Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Kiinteistö Oy Tampereen Keskustori 7:n porraskäytävät on tarkoitus kunnostaa ja niiden valaistusta uusia. Vuodelle 2026 ajoittuvan porrashuoneiden korjaustyön tarkoituksena on käsitellä seinä- ja kattopinnat, sisäovet sekä porraskaiteet. Rakenteet ja olemassa olevat lattiat säilytetään. Alueellinen vastuumuseo kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa toimitetun aineiston perusteella seuraavaa.

Palanderin talona tunnetun, Keskustorin etelälaidalla sijaitsevan asuin- ja liiketalon rakennutti kaupunginviskaali Verner Palander. Tyyliltään wieniläisjugendia edustavan rakennuksen suunnittelusta vastasi arkkitehti Birger Federley. Itäinen osa pääportaineen valmistui vuonna 1901. Läntisen, koristeellisemman osan uudet suunnitelmat laati Vihtori Heikkilä, ja se valmistui vuonna 1905. Samaan korttelikokonaisuuteen kuuluvat myös tontin vanhin, Hallituskadun varren kaksikerroksinen rakennusosa (F. L. Calonius, 1880–81) sekä Kirkkokadun puoleinen, kolmikerroksinen rakennusosa (1889, suunnittelija ei tiedossa), jota on korotettu kahdella kerroksella vuonna 1943 arkkitehti Harry W. Schreckin suunnitelmien mukaisesti.

Palanderin talon ja koko korttelin arkkitehtoniset, rakennusperinteiset ja kaupunkikuvalliset arvot ovat poikkeuksellisen merkittävät. Kohde on mukana Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998 -julkaisussa ja on myös osa Tampereen Hämeenkadun, Hämeensillan ja Keskustorin valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (Museovirasto, RKY 2009). Valtaosaa korttelin rakennuksista koskee voimassa olevassa, vuonna 1996 hyväksytyssä asemakaavassa suojelumerkintä sr-37: Rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokas sekä kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä rakennus. Rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksessa suoritettavilla korjaus- ja muutostöillä ei saa turmella rakennuksen julkisivujen rakennustaiteellisia arvoja. Lisärakentamisella ei saa muuttaa rakennuksen kadunpuoleista räystäskorkeutta tai kattomuotoa. Mahdolliset kadun puoleiset kattoikkunat tulee rakentaa rakennuksen tyyliin sopivalla tavalla. Kirkkokadun puoleista korotettua osaa koskee suojelumerkintä sr-18: Rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokas sekä kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä rakennus. Rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksessa suoritettavilla korjaus- ja muutostöillä ei saa turmella rakennuksen rakennustaiteellisia arvoja. Tontin vanhinta, Hallituskadun varren kaksikerroksista rakennusosaa ei ole suojeltu. Asemakaavaa varten ei ole laadittu rakennusinventointia tai muuta selvitystä, josta kävisi ilmi yksityiskohtaisemmin korttelin rakennusten ominaispiirteet, jotka asemakaavassa on pyritty suojelemaan.

Asemakaavan suojelumääräyksissä korostetaan rakennuksen kaupunkikuvallisia ja julkisivuihin liittyviä arvoja. Pirkanmaan maakuntamuseo kuitenkin katsoo, että Palanderin talon rakennustaiteelliset ja rakennushistorialliset arvot liittyvät julkisivujen lisäksi myös poikkeuksellisen merkittäviin puolijulkisiin sisätiloihin, kuten auloihin ja porrashuoneisiin. Vaikka kyse ei ole rakentamislupaa vaativasta toimenpiteestä, maakuntamuseo katsoo tärkeäksi ohjata hanketta.

Pirkanmaan maakuntamuseo on antanut Palanderin talon kulttuurihistoriallisia arvoja ja hissiremonttia koskevan lausunnon diar. 747/2020 (7.1.2021), jossa se on painottanut rakennushistoriaselvityksen laatimisen tärkeyttä. Maakuntamuseon tietoon ei ole tullut, että kohteesta olisi lausunnon antamisen jälkeen laadittu rakennushistoriaselvitystä. Maakuntamuseo toistaa aiempaa lausuntoaan toteamalla, että arvorakennuksessa rakennushistoriaselvityksestä olisi hyötyä sekä normaalien kunnostustoimien suunnittelussa että mahdollisten muutosten suunnittelussa ja niiden vaikutusten arvioinnissa. Pirkanmaan maakuntamuseo kiittää kuitenkin suunnittelijaa huolellisesta perehtymisestä sekä Palanderin talon että samaa aikakautta ja tyyliä edustavien rakennusten historiaan.

Kiinteistöyhtiö on teettänyt Palanderin taloa koskevan väritutkimuksen (Entisöinti Pulla Oy) vuonna 1994 A-, B-, C- ja E-portaiden alkuperäisten värisävyjen ja mahdollisten koristemaalauksien kartoittamiseksi. Arkkitehtitoimisto Lasse Kosunen Oy on soveltanut Pullan tutkimustulosta saman vuoden aikana toteutuneiden porrashuoneiden korjaustöiden suunnittelussa. Erityisesti E-porrashuoneen rakennusosia on peittomaalattu vetoamalla siihen, että runsaasti koristeltujen kattojen ja seinien entistäminen alkuperäiseen asuunsa olisi tullut kohtuuttoman kalliiksi.

Pirkanmaan maakuntamuseon rakennustutkija teki kohteeseen maastokäynnin 3.11.2025, jossa paikalla olivat myös isännöitsijän edustaja sekä suunnittelija. Lausuntoaineistona toimitetun suunnitelman perusteella A-, B- ja C-rappujen väritys uudistettaisiin nykyisestä kellertävästä vihertäväksi. Vuoden 1994 väritutkimuksissa löydettyjä sävyjä ei pyritä palauttamaan, mitä Pirkanmaan maakuntamuseo pitää valitettavana. Yhtenä Tampereen jugendarkkitehtuurin merkkikohteista tunnetun Palanderin talon porrashuoneiden palauttaminen mahdollisimman alkuperäiseen asuunsa korostaisi rakennuksen arvoja.

Suunnitelmissa esitetyt vihreän sävyt vaikuttavat 2020-luvun puolivälin tyypillisiltä ja suosituilta värisuuntauksilta. Värisävyt kuitenkin edustavat myös jugendajalle tyypillistä väritystä, minkä vuoksi maakuntamuseo pitää esitettyä väritystä pääosin mahdollisena. Seinät maalattaisiin vaalealla vihreällä, stukko-ornamentit pääosin vaalealla harmaalla, jalkalistat tummalla vihreällä ja katto murretulla valkoisella. Koristeiden rajaamat seinien alaosat uudistettaisiin marmoroiduiksi pinnoiksi. Samaa käsittelyä käytettäisiin myös pilastereissa ja pylväissä. Lisäksi auringonkukka-aiheet stukkokoristeissa korostettaisiin valkoisella ja pronssimaalilla. Ovet ootrattaisiin punertavasta mahonkijäljitelmästä ruskeampaan sävyyn antiikkitammea muistuttaviksi. Samoin kaiteiden käsijohteet käsiteltäisiin antiikkitammen sävyyn, kaiteet säilyisivät mustina ja A-porrashuoneen kaiteiden kukkakoristeet käsiteltäisiin pronssimaalilla.

Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että eri sävyjä on hyödynnetty onnistuneesti siten, että katto, seinäpinnat sekä koristeet eroavat toisistaan. Suunnitelmissa ehdotettuun koristelistojen reunustamiin alaosiin toteutettava marmorointiin maakuntamuseo suhtautuu hyvin varauksellisesti, sillä vihreänkirjava marmorointi ei ole jugendille tyypillinen. Jugendarkkitehtuurissa korostettiin materiaalin aitoutta poiketen aiemman vuosisadan, 1800-luvun lopun ns. kertaustyylisen arkkitehtuurin marmorointi- ja ootrausperinteestä. Kuitenkin vuoden 1994 toteutetussa väritutkimuksessa on löytynyt viitteitä erilaisista materiaali-imitoinneista, kuten A-porrashuoneen sisääntuloaulan seinien alimman värisävykerroksen päältä lilahtavalla sävyllä tehtyä laseeraavaa ”suonistusta” sekä lampaantaljalla aikaansaadun oloista struktuuria. Mikäli seinien alaosia halutaan korostaa, maakuntamuseo katsoo luontevammaksi ja jugendille tyypillisemmäksi ratkaisuksi valita seinien alaosaan yläosaa hieman tummempi yksivärinen sävy.

B-porrashuoneeseen suunniteltu käsittely vastaa pitkälti A-porrashuoneeseen esitettyä. C-porrashuoneessa ei ole stukkokoristelua, ja sinne on suunniteltu auringonkukka-aiheinen, maalattu boordikuviointi. Maakuntamuseolla ei ole näiltä osin suunnitelmista huomautettavaa.

E-porrashuone sijaitsee vuonna 1889 valmistuneessa uusrenessanssiosassa, jota on korotettu ja modernisoitu voimakkaasti 1940-luvulla. Porrashuoneen komerossa on säilynyt koristeellinen holkkalista sekä kalkkikivimäistä maalauspintaa. Sisääntuloaulan katto on tarkoitus ennallistaa vuoden 1994 väritutkimuksen perusteella. Pohjakerros käsiteltäisiin kalkkikivimäisellä maalauspinnalla ja muissa kerroksissa käytettäisiin pelkistetympää, funkisilmeeseen sopivaa väritystä. Pirkanmaan maakuntamuseo pitää suunnitelmaa onnistuneena.

Piianportaiden osalta pyritään palauttamaan mahdollisimman alkuperäinen ilme seinien värikerrostumista löytyneisiin sävyihin pohjautuen. Lattiat, kaiteet ja muut rakenteet säilyvät entisellään. Pirkanmaan maakuntamuseo pitää tältä osin suunnitelmaa erityisen onnistuneena. Piianportaikkoja uudistetaan vain tarpeelliselta osin, mitä maakuntamuseo pitää myös perusteltuna.

Maalityypeistä Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että koristeet ja ootrattavat​ ovet tulisi käsitellä pellavaöljymaaleilla ja -lasuureilla, kuten nähtävästi on tehty 1990-luvullakin. Ootrausten päälle suositellaan perinteistä öljylakkaa. Kattoja ja seiniä on käsitelty temperamaaleilla, ja näin tulisi tehdä jatkossakin. Seinien alaosat on aiemmin käsitelty kulutusta kestävällä maalilla, mahdollisesti muovisidosaineisella. Näiltä osin edellisen maalin sidosaine olisi hyvä selvittää ja toimia analyysituloksen edellyttämällä tavalla.

Valaistussuunnitelmaa Pirkanmaan maakuntamuseo pitää onnistuneena. Listojen päälle sijoitetut valaisimet ovat hienovaraiset ja valaisintyyppien valinta vaikuttaa onnistuneelta. Maakuntamuseo huomauttaa, että sekä maalaus- että valaisinvalinnoilla voidaan porrashuoneisiin luoda hierakisuutta ja korostaa erityisesti 1900-luvun alussa selkeästi talon pääportaaksi suunniteltua A-porrashuonetta.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Kiinteistö Oy Tampereen Keskustori 7:n porraskäytävät on tarkoitus kunnostaa ja niiden valaistusta uusia. Vuodelle 2026 ajoittuvan porrashuoneiden korjaustyön tarkoituksena on käsitellä seinä- ja kattopinnat, sisäovet sekä porraskaiteet. Rakenteet ja olemassa olevat lattiat säilytetään. Alueellinen vastuumuseo kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa toimitetun aineiston perusteella seuraavaa.

Palanderin talona tunnetun, Keskustorin etelälaidalla sijaitsevan asuin- ja liiketalon rakennutti kaupunginviskaali Verner Palander. Tyyliltään wieniläisjugendia edustavan rakennuksen suunnittelusta vastasi arkkitehti Birger Federley. Itäinen osa pääportaineen valmistui vuonna 1901. Läntisen, koristeellisemman osan uudet suunnitelmat laati Vihtori Heikkilä, ja se valmistui vuonna 1905. Samaan korttelikokonaisuuteen kuuluvat myös tontin vanhin, Hallituskadun varren kaksikerroksinen rakennusosa (F. L. Calonius, 1880–81) sekä Kirkkokadun puoleinen, kolmikerroksinen rakennusosa (1889, suunnittelija ei tiedossa), jota on korotettu kahdella kerroksella vuonna 1943 arkkitehti Harry W. Schreckin suunnitelmien mukaisesti.

Palanderin talon ja koko korttelin arkkitehtoniset, rakennusperinteiset ja kaupunkikuvalliset arvot ovat poikkeuksellisen merkittävät. Kohde on mukana Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998 -julkaisussa ja on myös osa Tampereen Hämeenkadun, Hämeensillan ja Keskustorin valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (Museovirasto, RKY 2009). Valtaosaa korttelin rakennuksista koskee voimassa olevassa, vuonna 1996 hyväksytyssä asemakaavassa suojelumerkintä sr-37: Rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokas sekä kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä rakennus. Rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksessa suoritettavilla korjaus- ja muutostöillä ei saa turmella rakennuksen julkisivujen rakennustaiteellisia arvoja. Lisärakentamisella ei saa muuttaa rakennuksen kadunpuoleista räystäskorkeutta tai kattomuotoa. Mahdolliset kadun puoleiset kattoikkunat tulee rakentaa rakennuksen tyyliin sopivalla tavalla. Kirkkokadun puoleista korotettua osaa koskee suojelumerkintä sr-18: Rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokas sekä kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä rakennus. Rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksessa suoritettavilla korjaus- ja muutostöillä ei saa turmella rakennuksen rakennustaiteellisia arvoja. Tontin vanhinta, Hallituskadun varren kaksikerroksista rakennusosaa ei ole suojeltu. Asemakaavaa varten ei ole laadittu rakennusinventointia tai muuta selvitystä, josta kävisi ilmi yksityiskohtaisemmin korttelin rakennusten ominaispiirteet, jotka asemakaavassa on pyritty suojelemaan.

Asemakaavan suojelumääräyksissä korostetaan rakennuksen kaupunkikuvallisia ja julkisivuihin liittyviä arvoja. Pirkanmaan maakuntamuseo kuitenkin katsoo, että Palanderin talon rakennustaiteelliset ja rakennushistorialliset arvot liittyvät julkisivujen lisäksi myös poikkeuksellisen merkittäviin puolijulkisiin sisätiloihin, kuten auloihin ja porrashuoneisiin. Vaikka kyse ei ole rakentamislupaa vaativasta toimenpiteestä, maakuntamuseo katsoo tärkeäksi ohjata hanketta.

Pirkanmaan maakuntamuseo on antanut Palanderin talon kulttuurihistoriallisia arvoja ja hissiremonttia koskevan lausunnon diar. 747/2020 (7.1.2021), jossa se on painottanut rakennushistoriaselvityksen laatimisen tärkeyttä. Maakuntamuseon tietoon ei ole tullut, että kohteesta olisi lausunnon antamisen jälkeen laadittu rakennushistoriaselvitystä. Maakuntamuseo toistaa aiempaa lausuntoaan toteamalla, että arvorakennuksessa rakennushistoriaselvityksestä olisi hyötyä sekä normaalien kunnostustoimien suunnittelussa että mahdollisten muutosten suunnittelussa ja niiden vaikutusten arvioinnissa. Pirkanmaan maakuntamuseo kiittää kuitenkin suunnittelijaa huolellisesta perehtymisestä sekä Palanderin talon että samaa aikakautta ja tyyliä edustavien rakennusten historiaan.

Kiinteistöyhtiö on teettänyt Palanderin taloa koskevan väritutkimuksen (Entisöinti Pulla Oy) vuonna 1994 A-, B-, C- ja E-portaiden alkuperäisten värisävyjen ja mahdollisten koristemaalauksien kartoittamiseksi. Arkkitehtitoimisto Lasse Kosunen Oy on soveltanut Pullan tutkimustulosta saman vuoden aikana toteutuneiden porrashuoneiden korjaustöiden suunnittelussa. Erityisesti E-porrashuoneen rakennusosia on peittomaalattu vetoamalla siihen, että runsaasti koristeltujen kattojen ja seinien entistäminen alkuperäiseen asuunsa olisi tullut kohtuuttoman kalliiksi.

Pirkanmaan maakuntamuseon rakennustutkija teki kohteeseen maastokäynnin 3.11.2025, jossa paikalla olivat myös isännöitsijän edustaja sekä suunnittelija. Lausuntoaineistona toimitetun suunnitelman perusteella A-, B- ja C-rappujen väritys uudistettaisiin nykyisestä kellertävästä vihertäväksi. Vuoden 1994 väritutkimuksissa löydettyjä sävyjä ei pyritä palauttamaan, mitä Pirkanmaan maakuntamuseo pitää valitettavana. Yhtenä Tampereen jugendarkkitehtuurin merkkikohteista tunnetun Palanderin talon porrashuoneiden palauttaminen mahdollisimman alkuperäiseen asuunsa korostaisi rakennuksen arvoja.

Suunnitelmissa esitetyt vihreän sävyt vaikuttavat 2020-luvun puolivälin tyypillisiltä ja suosituilta värisuuntauksilta. Värisävyt kuitenkin edustavat myös jugendajalle tyypillistä väritystä, minkä vuoksi maakuntamuseo pitää esitettyä väritystä pääosin mahdollisena. Seinät maalattaisiin vaalealla vihreällä, stukko-ornamentit pääosin vaalealla harmaalla, jalkalistat tummalla vihreällä ja katto murretulla valkoisella. Koristeiden rajaamat seinien alaosat uudistettaisiin marmoroiduiksi pinnoiksi. Samaa käsittelyä käytettäisiin myös pilastereissa ja pylväissä. Lisäksi auringonkukka-aiheet stukkokoristeissa korostettaisiin valkoisella ja pronssimaalilla. Ovet ootrattaisiin punertavasta mahonkijäljitelmästä ruskeampaan sävyyn antiikkitammea muistuttaviksi. Samoin kaiteiden käsijohteet käsiteltäisiin antiikkitammen sävyyn, kaiteet säilyisivät mustina ja A-porrashuoneen kaiteiden kukkakoristeet käsiteltäisiin pronssimaalilla.

Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että eri sävyjä on hyödynnetty onnistuneesti siten, että katto, seinäpinnat sekä koristeet eroavat toisistaan. Suunnitelmissa ehdotettuun koristelistojen reunustamiin alaosiin toteutettava marmorointiin maakuntamuseo suhtautuu hyvin varauksellisesti, sillä vihreänkirjava marmorointi ei ole jugendille tyypillinen. Jugendarkkitehtuurissa korostettiin materiaalin aitoutta poiketen aiemman vuosisadan, 1800-luvun lopun ns. kertaustyylisen arkkitehtuurin marmorointi- ja ootrausperinteestä. Kuitenkin vuoden 1994 toteutetussa väritutkimuksessa on löytynyt viitteitä erilaisista materiaali-imitoinneista, kuten A-porrashuoneen sisääntuloaulan seinien alimman värisävykerroksen päältä lilahtavalla sävyllä tehtyä laseeraavaa ”suonistusta” sekä lampaantaljalla aikaansaadun oloista struktuuria. Mikäli seinien alaosia halutaan korostaa, maakuntamuseo katsoo luontevammaksi ja jugendille tyypillisemmäksi ratkaisuksi valita seinien alaosaan yläosaa hieman tummempi yksivärinen sävy.

B-porrashuoneeseen suunniteltu käsittely vastaa pitkälti A-porrashuoneeseen esitettyä. C-porrashuoneessa ei ole stukkokoristelua, ja sinne on suunniteltu auringonkukka-aiheinen, maalattu boordikuviointi. Maakuntamuseolla ei ole näiltä osin suunnitelmista huomautettavaa.

E-porrashuone sijaitsee vuonna 1889 valmistuneessa uusrenessanssiosassa, jota on korotettu ja modernisoitu voimakkaasti 1940-luvulla. Porrashuoneen komerossa on säilynyt koristeellinen holkkalista sekä kalkkikivimäistä maalauspintaa. Sisääntuloaulan katto on tarkoitus ennallistaa vuoden 1994 väritutkimuksen perusteella. Pohjakerros käsiteltäisiin kalkkikivimäisellä maalauspinnalla ja muissa kerroksissa käytettäisiin pelkistetympää, funkisilmeeseen sopivaa väritystä. Pirkanmaan maakuntamuseo pitää suunnitelmaa onnistuneena.

Piianportaiden osalta pyritään palauttamaan mahdollisimman alkuperäinen ilme seinien värikerrostumista löytyneisiin sävyihin pohjautuen. Lattiat, kaiteet ja muut rakenteet säilyvät entisellään. Pirkanmaan maakuntamuseo pitää tältä osin suunnitelmaa erityisen onnistuneena. Piianportaikkoja uudistetaan vain tarpeelliselta osin, mitä maakuntamuseo pitää myös perusteltuna.

Maalityypeistä Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että koristeet ja ootrattavat​ ovet tulisi käsitellä pellavaöljymaaleilla ja -lasuureilla, kuten nähtävästi on tehty 1990-luvullakin. Ootrausten päälle suositellaan perinteistä öljylakkaa. Kattoja ja seiniä on käsitelty temperamaaleilla, ja näin tulisi tehdä jatkossakin. Seinien alaosat on aiemmin käsitelty kulutusta kestävällä maalilla, mahdollisesti muovisidosaineisella. Näiltä osin edellisen maalin sidosaine olisi hyvä selvittää ja toimia analyysituloksen edellyttämällä tavalla.

Valaistussuunnitelmaa Pirkanmaan maakuntamuseo pitää onnistuneena. Listojen päälle sijoitetut valaisimet ovat hienovaraiset ja valaisintyyppien valinta vaikuttaa onnistuneelta. Maakuntamuseo huomauttaa, että sekä maalaus- että valaisinvalinnoilla voidaan porrashuoneisiin luoda hierakisuutta ja korostaa erityisesti 1900-luvun alussa selkeästi talon pääportaaksi suunniteltua A-porrashuonetta.