Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta aiheesta. Tampereen Tahmelankatu 21:ssä sijaitsevan kiinteistön omistaja harkitsee rakennuksen purkamista ja on tiedustellut, onko rakennuksesta teetetty kuntoselvitys riittävä osoittamaan, että rakennus on korjauskelvoton / purkukuntoinen. 

Maakuntamuseo on aiemmin antanut lausunnon rakennuksen kulttuurihistoriallisista arvoista (diar. 161/2018) ja todennut, että Tahmelankatu 21:ssä sijaitsee arviolta 1960-luvun alussa rakennettu rankorakenteinen ja puuverhoiltu asuinrakennus. Kyseinen rakennus on arvioitu vuonna 2012 laaditussa Tahmelaa koskeneessa rakennetun ympäristön inventoinnissa kulttuurihistoriallisesti arvokkaiksi. Rakennuksen purkaminen merkitsisi rakennettuun ympäristöön liittyvien arvojen hävittämistä ja olisi siten maankäyttö- ja rakennuslain vastaista. Tähän voidaan lisätä, että alueen voimassa oleva, 1978 laadittu asemakaavan voidaan katsoa olevan vähintäänkin kulttuurihistoriallisten arvojen huomioimisen osalta vanhentunut. Alueelle onkin asettu rakennuskielto suojeluasemakaavan laatimista varten.

Maakuntamuseolle on toimitettu kyseistä rakennusta koskevat 12.6.2018 päivätty kuntotarkastusraportti, 8.1.2019 päivätty testausselostus materiaalinäytteiden suoraviljelystä sekä lausunto materiaalinäytteiden tutkimustuloksista.

Kuntotarkastuksesta ja materiaalinäytetutkimuksista käy ilmi, että maanvaraiseen alapohjaan ja maanvastaisten seinien alaosiin kohdistuu kapillaarista kosteusrasitusta maaperästä. Kosteus on vaurioittanut betoniin liittyviä puurakenteita ja tiiviitä lattia- ja seinäpinnoitteita. Ilman kapillaarikatkoa toteutetut maanvastaiset betonirakenteet ovat rakentamisaikakaudelle tyypillisiä, ja niiden aiheuttamiin ongelmiin on useita ratkaisuvaihtoehtoja. Suositeltava ja kevyin ratkaisu on poistaa betoniin kosketuksessa olevat puurakenteet, varmistaa kaikkien pinnoitteiden hyvä vesihöyrynläpäisevyys ja järjestää kellaritiloihin riittävä ilmanvaiho. Näin tilat soveltuvat hyvin niiden alkuperäiseen käyttötarkoitukseen varastoina ja teknisinä tiloina. Mikäli kellarin alkuperäistä käyttötarkoitusta halutaan muuttaa, tulee harkittavaksi maanvaraisen betonilattian uusiminen nykyvaatimusten mukaiseksi.

Kuntoselvitysaineistossa esitetään rakennuksen ulkoverhouksen olevan teknisen käyttöikänsä päässä ja mikrobivaurioitunut. Kuntotarkastusraportin mukaan lahovauriota on löytynyt kahdesta kohdasta suppealta alueelta. Lisäksi maalipinnassa oli vähäistä vauriota verhouksen alareunassa sekä laajemmilla alueilla homepilkkuja. Ulkoverhouksen lahosta kohdasta on tutkittu materiaalinäyte, joka on luonnollisesti vahvistanut mikrobien läsnäolon. Mikrobit rakennuksen vaipan ulkopinnassa ovat normaali ilmiö, joka ei vaikuta sisäilman laatuun. Myöskään perinteinen, ilman tuuletusväliä toteutettu seinärakenne ei ole materiaalinäytteen perusteella aiheuttanut kosteusvauriota eristekerrokseen. Selvitysaineiston perusteella voidaan todeta, että rakennuksen ulkoverhous on vähäisiä vaurioita lukuunottamatta hyvässä kunnossa. Ulkoverhouksen (home)pesu, pienet lahopaikkaukset ja huoltomaalaus aika-ajoin ovat osa normaalia rakennuksen ylläpitoa. 

Kuntotarkastusraportissa mainitut muut korjaustarpeet ovat edellä mainittuja kokonaisuuksia vähäisempiä, esimerkiksi katon läpivientien tarkastus ja korjaaminen, vesikatteen huoltokäsittelyt ja märkätilojen uusiminen. Tämän tyyppiset toimenpiteet toistuvat kaikissa rakennuksissa tietyin väliajoin ja kuuluvat talon pitkäjänteiseen ylläpitoon.

Yhteenvetona Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että tehtyjen kuntoselvityksen ja materiaalitutkimusten perusteella rakennuksessa ei ole vakavia vaurioita, vaan se on kunnostettavissa normaalein korjaus- ja huoltotoimenpitein.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta aiheesta. Tampereen Tahmelankatu 21:ssä sijaitsevan kiinteistön omistaja harkitsee rakennuksen purkamista ja on tiedustellut, onko rakennuksesta teetetty kuntoselvitys riittävä osoittamaan, että rakennus on korjauskelvoton / purkukuntoinen. Maakuntamuseo on aiemmin antanut lausunnon rakennuksen kulttuurihistoriallisista arvoista (diar. 161/2018) ja todennut, että Tahmelankatu 21:ssä sijaitsee arviolta 1960-luvun alussa rakennettu rankorakenteinen ja puuverhoiltu asuinrakennus. Kyseinen rakennus on arvioitu vuonna 2012 laaditussa Tahmelaa koskeneessa rakennetun ympäristön inventoinnissa kulttuurihistoriallisesti arvokkaiksi. Rakennuksen purkaminen merkitsisi rakennettuun ympäristöön liittyvien arvojen hävittämistä ja olisi siten maankäyttö- ja rakennuslain vastaista. Tähän voidaan lisätä, että alueen voimassa oleva, 1978 laadittu asemakaavan voidaan katsoa olevan vähintäänkin kulttuurihistoriallisten arvojen huomioimisen osalta vanhentunut. Alueelle onkin asettu rakennuskielto suojeluasemakaavan laatimista varten.Maakuntamuseolle on toimitettu kyseistä rakennusta koskevat 12.6.2018 päivätty kuntotarkastusraportti, 8.1.2019 päivätty testausselostus materiaalinäytteiden suoraviljelystä sekä lausunto materiaalinäytteiden tutkimustuloksista.Kuntotarkastuksesta ja materiaalinäytetutkimuksista käy ilmi, että maanvaraiseen alapohjaan ja maanvastaisten seinien alaosiin kohdistuu kapillaarista kosteusrasitusta maaperästä. Kosteus on vaurioittanut betoniin liittyviä puurakenteita ja tiiviitä lattia- ja seinäpinnoitteita. Ilman kapillaarikatkoa toteutetut maanvastaiset betonirakenteet ovat rakentamisaikakaudelle tyypillisiä, ja niiden aiheuttamiin ongelmiin on useita ratkaisuvaihtoehtoja. Suositeltava ja kevyin ratkaisu on poistaa betoniin kosketuksessa olevat puurakenteet, varmistaa kaikkien pinnoitteiden hyvä vesihöyrynläpäisevyys ja järjestää kellaritiloihin riittävä ilmanvaiho. Näin tilat soveltuvat hyvin niiden alkuperäiseen käyttötarkoitukseen varastoina ja teknisinä tiloina. Mikäli kellarin alkuperäistä käyttötarkoitusta halutaan muuttaa, tulee harkittavaksi maanvaraisen betonilattian uusiminen nykyvaatimusten mukaiseksi.Kuntoselvitysaineistossa esitetään rakennuksen ulkoverhouksen olevan teknisen käyttöikänsä päässä ja mikrobivaurioitunut. Kuntotarkastusraportin mukaan lahovauriota on löytynyt kahdesta kohdasta suppealta alueelta. Lisäksi maalipinnassa oli vähäistä vauriota verhouksen alareunassa sekä laajemmilla alueilla homepilkkuja. Ulkoverhouksen lahosta kohdasta on tutkittu materiaalinäyte, joka on luonnollisesti vahvistanut mikrobien läsnäolon. Mikrobit rakennuksen vaipan ulkopinnassa ovat normaali ilmiö, joka ei vaikuta sisäilman laatuun. Myöskään perinteinen, ilman tuuletusväliä toteutettu seinärakenne ei ole materiaalinäytteen perusteella aiheuttanut kosteusvauriota eristekerrokseen. Selvitysaineiston perusteella voidaan todeta, että rakennuksen ulkoverhous on vähäisiä vaurioita lukuunottamatta hyvässä kunnossa. Ulkoverhouksen (home)pesu, pienet lahopaikkaukset ja huoltomaalaus aika-ajoin ovat osa normaalia rakennuksen ylläpitoa. Kuntotarkastusraportissa mainitut muut korjaustarpeet ovat edellä mainittuja kokonaisuuksia vähäisempiä, esimerkiksi katon läpivientien tarkastus ja korjaaminen, vesikatteen huoltokäsittelyt ja märkätilojen uusiminen. Tämän tyyppiset toimenpiteet toistuvat kaikissa rakennuksissa tietyin väliajoin ja kuuluvat talon pitkäjänteiseen ylläpitoon.Yhteenvetona Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että tehtyjen kuntoselvityksen ja materiaalitutkimusten perusteella rakennuksessa ei ole vakavia vaurioita, vaan se on kunnostettavissa normaalein korjaus- ja huoltotoimenpitein.