rakennusperinteinen

asutushistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Luhtaa on entinen Pappilan torppa. Se on perustettu ennen 1850-lukua. Laajasta rakennusryhmästä vanhimmat ovat vilja-aitta, luhtiaitta ja kaksi maakellaria.

Luhtaan tilakeskuksessa ovat asuinrakennus (-/1952), uusi asuinrakennus (1984), navetta (1951), vilja-aitta/maakellari (1900-l), luhtiaitta (1800-l), maakellari (1800-l), kuivuri (1930/40), puimala (1940-l), karjakon mökki (1950-l), sikala (1930/40-l) rantasauna (-/1950-l), 1. hirsilato (1900-l alkup.), 2. hirsilato (1935). Tilan maalla on lisäksi ns. Erkki Luhtaan kesämökki (1930-l).

Asuinrakennus on saanut nykyisen ulkoasun vuoden 1952 remontissa. Tällöin rakennusta korotettiin ja se sai kaksi kookasta frontonia.Satulakatto on katettu tiilikuvioidulla pellillä.

Rakennuskanta on pääosin ennen 1960-lukua rakennettu. Vanhempia ovat pitkänurkkainen, vuoraamaton ja otsallinen aitta, jonka alla on kivillä holvattu kellari. Yläosa on rankorakenteinen. Satulakatto on katettu aaltopellillä. Aitta on mahdollisesti siirretty nykyiselle paikalle 1920/30-luvulla.

Punaiseksi maalatussa luhtiaitassa on lyhytnurkkainen hirsirunko. Eteläpää on suojattu laudoituksella. Alhaalla on kaksi aittaa, ylhäällä yksi. Ovet ovat vaakapanloidut ja harmaaksi maalatut. Satulakatto on katettu tiilikuviopellillä.

Maakellari on sisätiloilta kolmiosainen. Rakenteet erikoisesta kivestä. Ulkopuolella käytetty tiilimuurausta. Katos on hirsirakenteinen, satulakatto.

uhtaan tila on perustettu 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla Messukylän pappilan torpaksi. Itsenäiseksi tiloiksi Pappilan torpat, Luhtaa, Kartano, Pappinen ja Hankkio itsenäistyivät vuonna 1925. Niistä Luhtaa oli suurin 34 hehtaarilla. Naapurissa oleva Kartano oli 28 hehtaaria.

Nykyisellä suvulla torppa on ollut jo 1800-luvulla. Tilakeskuksen lähellä olevat saaret myytiin kesämökkien tonteiksi jo 1930-luvulla. Tilasta on erotettu 1940-luvulla isännän veljelle Erkki Luhtaalle Luhtaantien varresta Hautaniitty -niminen tontti. Lisäksi Erkki Luhtaa (perikunta) omistaa kesämökin tilan rannassa. Seurakunnan kanssa tehtiin 1970-luvulla maanvaihto, jossa seurakunta sai tilan länsiosasta rantatontin, jolle perustettiin Luhtaan leirikeskus. Korvaukseksi Luhtaa sai lisämaata tilan eteläpuolelta.

Lehmistä luovuttiin vuonna 1975 ja sikojen pitämisestä vuonna 2003. Pelloilla viljellään nykyisin rehuviljaa.

Luhtaa -nimen taustaa ei varmuudella tunneta. Alueella oli pappilan vanha (1785) niitty, joka tunnettiin Luhta -nimellä. Torppa/tila on myöhemmin antanut nimen myös tilalle vievälle tielle.

Luhtaan tilakeskus sijaitsee lähellä Pyhäjärven rantaa. Metsäinen, rinteeseen sijoittuva pihapiiri jää peltojen ja Pyhäjärven väliin. Ympäristö on pääosin mäkistä metsämaastoa. Tilan pellot ovat raivattu pääosin Niihamajärvestä Pyhäjärveen laskevan ojan varrelle. Itäpuolella on Niihamaan vuonna 1977 siirretty siirtolapuutarha. Sen keskellä on muutama vanha rakennus, jotka kuuluivat Kartanon tilan rakennuksiin. Kartanon on Pappilan torppa 1800-luvun alkupuolelta.

Näsijärven Aitolahden rannassa olevat Luhtaan ja Kartanon tilakeskukset ja niihin liittyvät pellot edustavat rakennettua agraarimaisemaa, jonka historia ulottuu 1800-luvun alkupuolelle. Tilakeskukset ovat vierekkäin peltojen reunassa. Pellot ovat raivattu Niihamajärven laskuojan ja Aitolahden rannoille. Tilakeskuksista Luhtaa on paremmin säilynyt. Sen tilakeskus ja laskuojan varteen raivatut avoimet rinnepellot muodostuvat yhdessä arvokkaan agraarimaiseman. Maisemaa täydentää vieressä oleva Kartanon tilakeskus ja pellot. Kartanon ympäristö muuttui 1970-luvulla, jolloin Niihaman siirtolapuutarha perustettiin tilakeskukseen.

Kartanon ja Luhtaan tiloihin liittyneet säilyneet peltoalueet tulisi säilyttää avoimina ja rakentamattomina. Samoin tilojen säilynyt vanha rakennuskanta tulisi säilyttää. Tilojen eristetty asema metsäalueen keskellä tulisi turvata. Rakennusten korjauksissa tulisi käyttää perinteisiä materiaaleja ja rakennustapoja. Korjauksissa ja muutoksissa vanha materiaali tulisi hyödyntää.

Niihamassa on ollut runsaasti pieniä peltoaloja. Maatalouden merkityksen vähentyessä ja kaupungin maaomistuksen lisääntyessä 1950-luvulta alkaen ovat pellot suurelta osin metsittyneet tai metsitetty. Säilyneet, niityiksi muuttuneet peltotilkut olisi hyvä säilyttää muistona entisestä agraarikäytöstä. Takahuhdin kylävainiot ovat lähes kadonneet tai tulevat katoamaan asutuksen alle. Tämä kehitys korostaa yhä enemmän Niihamssa sijaitsevien viimeisten peltoa ja niittymaisemien säilyttämisen tärkeyttä. Osa entisistä pelloista hyödynnetty mm. Kaupin pallokenttien ja vinttikoiraratojen pohjana. Teiskontien varressa, Alasjärven länsipuolella oleva pelto on pääosin golf – kenttänä. Näitä urheilu- ja golf-kenttiä ei kuitenkaaan voi enää pitää perinteisenä, maatalouteen liittyvänä avoimena maisematilana, vaan enemmänkin 1900-luvun lopun virkistyskäytön maisemana.

Yleiskaava

Kiinteistörekisteri, Pirkanmaan-Satakunnan maanmittaustoimisto, Tampere. Kartat 1855, 1925 ja 1937.

Terttu Luhtaa, haastattelu toukokuussa 2004