Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainittuun purkamislupaan. Murronkorventie 17 kiinteistö on hiljattain vaihtanut omistajaa ja nyt lupahakemuksessa huonokuntoiseksi luonnehditulle asuinrakennukselle haetaan purkamislupaa.

Murronkorventie 17 sijaitsee Tampereen Lamminpään kaupunginosassa, joka on vanhoille Hyhkyn kylän takamaille 1920-luvulta alkaen muodostunut viihtyisä pientaloalue. Ensiksi alueen rakentaminen toteutui palstoittamalla, vuonna 1937 alue liitettiin Tampereen kaupunkiin ja vuonna 1943 alueelle hyväksyttiin koko kaupunginosan kattava asemakaava, johon tehtiin vähäinen ullakkorakentamista koskeva muutos jo vuonna 1945.

Kiinteistötietojärjestelmän perusteella Murronkorventie 17 tontti on lohkottu viimeistään 1700-luvulla muodostuneen ja myöhemmin kadonneen Mattilan kantatilasta vuonna 1927. Väestötietojärjestelmän rakennustietojen perusteella asuinrakennus on rakennettu vuonna 1929. Muronkorventie 17 edustaa siten alueen vanhempaa, vähitellen harvalukuiseksi käyvää, ennen toista maailmansotaa ja alueen asemakaavoitusta toteutettua, kantatilan maista palstoittamalla syntynyttä pientalorakentamista.

Murronkorventie 17 tontti on ajalle tyypillinen väljä ja vehreä puutarhatontti, jolla sijaitsee pienehkö noppamainen, satulakattoinen asuinrakennus ja tontin perällä sen kanssa todennäköisesti samanikäinen talousrakennus. Asuinrakennus on rankorunkoinen, ei hirsirunkoinen, kuten lupahakemuksessa mainitaan. Asuinrakennus on säilyttänyt alkuperäiset 1920-luvun lopun tyylipiirteet ja rakennusmateriaalit poikkeuksellisen hyvin ja kertoo erinomaisella tavalla rakentamisajan rakennustekniikasta, materiaaleista, tyylistä, muodoista sekä 1900-luvun alkupuolen asumisen ja elämisen tavasta. Aivan katulinjan tuntumassa sijaitsevalla asuinrakennuksella on myös suurehko merkitys katunäkymässä ja alueen kaupunkikuvassa.

Murronkorventie 17 tontilla on voimassa vuonna 1945 hyväksytty asemakaava, josta puuttuvat mm. kulttuuriympäristöarvojen huomioimiseen tähtäävät merkinnät, joten kaava ei täytä nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) vaatimuksia, ja onkin katsottava maankäytön ohjauksen välineenä vanhentuneeksi. Alueella on voimassa myös Tampereen Kantakaupungin yleiskaava 2040 (hyväksytty 2020), jossa alue on merkitty asumisen alueeksi ilman erityisiä suojelutavoitteita.

Yleiskaavan laatimisen jälkeen on valmistunut selvitys: Palstoittamalla syntyneet pientaloalueet Tampereella (Tampereen kaupunki, Asemakaavoitus, 2019). Siinä Murronkorventie 17 on merkitty osaksi erityisen herkkää arvoaluetta, jonka rakennukset tulisi säilyttää ja muutokset ja uudisrakentaminen suunnitella erityisen huolellisesti, jotta alueen palstoittamalla syntyneen puutarhamaisen pientaloalueen arvot säilyvät. Erityisesti mainitaan alueen omaleimaisuuden kannalta tärkeiksi säilyttää alueen vanhin, palstoittamalla syntynyt rakennuskanta. Pirkanmaan maakuntamuseo on tuonut useissa yhteyksissä ilmi yleiskaavaa varten laadituissa selvityksissä arvokkaiksi todettujen alueiden asemakaavan ajantasaistamistarpeen, jotta alueen arvot olisi mahdollista turvata.

Murronkorventie 17 tontin lähiympäristössä sijaitsee useita samantyyppisiä 1900-luvun alun pihapiirejä. Mm. itäpuoliselle naapuritontille (Murronkorventie 15) on laadittu tontin jakamisen mahdollistava asemakaavanmuutos vuonna 2012, missä yhteydessä tontin vanhalle, hyvin Murronkorvenkatu 17 asuinrakennusta vastaavalle asuinrakennukselle, on osoitettu suojelumerkintä.

Murronkorventie 17 asuinrakennuksen purkamista perustellaan lupahakemuksessa sen huonolla kunnolla, mistä ei ole käytettävissä erillistä kuntoselvitystä. Rakennuksen kunnon arvioimiseksi maakuntamuseon perinnerakennusmestari on tehnyt kohteeseen 1.6.2021 maastotarkastuksen, jossa oli läsnä kiinteistön omistaja.

Satulakattoinen, puurankarunkoinen asuinrakennus on katettu betonitiilillä ja verhoiltu pystyrimalaudoituksella. Rakennuksessa on puolitoista asuinkerrosta sekä betonirakenteinen kellari, johon on käynti alakerran eteisestä. Sekä ulkovaippa että sisätilat ovat pääosin alkuperäisessä tai vanhassa asussa. Muun muassa huonejako, tulisijat ja alkuperäiset ikkunat ovat säilyneet. Vintin portaikon kaiteet sekä valtaosa alkuperäisistä puisista peiliovista oli purettu ennen tarkastusta. Asuinhuoneissa ei ollut havaittavissa rakenteellisia tai kosteudesta aiheutuneita vaurioita.

Vesikatto on osittain sammaloitunut ja etelälappeelta puuttuu joitakin tiiliä. Aluskatteena toimiva pärekatto on kuitenkin ollut niin ehjä, ettei vinttihuoneiden sisäkatoissa näy merkkejä kattovuodoista. Paloullakon luukusta ja sivuvinteistä näkyvä osa katon alusrakenteista vaikuttaa ehjältä ja kuivalta, ainoastaan räystäskoteloissa on nähtävissä selviä vuotovaurioita.

Kellarikerros on poikkeuksellisen kostea, lounaisnurkan muuta kellaria syvemmän eteistilan lattialla oli tarkasteluhetkellä vettä. Kyseisellä nurkalla rakennuksen ainoa syöksytorvi johtaa kattovedet suoraan perustuksille, mikä on ilmeinen osasyy. Puurakenteinen alapohja tuntui alapinnaltaan kostealta ja on mahdollisesti kärsinyt pitkällisestä, korkeasta ilmankosteudesta kellaritiloissa. Perusmuuri on rakennuksen itäpäädyssä aikoinaan lähtenyt kaatumaan ja sitä on korjattu sisäpuolelta sekä vahvistettu kauttaaltaan betonivalulla ulkopuolelta. Jo ikääntyneiden korjausten jälkeen ei ongelma näytä uusineen, rakennus on yleisilmeeltään ryhdikäs.

Ikkunat ja ulkoverhous ovat puuosiltaan pääosin ehjät ja työstettävissä maalauskuntoon normaalein toimenpitein. Perustusten ulkopuolinen betonointi vaurioittaa toisinaan puurakenteisen seinän alaosia, tässä tapauksessa pystyverhouksen helmaan asennetut vaakalaudat saattavat liittyä aiemmin toteutettuun verhouksen, alasidepuun tai molempien lahokorjaukseen. Muita viitteitä rungon vaurioihin ei ulkoverhouksessa ollut havaittavissa.

Kokonaisuutena arvioiden Murronkorventie 17 on korjattavissa, joskin kellarikerroksen kosteusongelman ratkaiseminen vaatii laajoja toimenpiteitä. Muita rakennukselle ajankohtaisia korjauksia, kuten vesikaton uusimista sekä ikkunoiden ja pintojen kunnostamista, voidaan pitää normaaleina ja säännöllisesti toistuvina osina iäkkään rakennuksen ylläpitoa.

Edellä mainituista seikoista johtuen Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että selvityksessä osaksi kulttuurihistoriallisesti arvokasta ja muutoksille herkkää aluetta todetun ja poikkeuksellisen hyvin alkuperäiset ominaispiirteensä säilyttäneen Murronkorventie 17 asuinrakennuksen purkaminen merkitsisi mitä ilmeisimmin maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n mukaisten rakennetun ympäristön perinne- ja kauneusarvojen hävittämistä. Näin ollen Pirkanmaan maakuntamuseo ei puolla purkamisluvan myöntämistä, vaan esittää, että Lamminpään selvityksessä todettujen arvoalueiden tuleva maankäyttö, suojelukysymykset ja tontinomistajien tasapuolinen kohtelu tulee ratkaista ensi sijassa koko kaupunginosaa koskevalla asemakaavamuutoksella. Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole lupahakemuksesta huomautettavaa.

Mahdollinen purkamislupa valitusosoitteineen tulee toimittaa viipymättä tiedoksi Pirkanmaan maakuntamuseolle.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainittuun purkamislupaan. Murronkorventie 17 kiinteistö on hiljattain vaihtanut omistajaa ja nyt lupahakemuksessa huonokuntoiseksi luonnehditulle asuinrakennukselle haetaan purkamislupaa.

Murronkorventie 17 sijaitsee Tampereen Lamminpään kaupunginosassa, joka on vanhoille Hyhkyn kylän takamaille 1920-luvulta alkaen muodostunut viihtyisä pientaloalue. Ensiksi alueen rakentaminen toteutui palstoittamalla, vuonna 1937 alue liitettiin Tampereen kaupunkiin ja vuonna 1943 alueelle hyväksyttiin koko kaupunginosan kattava asemakaava, johon tehtiin vähäinen ullakkorakentamista koskeva muutos jo vuonna 1945.

Kiinteistötietojärjestelmän perusteella Murronkorventie 17 tontti on lohkottu viimeistään 1700-luvulla muodostuneen ja myöhemmin kadonneen Mattilan kantatilasta vuonna 1927. Väestötietojärjestelmän rakennustietojen perusteella asuinrakennus on rakennettu vuonna 1929. Muronkorventie 17 edustaa siten alueen vanhempaa, vähitellen harvalukuiseksi käyvää, ennen toista maailmansotaa ja alueen asemakaavoitusta toteutettua, kantatilan maista palstoittamalla syntynyttä pientalorakentamista.

Murronkorventie 17 tontti on ajalle tyypillinen väljä ja vehreä puutarhatontti, jolla sijaitsee pienehkö noppamainen, satulakattoinen asuinrakennus ja tontin perällä sen kanssa todennäköisesti samanikäinen talousrakennus. Asuinrakennus on rankorunkoinen, ei hirsirunkoinen, kuten lupahakemuksessa mainitaan. Asuinrakennus on säilyttänyt alkuperäiset 1920-luvun lopun tyylipiirteet ja rakennusmateriaalit poikkeuksellisen hyvin ja kertoo erinomaisella tavalla rakentamisajan rakennustekniikasta, materiaaleista, tyylistä, muodoista sekä 1900-luvun alkupuolen asumisen ja elämisen tavasta. Aivan katulinjan tuntumassa sijaitsevalla asuinrakennuksella on myös suurehko merkitys katunäkymässä ja alueen kaupunkikuvassa.

Murronkorventie 17 tontilla on voimassa vuonna 1945 hyväksytty asemakaava, josta puuttuvat mm. kulttuuriympäristöarvojen huomioimiseen tähtäävät merkinnät, joten kaava ei täytä nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) vaatimuksia, ja onkin katsottava maankäytön ohjauksen välineenä vanhentuneeksi. Alueella on voimassa myös Tampereen Kantakaupungin yleiskaava 2040 (hyväksytty 2020), jossa alue on merkitty asumisen alueeksi ilman erityisiä suojelutavoitteita.

Yleiskaavan laatimisen jälkeen on valmistunut selvitys: Palstoittamalla syntyneet pientaloalueet Tampereella (Tampereen kaupunki, Asemakaavoitus, 2019). Siinä Murronkorventie 17 on merkitty osaksi erityisen herkkää arvoaluetta, jonka rakennukset tulisi säilyttää ja muutokset ja uudisrakentaminen suunnitella erityisen huolellisesti, jotta alueen palstoittamalla syntyneen puutarhamaisen pientaloalueen arvot säilyvät. Erityisesti mainitaan alueen omaleimaisuuden kannalta tärkeiksi säilyttää alueen vanhin, palstoittamalla syntynyt rakennuskanta. Pirkanmaan maakuntamuseo on tuonut useissa yhteyksissä ilmi yleiskaavaa varten laadituissa selvityksissä arvokkaiksi todettujen alueiden asemakaavan ajantasaistamistarpeen, jotta alueen arvot olisi mahdollista turvata.

Murronkorventie 17 tontin lähiympäristössä sijaitsee useita samantyyppisiä 1900-luvun alun pihapiirejä. Mm. itäpuoliselle naapuritontille (Murronkorventie 15) on laadittu tontin jakamisen mahdollistava asemakaavanmuutos vuonna 2012, missä yhteydessä tontin vanhalle, hyvin Murronkorvenkatu 17 asuinrakennusta vastaavalle asuinrakennukselle, on osoitettu suojelumerkintä.

Murronkorventie 17 asuinrakennuksen purkamista perustellaan lupahakemuksessa sen huonolla kunnolla, mistä ei ole käytettävissä erillistä kuntoselvitystä. Rakennuksen kunnon arvioimiseksi maakuntamuseon perinnerakennusmestari on tehnyt kohteeseen 1.6.2021 maastotarkastuksen, jossa oli läsnä kiinteistön omistaja.

Satulakattoinen, puurankarunkoinen asuinrakennus on katettu betonitiilillä ja verhoiltu pystyrimalaudoituksella. Rakennuksessa on puolitoista asuinkerrosta sekä betonirakenteinen kellari, johon on käynti alakerran eteisestä. Sekä ulkovaippa että sisätilat ovat pääosin alkuperäisessä tai vanhassa asussa. Muun muassa huonejako, tulisijat ja alkuperäiset ikkunat ovat säilyneet. Vintin portaikon kaiteet sekä valtaosa alkuperäisistä puisista peiliovista oli purettu ennen tarkastusta. Asuinhuoneissa ei ollut havaittavissa rakenteellisia tai kosteudesta aiheutuneita vaurioita.

Vesikatto on osittain sammaloitunut ja etelälappeelta puuttuu joitakin tiiliä. Aluskatteena toimiva pärekatto on kuitenkin ollut niin ehjä, ettei vinttihuoneiden sisäkatoissa näy merkkejä kattovuodoista. Paloullakon luukusta ja sivuvinteistä näkyvä osa katon alusrakenteista vaikuttaa ehjältä ja kuivalta, ainoastaan räystäskoteloissa on nähtävissä selviä vuotovaurioita.

Kellarikerros on poikkeuksellisen kostea, lounaisnurkan muuta kellaria syvemmän eteistilan lattialla oli tarkasteluhetkellä vettä. Kyseisellä nurkalla rakennuksen ainoa syöksytorvi johtaa kattovedet suoraan perustuksille, mikä on ilmeinen osasyy. Puurakenteinen alapohja tuntui alapinnaltaan kostealta ja on mahdollisesti kärsinyt pitkällisestä, korkeasta ilmankosteudesta kellaritiloissa. Perusmuuri on rakennuksen itäpäädyssä aikoinaan lähtenyt kaatumaan ja sitä on korjattu sisäpuolelta sekä vahvistettu kauttaaltaan betonivalulla ulkopuolelta. Jo ikääntyneiden korjausten jälkeen ei ongelma näytä uusineen, rakennus on yleisilmeeltään ryhdikäs.

Ikkunat ja ulkoverhous ovat puuosiltaan pääosin ehjät ja työstettävissä maalauskuntoon normaalein toimenpitein. Perustusten ulkopuolinen betonointi vaurioittaa toisinaan puurakenteisen seinän alaosia, tässä tapauksessa pystyverhouksen helmaan asennetut vaakalaudat saattavat liittyä aiemmin toteutettuun verhouksen, alasidepuun tai molempien lahokorjaukseen. Muita viitteitä rungon vaurioihin ei ulkoverhouksessa ollut havaittavissa.

Kokonaisuutena arvioiden Murronkorventie 17 on korjattavissa, joskin kellarikerroksen kosteusongelman ratkaiseminen vaatii laajoja toimenpiteitä. Muita rakennukselle ajankohtaisia korjauksia, kuten vesikaton uusimista sekä ikkunoiden ja pintojen kunnostamista, voidaan pitää normaaleina ja säännöllisesti toistuvina osina iäkkään rakennuksen ylläpitoa.

Edellä mainituista seikoista johtuen Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että selvityksessä osaksi kulttuurihistoriallisesti arvokasta ja muutoksille herkkää aluetta todetun ja poikkeuksellisen hyvin alkuperäiset ominaispiirteensä säilyttäneen Murronkorventie 17 asuinrakennuksen purkaminen merkitsisi mitä ilmeisimmin maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n mukaisten rakennetun ympäristön perinne- ja kauneusarvojen hävittämistä. Näin ollen Pirkanmaan maakuntamuseo ei puolla purkamisluvan myöntämistä, vaan esittää, että Lamminpään selvityksessä todettujen arvoalueiden tuleva maankäyttö, suojelukysymykset ja tontinomistajien tasapuolinen kohtelu tulee ratkaista ensi sijassa koko kaupunginosaa koskevalla asemakaavamuutoksella. Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole lupahakemuksesta huomautettavaa.

Mahdollinen purkamislupa valitusosoitteineen tulee toimittaa viipymättä tiedoksi Pirkanmaan maakuntamuseolle.