rakennusperinteinen

sosiaalihistoria

maisemakokonaisuus
maisemallisesti keskeinen sijainti

Pirkankadun länsipään maakunnallisesti arvokkaan kulttuuriympäristön ydinkohde. Vakiintuneen käytännön mukaan maakunnallisesti merkittävän rakenetun kulttuurympäristön kuvauksessa mainitut ydinkohteet ovat arvostatukseltaan maakunnallisesti merkittäviä.

Kansalaissodan yhteydessä tuhoutui Tampereella huomattava määrä asuntoja. Kaupunginvaltuusto asetti viisijäsenisen asuntokomitean harkitsemaan toimenpiteitä syntyneen asuntopulan poistamiseksi.

Otettuaan selvää ulkomailla rakennetuista hätäasunnoista komitea esitti rakennettavaksi Satakunnankadun ja Porin radan väliselle alueelle, tonteille n:ot 143-145 IV kaupunginosaan 20 kpl ns. Göteborgin järjestelmän mukaista asuntopaviljonkia komitean jäsenen Toivo Paatolan ja Hugo Paldanin tekemien suunnitelmien mukaan. (Syrjä 1949)

Rakennukset, joihin tuli neljä huoneen ja keittiön asuntoa kuhunkin, oli tarkoitus tehdä laudoistaja pystylankuista suoraan soralle tasoitetulle maanpinnalle asfalttihuopaeristystä käyttäen. Kaupungin rakennuskonttorissa, jossa lopulliset piirustukset laadittiin, jouduttiin tätä alkuperäistä suunnitelmaa kuitenkin jonkin verran muuttamaan, koska pelättiin, ettei se soveltuisi meidän ilmanalaamme. Samoin rakennuksia päätettiin rakentaa aluksi kokeeksi vain viisi kappaletta. (Syrjä 1949)

Talojen valmistuttua kesäkuussa 1919 todettiin, etteivät asunnot vastanneet kohtuullisia asumisvaatimuksia. Tällöin laadittiin uudet suunnitelmat työn jatkamiseksi hirsiseinäraennetta käyttäen. Näitä hirsirakennuksia tehtiin viisi. Näin syntyi rakennusryhmä, joka parhaiten tunnetaan punakylänä. Nimi johtui siitä, että taloihin asutettiin punavankien leskiä lapsineen.

Taloista kahdeksan peruskorjattiin ja laajennettiin ullakolle 1994. Kaksi luoteisinta taloa purettiin ja niiden tilalle rakennettiin 1993 vanhuksia varten asuinkerrostalot Erkki Karvalan piirustusten mukaan.

(Lähde: Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 85-86)