asemakaavan urbaanin, umpinaiseen korttelimuotoon. Itse rakennusten toteutus jakaantuu

pidemmälle jaksolle, aina toisen maailmansodan jälkeiseen jälleenrakennusaikaan saakka. Korttelin seitsemän tontin rakennukset on rakennettu vuosina 1928-1953. Suunnittelijoina on ajanjakson keskeisimpiä arkkitehtejä, ja erityisesti Jaakko Tähtisen kädenjälki näkyy korttelissa. Puolisuunnikkaan muotoisen umpikorttelin arkkitehtuuri edustaa pääosin jälleenrakennuskauden rationalismia, mutta sen monumentaalinen korttelimuoto yhdistää alueen kaupunkikuvallisesti Pyynikintorin itälaidan maisemaan (Tammerkonnun kortteli, Alue 2). 1900-luvun alun asemakaavan ja jälleenrakennuskauden rakennustavan yhdistelmä on poikkeuksellinen, mutta kuitenkin ehjä kokonaisuus, joka istuu nousevaan rinnemaastoon levollisesti. Asuinkorttelin kokoaa yhteen kaupungin laajin sisäpiha, joka on asemakaavassa merkitty kaupungin hoitamaksi puistoalueeksi. Toiminnallinen lähileikkipuisto ja virkistyspaikka toteuttaa korttelin rakennusajan visiota yhteisöllisestä kaupunkielämästä oman korttelin piirissä.

Veljeslinnan umpikortteli rajautuu lännessä arvokkaaksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi

todettuun Pirkankadun länsipään kaupunkimaisemaan (Tampereen keskustan rakennettu

kulttuuriympäristö 2012). Maisemallisesti korttelin hahmo nousee merkittäväksi maamerkiksi ja

tiiviin kaupunkialueen portiksi lännestä keskustaan päin saavuttaessa. Korttelin läntisen

naapurikorttelin täyttävä, vuonna 1952 rakennettu Amurin koulu on monumentaalinen pari

umpikorttelille.