Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainittuun lupahakemukseen. Hanke käsittää Harjun koulun koulurakennusten A (valmistunut 1925), B (1862, 1908) ja C (1864) kattavan peruskorjauksen sekä piha-alueiden uudistuksen. Tutustuttuaan hankkeen aineistoihin alueellinen vastuumuseo toteaa seuraavaa.
Rakennettu ympäristö
Harjun koulu kuuluu Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaaseen kulttuuriympäristöön Kaarilan ja Raholan kartanot ja ympäristön asuinalueet. Koulun tontilla on voimassa vuonna 1965 hyväksytty asemakaava, josta puuttuvat mm. kulttuuriympäristön arvojen huomioimiseen tähtäävät merkinnät. Ikääntynyt kaava ei täytä lupahakemuksen jättöhetkellä voimassa olleen maankäyttö- ja rakennuslain (MRL, 132/1999) vaatimuksia, ja se onkin katsottava maankäytön ohjauksen välineenä vanhentuneeksi. Ilmeisistä arvoista johtuen rakennuksia kuitenkin käsitellään kuin ne olisivat suojeltuja, ja niiden historiallinen ilme säilytetään. Maakuntamuseo kiittää tätä suunnittelulähtökohtaa.
Harjun koulusta on laadittu kattava rakennushistoriaselvitys (Jari Heiskanen, Pirkanmaan maakuntamuseo, 2022). Tontin koillisosassa sijaitseva rakennus A on valmistunut vuonna 1925. Kaksikerroksinen rakennus on vaalea, pystyrimavuorattu ja aumakattoinen. Pääosa rakennuksen julkisivumateriaaleista, vuoraus, osa ikkunoista ja katto ovat alkuperäisiä, eteläjulkisivun ikkunat on uusittu ja katoksia lisätty 1980-luvulla. Sisätiloja on saneerattu runsaasti, ensimmäisen kerroksen huonejako sekä ns. museoporras ovat säilyneet.
Rakennus B on valmistunut vuonna 1862 ja laajennettu vuonna 1908. Alkujaan Ahlmanin kouluksi rakennettu rakennus on yksikerroksinen. Julkisivuvuoraus on keltaista vaakalaudoitusta. Rakennukseen on siirretty kuisti Harjun kappelikirkosta. Rakennuksen ikkunat uusittiin 1980-luvulla, sisätiloissa on säilynyt huonejaon lisäksi pintakäsittelyjä. Vuonna 1864 valmistunut rakennus C on yksikerroksinen ja vuorattu valkoisella vaakalaudoituksella. Rakennuksen julkisivut, vuoraus, ikkunat, katto ja kuisti ovat säilyneet edustavina, joskin julkisivua on uusittu paikoin karkeasti käyttämällä reunaviisteetöntä sahalautaa. Sisätiloja on muokattu useasti.
Peruskorjaushankkeen tavoitteena on käyttöiän pidentäminen ja kohteen säilyminen jatkossakin koulukäytössä rakenteiden kosteusteknistä toimivuutta korjaamalla. Piha-alueiden sekä rakennusten A ja C esteettömyyttä parannetaan. Pihalla uusitaan mm. kevyenliikenteen- ja ajoväyliä, leikkivälineitä, kasvillisuutta sekä rakennetaan uusi meluaita.
Kaikissa kolmessa rakennuksessa ala-, ylä- ja välipohjarakenteet puretaan kantavia palkkirakenteita lukuun ottamatta. Kaikkien kolmen rakennuksen ulkoseinistä puretaan pintakerroksia, kantavat hirsirungot säilytetään. Rakennuksen A julkisivuverhous uusitaan kauttaaltaan vanhan mallin mukaisesti, rakennusten B ja C julkisivuverhous uusitaan alaosan korjattavien hirsiosien kohdilta. Maakuntamuseo katsoo, että uudistamisen minimoiva periaate vaakalaudoitettujen rakennusten osalta on kannatettava. Korjaavaa ja säästävää periaatetta tulisi soveltaa mahdollisuuksien mukaan myös rakennuksen A julkisivuverhouksen osalta. Alkuperäisten ja näkyvien rakennusosien uusiminen ilman todettua, merkittävää kuntoperustetta hävittää tarpeettomasti sekä materiaaleja että niihin liittyviä arvoja. Mikäli A-rakennuksen julkisivulaudoitus uusitaan lisäten tuulensuojalevy ja tuuletusrako, tulisi ikkunoita siirtää ulommas, jotta ne eivät jää julkisivupinnassa syvennyksiin. Rakennuksen A rakennetyyppilistaukseen tulisi lomalaudoituksen tilalle korjata vanhan mallin mukainen profiloitu peiterimavuoraus.
Maakuntamuseo pitää erinomaisena sitä, että julkisivuvärityksen sävyt valitaan toteutusvaiheessa tehtävän historiaväriselvityksen mukaisesti. Rakennusten ikkunat kunnostetaan lukuun ottamatta rakennuksen A eteläjulkisivun ikkunoita, jotka on uusittu 1980-luvulla. Maakuntamuseo pitää ikkunoiden kunnostamista erinomaisena ratkaisuna. Lisäksi maakuntamuseo pitää erittäin kannatettavana uusittavien ikkunoiden toteuttamista perinteisinä puuikkunoina alkuperäistä karmi- ja puitejakoa noudattaen.
Rakennusten A ja B kylmille vinteille lisätään ilmanvaihtokonehuoneet. Rakennukseen A on toteutettu koneellinen ilmanvaihto jo vuosien 1954–1964 peruskorjauksessa ja se on uusittu vuonna 2003. Aiemmissa korjauksissa toteutetut peltikotelot jäljittelevät rakennuksen vanhoja, purettuja piippuja. Peruskorjauksessa vesikatoille sijoitettavat talotekniikan laitteet sijoitetaan rakennusten historiallisen ilmeen vuoksi pääosin piippumaisiin rakennusosiin. Maakuntamuseo pitää tätä oikeansuuntaisena ratkaisuna todeten kuitenkin, että taloteknisissä järjestelmissä tulisi hyödyntää olemassa olevia vesikaton kotelointeja ja välttää uusien tekemistä. Kaikki uudet talotekniset laitteet tulisi vesikatolla pyrkiä sijoittamaan piippumaisiin osiin.
Rakennusten A ja C esteettömyyttä parannetaan mm. lisäämällä rakennusten sisäänkäyntien edustalle luiskat sekä oviautomaatikalla avautuvat ulko-ovet. Rakennuksen A luiska sijoittuu maisemallisesti vähemmän keskeiselle, joskin hyvin alkuperäisenä säilyneelle luoteisjulkisivulle ja on kaideratkaisuineen hyvin sovitettu vanhaan sopivaksi. Rakennuksen C luiska sijoittuu pihalle avautuvalle koillisjulkisivulle, ja puurakenteinen sisäänkäynti rakennetaan uutena entiseen ulkonäköön. Rakennuksen C luiskan puurakenteinen ristikkokaide lasitetaan. Maakuntamuseo ehdottaa, että kaide toteutettaisiin ilman lasiosia. Molempien rakennusten luiskat toteutetaan kattamattomina, mitä maakuntamuseo pitää kannatettavana. Luiskien betonisiin sokkeleihin tulisi valita rakennusten lohkokivi- ja särkykivisokkeleita vastaava värisävy.
Rakennuksen A pohjoisjulkisivulle on sijoitettu vuonna 1956 tiilimuurattu piippu rakennuksen keskuslämmityksen rakentamisen yhteydessä. Peruskorjauksessa piippu poistetaan. Maakuntamuseo pitää piipun poistamista valitettavana mutta hyväksyttävänä.
Rakennuksen A säilynein interiööri on pihapuolen koilliskulmassa sijaitseva ns. museoporras, joka ei toimi uloskäytävänä, vaan sisäisenä portaana kuuluen kokoontumistilan palo-osastoon. Rakennushistoriaselvitykseen pohjautuen museoportaan alkuperäiset ja vanhat ominaispiirteet tulee säilyttää ja muutoskohdat, kuten teräslasiovet ja valaisimet, sopeuttaa peruskorjauksen yhteydessä paremmin vanhaan sopiviksi. Suunnitelmien mukaan museoportaan seinä- ja kattopinnat on tarkoitus säilyttää puupaneloituna, mikä on onnistunut ratkaisu.
Rakennuksessa A ei ole museoporrasta lukuun ottamatta juurikaan säilynyt alkuperäisiä tai vanhoja pintakäsittelyjä. Peruskorjauksessa sisäpuoliset seinäpinnat toteutetaan pääosin kipsilevytyksin, sisäverhouksia ei ole määritelty. Maakuntamuseo esittää, että rakennuksen sisätilojen kadonneita arvoja voitaisiin peruskorjauksessa palauttaa valitsemalla rakentamisajankohdan tai 1950-luvun peruskorjausajan mukaisia sisäverhousmateriaaleja, kuten helmiponttipanelointeja, tyypillisine värityksineen.
Rakennukseen A sijoitetaan kevythissi, jonka vaikutuksia tilajakoon maakuntamuseo pitää hyväksyttävänä. Peruskorjauksessa kaakkoisjulkisivun vastaisen porrashuoneen kellarin ja ensimmäisen kerroksen välinen porrassyöksy siirretään luokkahuonetilaan. Koska ensimmäisen kerroksen tilajako on säilynyt alkuperäisenä, ratkaisu ei ole paras mahdollinen, mutta kuitenkin hyväksyttävissä.
Rakennuksen B tekstiilityönluokkaan on suunnitelmissa esitetty lasiseinä. Kyseinen tila on alkuperäinen luokkahuone, jossa vanhaa interiööriä on säilynyt maalatun helmiponttipaneelin, lakatun puulattian ja paripeiliovien muodossa. Maakuntamuseo katsoo, että lasiseinän lisääminen ja tilan jakaminen on valitettavaa, mutta koulutoiminnan jatkuvuuden mahdollistavana ratkaisuna hyväksyttävissä. Seinä tulisi kuitenkin toteuttaa siten, että tila on myöhemmin palautettavissa vanhempien kerrostumien vaurioitumatta.
Maakuntamuseo huomauttaa, että rakennuksen A koillis- ja luoteispuolella sijaitsevat pulterimuurit on arvotettu kulttuurihistoriallisesti merkittäviksi ja säilytettäviksi rakenteiksi. Lupa-aineiston perustella koillispuolen pulterimuuria ilmeisesti puretaan ja rakennetaan uudelleen. Maakuntamuseo pitää uudelleen latomista valitettavana, sillä pulterimuurin ilme muuttuu silloin väistämättä moderniksi. Mikäli uusiminen perustuu muurin ilmeiseen huonoon kuntoon, on toimenpide hyväksyttävissä.
Nokiantien ja Suurmäenkadun suuntaisesti rakennetaan uusi määräykset täyttävä meluseinä, jonka korkeus vaihtelee 1,2–3 metrin välillä. Koulu on keskeinen osa Nokiantieltä, Kaarilankadulta ja niiden väliin jäävältä puistoalueelta avautuvaa näkymää. Aineistoon ei sisälly tarkempaa suunnitelmaa tai havainnemateriaalia meluseinästä. Aineistoa tulisi näiltä osin täydentää, jotta meluseinän soveltumista arvokkaaseen koulun pihapiiriin on mahdollista arvioida.
D-rakennukseen, joka ei muutoin kuulu peruskorjaukseen, toteutetaan väistötilat oppilashuollon vastaanottotiloille. Luokkahuonetila tulisi väistötarpeen jälkeen olla palautettavissa nykyiseen asuunsa.
Pirkanmaan maakuntamuseo toivoo, että peruskorjaus toteutettaisiin enemmän restauroivalla otteella, välttäen turhaa ylikorjaamista, säästäen ja kunnostaen käyttökelpoisia rakennusmateriaaleja. Kokonaisuutena suunniteltu peruskorjaus vaikuttaa edistävän koulukäytön jatkumista, mikä on ensiarvoista rakennusten säilymiselle. Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että peruskorjaussuunnitelma on hyväksyttävissä ja rakennuslupa puollettavissa edellä mainituin varauksin.
Arkeologinen kulttuuriperintö
Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseo toteaa, että suunnittelualue rajautuu kiinteistöllä 837-602-3-1 sijaitsevaan muinaismuistolain rauhoittamaan kiinteään muinaisjäännökseen Harjun hautausmaa (mj-tunnus 1000002008), jonka tiedossa oleva aluerajaus on merkitty oheiseen liitekarttaan punaisella. Historiallisen ajan muinaisjäännökseen kuuluvat hautojen lisäksi Harjun kappelikirkon (1639-1858) pohja, kirkkomaata reunustava kiviaita, 1700-luvun lopussa rakennettu Gadd-suvun hautakappeli ja vuonna 1859 puretun kirkon paikalle pystytetty muistokivi. Kirkkomaan lähiympäristöä on voitu käyttää epävirallisiin hautauksiin, esimerkiksi kirkkoon kuulumattomien hautapaikkana.
Hankealueen eteläpuolella kulkeva Nokiantie on osa viimeistään keskiajalla syntyneen ja keskiajan/uuden ajan valtakunnalliseen tieverkkoon kuuluneen Laidetien linjaa. Tampereen kantakaupungin arkeologisen inventoinnin (2016) raportin mukaan Harjun markkinapaikka (käytössä noin v. 1708-1750) on sijainnut kirkon ja hautausmaan välittömässä läheisyydessä, mahdollisesti maantien varrella. Vanhat markkinapaikat ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Lisäksi Pirkanmaan maakuntamuseon saaman yleisöilmoituksen mukaan koulupihan alueelta on löytynyt arviolta 1700-luvun kuparirahoja, jotka viittaavat sen aikaiseen asutukseen tai muuhun toimintaan alueella.
Kiinteän muinaisjäännöksen ja sen suoja-alueen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen ja muu niihin kajoaminen ilman muinaismuistolain nojalla annettua lupaa on kielletty. Lain edellyttämä suoja-alueen minimileveys on 2 m muinaisjäännöksen ulkoreunoista (MML 1, 4, 5 §).
Harjun hautausmaa on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi arkeologiseksi kohteeksi Museoviraston VARK-inventoinnissa 2023 (Valtakunnallisesti merkittävät arkeologiset kohteet, kohde nro 101372), joka on hyväksytty maankäyttö- ja rakennuslain 22 §:ssä tarkoitettujen valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden (VAT) mukaiseksi valtakunnalliseksi inventoinniksi valtioneuvoston päätöksellä 7.11.2024.
Suunnitelman mukaan kiinteän muinaisjäännöksen luoteis- ja lounaispuolelle sijoitetaan jalankulkureitti, johon liittyy maanluiskausta muinaisjäännösalueen puolelle reittiä. Lisäksi muinaisjäännösalueen lounaispuoleista paikoitusaluetta laajennetaan ja alueelle rakennetaan ajoneuvoliikenteestä erotetut kevyenliikenteenväylät.
Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että, ottaen huomioon muinaismuistolain vaatimukset, kiinteistön 837-602-3-1 rajojen ulkopuoleiselle 2 m leveälle muinaisjäännöksen minimisuoja-alueelle ei tule sijoittaa uusia luiskauksia tai kohdistaa muita kajoavia toimenpiteitä. Kaikista muinaisjäännösaluetta ja suoja-aluetta koskevista toimenpiteistä on neuvoteltava hyvissä ajoin alueellisen vastuumuseon ja tarvittaessa Museoviraston kanssa ja myös pyydettävä maakuntamuseolta lausunnot. Muinaisjäännöksen suoja-alueen raja on merkittävä suunnitelmakarttoihin.
Koska tiedossa olevan kiinteän muinaisjäännöksen lähiympäristöstä voi löytyä kirkkomaan ulkopuolisia hautauksia ja historialliseen markkinapaikkaan liittyviä muinaisjäännöksiä tai esineitä, Pirkanmaan maakuntamuseo esittää, että paikoitusalueen laajentamiseen ja uusien kevyenliikenteenväylien/jalankulkureittien rakentamiseen liittyvät kaivutyöt muinaisjäännösalueen luoteis- ja lounaispuolella tehdään arkeologin valvonnassa. Valvonnan tarkoituksena on mahdollisen kiinteän muinaisjäännöksen tai markkinatoiminnasta kertovien esineiden löytyessä varmistaa jäännösten asianmukainen huomiointi hankkeessa MML 1, 14 ja 16 §:n mukaisesti. Jos valvonnan yhteydessä löytyy merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä, kaivutyö keskeytetään, paikalla tehdään tarvittavat arkeologiset dokumentointitoimenpiteet ja arvioidaan jatkotutkimusten tai suunnitelmamuutosten tarve (MML 14 §). Arkeologisen valvonnan laajuudesta on tarvittaessa neuvoteltava maakuntamuseon kanssa.
Jos muiden hankkeeseen liittyvien kaivutöiden yhteydessä tavataan nokista maata, hiiltä, kiveystä, kivi- tai tiilimuurausta, lahonnutta puuta, muita merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä tai arviolta yli 100 vuotta vanhoja esineitä, tulee työt kyseiseltä kohdalta keskeyttää ja ilmoittaa asiasta välittömästi Pirkanmaan maakuntamuseoon (Muinaismuistolaki 14 ja 16 §).
Arkeologisia valvontatutkimuksia voidaan tehdä pääsääntöisesti vain lumettomissa olosuhteissa, sulan maan aikana. Tutkimuksissa tulee noudattaa Suomen arkeologisten kenttätöiden laatuohjeita (2020) ja muita Museoviraston ohjeita. Tutkimuksen tekijän tulee toimittaa raportti digitaalisena Pirkanmaan maakuntamuseolle (pirkanmaan.maakuntamuseo@tampere.fi). Maakuntamuseo arvioi muinaisjäännöksiin kajoamattoman kenttätutkimuksen raportin ja pyytää tarvittavat muutokset tekijältä. Arvioinnissa varmistetaan, että tutkimus vastaa sille asetettuja tavoitteita ja laatuvaatimuksia. Hyväksytty raportti tallennetaan Museoviraston sähköiseen asianhallintajärjestelmään ja julkaistaan palvelussa https://asiat.museovirasto.fi/. Tutkimusraporttien tiedot tallennetaan myös muinaisjäännösrekisteriin, jonka tietoja voi selata kaikille avoimessa Kulttuuriympäristön palveluikkunassa www.kyppi.fi. Raportin lisäksi museolle on toimitettava havaintojen sijaintitiedot ja rajaukset paikkatietomuodossa. Lisätietoja tutkimusten tilaamisesta ja suorittamisesta saa maakuntamuseolta. Tämä lausunto on liitettävä tutkimusta koskevaan tarjouspyyntöön. Työhankkeeseen liittyvistä muinaisjäännösten tutkimuskustannuksista vastaa hankkeen toteuttaja muinaismuistolain 15 §:n perusteella.
Edellä olevat muinaisjäännösten huomiointiin liittyvät ohjeet on sisällyttävä lupapäätökseen. Lupapäätös valitusosoituksineen pyydetään lähettämään Pirkanmaan maakuntamuseoon.
Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainittuun lupahakemukseen. Hanke käsittää Harjun koulun koulurakennusten A (valmistunut 1925), B (1862, 1908) ja C (1864) kattavan peruskorjauksen sekä piha-alueiden uudistuksen. Tutustuttuaan hankkeen aineistoihin alueellinen vastuumuseo toteaa seuraavaa.
Rakennettu ympäristö
Harjun koulu kuuluu Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaaseen kulttuuriympäristöön Kaarilan ja Raholan kartanot ja ympäristön asuinalueet. Koulun tontilla on voimassa vuonna 1965 hyväksytty asemakaava, josta puuttuvat mm. kulttuuriympäristön arvojen huomioimiseen tähtäävät merkinnät. Ikääntynyt kaava ei täytä lupahakemuksen jättöhetkellä voimassa olleen maankäyttö- ja rakennuslain (MRL, 132/1999) vaatimuksia, ja se onkin katsottava maankäytön ohjauksen välineenä vanhentuneeksi. Ilmeisistä arvoista johtuen rakennuksia kuitenkin käsitellään kuin ne olisivat suojeltuja, ja niiden historiallinen ilme säilytetään. Maakuntamuseo kiittää tätä suunnittelulähtökohtaa.
Harjun koulusta on laadittu kattava rakennushistoriaselvitys (Jari Heiskanen, Pirkanmaan maakuntamuseo, 2022). Tontin koillisosassa sijaitseva rakennus A on valmistunut vuonna 1925. Kaksikerroksinen rakennus on vaalea, pystyrimavuorattu ja aumakattoinen. Pääosa rakennuksen julkisivumateriaaleista, vuoraus, osa ikkunoista ja katto ovat alkuperäisiä, eteläjulkisivun ikkunat on uusittu ja katoksia lisätty 1980-luvulla. Sisätiloja on saneerattu runsaasti, ensimmäisen kerroksen huonejako sekä ns. museoporras ovat säilyneet.
Rakennus B on valmistunut vuonna 1862 ja laajennettu vuonna 1908. Alkujaan Ahlmanin kouluksi rakennettu rakennus on yksikerroksinen. Julkisivuvuoraus on keltaista vaakalaudoitusta. Rakennukseen on siirretty kuisti Harjun kappelikirkosta. Rakennuksen ikkunat uusittiin 1980-luvulla, sisätiloissa on säilynyt huonejaon lisäksi pintakäsittelyjä. Vuonna 1864 valmistunut rakennus C on yksikerroksinen ja vuorattu valkoisella vaakalaudoituksella. Rakennuksen julkisivut, vuoraus, ikkunat, katto ja kuisti ovat säilyneet edustavina, joskin julkisivua on uusittu paikoin karkeasti käyttämällä reunaviisteetöntä sahalautaa. Sisätiloja on muokattu useasti.
Peruskorjaushankkeen tavoitteena on käyttöiän pidentäminen ja kohteen säilyminen jatkossakin koulukäytössä rakenteiden kosteusteknistä toimivuutta korjaamalla. Piha-alueiden sekä rakennusten A ja C esteettömyyttä parannetaan. Pihalla uusitaan mm. kevyenliikenteen- ja ajoväyliä, leikkivälineitä, kasvillisuutta sekä rakennetaan uusi meluaita.
Kaikissa kolmessa rakennuksessa ala-, ylä- ja välipohjarakenteet puretaan kantavia palkkirakenteita lukuun ottamatta. Kaikkien kolmen rakennuksen ulkoseinistä puretaan pintakerroksia, kantavat hirsirungot säilytetään. Rakennuksen A julkisivuverhous uusitaan kauttaaltaan vanhan mallin mukaisesti, rakennusten B ja C julkisivuverhous uusitaan alaosan korjattavien hirsiosien kohdilta. Maakuntamuseo katsoo, että uudistamisen minimoiva periaate vaakalaudoitettujen rakennusten osalta on kannatettava. Korjaavaa ja säästävää periaatetta tulisi soveltaa mahdollisuuksien mukaan myös rakennuksen A julkisivuverhouksen osalta. Alkuperäisten ja näkyvien rakennusosien uusiminen ilman todettua, merkittävää kuntoperustetta hävittää tarpeettomasti sekä materiaaleja että niihin liittyviä arvoja. Mikäli A-rakennuksen julkisivulaudoitus uusitaan lisäten tuulensuojalevy ja tuuletusrako, tulisi ikkunoita siirtää ulommas, jotta ne eivät jää julkisivupinnassa syvennyksiin. Rakennuksen A rakennetyyppilistaukseen tulisi lomalaudoituksen tilalle korjata vanhan mallin mukainen profiloitu peiterimavuoraus.
Maakuntamuseo pitää erinomaisena sitä, että julkisivuvärityksen sävyt valitaan toteutusvaiheessa tehtävän historiaväriselvityksen mukaisesti. Rakennusten ikkunat kunnostetaan lukuun ottamatta rakennuksen A eteläjulkisivun ikkunoita, jotka on uusittu 1980-luvulla. Maakuntamuseo pitää ikkunoiden kunnostamista erinomaisena ratkaisuna. Lisäksi maakuntamuseo pitää erittäin kannatettavana uusittavien ikkunoiden toteuttamista perinteisinä puuikkunoina alkuperäistä karmi- ja puitejakoa noudattaen.
Rakennusten A ja B kylmille vinteille lisätään ilmanvaihtokonehuoneet. Rakennukseen A on toteutettu koneellinen ilmanvaihto jo vuosien 1954–1964 peruskorjauksessa ja se on uusittu vuonna 2003. Aiemmissa korjauksissa toteutetut peltikotelot jäljittelevät rakennuksen vanhoja, purettuja piippuja. Peruskorjauksessa vesikatoille sijoitettavat talotekniikan laitteet sijoitetaan rakennusten historiallisen ilmeen vuoksi pääosin piippumaisiin rakennusosiin. Maakuntamuseo pitää tätä oikeansuuntaisena ratkaisuna todeten kuitenkin, että taloteknisissä järjestelmissä tulisi hyödyntää olemassa olevia vesikaton kotelointeja ja välttää uusien tekemistä. Kaikki uudet talotekniset laitteet tulisi vesikatolla pyrkiä sijoittamaan piippumaisiin osiin.
Rakennusten A ja C esteettömyyttä parannetaan mm. lisäämällä rakennusten sisäänkäyntien edustalle luiskat sekä oviautomaatikalla avautuvat ulko-ovet. Rakennuksen A luiska sijoittuu maisemallisesti vähemmän keskeiselle, joskin hyvin alkuperäisenä säilyneelle luoteisjulkisivulle ja on kaideratkaisuineen hyvin sovitettu vanhaan sopivaksi. Rakennuksen C luiska sijoittuu pihalle avautuvalle koillisjulkisivulle, ja puurakenteinen sisäänkäynti rakennetaan uutena entiseen ulkonäköön. Rakennuksen C luiskan puurakenteinen ristikkokaide lasitetaan. Maakuntamuseo ehdottaa, että kaide toteutettaisiin ilman lasiosia. Molempien rakennusten luiskat toteutetaan kattamattomina, mitä maakuntamuseo pitää kannatettavana. Luiskien betonisiin sokkeleihin tulisi valita rakennusten lohkokivi- ja särkykivisokkeleita vastaava värisävy.
Rakennuksen A pohjoisjulkisivulle on sijoitettu vuonna 1956 tiilimuurattu piippu rakennuksen keskuslämmityksen rakentamisen yhteydessä. Peruskorjauksessa piippu poistetaan. Maakuntamuseo pitää piipun poistamista valitettavana mutta hyväksyttävänä.
Rakennuksen A säilynein interiööri on pihapuolen koilliskulmassa sijaitseva ns. museoporras, joka ei toimi uloskäytävänä, vaan sisäisenä portaana kuuluen kokoontumistilan palo-osastoon. Rakennushistoriaselvitykseen pohjautuen museoportaan alkuperäiset ja vanhat ominaispiirteet tulee säilyttää ja muutoskohdat, kuten teräslasiovet ja valaisimet, sopeuttaa peruskorjauksen yhteydessä paremmin vanhaan sopiviksi. Suunnitelmien mukaan museoportaan seinä- ja kattopinnat on tarkoitus säilyttää puupaneloituna, mikä on onnistunut ratkaisu.
Rakennuksessa A ei ole museoporrasta lukuun ottamatta juurikaan säilynyt alkuperäisiä tai vanhoja pintakäsittelyjä. Peruskorjauksessa sisäpuoliset seinäpinnat toteutetaan pääosin kipsilevytyksin, sisäverhouksia ei ole määritelty. Maakuntamuseo esittää, että rakennuksen sisätilojen kadonneita arvoja voitaisiin peruskorjauksessa palauttaa valitsemalla rakentamisajankohdan tai 1950-luvun peruskorjausajan mukaisia sisäverhousmateriaaleja, kuten helmiponttipanelointeja, tyypillisine värityksineen.
Rakennukseen A sijoitetaan kevythissi, jonka vaikutuksia tilajakoon maakuntamuseo pitää hyväksyttävänä. Peruskorjauksessa kaakkoisjulkisivun vastaisen porrashuoneen kellarin ja ensimmäisen kerroksen välinen porrassyöksy siirretään luokkahuonetilaan. Koska ensimmäisen kerroksen tilajako on säilynyt alkuperäisenä, ratkaisu ei ole paras mahdollinen, mutta kuitenkin hyväksyttävissä.
Rakennuksen B tekstiilityönluokkaan on suunnitelmissa esitetty lasiseinä. Kyseinen tila on alkuperäinen luokkahuone, jossa vanhaa interiööriä on säilynyt maalatun helmiponttipaneelin, lakatun puulattian ja paripeiliovien muodossa. Maakuntamuseo katsoo, että lasiseinän lisääminen ja tilan jakaminen on valitettavaa, mutta koulutoiminnan jatkuvuuden mahdollistavana ratkaisuna hyväksyttävissä. Seinä tulisi kuitenkin toteuttaa siten, että tila on myöhemmin palautettavissa vanhempien kerrostumien vaurioitumatta.
Maakuntamuseo huomauttaa, että rakennuksen A koillis- ja luoteispuolella sijaitsevat pulterimuurit on arvotettu kulttuurihistoriallisesti merkittäviksi ja säilytettäviksi rakenteiksi. Lupa-aineiston perustella koillispuolen pulterimuuria ilmeisesti puretaan ja rakennetaan uudelleen. Maakuntamuseo pitää uudelleen latomista valitettavana, sillä pulterimuurin ilme muuttuu silloin väistämättä moderniksi. Mikäli uusiminen perustuu muurin ilmeiseen huonoon kuntoon, on toimenpide hyväksyttävissä.
Nokiantien ja Suurmäenkadun suuntaisesti rakennetaan uusi määräykset täyttävä meluseinä, jonka korkeus vaihtelee 1,2–3 metrin välillä. Koulu on keskeinen osa Nokiantieltä, Kaarilankadulta ja niiden väliin jäävältä puistoalueelta avautuvaa näkymää. Aineistoon ei sisälly tarkempaa suunnitelmaa tai havainnemateriaalia meluseinästä. Aineistoa tulisi näiltä osin täydentää, jotta meluseinän soveltumista arvokkaaseen koulun pihapiiriin on mahdollista arvioida.
D-rakennukseen, joka ei muutoin kuulu peruskorjaukseen, toteutetaan väistötilat oppilashuollon vastaanottotiloille. Luokkahuonetila tulisi väistötarpeen jälkeen olla palautettavissa nykyiseen asuunsa.
Pirkanmaan maakuntamuseo toivoo, että peruskorjaus toteutettaisiin enemmän restauroivalla otteella, välttäen turhaa ylikorjaamista, säästäen ja kunnostaen käyttökelpoisia rakennusmateriaaleja. Kokonaisuutena suunniteltu peruskorjaus vaikuttaa edistävän koulukäytön jatkumista, mikä on ensiarvoista rakennusten säilymiselle. Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että peruskorjaussuunnitelma on hyväksyttävissä ja rakennuslupa puollettavissa edellä mainituin varauksin.
Arkeologinen kulttuuriperintö
Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseo toteaa, että suunnittelualue rajautuu kiinteistöllä 837-602-3-1 sijaitsevaan muinaismuistolain rauhoittamaan kiinteään muinaisjäännökseen Harjun hautausmaa (mj-tunnus 1000002008), jonka tiedossa oleva aluerajaus on merkitty oheiseen liitekarttaan punaisella. Historiallisen ajan muinaisjäännökseen kuuluvat hautojen lisäksi Harjun kappelikirkon (1639-1858) pohja, kirkkomaata reunustava kiviaita, 1700-luvun lopussa rakennettu Gadd-suvun hautakappeli ja vuonna 1859 puretun kirkon paikalle pystytetty muistokivi. Kirkkomaan lähiympäristöä on voitu käyttää epävirallisiin hautauksiin, esimerkiksi kirkkoon kuulumattomien hautapaikkana.
Hankealueen eteläpuolella kulkeva Nokiantie on osa viimeistään keskiajalla syntyneen ja keskiajan/uuden ajan valtakunnalliseen tieverkkoon kuuluneen Laidetien linjaa. Tampereen kantakaupungin arkeologisen inventoinnin (2016) raportin mukaan Harjun markkinapaikka (käytössä noin v. 1708-1750) on sijainnut kirkon ja hautausmaan välittömässä läheisyydessä, mahdollisesti maantien varrella. Vanhat markkinapaikat ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Lisäksi Pirkanmaan maakuntamuseon saaman yleisöilmoituksen mukaan koulupihan alueelta on löytynyt arviolta 1700-luvun kuparirahoja, jotka viittaavat sen aikaiseen asutukseen tai muuhun toimintaan alueella.
Kiinteän muinaisjäännöksen ja sen suoja-alueen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen ja muu niihin kajoaminen ilman muinaismuistolain nojalla annettua lupaa on kielletty. Lain edellyttämä suoja-alueen minimileveys on 2 m muinaisjäännöksen ulkoreunoista (MML 1, 4, 5 §).
Harjun hautausmaa on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi arkeologiseksi kohteeksi Museoviraston VARK-inventoinnissa 2023 (Valtakunnallisesti merkittävät arkeologiset kohteet, kohde nro 101372), joka on hyväksytty maankäyttö- ja rakennuslain 22 §:ssä tarkoitettujen valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden (VAT) mukaiseksi valtakunnalliseksi inventoinniksi valtioneuvoston päätöksellä 7.11.2024.
Suunnitelman mukaan kiinteän muinaisjäännöksen luoteis- ja lounaispuolelle sijoitetaan jalankulkureitti, johon liittyy maanluiskausta muinaisjäännösalueen puolelle reittiä. Lisäksi muinaisjäännösalueen lounaispuoleista paikoitusaluetta laajennetaan ja alueelle rakennetaan ajoneuvoliikenteestä erotetut kevyenliikenteenväylät.
Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että, ottaen huomioon muinaismuistolain vaatimukset, kiinteistön 837-602-3-1 rajojen ulkopuoleiselle 2 m leveälle muinaisjäännöksen minimisuoja-alueelle ei tule sijoittaa uusia luiskauksia tai kohdistaa muita kajoavia toimenpiteitä. Kaikista muinaisjäännösaluetta ja suoja-aluetta koskevista toimenpiteistä on neuvoteltava hyvissä ajoin alueellisen vastuumuseon ja tarvittaessa Museoviraston kanssa ja myös pyydettävä maakuntamuseolta lausunnot. Muinaisjäännöksen suoja-alueen raja on merkittävä suunnitelmakarttoihin.
Koska tiedossa olevan kiinteän muinaisjäännöksen lähiympäristöstä voi löytyä kirkkomaan ulkopuolisia hautauksia ja historialliseen markkinapaikkaan liittyviä muinaisjäännöksiä tai esineitä, Pirkanmaan maakuntamuseo esittää, että paikoitusalueen laajentamiseen ja uusien kevyenliikenteenväylien/jalankulkureittien rakentamiseen liittyvät kaivutyöt muinaisjäännösalueen luoteis- ja lounaispuolella tehdään arkeologin valvonnassa. Valvonnan tarkoituksena on mahdollisen kiinteän muinaisjäännöksen tai markkinatoiminnasta kertovien esineiden löytyessä varmistaa jäännösten asianmukainen huomiointi hankkeessa MML 1, 14 ja 16 §:n mukaisesti. Jos valvonnan yhteydessä löytyy merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä, kaivutyö keskeytetään, paikalla tehdään tarvittavat arkeologiset dokumentointitoimenpiteet ja arvioidaan jatkotutkimusten tai suunnitelmamuutosten tarve (MML 14 §). Arkeologisen valvonnan laajuudesta on tarvittaessa neuvoteltava maakuntamuseon kanssa.
Jos muiden hankkeeseen liittyvien kaivutöiden yhteydessä tavataan nokista maata, hiiltä, kiveystä, kivi- tai tiilimuurausta, lahonnutta puuta, muita merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä tai arviolta yli 100 vuotta vanhoja esineitä, tulee työt kyseiseltä kohdalta keskeyttää ja ilmoittaa asiasta välittömästi Pirkanmaan maakuntamuseoon (Muinaismuistolaki 14 ja 16 §).
Arkeologisia valvontatutkimuksia voidaan tehdä pääsääntöisesti vain lumettomissa olosuhteissa, sulan maan aikana. Tutkimuksissa tulee noudattaa Suomen arkeologisten kenttätöiden laatuohjeita (2020) ja muita Museoviraston ohjeita. Tutkimuksen tekijän tulee toimittaa raportti digitaalisena Pirkanmaan maakuntamuseolle (pirkanmaan.maakuntamuseo@tampere.fi). Maakuntamuseo arvioi muinaisjäännöksiin kajoamattoman kenttätutkimuksen raportin ja pyytää tarvittavat muutokset tekijältä. Arvioinnissa varmistetaan, että tutkimus vastaa sille asetettuja tavoitteita ja laatuvaatimuksia. Hyväksytty raportti tallennetaan Museoviraston sähköiseen asianhallintajärjestelmään ja julkaistaan palvelussa https://asiat.museovirasto.fi/. Tutkimusraporttien tiedot tallennetaan myös muinaisjäännösrekisteriin, jonka tietoja voi selata kaikille avoimessa Kulttuuriympäristön palveluikkunassa www.kyppi.fi. Raportin lisäksi museolle on toimitettava havaintojen sijaintitiedot ja rajaukset paikkatietomuodossa. Lisätietoja tutkimusten tilaamisesta ja suorittamisesta saa maakuntamuseolta. Tämä lausunto on liitettävä tutkimusta koskevaan tarjouspyyntöön. Työhankkeeseen liittyvistä muinaisjäännösten tutkimuskustannuksista vastaa hankkeen toteuttaja muinaismuistolain 15 §:n perusteella.
Edellä olevat muinaisjäännösten huomiointiin liittyvät ohjeet on sisällyttävä lupapäätökseen. Lupapäätös valitusosoituksineen pyydetään lähettämään Pirkanmaan maakuntamuseoon.
Jaa
Facebookissa