. Merkityksellistä on myös rakennusten arkkitehtonisten ja rakennusteknisten ominaispiirteiden säilyminen (mm. Laurila 2020, 92–93).

Toinen RHS:ssä tunnistettu RKY-alueen keskeinen ominaispiirre on veturitallien ja rautatieaseman sijainti samassa avoimessa kaupunkitilassa ja niiden välinen näkemäyhteys, joka myös nivoutuu alueen kokonaisuuden kertovuuteen. Veturitallit näkyvät hyvin erityisesti laitureille ja Ratapihankadulle, ja eteläinen talli lisäksi etelään Sorin sillan suuntaan. Kokonaisuuden arvojen kannalta tärkein näkymäsuunta on RKY-alueen sisäinen kaupunkitila. Laurilan RHS:een sisältyy kaupunkikuvallisia arvoja erinomaisesti havainnollistava kaaviokuva (Laurila 2020, 96).

Pirkanmaan maakuntamuseo painottaa Laurilan sanoin, että rautatieaseman, ratapihan ja veturitallien muodostamaa kokonaisuutta koskevien suojelutavoitteiden tulisi kohdistua siihen, miten niiden keskinäinen suhde kaupunkitilassa saadaan säilymään (autenttisuus), miten asemarakennus ja veturitallit kumpikin hahmottuvat jatkossakin eheinä ja tunnistettavina kokonaisuuksina (integriteetti) ja mitkä erityiset piirteet ja ominaisuudet tulee säilyttää kussakin kohteessa (asemarakennus, ratapiha ja laiturit sekä veturitalli) (…) Lisäksi kullakin kohteella on kaupunkitilassa oma roolinsa, jolle olisi annettava tilaa uudisrakenteiden suunnittelussa.

Kaavahankkeessa tutkitaan kaksi luonnosvaihtoehtoa: VE A:ssa torni sijoittuu veturitallin pihan keskelle. Pihasta muodostuu lasikatteinen sisätila, joka olisi hyödynnettävissä ravintolatiloina. Rakenteellisesti VE A:n mukaisessa ratkaisussa kajotaan vähemmän historialliseen rakenteeseen. VE B:ssä torni rakennettaisiin kiinni veturitallin pohjoiskaareen. Kummassakin vaihtoehdossa avattaisiin huoltoyhteyttä varten eteläpäädyn takakaareen aukko. Eteläisin osa tonttia jää kummassakin vaihtoehdossa avoimeksi ja istutettavaksi. Uudessa tornissa olisi 25 kerrosta sekä kaksi kellarikerrosta. Vanha huoltotorni otetaan toiminnalliseksi osaksi hotellia sen uutena pääsisäänkäyntinä.

Hankkeen aikaisemmassa vaiheessa tutkittiin myös ratkaisua, jossa hotellitorni olisi sijoitettu eteläisen veturitallin eteläpäätyyn. Pirkanmaan maakuntamuseon näkemyksen mukaan tämä sijoittelu olisi ollut veturitallin ja RKY-alueen arvojen kannalta paras ratkaisu, sillä se olisi peittänyt veturitallin päätyjulkisivun, muttei tärkeintä kaarijulkisivua. Suunnittelun edetessä on kuitenkin käynyt ilmi, että maanalaisen asemakaavan 8670 mukainen maanalaisen pysäköintilaitoksen ajotunneli suojavyöhykkeineen tulisi sijaitsemaan liian lähellä tätä sijaintia.

Kumpaankin nyt tutkittavaan vaihtoehtoon sisältyy kevyenliikenteen kulkuyhteys Åkerlundinkadun pohjoispuolelta tulevalle Pohjoiskannelle. Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että yhteys tulisi sijoittaa kadun eteläpuolelle, jottei veturitallin päädyn välittömään läheisyyteen muodostu näkymäestettä etelästä tarkasteltuna. Tämä on tärkeää, jottei valtakunnallisesti arvokkaan rakennuskohteen ja samalla koko RKY-alueen kaupunkikuvallinen merkitys heikkene tärkeästä katselusuunnasta.

Pirkanmaan maakuntamuseo painottaa, että kaavahankkeessa tulee panostaa huolelliseen ja analyyttiseen rakennettuun ympäristöön ja maisemaan kohdistuvien vaikutusten arviointiin. Hankkeen yhteydessä toteutetaan kaupunkikuvallinen korkean rakentamisen hankearviointi, mitä museo pitää myönteisenä. Maakuntamuseo korostaa kuitenkin, että erityisen tärkeää on analysoida huolellisesti myös eteläiseen veturitalliin ja huoltotorniin kohdistuvat sekä kaupunkikuvassa maantasolla tapahtuvat muutokset suhteessa selvityksiin ja niissä todettuihin ominaispiirteisiin ja arvoihin sekä rakennussuojelun tason muutokset suhteessa voimassa olevaan asemakaavaan.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.

Kaavaluonnos valmisteluaineistoineen tulee toimittaa Pirkanmaan maakuntamuseolle lausuntoa varten.