Kirkko sekä Lumijoen varrella sijaitseva kirkkoherranpappila liittyvät Tarpianjoen maisemaan, joka avautuu Tampereen valtatielle.

(Lähde: kyppi.fi)

HAUTAUSMAAN KULTTUURIHISTORIALLISET ARVOPERUSTEET

Museovirasto ja Kirkkohallitus ovat julkaisseet Hautausmaiden inventointioppaan (2015), jota on käytetty Kylmäkosken hautausmaan ja Kylmäkosken vanhan hautausmaan inventoinnin pohjana. Inventointioppaassa määritellään inventoinnin sisältöä ja hautausmaiden kulttuurihistoriallisia arvoja.

Kylmäkosken hautausmaan ja Kylmäkosken vanhan hautausmaan arviointiperusteina on käytetty seuraavia arvoperusteita:

• historian näkökulma (henkilö-, paikallis-, tapahtumahistoria)

• taiteen ja käsityön näkökulma (kuvanveisto, arkkitehtuuri, kivenkäsittely, taonta- ja valutyö)

• muistomerkin tyyppi (malli, materiaali, koristeaiheet)

• muistomerkki osana hautakorttelia ja hautausmaaympäristöä

• muistomerkin säilyneisyys ja kunto

Inventoinnissa tarkasteltiin Siiri-tietokannan lomakkeiden pohjalta muistomerkkien alkuperäisyyttä, harvinaisuutta, symboliarvoa, ammattinimikkeitä, muistolauseita ja muistomerkkien valmistajatietoja. Yksittäisen muistomerkin kulttuurihistorialliset arvot voivat muodostua useasta piirteestä, näkökulmasta ja muistomerkin suhteesta hautausmaan ympäristöön sekä kokonaisuuteen.

INVENTOINNIN TOTEUTUS JA SISÄLTÖ

Kylmäkosken vanhan hautausmaan ja Kylmäkosken hautausmaan inventointiin sisältyi taustatutkimus, kenttätyöt hautausmaalla, arkistolähteiden tutkiminen, paikallishistorian tuntijoiden haastattelut sekä tapaamiset, inventointitietojen vieminen Siiri-tietokantaan ja loppuraportin kirjoittaminen. Inventointitiedot, valokuvamateriaali ja loppuraportti tallennettiin Tampereen museoiden Siiri-tietokantaan. Kylmäkosken hautausmaalla käytiin läpi osastoittain alueilla säilyneet muistomerkit ja niiden tyypit.

Kylmäkosken hautausmaan ja Kylmäkosken vanhan hautausmaan inventoinneissa käytiin läpi alueilla säilyneet muistomerkit ja niihin liittyvät tiedot, hautausmaiden mahdolliset rakennukset, hautausmaihin liittyvät aiemmat tutkimukset ja hautausmaan historia. Kylmäkosken hautausmaat ovat merkittäviä kulttuuriympäristön kohteita, jotka kertovat paikallishistoriasta ja hautausperinteen muuttumisesta.

Akaan seurakuntaan kuului Kylmäkosken kappeliseurakuntaan, joka sai varsinaiset kappeliseurakunnan oikeudet vasta 1892. Kylmäkosken ensimmäinen kirkko rakennettiin vuonna 1668 ilmeisesti Hautaan kartanon eversti Pistolhjelmin maalle. Toinen puukirkko rakennettiin vuonna 1779 samalle alueelle kuin edeltävä kirkko oli ollut. Puukirkko oli pitkänomainen ja kahdeksankulmainen, jonka eteläpäässä oli sakaristo ja alttarilla oli ikkunat. Kylmäkoskella 1700-luvun lopussa pitivät jumalanpalveluksia vuorottain Akaan kirkkoherra ja kappalainen.

Kylmäkoskella ei ollut omaa hautausmaata, eikä saarnahuoneessa saanut pitää ehtoollista ja kylmäkoskelaisten suoritti emäseurakuntaan kirkolliset maksut. Varsinkin pitkää matkaa Akaan kirkolle ripille kirjoittamiseksi pidettiin vaivalloisena. Myönnytyksenä kappeliseurakunnan velvollisuuksista Kylmäkosken kirkossa aloitettiin ehtoollisjumalanpalvelukset vuonna 1813. Kirkon viereen rakennettiin 1820-luvulla tapuli ja tilattiin kirkonkello ja vuonna 1831 hankittiin toinen pienempi kello Pietarista.

Varsinaiset kappeliseurakunnan oikeudet Kylmäkoski sai 1892, jolloin paikkakunnalle saatiin oma pappi ja hänelle virkatalo sekä kirkolliset virkailijat. Kappeliseurakunnan itsenäistymisaikeita vauhditti Kylmäkosken kunnan itsenäistyminen vuonna 1895. Kylmäkoski irtaantui Akaasta omaksi seurakunnaksi vuonna 1897, mutta Taipaleen ja Mellolan kylät liittyivät Kylmäkosken seurakuntaan vasta 1906. Huonoon kuntoon päässyt 1700-luvun lopulla rakennettu puukirkko purettiin pois 1900, koska seurakuntaan rakennettiin uusi tiilikirkko.

Kylmäkosken vanhojen kirkkojen sijaintipaikalle pystytettiin 22.7.1951 taiteilija Tapio Wirkkalan suunnittelema muistomerkki. Kivipaadessa on toisen Kylmäkosken kirkon korkokuva ja teksti: ”Tällä pyhällä paikalla on sijainnut Kylmäkosken toinen kirkko v. 1779–1900, ja seurakunnan ensimmäinen v. 1666 vihitty kirkko oli tästä 30 m itään. Kirkkojensa ja ristin turvin nukkuneen edesmenneen seurakunnan muistolle pystytetty v. 1951.”

Toijalan kauppalan perustaminen ja Akaan kunnan lakkauttaminen vuonna 1946 vaikutti Kylmäkosken seurakuntaan siten, että kaksi kolmasosaa Kylmäkosken kunnan alueesta kuului Kylmäkosken seurakuntaan ja loput Akaan seurakuntaan. Jäännös-Akaasta muodostui vaikea kysymys seurakunnille, joka johti yhteistalouteen vuonna 1960. Akaa-Kylmäkoski seurakuntayhtymä toimi vuosina 1960–2007, kunnes Kylmäkosken seurakunta liittyi Akaan seurakuntaan. Kylmäkosken itsenäisestä seurakunnasta tuli jälleen vuonna 2007 Akaan seurakunnan Kylmäkosken kappeliseurakunta.

KYLMÄKOSKEN HAUTAUSMAAN HISTORIAA JA LAAJENNOKSET

Kylmäkosken hautausmaa on perustettu 1889 ja Kylmäkosken kirkko rakennettiin hautausmaan yhteyteen vuonna 1900. Kirkko sijaitsee loivan mäenkumpareen päällä, joten tiilikirkon välittömässä läheisyydessä ei ole hautoja. Hautausmaan vanhinta osaa ovat osasto C, osasto E ja osasto F, jotka sijaitsevat hautausmaan pohjoisosassa. Osasto D ja B ovat olleet 1900-luvun alussa suota, peltoa ja metsikköä. Maantien vastakkaisella puolella on ollut Sääterinmaat.

Osasto C:ssä olevan Hautaan kartanon hautaa vastapäätä käytävän toisella puolen (nykyinen Osasto B) on ollut punainen hirsinen ruumishuone. Rakennus jäi tarpeettomaksi vuonna 1964, kun kirkon alapuolelle osittain maan sisään valmistui rakennus, jossa on saniteettitilat, varastotila ja ruumishuone. Rakennuksessa on nykyään puutarhatyöntekijöiden taukotila, työkoneiden säilytystila ja vessat. Hautausmaalle rakennettiin 1930-luvulla hautakatos hautaustoimituksia varten ja vanha puuvaja purettiin vuonna 1980. Nykyään hautausmaan länsiosassa on työkonehalli ja Osasto B:ssä pieni lautarakenteinen työkaluvaja. Vanha punainen ruumishuone on purettu pois. Kylmäkoskentien tien toisella puolella, kirkkoa vastapäätä olevalla parkkipaikalla on ollut ruumiinavaushuone, joka on jo purettu pois.

Terveydenhuoltolakia täydentänyt asetus vuodelta 1927 edellytti hautausmaiden asemakaavakarttojen laatimista. Kylmäkosken hautausmaan kuntoa ja yleistä ilmettä ryhdyttiin kohentamaan 1930-luvulla, jolloin hyväksyttiin asemakarttaluonnos hautausmaan järjestelyä ja istutuksia varten. Suunnitelman teki puutarhuri Virtamo Turusta. Todennäköisesti suunnitelmaan on kuulunut muistomerkkien nimipuolen kääntäminen hautausmaalle päin, sillä vanhassa valokuvassa muistomerkkien nimipuoli on ollut Kylmäkoskentielle päin.

Kylmäkosken hautausmaata laajennettiin 1940-luvulla koilliseen ja 1.014 hehtaarin suuruiselle alueelle muodostettiin osasto A ja B, jotka ovat kirkon läheisyydessä. Osasto A perustettiin sankarihauta-alue ja sen vastakkaiselle puolelle osasto B:lle muistomerkkiaukio, jossa sijaitsevat Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki vuodelta 1954 ja muualle haudattujen muistokivi. Sankarivainaja-alueella on Iäisyyden rajalla -muistomerkki talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden kylmäkoskelaisten muistolle. Laajennoksen vihki vuonna 1940 Kylmäkosken kirkkoherra V.R. Ruosterä.

Kylmäkosken hautausmaan laajennoksen suunnittelu aloitettiin vuonna 1994 ja uusi alue valmistui vuonna 1997. Laajennosalueen suunnittelu alkoi hautausmaan luoteispuolen kahden hehtaarin maa-alueen hankkimisella. Alue rajautuu pohjoisessa Riuttamäentiehen. Laajennosalue käsittää hautausmaan H- ja G-osat sekä parkkipaikan. Laajennoksen suunnitteli Air-Ix Suunnittelu / Ahiplan Oy ja laajennusosassa on 1 470 hauta- ja uurnahautapaikkaa, muistolehto ja metsähautausmaa. Laajan allasmaisen muistolehdon reunalla on muistomerkki. Tämän alueen vieressä lounaassa on metsähautausmaa ja pohjoisessa osasto H:n jälkeen parkkipaikka. Laajennosalueen vihki käyttöön 1.7.1997 lääninrovasti Antti Lehtipuu.

Osasto A on kirkolta tultaessa ensimmäisenä Kylmäkoskentien puolella ja osasto jakaantuu kolmeen lohkoon, josta keskimmäisessä on sankarivainaja-alue sekä Iäisyyden rajalla -muistomerkki. Sankarivainaja-alueelle on haudattu 115 vuoden 1939–1944 talvi- ja jatkosodassa kaatuneita sankarivainajia, joiden haudoilla on punagraniittiset laattamuistomerkit. Alue on Akaan seurakunnan hoidossa ja sankarivainaja-alue on kirkkolain mukaan rauhoitettu alue.

Lohkot rajautuvat angervopensasrivistöillä toisistaan ja osaston pintana on nurmi, jossa kasvaa muutamia mäntyjä ja koivuja. Kylmäkosken hautausmaan keskusaukio käsittää Osasto A:n sankarivainaja-alueen ja sitä vastapäätä Osasto B:ssä olevan muistomerkkiaukion.

Lähimpänä kirkkoa olevassa lohkossa 3 on uudempia hautauksia ja sen pohjoispuolella olevassa lohkossa 1 vanhimmat hautaukset ovat vuodelta 1949. Osasto A:ssa muistomerkillisiä hautauksia on yhteensä 284, joista käytettävissä olevan ajan takia osasto A:sta ei inventoitu muistomerkkejä. Yleisin tyyppi osastossa on vaakamuistomerkki, joita on 149 kappaletta. Matkalaukkukivien suosituin kivityyppi on 130 kappaleella musta graniitti ja toisena on punagraniittiset vaakamuistomerkit 12 kappaleella. Toiseksi yleisin muistomerkkityyppi on laattamuistomerkki, joita on 127 kappaletta. Sankarihauta-alueen muistomerkit, 115 kappaletta, ovat punagraniittisia. Pystymuistomerkkejä on yhteensä 6 kappaletta, joista yleisin kivityyppi on 4 muistomerkillä musta graniitti.

OSASTO B

Kylmäkosken hautausmaan vanhan puolen laajin alue on osasto B, joka käsittää viisi lohkoa ja ne erottuvat toisistaan ruusupensasrivistöllä. Alueella on Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki ja muualle haudattujen muistomerkki. Osasto B rajautuu laajennososan asvalttikäytävään, pohjoisessa Osasto D ja idässä hautausmaan sepelikäytävään. Hautausmaan vanhimmissa osissa E ja C hautojen välit ovat kapeat, kun taas osasto B:ssä hautojen välikäytävät ovat leveähköt nurmikäytävät. Puustona alueella on mäntyä ja koivua.

Hautaukset on aloitettu 1950-luvulta ja jatkettu aina 2000-luvulle saakka. Vanhimmat hautaukset ovat sepelikäytävän varrella. Hortonomi Väinö Knuutilan vuonna 1967 laatimasta hautapaikkakartassa on merkittynä hautauksia osasto B:n lohko 2. Osastossa on 254 muistomerkillistä hautaa, joista inventoinnin käytettävissä olevan ajan takia ei inventoitu muistomerkkejä. Hautamuistomerkit ovat pääpiirteiltään vaakatasoista matkalaukkukivityyppiä, joita on yhteensä 254. Peräti 207 kappaletta vaakakivistä on mustaa graniittia ja 24 kappaletta punagraniittia. Harmaata graniittia olevia vaakamuistomerkkejä on 15 kappaletta. Seuraavaksi yleisin muistomerkkityyppi on laatta 4 kappaleella, joista kolme on mustaa graniittia ja yksi harmaata graniittia. Myöhempää rautaristiperinnettä edustaa kaksi metalliristiä ja osastossa on yksi punagraniittinen sekä yksi harmaagraniittinen pystymuistomerkki.

OSASTO C

Osasto C on Kylmäkosken hautausmaan vanhinta osaa, jossa on sukuhautoja ja osastossa on Kylmäkosken hautausmaan vanhin hautaus (C 14, hauta 5-8 Ojanen). Yleisilmettä hallitsevat vanhat ja nuoret pystymuistomerkit sekä suuret sukuhautakokonaisuudet. Alue rajautuu Kylmäkoskentiehen, pohjoisessa osasto F:n ja etelässä osasto A:n. Puustona osastolla on mäntyjä, koivuja ja vanhoja vaahteroita. Osaston C:n erityispiirre on Hautaan (C 9, hauta 1-4) ja Favenin (C 11, hauta 1-5) sukuhaudat, joilla on oma erillinen sisäänkäynti Kylmäkoskentieltä haudoille.

Osasto C:ssa on yhteensä 182 muistomerkillistä hautaa ja niistä on inventoitu 71 kappaletta. Yleisin muistomerkkityyppi on vaakamuistomerkit 96 kappaleella, joista peräti 75 muistomerkin kivilajina on musta graniitti. Seuraavaksi tyypillisin muistomerkkityyppi on pystykivet, joita on yhteensä 75 kappaletta. Yleisin pystymuistomerkkien kivilaji on dioriitti 54 kappaletta ja seuraavaksi tyypillinen on harmaat graniittiset pystymuistomerkit 20 kappaleella. Osasto C:ssa sijaitsee Kylmäkosken harvinaiset 1890-luvun rautaristit, joita on 3 kappaletta.

Haudat sijaitsevat tiiviisti nurmipintaisella osastolla ja hautojen välissä on kapeat nurmikäytävät. Suuret kokonaisuudet Favenin ja Hautaan sukuhaudat muuttavat symmetristä rivihautailmettä, sillä hautakokonaisuuksien syvyys on useiden hautarivistöjen mittainen. Osaston hautauksien ajallinen kerrostuma on laaja, sillä sukuhautojen vanhimman ja nuoremmat hautauksen välillä voi olla noin 88 vuotta (C 14, hauta 5-8 Ojanen). Vanhimmat 1890-luvun haudat ovat Kylmäkoskentien vieressä ja nuorimmat hautaukset ovat sepelikäytävän varrella.

OSASTO D

Osasto D sijaitsee lännessä vastakkaisella puolella osasto A:ta ja yläpuolella on osasto F. Hautausmaan sepelikäytävä ja laajennoksen asvalttikäytävä rajaavat aluetta. Nurmipintaisella osastolla on puustona koivu. Hautojen välissä olevat käytävät leventyvät kohti laajennosaluetta.

Muistomerkillisiä hautoja osastossa on yhteensä 246 kappaletta, joista on inventoitu vain 2 kappaletta. Alueen ominaista ilmettä on 227 kappaleella matkalaukkukivet, joista peräti 154 kappaletta on musta graniittia. Mustien vaakamuistomerkkien yleisilmeestä poikkeavat punagraniittiset vaakamuistomerkit 40 kappaleella. Toiseksi yleisin muistomerkkityyppi on laattamuistomerkit 11 kappaleella ja niistä on 8 kappaletta mustaa graniittia. Osaston hautaukset on aloitettu sepelikäytävän varrelta edeten kohti nykyistä laajennosaluetta pohjoiseen päin ja muistomerkit ovat pääasiassa 1980–1990-luvuilta, mutta käytävän varrella on muutamia 1920–1930-luvun hautoja. Osaston vanhin hautaus on vuodelta 1915.

OSASTO E

Osasto E on Kylmäkosken hautausmaan vanhinta osaa. Yleisilme on vaakakivivoittoista ja osaston vanhimmat hautaukset ovat 1900-luvun alusta. Osasto E:tä rajaa Kylmäkoskentie, päädyssä oleva parkkipaikka ja Riuttamäentie sekä lounaassa osasto C. Nurmipintaisella osasto E:ssä kasvaa vanhoja vaahteroita ja koivuja. Pranttilan haudan (rivi 1, hauta 11–12) takana kasvaa ulkomailta tuotu viuhkamainen omenapuu, joka kuuluu hautakokonaisuuteen. Suvun edustajan mukaan omenapuu on tuotu Öölannin saarelta Ruotsista.

Osaston vanhin hautaus on vuodelta 1894, mutta muistomerkki on uudempi (rivi 1, hauta 5) kuin hautaus. Pääasiassa osasto E:n hautaukset ovat 1940–1950-luvuilta ja yhteensä on 132 hautaa, jossa on muistomerkki. Inventoituja hautoja osasto E:ssä on 17 kappaletta, joista vanhin on lapsen hautaus vuodelta 1893 (rivi 3, hauta 1).

Osaston vanhin hautaus on vuodelta 1894, mutta muistomerkki on uudempi (rivi 1, hauta 5) kuin hautaus. Pääasiassa osasto E:n hautaukset ovat 1940–1950-luvuilta ja yhteensä on 132 hautaa, jossa on muistomerkki. Inventoituja hautoja osasto E:ssä on 17 kappaletta, joista vanhin on lapsen hautaus vuodelta 1893 (rivi 3, hauta 1).

OSASTO F

Kylmäkosken hautausmaan osasto F sijaitsee Kylmäkosken hautausmaan päädyssä Riuttamäentien puolella. Osastoa rajaavat hautausmaan päädyssä oleva parkkipaikka ja kuusiaita. Osaston länsipuolella on osasto D ja sepelikäytävän vastakkaisella puolella osasto E. Kuusiaidan vieressä on kirkkoon kuulumattomien hautarivistö, jonne on myös haudattu seurakuntaan kuuluvia. Osaston F:n yleisilmettä hallitsee alueen keskellä oleva tyhjä nurmialue, jossa on vain kaksi toisistaan erillään olevaa hautaa. Nurmialueella on ollut siirtoväen, karjalasta tulleiden hauta-alue, jonka siistinä pitämistä ehdotettiin 1943 mielipidekirjoituksessa seurakuntalaisten vastuulle. Paikallisen muistitiedon mukaan osastoon olisi haudattu sisällissodassa punaisten puolella olleita.

Haudat ovat keskitetty sepelikäytävän läheisyyteen kuudelle eri riville. Hautaukset on aloitettu 1918 ja alueella on 416 hautasijaa, joista 99 on hauta ja muistomerkki. Näistä on inventoitu 5 hautaa. Osaston F:n haudat ovat pääsääntöisesti 1940–1960-luvuilta. Hautamuistomerkit ovat yleisilmeeltään vaakakiviä, joista suurimpana edustajana 58 kappaleella musta graniittiset matkalaukkukivet ja toiseksi yleisenä ovat punagraniittiset vaakakivet 18 kappaleella. Pystymuistomerkkejä on 9 kappaletta, joista on 7 harmaata graniittia ja 2 mustaa graniittia. Alueella on kaksi rautaristiä, jotka edustavat myöhempää rautaristiperinnettä. Toinen risteistä rivillä 6, hauta 34 on itse tehty kierrätysmateriaaleista, joka on Kylmäkosken hautausmaalla ainutkertainen. Laattamuistomerkit sijoittuvat lähinnä kuusiaidan ja parkkipaikan läheisyyteen ja laattoja on 12 kappaletta, joista 7 kappaletta musta graniittista, 4 kappaletta marmorista sekä yksi harmaa graniittinen muistolaatta.

Osasto F:n vanhin hauta vuodelta 1918 hallitsee alueen maisemallista ilmettä, sillä hauta on kookas pystymuistomerkki risteineen (rivi 8, hauta 17). Hautamuistomerkki suositellaan säilytettäväksi, jotta alueen monikerroksellisuus ja ilmeikkyys säilyy. Puustona alueella on harvakseltaan vanhoja koivuja ja alueen pinta on nurmi.

OSASTOT H JA G SEKÄ MUISTOLEHTO

Kylmäkosken hautausmaata laajennettiin 1990-luvulla hautausmaan länsi- ja pohjoispuolelle. Laajennosaluetta rajaa kirkko, hautausmaan vanha raja ja Riuttamäentie. Laajennos päättyy kuusiaitaan, jonka takana on metsikköä. Puustona alueella on lehtipuita, pihlajia ja kuusia sekä alueen pintana on nurmi. Laajennosalueen ja hautausmaan vanhan puolen erottaa asvalttikäytävä.

Osasto H ja G jakaantuvat: osasto H neljään lohkoon ja osasto G kolmeen lohkoon, joiden välissä on pensasaita. Alueen vanhin hautaus on vuodelta 2000 ja haudat on sijoitettu asvalttikäyvän Osaston yleisilme on vaakakivivoittoinen, mutta laajennoksessa on runsaasti hautaamatonta nurmipintaista aluetta. Alueella on 11 mustaa graniittia olevaa vaakakiveä ja 6 harmaasta graniittista valmistettua vaakakiveä. Muistomerkeistä päätellen suosituin muistokivilaji 2000-luvulla on punagraniitti, sillä osastossa on 14 punagraniittista vaakakiveä. Yhteensä alueella on 34 hautaa, jossa on muistomerkki.

Laajennosalueen muistolehto sijaitsee kirkon päädyssä länsiosassa. Muistolehto on allasmainen laakea nurmialue, jonka laitaa kiertää sepelikäytävä. Se johtaa nurmialueen reunalla olevalle muistomerkille, johon on kiinnitetty muistolaattoja. Käytävän varrella on kuusi kappaletta kartion muotoon leikattua tuijaa ja allasalueen reunoille on istutettu lehtipuita, kuten pihlajia. Puiden lomassa on kennomaisia valaisimia kolmen ryhmän ryppäissä. Alue rajautuu lännessä ja etelässä kuusiaitaan, jonka takana on metsä.

Muistolehden allasmaiselle nurmialueelle lasketaan seurakunnan toimesta tuhkat. Omaiset voivat tilata muistomerkkiin muistolaattoja. Laatat ovat pääasiassa 2000-luvulta: vanhin laatta on vuodelta 2011 ja uusin vuodelta 2018, vaikka muistomerkki on pystytetty jo vuonna 1998.

Haavisto, Heli (2017). Akaan Viialan hautausmaa inventointi 2017. Tampere: Pirkanmaan maakuntamuseo.

Haavisto, Heli (2016). Akaan vanhan hautausmaan inventointi. Tampere: Pirkanmaan maakuntamuseo.

Haapio, Markku (1980, toim.). Suomen kirkot ja kirkkotaide 2. Turku: Etelä-Suomen kustannus.

Hämäläinen, Seppo; Sinisalo, Hannu (1986). Perinnealbumi. Pirkanmaa 2. Kuopio: Perinnetieto.

Jonasson, Felix; Kivialho Akseli; Kivialho K. (1931). Suomen maatilat II osa Hämeen lääni. Porvoo: Werner Söderström osakeyhtiö.

Kirkkohallitus (2017). Suomen evankelisluterilaisen kirkon kulttuuriperintöstrategia vuoteen 2024. Helsinki: Suomen evankelisluterilainen kirkko.

Knapas, Marja Terttu (2003). Hautamuistomerkkien hoito. Helsinki: Museovirasto.

Korkeamäki, Esko (1986). Työväen alkutaival Akaassa. Toijala: Toijalan työväenyhdistys.

Kormano, Riitta (2014). Sotamuistomerkki Suomessa Voiton ja tappion modaalista sovittelua. Turku: Turun yliopisto.

Kylmäkoski-seura (2017). Elettiinpä ennenkin Kylmäkoskella. Kylmäkoski: Kylmäkoski-seura.

Seppälä, Jaakko; Tietäväinen Jaakko; Paavola, Reino (1995). Kylmäkoski ajan virrassa 1895–1995. Kylmäkoski: Kylmäkosken kunta.

Suvanto, Seppo (1954). Akaan historia: Toijala - Viiala - Kylmäkoski I. Toijala: Historiatoimikunta.

Suvanto, Seppo (1954). Akaan historia: Toijala - Viiala - Kylmäkoski II. Toijala: Historiatoimikunta.

Tuominen, Laura (2015, toim.). Hautausmaiden inventointiopas. Helsinki: Museovirasto.

Valli, Juhani; Antti Kukila (2016). Akaan patsaat ja muistomerkit. Akaa; Akaan seura ry.

Painamattomat lähteet

Akaan seurakunta. Kylmäkosken seurakunnan arkisto II 1896–2006.

Kylmäkoski-seura ry (2018). Kotiseutukokoelma: https://kylmakoskiseura.kuvat.fi/

Air-Ix Suunnittelu. Kylmäkosken seurakunta Kirkkohautausmaan laajennus vihersuunnitelmaselostus.

Museovirasto (2018). Kyppi-tietokanta: https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/rapea/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=200572

Hautausmaakulttuuri. Pirkanmaan XVII Museopäivän esitelmät. Tampereen kaupungin museolautakunnan monisteita 15. Tampereen kaupungin museot - Pirkanmaan maakuntamuseo 1988.

Ham, Helsingin kaupungin taidemuseo. Julkiset veistokset, Hitsaaja: http://taidemuseo.hel.fi/suomi/veisto/veistossivu.html?id=70

Littiläinen -lehti, 14.9.1980. Vanha hautausmaa oli käytössä Kylmäkoskella n. 30 vuotta.

Matti Karhun arkisto- ja lehtileikekokoelma, 2018.

Kansallisarkisto. Pitäjän- ja kirkonkokouspöytäkirjat 1850–1890. Helsinki.