Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa Sastamalan Mouhijärvellä sijaitsevan Selkeen kartanon makasiinin katemateriaalin vaihtamiseen. Selkeen kartano perustettiin 1613 kuninkaankartanoksi. Sittemmin se on toiminut mm. sotilasvirkatalona, valtion vuokratilana sekä Maatalouden tutkimuskeskuksen Sata-Hämeen tutkimusasemana. Hirsirakenteinen makasiini sijaitsee metsäisessä saarekkeessa Selkeentien mutkassa, kartanon pohjoispuolella, etäällä kartanon muista rakennuksista. Se on tiettävästi peräisin vuodelta 1857 ja toiminut valtion viljamakasiinina. Makasiini on erotettu kartanon kiinteistöstä ja sen omistaa nykyisin Sastamalan kaupunki, joka on vuokrannut makasiinin Mouhijärvi-seuran käyttöön.

Rakennuslupaan liittyvien tietojen, Pirkanmaan maakuntamuseon pyytämien lisätietojen sekä maastotarkastuksen perusteella rakennuksessa on alkujaan ollut pärekatto, jonka päälle on mahdollisesti 1900-luvun puolivälissä asennettu sementtitiilikate. Tiilikatto on nyt huonokuntoinen ja vuotaa. Tiilikate on tarkoitus purkaa ja asentaa vanhan pärekaton päälle mahdollisimman huomaamattoman väriseksi, todennäköisesti tummanharmaaksi, maalattu sinkkiaaltopeltikate.

Materiaalivalinnan perusteeksi kerrotaan halu säilyttää vesikaton kantavat rakenteet mahdollisimman ennallaan sekä hinta. Vastaavia käytettyjä matalaprofiilisia sementtikattotiiliä on saatavilla heikosti, useimpien modernien sementti- tai betonitiilten profiili taas poikkeaa merkittävästi katon nykyisten tiilien profiilista ja uutena ne ovat lisäksi neliöhinnaltaan aaltopeltiä huomattavasti kalliimpia. Makasiinista huolehtivan pienen kulttuuri- ja kotiseutuyhdistyksen resurssit ovat varsin rajalliset. Lisäksi sementtitiilet edellyttäisivät katon kantavien rakenteiden lisäämistä ja vahvistamista. Aaltopeltiä käyttämällä rakennus saataisiin nopeasti suojattua enemmiltä sadevesivaurioilta sekä säilytettyä katon kantavat rakenteet ja sisätilat ennallaan.

Maakuntamuseon perinnerakennusmestari on tehnyt kohteeseen maastotarkastuksen 9.7.2020. Korkean rakennuksen katolle ei ollut pääsyä, joten havainnot katon vaurioista ja rakenteista tehtiin maasta sekä makasiinin vintiltä käsin. Rakennus koostuu kahdesta saman kokoisesta, eri-ikäisestä hirsikehikosta. Vanhimman eteläpäädyn osan katon kantavana rakenteena ovat kattovuoliaiset, joiden jänneväli on poikkeuksellisen pitkä. Vuoliaisten puolivälissä on merkkejä poikittaisesta väliseinästä tai muusta tuennasta, joka on poistettu kauan sitten mahdollisen siirron tai sisätilamuutosten yhteydessä. Vuoliaisiin tukeutuvat, lappeen suuntaiset katon kannattajat ovat myös hyvin harvassa, jopa yli 1,5 metrin välein.

Rakennuksen nuoremmassa pohjoispäädyn osassa on ruotsalaistyyppiset kattotuolit, jotka on tuettu myöhemmin lappeiden puolivälistä pukkirakenteella. Pohjoispäädyn katto on pysynyt kohtuullisesti ryhdissään, mutta eteläpäädyssä, joka on alkujaan suunniteltu huomattavasti tiiliä keveämmälle katteelle, on nähtävissä rakenteiden painumista, joka on tapahtunut vähitellen pitkän ajan kuluessa ja on edesauttanut tiilikatteen vaurioitumista. Vesikate on vuotanut erityisesti räystäiltä, joista on jo kauttaaltaan putoillut tiiliä, ja joiden puurakenteet ovat pahoin vaurioituneet. Katon korjaaminen tai uusiminen on ajankohtaista ja edellytys rakennuksen säilymiselle. Mikäli tiilikate vaihdetaan kevyempään materiaaliin kuten peltiin tai katto uusitaan alkuperäisen kaltaisena pärekatteena, voidaan katon kantavat rakenteet säilyttää nykyisellään. Peltikatto tulee asentaa ilman nykyaikaista aluskatetta ruoteiden varaan niin, että vanha pärekatto sitoo satunnaisen kondenssiveden ja pääsee sitten vapaasti kuivumaan.

Makasiinin kiinteistöllä on voimassa ainoastaan Pirkanmaan 2040 maakuntakaava, jossa alue on merkitty osaksi maakunnallisesti merkittävää Selkeen-Eskolan-Tervamäen kulttuurimaisemaa ja Selkeen kartanon maakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (Kulttuurimaisemat 2016 - Pirkanmaan maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaat maatalousalueet selvitys). Lisäksi alue on osa Mouhijärven kirkonseudun ja Tupurlanjärven kulttuurimaiseman maakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta (Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventointi 2013). Vireillä olevassa, ehdotusvaiheessa olevassa Mouhijärven osayleiskaavassa 2040 makasiini on merkitty suojeltavaksi sr-merkinnällä. Kaavamääräyksen mukaan kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus ja sen arvokkaat ominaispiirteet tulee säilyttää. Rakennusta ei saa purkaa ilman lupaa ja sen korjaukset tulee tehdä perinteistä rakennustapaa ja mittakaavaa noudattaen. Suojelumerkintä perustuu osayleiskaavaa varten vuonna 2012 laadittuun rakennetun ympäristön selvitykseen (kohteet 1 ja 88).

Maakuntamuseon kanta on, että Selkeen makasiinin suojaaminen aaltoprofiilipeltikatteella on tässä tapauksessa mahdollista, mikäli kate asennetaan ilman aluskatetta ja vanha pärekatto alusrakenteineen säilytetään peltikaton alla. Yhtenä perusteena on, että nykyinen tiilikatto ei ole rakennuksen alkuperäinen kattomateriaali. Lisäksi ratkaisulla turvataan rakennuksen säilyminen ja vältetään alkuperäisten, rakennushistoriallisesti arvokkaiden kattotuolien ja vuoliaiskattorakenteiden muutokset. Näin vesikatto on tulevaisuudessa, resurssien salliessa, myös palautettavissa pärekatoksi täysin alkuperäisin rakentein.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa Sastamalan Mouhijärvellä sijaitsevan Selkeen kartanon makasiinin katemateriaalin vaihtamiseen. Selkeen kartano perustettiin 1613 kuninkaankartanoksi. Sittemmin se on toiminut mm. sotilasvirkatalona, valtion vuokratilana sekä Maatalouden tutkimuskeskuksen Sata-Hämeen tutkimusasemana. Hirsirakenteinen makasiini sijaitsee metsäisessä saarekkeessa Selkeentien mutkassa, kartanon pohjoispuolella, etäällä kartanon muista rakennuksista. Se on tiettävästi peräisin vuodelta 1857 ja toiminut valtion viljamakasiinina. Makasiini on erotettu kartanon kiinteistöstä ja sen omistaa nykyisin Sastamalan kaupunki, joka on vuokrannut makasiinin Mouhijärvi-seuran käyttöön.

Rakennuslupaan liittyvien tietojen, Pirkanmaan maakuntamuseon pyytämien lisätietojen sekä maastotarkastuksen perusteella rakennuksessa on alkujaan ollut pärekatto, jonka päälle on mahdollisesti 1900-luvun puolivälissä asennettu sementtitiilikate. Tiilikatto on nyt huonokuntoinen ja vuotaa. Tiilikate on tarkoitus purkaa ja asentaa vanhan pärekaton päälle mahdollisimman huomaamattoman väriseksi, todennäköisesti tummanharmaaksi, maalattu sinkkiaaltopeltikate.

Materiaalivalinnan perusteeksi kerrotaan halu säilyttää vesikaton kantavat rakenteet mahdollisimman ennallaan sekä hinta. Vastaavia käytettyjä matalaprofiilisia sementtikattotiiliä on saatavilla heikosti, useimpien modernien sementti- tai betonitiilten profiili taas poikkeaa merkittävästi katon nykyisten tiilien profiilista ja uutena ne ovat lisäksi neliöhinnaltaan aaltopeltiä huomattavasti kalliimpia. Makasiinista huolehtivan pienen kulttuuri- ja kotiseutuyhdistyksen resurssit ovat varsin rajalliset. Lisäksi sementtitiilet edellyttäisivät katon kantavien rakenteiden lisäämistä ja vahvistamista. Aaltopeltiä käyttämällä rakennus saataisiin nopeasti suojattua enemmiltä sadevesivaurioilta sekä säilytettyä katon kantavat rakenteet ja sisätilat ennallaan.

Maakuntamuseon perinnerakennusmestari on tehnyt kohteeseen maastotarkastuksen 9.7.2020. Korkean rakennuksen katolle ei ollut pääsyä, joten havainnot katon vaurioista ja rakenteista tehtiin maasta sekä makasiinin vintiltä käsin. Rakennus koostuu kahdesta saman kokoisesta, eri-ikäisestä hirsikehikosta. Vanhimman eteläpäädyn osan katon kantavana rakenteena ovat kattovuoliaiset, joiden jänneväli on poikkeuksellisen pitkä. Vuoliaisten puolivälissä on merkkejä poikittaisesta väliseinästä tai muusta tuennasta, joka on poistettu kauan sitten mahdollisen siirron tai sisätilamuutosten yhteydessä. Vuoliaisiin tukeutuvat, lappeen suuntaiset katon kannattajat ovat myös hyvin harvassa, jopa yli 1,5 metrin välein.

Rakennuksen nuoremmassa pohjoispäädyn osassa on ruotsalaistyyppiset kattotuolit, jotka on tuettu myöhemmin lappeiden puolivälistä pukkirakenteella. Pohjoispäädyn katto on pysynyt kohtuullisesti ryhdissään, mutta eteläpäädyssä, joka on alkujaan suunniteltu huomattavasti tiiliä keveämmälle katteelle, on nähtävissä rakenteiden painumista, joka on tapahtunut vähitellen pitkän ajan kuluessa ja on edesauttanut tiilikatteen vaurioitumista. Vesikate on vuotanut erityisesti räystäiltä, joista on jo kauttaaltaan putoillut tiiliä, ja joiden puurakenteet ovat pahoin vaurioituneet. Katon korjaaminen tai uusiminen on ajankohtaista ja edellytys rakennuksen säilymiselle. Mikäli tiilikate vaihdetaan kevyempään materiaaliin kuten peltiin tai katto uusitaan alkuperäisen kaltaisena pärekatteena, voidaan katon kantavat rakenteet säilyttää nykyisellään. Peltikatto tulee asentaa ilman nykyaikaista aluskatetta ruoteiden varaan niin, että vanha pärekatto sitoo satunnaisen kondenssiveden ja pääsee sitten vapaasti kuivumaan.

Makasiinin kiinteistöllä on voimassa ainoastaan Pirkanmaan 2040 maakuntakaava, jossa alue on merkitty osaksi maakunnallisesti merkittävää Selkeen-Eskolan-Tervamäen kulttuurimaisemaa ja Selkeen kartanon maakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (Kulttuurimaisemat 2016 - Pirkanmaan maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaat maatalousalueet selvitys). Lisäksi alue on osa Mouhijärven kirkonseudun ja Tupurlanjärven kulttuurimaiseman maakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta (Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventointi 2013). Vireillä olevassa, ehdotusvaiheessa olevassa Mouhijärven osayleiskaavassa 2040 makasiini on merkitty suojeltavaksi sr-merkinnällä. Kaavamääräyksen mukaan kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus ja sen arvokkaat ominaispiirteet tulee säilyttää. Rakennusta ei saa purkaa ilman lupaa ja sen korjaukset tulee tehdä perinteistä rakennustapaa ja mittakaavaa noudattaen. Suojelumerkintä perustuu osayleiskaavaa varten vuonna 2012 laadittuun rakennetun ympäristön selvitykseen (kohteet 1 ja 88).

Maakuntamuseon kanta on, että Selkeen makasiinin suojaaminen aaltoprofiilipeltikatteella on tässä tapauksessa mahdollista, mikäli kate asennetaan ilman aluskatetta ja vanha pärekatto alusrakenteineen säilytetään peltikaton alla. Yhtenä perusteena on, että nykyinen tiilikatto ei ole rakennuksen alkuperäinen kattomateriaali. Lisäksi ratkaisulla turvataan rakennuksen säilyminen ja vältetään alkuperäisten, rakennushistoriallisesti arvokkaiden kattotuolien ja vuoliaiskattorakenteiden muutokset. Näin vesikatto on tulevaisuudessa, resurssien salliessa, myös palautettavissa pärekatoksi täysin alkuperäisin rakentein.