Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Pispalan palaneen kirkon hiekkapinnalla ollut alue on vuonna 2018 tehtyjen arkeologisten koekaivausten jälkeen muuttunut paikoin epätasaiseksi ja nurmettuneeksi. Alueen ilmettä haluttaisiin kohentaa joko tasoittamalla ja uusimalla hiekka-alue tai muuttamalla alue kukkanurmeksi. Tehtyään paikalle maastokatselmuksen alueellinen vastuumuseo toteaa hankkeesta seuraavaa.

Arkkitehti Wivi Lönnin suunnittelema, alkujaan puujugendtyylinen Pispalan rukoushuone valmistui vuonna 1908. Uudistettu rakennus vihittiin 1950-luvulla kirkoksi sen siirtyessä rukoushuoneyhdistykseltä Tampereen seurakunnille. Kirkko tuhoutui tulipalossa vuonna 1968. Kirkon sijaintipaikalla on nykyisin Pispalan vanhan kirkon puisto ja kirkon sijainnista kertova hiekka-alue sekä muistomerkki.

Alue on osa Pispalanrinteen valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Alueen asemakaava on vuodelta 1983; siitä puuttuvat kulttuuriympäristön huomioimiseen tähtäävät merkinnät, joten kaava on katsottavissa vähintään näiltä osin vanhentuneeksi maankäytön ohjauksen välineenä. Alueen asemakaavan uudistaminen on käynnissä. Nähtävillä olleessa kaavaehdotuksessa alue on osoitettu Palaneenkirkonrinne-nimiseksi suojaviheralueeksi (EV) ja siellä sijaitseva palaneen kirkon paikka alueen osaksi, jolla sijaitsee suojeltava muistomerkki (s-19). Välittömästi kirkon paikan eteläpuolelle on kaavaehdotukseen merkitty muinaismuistolailla rauhoitettu kiinteä muinaisjäännös (SM-4, historiallinen markkinapaikka Pispalan tori, muinaisjäännöstunnus 1000014084), jota koskee kaavamääräys: Alueen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen ja muu siihen kajoaminen on muinaismuistolain nojalla kielletty. Aluetta koskevista toimenpiteistä ja suunnitelmista tulee pyytää museoviranomaisen lausunto.

Palaneen kirkon paikka sijaitsee osittain mainitulla muinaisjäännösalueella. Markkinat siirtyivät Harjun alueelta Pispalaan vuonna 1750. Markkinapaikka on merkitty vuosien 1767-1770 kylän- ja pitäjänkarttoihin maantien varrelle. Kiinteä muinaisjäännös on rajattu alustavasti (liitekartta), eikä sen tarkka maanalainen säilyneisyys ole tiedossa. Muinaisjäännösalue voi olla nykyistä laajempi. Kiinteän muinaisjäännöksen ja siihen kuuluvan suoja-alueen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen ja muu niihin kajoaminen ilman muinaismuistolaissa säädettyä lupaa on kielletty (MML 1  ja 4 §). 

Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että rakennetun ympäristön ja kaupunkikuvan näkökulmasta palaneen kirkon historiasta kertoisi muistomerkin lisäksi erinomaisella tavalla se, että kirkon pohjan muoto olisi hahmotettavissa maastossa, mikä lienee ollut tavoitteena myös nykyisen hiekkakentän perustamisessa. Osittain muinaisjäännösalueella sijaitseva palaneen kirkon paikka voidaan käsitellä ja tuoda näkyviin esimerkiksi siten, että vanhasta kirkkorakennuksesta säilyneet perustuskivet otetaan osittain esille ja niiden välinen alue peitetään soralla. Perustusta ympäröivä alue voi olla nurmella, kuten valtaosa alueesta nyt on. Muinaisjäännösalueelle tai sen välittömään läheisyyteen ei kirkon paikan kunnostamisen yhteydessä tule sijoittaa perustamista vaativia kulkureittejä. 

Perustusten nykytilasta ei ole käytettävissä kattavaa tietoa, mutta vuonna 2018 tehdyssä arkeologisessa koekaivauksessa tehtyjä havaintoja voi hyödyntää kunnostamisen suunnittelussa (tutkimusraportti on saatavilla osoitteessa siiri.tampere.fi tai www.kyppi.fi). Perustusten yläosan voi ottaa esille kuorimalla maata koneellisesti ohuin kerroksin. Kaivutyö on vähintään muinaisjäännösalueen osalta tehtävä arkeologin valvonnassa. Valvonnan yhteydessä muinaisjäännösalueelta nostettua maata on tarvittaessa seulottava.

Mikäli valvonnassa löytyy markkinapaikkaan mahdollisesti liittyviä rakenteita tai esineitä, työ löydön kohdalla keskeytetään tarvittavaa dokumentointia ja jatkotoimien ratkaisemista varten (MML 14 ja 16 §). Jos kirkon perustuksen lisäksi valvonnassa löytyy muita rakenteiden jäännöksiä, ne tulee suojata peittämällä ne suodatinkankaalla ja soralla. 

Yleisessä työhankkeessa kiinteään muinaisjäännökseen liittyvän tutkimuksen kustannuksista vastaa muinaismuistolain mukaisesti hankkeen toteuttaja (15 §).

Maakuntamuseo pitää kannatettavana ehdotusta kirkosta ja markkinapaikasta kertovan infotaulun pystyttämisestä paikalle. Suunnitelma kirkon paikan kunnostamisesta sekä infotaulun sijoittamisesta, sisällöstä ja rakenteesta tulee lähettää Pirkanmaan maakuntamuseoon lausuntoa varten. 

Kunnostettua kirkon paikkaa on syytä jatkossa huoltaa säännöllisesti haraamalla sora mekaanisesti ja pitämällä alue kasvillisuudesta vapaana. Muinaisjäännösalueelle ja kunnostettavalle kirkon paikalle on suositeltavaa tehdä hoitosuunnitelma ja hakea Museovirastolta hoitolupa muinaisjäännösalueen hoitamiseen (MML 10 §). Jatkossa alueen säännöllinen hoitaminen toteutettaisiin hoitosuunnitelman mukaisesti. Maakuntamuseolta saa ohjeita hoitosuunnitelman laatimiseen, hoitoluvan hakemiseen ja infotaulun teettämiseen. 

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Pispalan palaneen kirkon hiekkapinnalla ollut alue on vuonna 2018 tehtyjen arkeologisten koekaivausten jälkeen muuttunut paikoin epätasaiseksi ja nurmettuneeksi. Alueen ilmettä haluttaisiin kohentaa joko tasoittamalla ja uusimalla hiekka-alue tai muuttamalla alue kukkanurmeksi. Tehtyään paikalle maastokatselmuksen alueellinen vastuumuseo toteaa hankkeesta seuraavaa.

Arkkitehti Wivi Lönnin suunnittelema, alkujaan puujugendtyylinen Pispalan rukoushuone valmistui vuonna 1908. Uudistettu rakennus vihittiin 1950-luvulla kirkoksi sen siirtyessä rukoushuoneyhdistykseltä Tampereen seurakunnille. Kirkko tuhoutui tulipalossa vuonna 1968. Kirkon sijaintipaikalla on nykyisin Pispalan vanhan kirkon puisto ja kirkon sijainnista kertova hiekka-alue sekä muistomerkki.

Alue on osa Pispalanrinteen valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Alueen asemakaava on vuodelta 1983; siitä puuttuvat kulttuuriympäristön huomioimiseen tähtäävät merkinnät, joten kaava on katsottavissa vähintään näiltä osin vanhentuneeksi maankäytön ohjauksen välineenä. Alueen asemakaavan uudistaminen on käynnissä. Nähtävillä olleessa kaavaehdotuksessa alue on osoitettu Palaneenkirkonrinne-nimiseksi suojaviheralueeksi (EV) ja siellä sijaitseva palaneen kirkon paikka alueen osaksi, jolla sijaitsee suojeltava muistomerkki (s-19). Välittömästi kirkon paikan eteläpuolelle on kaavaehdotukseen merkitty muinaismuistolailla rauhoitettu kiinteä muinaisjäännös (SM-4, historiallinen markkinapaikka Pispalan tori, muinaisjäännöstunnus 1000014084), jota koskee kaavamääräys: Alueen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen ja muu siihen kajoaminen on muinaismuistolain nojalla kielletty. Aluetta koskevista toimenpiteistä ja suunnitelmista tulee pyytää museoviranomaisen lausunto.

Palaneen kirkon paikka sijaitsee osittain mainitulla muinaisjäännösalueella. Markkinat siirtyivät Harjun alueelta Pispalaan vuonna 1750. Markkinapaikka on merkitty vuosien 1767-1770 kylän- ja pitäjänkarttoihin maantien varrelle. Kiinteä muinaisjäännös on rajattu alustavasti (liitekartta), eikä sen tarkka maanalainen säilyneisyys ole tiedossa. Muinaisjäännösalue voi olla nykyistä laajempi. Kiinteän muinaisjäännöksen ja siihen kuuluvan suoja-alueen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen ja muu niihin kajoaminen ilman muinaismuistolaissa säädettyä lupaa on kielletty (MML 1  ja 4 §). 

Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että rakennetun ympäristön ja kaupunkikuvan näkökulmasta palaneen kirkon historiasta kertoisi muistomerkin lisäksi erinomaisella tavalla se, että kirkon pohjan muoto olisi hahmotettavissa maastossa, mikä lienee ollut tavoitteena myös nykyisen hiekkakentän perustamisessa. Osittain muinaisjäännösalueella sijaitseva palaneen kirkon paikka voidaan käsitellä ja tuoda näkyviin esimerkiksi siten, että vanhasta kirkkorakennuksesta säilyneet perustuskivet otetaan osittain esille ja niiden välinen alue peitetään soralla. Perustusta ympäröivä alue voi olla nurmella, kuten valtaosa alueesta nyt on. Muinaisjäännösalueelle tai sen välittömään läheisyyteen ei kirkon paikan kunnostamisen yhteydessä tule sijoittaa perustamista vaativia kulkureittejä. 

Perustusten nykytilasta ei ole käytettävissä kattavaa tietoa, mutta vuonna 2018 tehdyssä arkeologisessa koekaivauksessa tehtyjä havaintoja voi hyödyntää kunnostamisen suunnittelussa (tutkimusraportti on saatavilla osoitteessa siiri.tampere.fi tai www.kyppi.fi). Perustusten yläosan voi ottaa esille kuorimalla maata koneellisesti ohuin kerroksin. Kaivutyö on vähintään muinaisjäännösalueen osalta tehtävä arkeologin valvonnassa. Valvonnan yhteydessä muinaisjäännösalueelta nostettua maata on tarvittaessa seulottava.

Mikäli valvonnassa löytyy markkinapaikkaan mahdollisesti liittyviä rakenteita tai esineitä, työ löydön kohdalla keskeytetään tarvittavaa dokumentointia ja jatkotoimien ratkaisemista varten (MML 14 ja 16 §). Jos kirkon perustuksen lisäksi valvonnassa löytyy muita rakenteiden jäännöksiä, ne tulee suojata peittämällä ne suodatinkankaalla ja soralla. 

Yleisessä työhankkeessa kiinteään muinaisjäännökseen liittyvän tutkimuksen kustannuksista vastaa muinaismuistolain mukaisesti hankkeen toteuttaja (15 §).

Maakuntamuseo pitää kannatettavana ehdotusta kirkosta ja markkinapaikasta kertovan infotaulun pystyttämisestä paikalle. Suunnitelma kirkon paikan kunnostamisesta sekä infotaulun sijoittamisesta, sisällöstä ja rakenteesta tulee lähettää Pirkanmaan maakuntamuseoon lausuntoa varten. 

Kunnostettua kirkon paikkaa on syytä jatkossa huoltaa säännöllisesti haraamalla sora mekaanisesti ja pitämällä alue kasvillisuudesta vapaana. Muinaisjäännösalueelle ja kunnostettavalle kirkon paikalle on suositeltavaa tehdä hoitosuunnitelma ja hakea Museovirastolta hoitolupa muinaisjäännösalueen hoitamiseen (MML 10 §). Jatkossa alueen säännöllinen hoitaminen toteutettaisiin hoitosuunnitelman mukaisesti. Maakuntamuseolta saa ohjeita hoitosuunnitelman laatimiseen, hoitoluvan hakemiseen ja infotaulun teettämiseen.