Sijainti ja ympäristö

Pyynikin kirkkopuisto sijaitsee Tampereen keskustassa Aleksanterin kirkon ympärillä. Alueen länsiosassa sijaitsee Tampereen kaupungin ensimmäinen hautausmaa, joka oli käytössä vuosina 1784-1880. Kun hautausmaa otettiin käyttöön 1784, sen ympäristössä ei ollut juurikaan asutusta. Kaupungin asutus keskittyi Tammerkosken lähettyville. Pyynikin reunamilla oli kasvimaita, peltoja ja metsää. Asutus laajeni länteen päin 1800-luvun kulu-essa, kun mm. Amurin aluetta alettiin rakentaa. Uuden hautausmaan perustamista kau-emmas kaupungin keskustasta esitettiin ensimmäisen kerran 1876. Hautaaminen vanhaan hautausmaahan päättyi muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta sen jälkeen, kun Kale-vankankaan hautausmaa otettiin käyttöön 1880.

Tampereen kaupunki perustettiin 1779 Tammerkosken kartanon maille, aivan kosken reunamille. Kaupungin perustamiskirjaan liitetyssä asemakaavassa on määritelty hautausmaan paikka asutuksen ulkopuolelle, kaupungin länsireunalle. Tämä Tampereen ensimmäinen hautausmaa tunnetaan nykyisin Pyynikin kirkkopuistona. Hautausmaa otettiin käyttöön 1784, jolloin kesäkuun 20. päivänä hautausmaahan haudattiin renkikuski Jacob Korsbergin yhdeksänvuotias tytär Ulrika. Kaupungin ensimmäinen hautausmaa oli käytössä noin sadan vuoden ajan. Hautausmaalle on haudattu kaikki kaupungissa sen ensimmäisen vuosisadan aikana eläneet ja töitä tehneet ihmiset. Viimeisin hautaus tehtiin yksittäisluvalla 1885.

Hautausmaille asetetuista vaatimuksista määrättiin mm. vuoden 1804 kuninkaan kirjeessä. Määräysten mukaan hautausmaa oli aidattava ja puita istutettava sen ympärille. Hautausmaan piirustukset oli lähetettävä tarkistettavaksi valtakunnan johdolle. Seuraavan kappaleen tiedot Tampereen hautausmaan rakenteista ovat vuodelta 1805, kaupungin vanhinten laatimasta selvityksestä.

Hautausmaalle viedyt vainajat siunattiin 1700-luvun lopulta lähtien sen reunalla sijainneessa ”läpikäytävässä”. Läpikäytävä on katolista perinnettä jatkava katos tai porttirakennelma hautausmaan reunalla, jossa vainaja siunataan ennen hautaan laskemista. Pyynikin kirkkopuiston ensimmäinen läpikäytävä oli rakennettu todennäköisesti jo hautausmaan perustamisvaiheessa. Se oli noin 3,5 x 3,5 metrin kokoinen ja sijaitsi hautausmaan itälaidalla, kaupungin keskustan suunnalla. Läpikäytävä palveli tamperelaisten siunauspaikkana vuoteen 1867 saakka, jolloin uusi läpikäytävä valmistui.

Hautausmaalle rakennettiin uusi läpikäytävä katovuonna 1867, samaan aikaan kun aluetta laajennettiin ja aitoja uusittiin. Rakennus sijaitsi hautausmaan itälaidalle. Uuden läpikäytävän suunnitteli apteekkari Serlachius. Hirsirakennus oli ristipohjainen ja kooltaan noin 9 x 9 metriä. Rakennuksen pinta oli laudoitettu ja se oli maalattu sisältä ja päältä sinisellä öljyvärillä. Ulkonurkissa oli ristin muotoisiksi veistetyt kannatinpylväät. Läpikäytävän itä- ja länsipuolella oli suuret pariovet, etelä- ja pohjoisseinustalla värilliset suuret ikkunat. Ikkunoiden keskellä oli punainen risti ja lasiruudut olivat keltaiset. Läpikäytävän kupukattoon oli maalattu tähtitaivas. Suurina katovuosina Tampereen vainajat siunattiin juhlavassa ja kauniissa rakennuksessa.

Vainajia siunattiin vielä Kalevankankaan hautausmaan valmistuttuakin vanhan hautausmaan läpikäytävässä, mikäli se oli läheisten toiveena. Serlachiuksen suunnittelema porttirakennus oli paikallaan 1920-luvun lopulle saakka, jolloin se purettiin.

1800-luvun alussa Tampereen kaupungin hautausmaa oli säädösten mukaan aidattu punamullatulla säleaidalla Turun tien puoleiselta sivulta (nykyinen Pirkankatu). Punamulta-aidan perustana oli kivijalka. Hautausmaan eteläpuolella oli tavallinen aita. Puinen aita kuitenkin rapistui nopeasti. Jo 1812 rakennettiin uusi puuaita ja se, samoin kun läpikäytäväkin maalattiin punamullalla. Hautausmaan laajennusten myötä alueella rakennettiin jälleen uusi puuaita 1842. Aidan väri oli aluksi punainen, myöhemmin (1844) se maalattiin mustaksi valkoisin ruuduin. Ensimmäinen kiviaita rakennettiin hautausmaalle katovuonna 1868 köy-häinaputyönä. Kivinä käytettiin hautausmaan lisäaluetta raivatessa nousseita kiviä. Kiviaita pystytettiin alueen länsirajalle.

Pyynikin hautausmaan alue oli vuoden 1779 asemakaavassa mitoitettu 400 asukkaan kaupungille. Hautausmaan koko oli tuolloin noin 53 x 63 metriä. Hyvin pian alue kävi liian pieneksi. Tampereen väkiluku ylitti tuhat henkilöä 1820-luvun alussa ja 1840 se oli jo noin 1800 henkilöä.

Hautausmaa-alueen ensimmäisestä laajennuksesta päätettiin 1840, uusi laajennettu osa otettiin käyttöön 1846. Laajennusosa oli pääosin hautausmaan eteläreunustalla. Laajen-nusten jälkeen hautausmaan koko oli noin 128 x 74 metriä. Hautausmaan toinen laajennus tapahtui itään ja pohjoiseen päin 1868. Laajennuksia oli ehdotettu jo aiemmin, mutta kato-vuodet 1867-1868 tekivät asian kiireelliseksi. Alue laajeni 0,18 hehtaarilla, mikä merkitsi noin viidenneksen lisäystä aikaisempaan. Katovuosien kuolleisuusluvut olivat normaaliin verrattuna huomattavia. Esimerkiksi 1860 Tampereella haudattiin 160 vainajaa, 1867 luku oli 543 ja seuraavana vuonna 563. Katovuodet näkyvät edelleen vanhan hautausmaan muistomerkeissä, sillä suuri osa säilyneistä muistomerkeistä on 1860-ja 1870-luvuilta.

Hautausmaalle istutettiin koivuja 1813 ja 1830-luvulla kuusia. Vasta 1800-luvun lopulla, hautauskäytön jo päätyttyä, alueelle istutettiin enemmän puita ja koristekasveja. 1880-luvun alussa kaupunginpuutarhuri Karl Johan Gauffin suunnitteli vastavalmistuneen Aleksanterin kirkon ympärille puiston, jonne istutettiin mm. hopeapajuja, siperianlehtikuusia ja jalavia. Puistossa tehtiin kunnostustöitä 1898 puustoa harventamalla ja uusia kulkuteitä lisäämällä. Kulkureittejä ja puustoa on uusittu useita kertoja viimeisten sadan vuoden aikana. Kirkkopuiston läheisyyteen on rakennettu teitä ja jalkakäytäviä. Kaupungin rakennuskanta on laajentunut tiiviisti puiston ympärille.

Pyynikin kirkkopuiston vieressä sijaitseva Aleksanterin kirkko valmistui 1881. Kirkon suunnitteli arkkitehti Theodor Decker. Perustustyöt aloitettiin heinäkuussa 1879 ja perustuskivi laskettiin maaliskuussa 1880. Samana vuonna vietettiin keisari Aleksanteri II:n valtaistuimelle nousun 25-vuotisjuhlaa, joten kirkko sai nimekseen Aleksanterin kirkko.

Kaupungin historiaa ja varhaisvuosien henkilöitä

Pyynikin kirkkopuistoon on haudattu useita Tampereen kaupungin varhaisvuosien merkittäviä henkilöitä ja sukuja. Muistomerkit kertovat paljon kaupunkilaisten arkielämästä, ammateista ja perheistä. Kirkkopuistossa jäljellä olevissa hautakivissä on useissa mainittu menehtyneen ammatti. Kivien teksteistä löytyy mm. talonomistaja, värjäri, karvari, puuvilla-tehtaan työmies, puuvillatehtaan koulun opettaja, vaimo, äiti, kauppias, tehtaan työnjohtaja, pormestari jne. Katovuosien 1867-68 suuri kuolleisuus käy selvästi ilmi etenkin lapsikuolleisuutena. Kivissä on koskettavia luetteloita esimerkiksi yhden perheen kaikkien lasten menehtymisestä muutaman vuoden sisällä. Erilaiset taudit levisivät nopeasti kaupungissa ja veivät useimmiten juuri perheen nuorimmat.

Pyynikin kirkkopuistoon on haudattu mm. Tampereen kaupungin pormestari Fredrik Adam Sacklén 1789-1866 (kuva 090_Sacklen). Sacklen toimi pormestarina 1830-1861. Pormestariaikanaan Sacklen uudisti kaupungin hallintoa ja oli mukana vaivaishoidon suunnittelussa. Hautausmaan laajennus 1840-luvulla tehtiin pormestari Sacklenin myymille maille. Toinen merkittävä hauta on kauppaneuvos ja ritari Gustaf Lundahlin (1783-1846) hauta (060_Lundahl), joka on yksi harvoista ehjänä säilyneistä rautaristeistä koko hautausmaalla. Hän oli aikanaan eräs kaupungin huomattavimmista henkilöistä, jonka luona keisari Aleksanteri I asui vieraillessaan Tampereella 1819. Lundahlien kulttuurikoti oli kaupungin sivistyselämän keskuspaikka. Lundahlin puoliso Anna Charlotta (059_Lundahl) piti yhdessä äitinsä (058_Finne) kanssa Tampereen ensimmäistä naisoppilaitosta. Lundahlien poika Carl oli lääketieteen ja kirurgian tohtori ja toinen poika Gustaf tähtitieteen professori Helsingin yliopistossa. Heidän tyttärensä Augusta Lundahl oli eräs Suomen ensimmäisiä naisrunoilijoita.

Muita merkittäviä hautoja mm. apteekkari Anders Wilhelm Tennberg (055_Tennberg), seppämestari ja kaupunginvanhin G.E.Blom (035_Blom), värjäri ja tehtailija Fredrik Grek (108_Grek). Fredrik Grek oli kaupungin ensimmäisen verkatehtaan perustaja 1816. Hänen poikansa Juhan Kaspar Grek, joka on haudattu samaan paikkaan, antoi lahjoitusvaroja teknillisen koulun perustamiseen. Grekien sukuhautaa ympäröi vaikuttavan kokoinen rauta-aita, jonka portti on rikkoutunut.

Pyynikin kirkkopuistosta löytyy myös värjärimestari, tehtailija Henrik Liljeroosin ja hänen perheensä kaunis hautamuistomerkki (113_Liljeroos). Liljeroosien muistomerkin marmori-risti on katkennut ja nojaa hautakiveä vasten. Tehtailija Axel Selim Laurén (068_Laurén) perusti Tampereelle savupiipputehtaan, nahkatehtaan ja tulitikkutehtaan Pyynikin rintee-seen.

Näyttävän kiviristin alla ovat kauppias Gustaf Orellin ja hänen puolisonsa Johanna Orellin os. Ahlsten (073_Orell) haudat. Rouva Johanna Orell oli Tampereen ensimmäinen nais-kauppias avatessaan kaupunkiin muotiliikkeen 1850. Hieno rauta-aita ympäröi kirjailija Jalmari Finnen isovanhempien hautaa (047_Finne) Pirkankadun lähettyvillä.

Pirkankadun puolella kirkkopuistoa on myös hieno opettajatar Maria Charlotta Hydenin muistomerkki. Neiti Hyden työskenteli Finlaysonin koulun ensimmäisenä opettajana, ja hänen muistomerkissään on koskettava teksti: ”Herran pelvossa, pienten parvessa, jakoi op pia, neuvoi lapsia Jeesuksen luo. Ruumis vaipui, monelle suruks’, sielunsa saapui Enkelein iloks’ Jeesuksen luo”. Hyden työskenteli opettajana 28 vuotta ja oli ilmeisen pidetty. Hautausmaalla on myös suhteellisen monta ulkomaalaisten hautaa, jotka ovat pääosin englantilasten kuten haudat 054_Howarth, 102_Cooke, 233_Sharples (rauta-aita ympärillä) ja 220_Horrocks.

Pyynikin kirkkopuistolla on erityisasema Tampereen kaupungin ensimmäisenä hautausmaana. Kirkkopuisto on viheralueena kauniisti ylläpidetty. Se on kaikille tamperelaisille tuttu ja arvostettu ympäristö, suosittu kulkureitti ja hiljentymisalue. Suurin osa kirkkopuiston muistomerkeistä täyttää useita kohtia johdannossa esitetyistä muistomerkkien kulttuurihistoriallisista arvoista. Kirkkopuisto on kokonaisuutena erittäin arvokas alue. Siellä on useita henkilöhistoriallisesti merkittäviä muistomerkkejä. Muistomerkkien joukossa on harvinaisia muistomerkkilehtiä sekä taidehistoriallisesti merkittäviä muistokiviä. Useissa kivissä ja risteissä on mainittu vainajan ammatti ja niistä löytyy erilaisia muistolauseita ja raamatuntekstejä.

Pyynikin kirkkopuisto sijaitsee Tampereen VI kaupunginosassa Aleksanterin kirkon ympä-rillä. Koska käytöstä jääneeseen hautausmaahan voidaan suhtautua kiinteänä muinais-jäännöksenä, kirkkopuiston hautausmaainventoinnin yhteydessä suoritettiin myös arkeolo-ginen inventointi. Arkeologisen inventoinnin tarkoituksena oli todeta, miten sijainti modernin kaupunkirakenteen keskellä on vaikuttanut hautausmaahan.

Hautausmaan pohjoislaidan tuhoutuminen

Hautausmaan aikaisempi laajuus on kuvattu vuoden 1916 tilannetta esittävässä kartassa, jonka on julkaissut Yrjö Hirvonen (Hirvonen 1970: 181). Vertaamalla tätä karttaa nykyiseen Tampereen kantakarttaan voitiin todeta, että hautausmaan nykyiset rajat, jotka on merkitty maastoon kivipylväillä ja niiden välissä kulkevalla rautaketjulla, mahtuvat vuoden 1916 rajojen sisälle lukuun ottamatta hautausmaan pohjoislaitaa.

Pohjoislaidan vierellä kulkevaa länsiluode – itäkaakko –suuntaista Pirkankatua on selvästi levennetty, ja tällöin noin 10 metrin levyinen kaistale hautausmaan koko pohjoislaidan pituudelta on jäänyt tien alle. Alue on saattanut tuhoutua kokonaan ajotien ja jalkakäytävän perustuksia ja niihin liittyviä putkistoja tms. rakennettaessa. Tien alle jääneellä alueella on vuoden 1916 kartan perusteella sijainnut hautoja. Hautakiviä on siirretty tien alle jääneeltä alueelta nykyisen hauta-usmaa-alueen pohjoislaidalle (Heli Haavisto, suull.). Siirrettyjen hautakivien kohdalla voitiin erottaa, että ne oli sijoitettu hieman väljiin nurmeen kaivettuihin kuoppiin. Maastossa ei voi-tu erottaa merkkejä siitä, onko vainajia uudelleenhaudattu hautausmaan nykyiselle alueelle.

Hautausmaan muut laidat

Hautausmaan länsilaitaa pitkin kulkee Mariankatu, jossa ajotien ja jalkakäytävän (kevyen liikenteen väylän) välissä on kapea viheralue. Vuoden 1916 kartassa hautausmaan alue jatkuu viheralueen länsireunaan asti ja nykyistä jalkakäytävää pitkin kulkee yksi hautaus-maan puistokäytävistä. Tällä hautausmaan nykyisen rajan länsipuolisella vyöhykkeellä oli inventoinnin aikana avoin sähkökaapelikaivanto ja muitakin jälkiä käynnissä olevista ilmei-sesti katuvalaistukseen liittyvistä töistä, joiden yhteydessä maata on kaivettu ja taas peitetty. Hautausmaan nykyisen länsirajan länsipuoliselle alueelle eli em. jalkakäytävän ja viher-alueen kohdalle ei ole kuitenkaan merkitty hautoja vuoden 1916 kartassa, eikä auki ole-vassa kaivannossa erottunut mitään hautauksiin viittaavaa. Myöskään hautausmaan ny-kyisen alueen länsilaidalla ei voitu erottaa mitään hautausmaan vahingoittumiseen viittaavaa.

Hautausmaan etelälaidalla on jyrkkä maatörmä, joka laskeutuu kevyen liikenteen väylälle, jonka eteläpuolella sijaitsee Tampereen Yhteiskoulun lukion ja Ilmaisutaidon erityislukion tontti (837-106-0097-1049). Törmässä oli havaittavissa lievää maanvieremää ja jonkin maansiirtokoneen tekemiä vähäisiä leikkausjälkiä. Hautausmaan kaakkoisnurkan vierelle on törmän välittömään läheisyyteen kaivettu Molok-sekajätekuilu. Törmässä ei kuitenkaan ollut havaittavissa mitään hautauksiin viittaavaa, eikä sekajätekuilun läheisyyteen ole merkitty hautoja vuoden 1916 kartassa.

Maankäyttö hautausmaa-alueella

Hautausmaan jäätyä käytöstä sen säilyneellä alueella on ollut ainakin seuraavanlaista maankäyttöä:

-hautakivien siirto tuhoutuneelta alueelta ja mahdollisesti siihen liittyvää uudelleen-hautaamista (ks. yllä)

-puiden istuttamista (jo 1800-luvulla, nuorimmista puista päätellen viimeksi 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä) sekä nurmen ja puiden hoitoa

-puistokäytävien hoitoa ja päällystämistä

-rakennusten purkamista (ainakin vuoden 1916 tilannetta esittävässä kartassa kuva-tut läpikäytävä ja halkovaja)

-useiden kiinteiden roskakorien asentaminen

-useiden lyhtypylväiden asentaminen ja niihin liittyvien sähkökaapeleiden vetäminen

-kiinteän ilmoitustaulun pystyttäminen hautausmaan kaakkoisnurkkaan

-valaisinpylväiden poistoa Pirkankadun varrella (valaisinpylväiden betonisokkelit yhä paikoillaan)

-Wäinö Aaltosen Suru-veistoksen (n. 1960) pystyttäminen hautausmaan kaakkois-osaan

Maankäytöstä, jonka voisi olettaa ulottuneen muutamaa kymmentä senttimetriä syvemmälle, ei ollut viitteitä – pois lukien ehkä Suru-veistos, jonka perustussyvyyttä ei osattu arvioida.

Puiston hoitotoimenpiteiden jäljet hautausmaalla

Puistokäytävien reitit vastaavat varsin pitkälle vuoden 1916 tilannetta. Käytävät on päällys-tetty murskeella ja paikoitellen reunustettu kivetyillä sadevesiojilla. Käytävien reunoja oli paikoitellen siistitty ja tasattu leikkaamalla käytäviä reunustavaan nurmeen terävät rajat. Puistokäytävillä olevista jäljistä päätellen tämän tai muun työn yhteydessä oli hautausmaal-la ajettu jollakin koneella.

Hautausmaan luoteiskulmassa oli avoinna pieni lyhtypylvääseen liittyvä kaapelikaivanto, joka oli ympäröity siirrettävällä aidalla ja huomionauhalla.

Hautausmaalta on kaadettu joitakin puita, ja useiden puiden juurelle oli levitetty nurmen päälle multaa jonkin puistonhoidollisen toimenpiteen yhteydessä.

Suojelulliselta kannalta huomioon otettavaa

-useita hautakiviä sijaitsee aivan puistokäytävien vierellä, joten varovaisuus motorisoiduilla työvälineillä liikuttaessa on tarpeellista

-osa puiston puista saattaa olla huonokuntoisia (inventoinnin yhteydessä kenttätyöntekijä oli vähällä saada osuman voimakkaan syystuulen pudottamasta koivunoksasta), ja ne saattavat altistaa puistossa oleskelevia henkilöitä tai hautakiviä vahingoittumiselle

Puiston arki- ja vapaa-ajankäytön jälkiä hautausmaalla

Hautausmaalla oli selkeitä viitteitä tuoreesta ilkivallasta: ainakin yksi 1800-luvun hautakivi oli kaadettu suhteellisen lyhyen ajan sisällä, ja eräitä muitakin oli nähtävästi liikuteltu ja rikottu tarkoituksella.

Hautausmaan kaakkoisnurkassa sijaitseva ilmoitustaulu oli pääasiassa tamperelaisten ravintoloiden maksuttomassa mainoskäytössä. Inventoinnin aikana eräs ravintola mainosti näkyvästi ”Sikatiistai”-nimistä tapahtumaa. Räikeiden ja huomiota herättävien mainosjulisteiden soveltuvuudesta hautausmaalle ja muinaisjäännösalueelle voidaan keskustella.

Hautamuistomerkkien vahingoittumisvaaraa aiheuttavaa alueen käyttöä oli myös polkupyörän säilyttäminen hautakiveä ympäröivään rauta-aitaan lukittuna.

Tiivistelmä ja loppupäätelmät

Tampereen vanhan hautausmaan alue sellaisena kuin se on kuvattu vuoden 1916 kartassa on osittain tuhoutunut. Tuho on aiheutunut hautausmaan pohjoislaidalle Pirkankatua levennettäessä. Muilla suunnilla ko. karttaan kuvattu hautausmaan alue on säilynyt.

Hautausmaalla sijaitsevista hautakivistä ja –risteistä merkittävä osa on vahingoittunut, ja lisävahinkojen uhka on edelleen läsnä erityisesti ilkivallan seurauksena.

Hautausmaan alueella ei juuri ollut viitteitä syvälle ulottuvasta maankäytöstä. Vanhojen hautausmaiden ajoittain varsin matalat hautaussyvyydet saattaa kuitenkin olla syytä pitää mielessä maankäyttöä suunniteltaessa. On myös otettava huomioon, että inventoinnin yhteydessä käytettävissä ollut tieto hautausmaan alkuperäisestä laajuudesta perustuu vuoden 1916 karttaan, eikä arkistoselvityksiin ollut aikaa.