rakennusperinteinen

Kohde kuuluu Kissanmaan ensimmäisen asemakaavan jälkeiseen varhaisimpaan rakentamisen vaiheeseen. Kiinteistön alkuperäisyys aste on heikentynyt 1970-luvulla tehdyn itäpäädyn autotallilaajennuksen vuoksi, jonka seurauksena rakennuksen alkuperäinen muoto on muuttunut. Muutoin rakennus on pääosin alkuperäisessä asussaan, vain katemateriaali ja pääovi on vaihdettu.

Kiinteistön itä-länsisuuntainen, lyhyen suorakaiteen muotoinen (n. 1000 m2) tontti sijaitsee Ahmankadun varressa, siten että tontin länsipääty rajautuu Ahmankatuun. Tonttia rajaa kaikilta sivuilta orapihlaja-aita. Tontin eteläpuolella on Ahmankadulta Karhunkadulle johtava kevyenliikenteenväylä.

Tontilla on yksi katuliittymä Ahmankadulle. Liittymä on hiekkapintainen ajotie. Liittymäkohdassa on aukko orapihlaja-aidassa ja koristeelliset taivutetusta metalliputkesta valmistetut kolmiosaiset portit. Portit saattavat olla alkuperäiset, mutta niihin on myöhemmin lisätty metalliverkkoa ja niitä on korotettu kiinnihitsatuilla betoniraudoilla. Portit on maalattu vihertävänharmaiksi.

Tontin pinta on tasainen ja pääosin nurmea. Kellarin oven edustalla on nelikulmaisia betonilaattoja. Kasvillisuutena on iso mänty, koivu, vanhoja omenapuita, sireeni-, hanhikki-, tatar-, aronia-, jasmike- ja marjapensaita sekä vadelmaa ja perennoja. Kasvillisuus on pääosin alkuperäistä 1950-luvun kasvillisuutta.

Tontilla on yksi asuinrakennus sijaiten itä-länsisuuntaisesti lähellä Ahmankadun reunaa.

Kiinteistössä sijaitsevan asuinrakennuksen on suunnitellut rakennusmestari Väinö Salmela, joka on vastannut yhteesä 10-11 kissanmaalaistalon alkuperäisistä rakennuslupapiirrustuksista.

Kohteen lähiympäristössä on mittasuhteiltaan kohdetta muistuttavia omakotitaloja.

Alkuperäiset rakennuslupapiirrokset sekä myöhemmät mahdolliset muutos- tai laajennuslupapiirrokset. Tampereen kaupunki, Rakennusvalvonnan arkisto.