Pirkanmaan maakuntamuseo suoritti syksyllä 2025 arkeologista valvontaa Tampereella sijaitsevan kiinteän muinaisjäännöksen Tampellan masuuni (muinaisjäännöstunnus 1000002011) alueella. Valvonta liittyi Vapriikin niittyhankkeeseen, jota koskien Pirkanmaan maakuntamuseo on antanut lausunnot diar. 744,2023, 374/2025 ja 822/2025. Valvontaa tehtiin syyskuussa yhteensä 2,5 päivän ajan. Niittyhankkeen tilaajan toimi museokeskus Vapriikki ja suunnittelua johtavana asiantuntijana Luonnontieteellisen museon amanuenssi Tomi Kumpulainen. Työn toteutuksesta vastasi Tampereen Infra Oy.

Tampellan masuunin arkeologinen tutkimushistoria alkaa Harri Nymanin vuonna 1998 tekemästä arkeologisesta valvonnasta, jossa saatiin havaintoja masuuniin liittyvästä kanavaseinästä. Vuonna 2012 tehdyssä Mikroliitti Oy:n koekaivauksessa alueella havaittiin maanalaisia rakenteita, joista osa liittyy vuonna 1884 valmistuneeseen pajarakennukseen. Mikroliitin tutkimusten mukaan on mahdollista, että masuunin ja siihen liittyneen valimon peruskiviä on käytetty uusien rakennusten perustuksissa, mihin viittaa pajarakennuksen seinälinjasta löytynyt, muotoon lohkottu harmaakivi, jonka sijainti vastaa masuunin vuoden 1851 mukaista pohjoisnurkkaa. Mikroliitti Oy on tutkinut Tampellan masuunia jo aiemmin inventoinnin yhteydessä sekä 2013 tehdyssä arkeologisessa valvonnassa, jossa tehdyt havainnot liittyivät vuonna 1920 rakennettuun pajarakennukseen ja sen myöhempiin laajennuksiin.

Heilu Oy:n tekemässä koekaivauksessa vuodelta 2024 saatiin lisähavaintoja, jotka tukevat aiempaa käsitystä siitä, että alkuperäisen masuunin peruskiviä on käytetty myöhempien rakennusten perustuksissa.

Niityn perustamiseen liittyvä kaivutyö ulottui enintään 25 cm syvyydelle maanpinnasta ja toteutettiin arkeologin valvonnassa. Maata kaivettiin kaivinkoneella ohuina siivuina arkeologin keskeyttäessä kaivutyön havaittuaan arkeologisesti mielenkiintoisen ilmiön. Tällaisia ilmiöitä tutkittiin tarkemmin kaivaen niitä esiin lapiolla ja kaivulastalla. Arkeologisesti relevantit ilmiöt dokumentoitiin sanallisen kuvauksen lisäksi valokuvin sekä mittaamalla ne paikalleen kelamittaa apuna käyttäen.

Kaivusyvyyden ollessa suurimmillaankin vain 25 cm ulottui pintamaan koneellinen poisto suurimmaksi osaksi nurmen alaiseen multakerrokseen tai multakerroksen ja sen alaisen sekoittuneen hiekan väliseen vaihettumiskerrokseen. Koska aiemmissa tutkimuksissa tehdyt havainnot kulttuurikerroksista ja rakenteista oli tehty pääosin tätä syvemmältä, ei ollut yllätys, ettei arkeologisesti relevantteihin kerrostumiin valvonnan aikana juurikaan päästy. Poikkeuksena tästä oli havainto betonilattiasta Vapriikin museokeskuksen pohjoisseinän vierustalla. Betonilattia sijaitsi 2,2 m etäisyydellä museon luoteisseinästä ja noin 25 cm syvyydellä. Lattia lienee jatkunut aikanaan lähemmäs kohti museorakennuksen seinää, mutta on tältä kohtaa tuhottu seinän viereen jossain vaiheessa asennetun lämpökanaalin tieltä. Betonilattiiaa saatiin valvonnan yhteydessä esiin 2,65 metriä Vapriikiin seinlinjan suuntaisesti. Leveimmillään paljastettu lattiarakenne oli noin 1,5 metriä. Muualla kaivuusyvyys ei ulottunut niin syvälle, että havaintoja lattiatasosta olisi voitu saada. On kuitenkin oletettavaa, että betonilattiaa on alueella laajemmaltikin. Löytöinä betonilattian päällä olleesta sekoittuneesta multa/hiekkakerroksesta saatiin metallipellin palanen sekä tunnistamattoman rautaesineen katkelma. Havainto liittyy todennäköisesti paikalla olleeseen valimorakennukseen (AJOITUS).

Vapriikin asfaltoidun pihan ja niittyalueen rajalta saatiin niin ikään havainto betonisesta, laattamaisesta rakenteesta. Havainto tehtiin pysäköintialueen reunakivien vaihtamisen yhteydessä. Poistettujen reunakivien alta paljastui noin 5 metrin matkalla betonilaattaa, jonka päällä oli paikoin tiilenkappaleita tai joka oli oletettavasti paikalla aikanaan sijainneiden tiilien vuoksi värjäytynyt punertavaksi. Betonilaatta lienee osa jonkin Tampellan teollisuusrakennuksen perustusta tai lattiiaa (AJOITUS).