Mökki sijaitsee pienellä kallionnyppylällä Anian rantatiestä erkanevan Kierikan-tien varressa, tien pohjoispuolella. Mökin takana on 1920-50-luvun noppamai-nen pientalo, itäpuolella Sapalan ja Kaipilan tilakeskukset, eteläpuolella uu-dehko omakotitalo ja kohti Kotolahtea viettäviä peltonotkelmia. Alue on maise-mallisesti ja kulttuurihistoriallisesti erittäin arvokas. Lennu Juvelan mökki on osa kulttuurihistoriallisesti arvokasta Pirkkalankylän keskuksen rakennetun ympäris-tön aluekokonaisuutta ja maakunnallisesti arvokasta Pirkkalankylän-Sankilan-Tanilan kulttuurimaisemaa. Maakuntakaavassa alue on merkitty arvokkaaksi maisema-alueeksi (Pyhäjärven-Nokianvirran-Kuloveden kulttuurimaisema). Li-säksi se sijaitsee Tursiannotkon esihistoriallisen ja keskiaikaisen asuinpaikan muinaisjäännösalueella (mj-tunnus 604010015), välittömästi Pirkkalan historial-lisen kylätontin (mj-tunnus 1000001973) länsipuolella.

Lennu Juvelan mökki on inventointien mukaan Nikkilän tilan 1800-luvulla ra-kennettu mäkitupa. Samalla paikalla on 1700-luvun isojakokartan mukaan si-jainnut sotilastorppa. Taiteilija Lennu Juvela on asunut ja maalannut mökissä 1950-1970-luvuilla. Rakennus muodostuu kolmesta osasta: huoneen ja keittiön hirsimökistä, hirsirunkoisesta aitasta ja näitä yhdistävästä lautarakenteisesta, kuistimaisesta yhdysosasta. Hirsiset osat ovat pitkänurkkaisia. Kamarissa on tii-lestä muurattu ja kalkittu tulisija ja keittiössä samantyylinen hella. Seinille on vuosikymmenien saatossa kerrostunut useita kerroksia paperitapettia. Raken-nus on kalustettu, museomainen, sisäpinnat ja esineistö ovat peräisin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun väliseltä ajalta.

Siirtomahdollisuudet

Mökki on siis osa Pirkkalankylän kulttuurihistoriallisesti monikerroksista koko-naisuutta ja maisemallisesti keskeinen osana kylämaisemaa. Rakennuksen kulttuurihistoriallinen arvo on merkittävällä tavalla kytköksissä paikkaan, jossa rakennus sijaitsee ja maisemaan, jonka osaksi se on vakiintunut yli sadan vuo-den aikana. Rakennuksella on siten merkitystä myös arkeologisen kohteen, his-toriallisen kylänpaikan, ymmärrettävyyden näkökulmasta.

Rakennuksen siirto on jossain muodossa teknisesti mahdollista, vaikkakin kuis-tin, liiterin ja muurattujen rakenteiden osalta erittäin haasteellista. Lisäksi, siir-rossa väistämättä tuhoutuisi osa kiinteästä sisustuksesta, mm. tapetointi. Edellä esitetyistä syistä Pirkanmaan maakuntamuseo ei puolla rakennuksen siirtämis-tä. Lähtökohtana tulee olla rakennuksen kunnostaminen säilyttävän korjaami-sen periaattein.

Kunnostustoimenpiteet

Rakennus on ikäisekseen hyväkuntoinen. Kiireellisin korjaus on rakennuksen kallistumisen pysäyttäminen.

Rakennuksen ympärillä, aivan ulkoseinissä kiinni kasvaa runsaasti kasvillisuut-ta. Kasvillisuus hidastaa rakenteiden kuivumista sateiden jälkeen ja tuulessa heiluvat oksat kuluttavat maalia ja seinäpintoja. Lisäksi putoavat kasvinosat maatuvat rakennuksen ympärille, mikä on vuosien kuluessa nostanut maanpin-taa. Rakennuksen alimmat puuosat ovat paikoin kiinni maanpinnassa, mikä pi-tää ne kosteana ja vaurioittaa niitä. Kasvillisuus ja ohut kerros pintamaata tulee poistaa 40-50 cm etäisyydeltä ulkoseinistä. Maanpinta tulee pyrkiä muotoile-maan niin, että se viettää rakennuksesta poispäin. Turhaa kaivamista tulee vält-tää ja puutarhakasvillisuutta tontilla pyrkiä vaalimaan. Koska kohde sijaitsee kiinteän muinaisjäännöksen alueella, kaivutyöt tulee suorittaa arkeologin val-vonnassa. Valvonnan laajuudesta ja sen järjestämisestä on oltava yhteydessä maakuntamuseon arkeologiin (tutkija Vadim Adel, puh. 0408004872, va-dim.adel@tampere.fi).

Rakennuksen kolmiorimahuopakatto on uusittu 5-10-vuotta sitten ja vaikuttaa hyväkuntoiselta. Katto tulee puhdistaa vuosittain käyttöiän pidentämiseksi ja sammaloitumisen estämiseksi. Katon tultua käyttöikänsä päähän (huopakaton käyttöikä on noin 20-30-vuotta), se tulee uusia vastaavanlaisin materiaalein ja tekniikoin.

Piipun pää on rapautunut ja siihen on asennettu vääränlainen peltihattu. Vält-tämätön korjaustoimi olisi vaihtaa peltihattu tuulettuvaan, leveämpään malliin. Hatun ja piipunpään välissä tulee olla vähintään 5 cm tuuletusrako. Piipun päässä tulisi olla naakkaverkko. Lisäksi hatun tulisi ulottua kaikilta sivuilta noin 10 cm piipunpään ympärille. Samalla tulee varmistaa, että kattohuopa nousee piipun tyvelle vähintään 10 cm korkeudelle, jotta vesi ei pääse vuotamaan si-sään piipun tyvestä. Mikäli piipunpää halutaan kunnostaa, se tulee purkaa ka-tolla näkyvältä osalta, puhdistaa tiilet laastista, korvata pahiten rapautuneet tiilet vastaavan kokoisilla, mieluiten vanhoilla käsin valetuilla tiilillä ja muurata takai-sin paikoilleen kalkki-sementtilaastilla (sekoitussuhde 50/50/500-600).

Lattialaudat ovat vaurioituneet muutamista kohdin mahdollisesti keittiöstä valu-neen veden tai katon vuotamisen takia. Vauriot ovat vanhoja, pysähtyneitä ja niiden syy on korjattu. Lattialautojen ja niiden kannatinpalkkien kunto tulisi arvi-oida systemaattisesti painelemalla varovasti esimerkiksi leveällä lattapäisellä ruuvimeisselillä. Koko leveydeltään ja paksuudeltaan pehmenneet laudat tai kannattimet tulee vaihtaa uusiin. Paikkaukseen tulee käyttää vastaavaa, mielel-lään vanhaa puutavaraa. Muutamia huonokuintoisia lattialautoja on tuettu alta-päin puisilla pönkillä. Pistemäiset pönkät tulisi poistaa ja tarvittaessa korvata vaakasuorilla, paremmin lattiaa tukevilla tukipuilla. Mieluiten tähän tulisi käyttää vanhaa hirttä tai halkaistua puunrunkoa, ei modernia sahattua puutavaraa.

Rakennus on perustettu pohjoissivulta kalliolle, eteläsivulla on perustuksena nurkkakivet. Nurkkakivien välit on ladottu umpeen luonnonkivillä, latomus on paikoin romahtanut. Nurkkakivet on vuosien kuluessa päässeet hieman liikku-maan ja rakennuksen runko on tästä johtuen hieman vääntynyt. Tärkein kor-jaustoimi on liikkumisen pysäyttäminen. Rakennuksen runko tulee tukea ete-läsivulta varovasti hirsitunkeilla ja luonnonkivilatomus purkaa. Nurkkakivet tulee tukea paikoilleen ja pestyt ja miedolla suolahappoliuoksella käsitellyt kivet latoa takaisin (apteekin 30% suolahappoliuos laimennetaan 1:10). Nurkkakivien väli-nen etäisyys tulee olla enintään 3 metriä. Kivilatomusta voi tarvittaessa muurata kalkki-sementtilaastilla (sekoitussuhde 50/50/500-600). Runko lasketaan takai-sin perustuksille laastin kuivuttua. Huolellisesti tuettu ja ladottu kivijalka kestää todennäköisesti 30-50-vuotta. Mikäli halutaan tehdä pysyvämpi ratkaisu ja var-mistaa, ettei sokkeli enää pääse liikkumaan, voidaan alle valaa routimaton vaa-kasuora betoniantura, jonka päälle kivet ladotaan takaisin. Betoniantura ei saa jäädä näkyviin, vaan sen tulee jäädä täysin piiloon maan, nurkkakivien ja luon-nonkivilatomuksen alle.

Kivijalkaa korjattaessa voidaan myös suoristaa mökkiä. Suoristus on suurehko, puhtaasti esteettinen operaatio, eikä se ole rakennuksen säilymisen kannalta välttämätöntä. Suoristus tulee tehdä varoen, pyrkien ainoastaan silmämääräi-sesti suoraan lopputulokseen. Työtä suunniteltaessa tulee huomioida, että suo-ristus saattaa vaurioittaa nykyasennossa uusittua huopakattoa, sillä myös katto-rakenteet liikkuvat väistämättä seiniä suoristaessa. Samoin saattavat vaurioitua sisätilojen paperitapettikerrokset, muuri ja tulisijat. Lisäksi myös mökkiin kiinni rakennettu kuistimainen väliosa joudutaan todennäköisesti sekin suoristamaan. Suoristus tehdään edellä kuvatun mukaisesti kivijalan korjauksen yhteydessä, runkoa hirsitunkeilla nostamalla ja nurkkakiviä kohottamalla. Kivet tulee tukea huolellisesti, jotta ne eivät pääse enää vajoamaan tai siirtymään.

Mökin julkissivuihin on laitettu uusi laudoitus vanhan päälle arviolta 1950-70-luvulla. Laudoitusta on myöhemmin uusittu toisen ikkunan alta. Samalla on uu-sittu helmalauta. Muutamia peiterimoja on irronnut, pala helmalautaa puuttuu ja kulmalaudoitusten alaosissa on pieniä lahovaurioita. Julkisivujen kunnostus ei ole kiireellistä, mutta mikäli mökin ilmettä halutaan kohentaa, voidaan irronneita rimoja yrittää taivuttaa paikoilleen ja kiinnittää galvanoimattomilla nauloilla tai huomaamattomassa paikassa ruuveilla. Kulmalaudoitusten lahonneet alaosat voidaan sahata pois ja korvata uusilla vastaavilla laudoilla. Mikäli useiden rin-nakkaisten lautojen alaosia vaihdetaan, tulee ne sahata poikki eri korkeudelta, jotta ei muodostu yhtenäistä sahattua saumakohtaa. Puuttuvat helmalaudat voi-daan tehdä olemassa olevia mallina käyttäen. Julkisivut voidaan maalata pu-namultamaalilla (sävy oranssiin vivahtava italianpunainen) ja listoitukset sekä kulmalaudat valkoisella kalkki- tai pellavaöljymaalilla.

Eteläsivun ikkunat ovat silmiinpistävän syvällä julkisivupinnasta. Ikkunat on jos-sain vaiheessa uusittu ja mahdollisesti tässä yhteydessä suoristettu. Ne vaikut-tavat kunnostetun alle 10 vuotta sitten ja ovat hyväkuntoisia. Ikkunoiden kuntoa tulee tarkkailla ja tarvittaessa kunnostaa perinteisin menetelmin kittaamalla ja maalaamalla pellavaöljymaalilla. Ikkunat tulisi kunnostuksen yhteydessä pyrkiä palauttamaan julkisivupinnan tasoon.

Mökin sisätiloille riittää siivous. Sisäpinnat ja esineistö ovat osa kulttuurihistori-allisesti arvokasta rakennusta, joten ne tulee säilyttää ja siivous tehdä varoen esim. imuroiden pehmeällä suulakkeella tai pehmeällä harjalla harjaten. Pintoja voi pyyhkiä pehmeällä liinalla ja tahroja poistaa nihkeällä liinalla. Tarvittaessa voi käyttää mietoa mäntysuopaliuosta. Kankaat voi pudistella ja tuulettaa tai pes-tä valmistusmateriaalin sallimassa lämpötilassa.

Rakennuksen kunnostustoimenpiteet tulisi teettää vanhojen rakennusten kor-jaamiseen erikoistuneella ammattilaisella. Lisää ohjeita ja neuvoja saa tarvitta-essa Pirkanmaan maakuntamuseolta.