Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikon mukaisesta hankkeesta. Tutustuttuaan sille toimitettuun aineistoon maakuntamuseo toteaa seuraavaa.
Poikkeamislupahakemus koskee Toijalan satamassa, osoitteessa Satamatie 335 sijaitsevaa Toijalan kauppalan ensimmäistä vesilaitosta (Vesiranta) piha-alueineen. Rakennus on inventoitu osana Toijalan Sataman alueen rakennus- ja maisemainventointia vuonna 2006 (Heiskanen, Jari/Suunnittelukeskus Oy) sekä Toijalan rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema -inventointia vuonna 2009 (Heiskanen et al./FCG).
Toijalan kauppala rakennutti vesilaitoksen vuonna 1959 ja sen toimintaan liittyneen, laitoksen vieressä sijaitsevan asuinrakennuksen jo vuotta aikaisemmin. Asuinrakennuksen rakentaminen vesilaitoksen yhteyteen takasi työvoiman saamisen ja paransi laitoksen toimintavarmuutta. Vesilaitoksen suunnittelusta vastasi Suunnittelukeskus Oy. Rakennuksessa on monia rakennusajankohdalle tyypillisiä arkkitehtonisia piirteitä, kuten maalattu betonisokkeli, pääosin roiskerapattu tiilirunko, puhtaaksimuurattuja yksityiskohtia ja savupiippu sekä epäsymmetrinen, punaiseksi maalattu saumapeltikatto. Kokonaisuus on säilynyt hyvin alkuperäistä vastaavassa asussa, vaikka vesilaitoksen toiminta päättyi jo 1980-luvulla.
Vesilaitoksella on inventoinnin mukaan paikallishistoriaan, yhdyskuntatekniikan historiaan, rakennushistoriaan ja säilyneisyyteen liittyviä arvoja. Rakennus sijaitsee järvimaisemassa näkyvällä paikalla satama-alueen lähellä. Vesiranta on inventoinnissa luokiteltu korkeimpaan ensimmäiseen luokkaan, joiden on katsottu olevan erityisen merkittäviä kohteita, joilla on suuri paikallinen arvo. Kohteet edustavat parhaalla mahdollisella tavalla paikkakunnan rakennettua perintöä tai ovat hyvin säilyneitä kokonaisuuksia sekä omaavat suuren intensiteetin. Ne muodostavat tärkeän osan paikkakunnan maisemaa ja historiaa. Rakennuskohtaisten arvojen lisäksi vesilaitos on osa Toijalan sataman arvoaluetta.
Vesilaitosta ympäröi hiekkapiha, ja viereistä asuinrakennusta rehevä puutarhapiha, johon kuuluu nurmikkoa, pensaita ja vanhoja lehtipuita. Kaakkoispuolella on uudehko huvivenesatama ja länsipuolella on Toijalan sataman rautatieasemaan liittyvät rakennukset 1920-luvulta. Rakennusten lounaispuolella on avointa hiekkakenttää. Vesilaitos ja sen hoitajan asuinrakennus muodostavat yhtenäisen ajallisen ja tyylillisen kokonaisuuden, joilla on yhteinen historia.
Sataman alueen asemakaavassa (2013) vesilaitoksen tontti sijoittuu Palvelurakennusten korttelialueelle, jolla ympäristön ominaispiirteet säilytetään (P/s-2). Kaavamääräyksen mukaan rakennusten korjaus-, muutos ja laajennustyöt sekä ympäristön hoito on suoritettava siten, että alueen kulttuurihistorialliset ja taajamakuvan kannalta arvokkaat ominaispiirteet säilyvät. Uudet rakennukset on rakennettava siten, että ne sopeutuvat alueen vanhaan rakennuskantaan. Piha-alueiden tulee olla paikalle luonteenomaisia. Vesilaitosrakennuksella on suojelumääräys sr-2: Kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus, jota ei saa purkaa. Rakennuksessa tehtävillä korjaus- ja muutostöillä ei saa vaarantaa rakennus- ja paikallishistoriallisia eikä taajamakuvallisia arvoja. Erityisesti julkisivukorjauksissa tulee käyttää perinteisiä materiaaleja, työtapoja ja teknisiä ratkaisuja. Laajennusten tulee sopia tyylillisesti yhteen rakennuksen nykyisen muodon, mittasuhteiden ja rakennusaineen kanssa.
Myös rakennusinventoinnin toimenpidesuositusten mukaan vesilaitoksen ja sen hoitajan asuinrakennuksen arkkitehtuurin keskeisten ominaispiirteiden säilyminen tulisi turvata. Rakennusten korjauksissa tulisi käyttää perinteisiä materiaaleja, työtapoja ja teknisiä ratkaisuja. Alkuperäiset rakennusosat tulisi pyrkiä säilyttämään. Uusi käyttötapa ja sen mahdollisesti vaatimat muutokset tulisi sovittaa nykyiseen rakennuskantaan.
Vesilaitosrakennukseen on suunnitteilla uusi sisäänkäynti ja katos Satamatien puolelle sekä suurikokoinen parveke järven puolelle. Suunnitellun kaltaiset muutokset ovat mahdollisia huolellisesti alkuperäiseen arkkitehtuuriin sovitettuina ja asemakaavan määräysten mukaisesti suunniteltuina ja toteutettuina. Julkisivun kunnostuksessa ja muutoksissa tulee välttää 1950-luvun arkkitehtuuriin sopeutumattomia värejä ja materiaaleja. Rappauksen värityksen muutos vihertäväksi on mahdollinen, mikäli väri valitaan alkuperäiselle rakentamisvuosikymmenelle tyypillisistä sävyistä. Tämä on huomioitava myös vesikattojen väriä valittaessa.
Poikkeamislupahakemuksen liiteaineiston mukaan tontille rakennettaisiin saunaseuran käyttöön maasauna ja uima-allas rannan tuntumaan. Pirkanmaan maakuntamuseo pitää myönteisenä sitä, että suojellulla rakennuksella on käyttöä ja sen kunnosta huolehditaan. Ehdotetut uudet rakenteet sijoittuvat vesilaitoksen ja rannan väliin tavalla, joka ei merkittävästi vaikuta sen maisemallisiin arvoihin. Tarkoitus on myös rakentaa lisää säilytystilaa autokatoksen ja ulkovaraston yhteyteen. Havainnekuvissa esitetty ulkorakennus on sovitettu piha-alueelle kulttuuriympäristöarvot riittävästi huomioivalla tavalla. Maakuntamuseolla ei ole huomautettavaa saunan, ulkoaltaan ja lisäsäilytystilan rakentamisesta suunnitelmien mukaisesti.
Poikkeamislupahakemuksella haetaan lupaa myös korkean aidan rakentamiseksi. Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että järeähkö muurimainen aita ei sovellu parhaalla tavalla piha-alueen inventoinnissa määriteltyihin ominaispiirteisiin tai asemakaavan suojelumääräyksiin. Maakuntamuseo esittää suunnitellun aidan korvaamista esimerkiksi pensasaidalla. Piha-alueen rakentamista kovin kaupunkimaiseksi tulisi muutenkin suojelumääräysten hengessä välttää.
Arkeologisen perinnön osalta maakuntamuseo toteaa, ettei hankealueelta tunneta kiinteitä muinaisjäännöksiä tai muita arkeologisia kohteita. Hankealue on hyvin pieni, ja sen arkeologista potentiaalia voidaan pitää vähäisenä. Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa. Jos hankkeeseen liittyvien kaivutöiden yhteydessä kuitenkin tavataan nokista tai punertavaa maata, hiiltä, kiveystä, kivi- tai tiilimuurausta, lahonnutta puuta, muita merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä tai arviolta yli 100 vuotta vanhoja esineitä, tulee työt kyseiseltä kohdalta keskeyttää ja ilmoittaa asiasta välittömästi Pirkanmaan maakuntamuseoon (Muinaismuistolaki 14 ja 16 §).
Hankkeen tarkempi suunnitelma pyydetään toimittamaan rakennuslupavaiheessa Pirkanmaan maakuntamuseoon lausuntoa varten.
Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikon mukaisesta hankkeesta. Tutustuttuaan sille toimitettuun aineistoon maakuntamuseo toteaa seuraavaa.
Poikkeamislupahakemus koskee Toijalan satamassa, osoitteessa Satamatie 335 sijaitsevaa Toijalan kauppalan ensimmäistä vesilaitosta (Vesiranta) piha-alueineen. Rakennus on inventoitu osana Toijalan Sataman alueen rakennus- ja maisemainventointia vuonna 2006 (Heiskanen, Jari/Suunnittelukeskus Oy) sekä Toijalan rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema -inventointia vuonna 2009 (Heiskanen et al./FCG).
Toijalan kauppala rakennutti vesilaitoksen vuonna 1959 ja sen toimintaan liittyneen, laitoksen vieressä sijaitsevan asuinrakennuksen jo vuotta aikaisemmin. Asuinrakennuksen rakentaminen vesilaitoksen yhteyteen takasi työvoiman saamisen ja paransi laitoksen toimintavarmuutta. Vesilaitoksen suunnittelusta vastasi Suunnittelukeskus Oy. Rakennuksessa on monia rakennusajankohdalle tyypillisiä arkkitehtonisia piirteitä, kuten maalattu betonisokkeli, pääosin roiskerapattu tiilirunko, puhtaaksimuurattuja yksityiskohtia ja savupiippu sekä epäsymmetrinen, punaiseksi maalattu saumapeltikatto. Kokonaisuus on säilynyt hyvin alkuperäistä vastaavassa asussa, vaikka vesilaitoksen toiminta päättyi jo 1980-luvulla.
Vesilaitoksella on inventoinnin mukaan paikallishistoriaan, yhdyskuntatekniikan historiaan, rakennushistoriaan ja säilyneisyyteen liittyviä arvoja. Rakennus sijaitsee järvimaisemassa näkyvällä paikalla satama-alueen lähellä. Vesiranta on inventoinnissa luokiteltu korkeimpaan ensimmäiseen luokkaan, joiden on katsottu olevan erityisen merkittäviä kohteita, joilla on suuri paikallinen arvo. Kohteet edustavat parhaalla mahdollisella tavalla paikkakunnan rakennettua perintöä tai ovat hyvin säilyneitä kokonaisuuksia sekä omaavat suuren intensiteetin. Ne muodostavat tärkeän osan paikkakunnan maisemaa ja historiaa. Rakennuskohtaisten arvojen lisäksi vesilaitos on osa Toijalan sataman arvoaluetta.
Vesilaitosta ympäröi hiekkapiha, ja viereistä asuinrakennusta rehevä puutarhapiha, johon kuuluu nurmikkoa, pensaita ja vanhoja lehtipuita. Kaakkoispuolella on uudehko huvivenesatama ja länsipuolella on Toijalan sataman rautatieasemaan liittyvät rakennukset 1920-luvulta. Rakennusten lounaispuolella on avointa hiekkakenttää. Vesilaitos ja sen hoitajan asuinrakennus muodostavat yhtenäisen ajallisen ja tyylillisen kokonaisuuden, joilla on yhteinen historia.
Sataman alueen asemakaavassa (2013) vesilaitoksen tontti sijoittuu Palvelurakennusten korttelialueelle, jolla ympäristön ominaispiirteet säilytetään (P/s-2). Kaavamääräyksen mukaan rakennusten korjaus-, muutos ja laajennustyöt sekä ympäristön hoito on suoritettava siten, että alueen kulttuurihistorialliset ja taajamakuvan kannalta arvokkaat ominaispiirteet säilyvät. Uudet rakennukset on rakennettava siten, että ne sopeutuvat alueen vanhaan rakennuskantaan. Piha-alueiden tulee olla paikalle luonteenomaisia. Vesilaitosrakennuksella on suojelumääräys sr-2: Kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus, jota ei saa purkaa. Rakennuksessa tehtävillä korjaus- ja muutostöillä ei saa vaarantaa rakennus- ja paikallishistoriallisia eikä taajamakuvallisia arvoja. Erityisesti julkisivukorjauksissa tulee käyttää perinteisiä materiaaleja, työtapoja ja teknisiä ratkaisuja. Laajennusten tulee sopia tyylillisesti yhteen rakennuksen nykyisen muodon, mittasuhteiden ja rakennusaineen kanssa.
Myös rakennusinventoinnin toimenpidesuositusten mukaan vesilaitoksen ja sen hoitajan asuinrakennuksen arkkitehtuurin keskeisten ominaispiirteiden säilyminen tulisi turvata. Rakennusten korjauksissa tulisi käyttää perinteisiä materiaaleja, työtapoja ja teknisiä ratkaisuja. Alkuperäiset rakennusosat tulisi pyrkiä säilyttämään. Uusi käyttötapa ja sen mahdollisesti vaatimat muutokset tulisi sovittaa nykyiseen rakennuskantaan.
Vesilaitosrakennukseen on suunnitteilla uusi sisäänkäynti ja katos Satamatien puolelle sekä suurikokoinen parveke järven puolelle. Suunnitellun kaltaiset muutokset ovat mahdollisia huolellisesti alkuperäiseen arkkitehtuuriin sovitettuina ja asemakaavan määräysten mukaisesti suunniteltuina ja toteutettuina. Julkisivun kunnostuksessa ja muutoksissa tulee välttää 1950-luvun arkkitehtuuriin sopeutumattomia värejä ja materiaaleja. Rappauksen värityksen muutos vihertäväksi on mahdollinen, mikäli väri valitaan alkuperäiselle rakentamisvuosikymmenelle tyypillisistä sävyistä. Tämä on huomioitava myös vesikattojen väriä valittaessa.
Poikkeamislupahakemuksen liiteaineiston mukaan tontille rakennettaisiin saunaseuran käyttöön maasauna ja uima-allas rannan tuntumaan. Pirkanmaan maakuntamuseo pitää myönteisenä sitä, että suojellulla rakennuksella on käyttöä ja sen kunnosta huolehditaan. Ehdotetut uudet rakenteet sijoittuvat vesilaitoksen ja rannan väliin tavalla, joka ei merkittävästi vaikuta sen maisemallisiin arvoihin. Tarkoitus on myös rakentaa lisää säilytystilaa autokatoksen ja ulkovaraston yhteyteen. Havainnekuvissa esitetty ulkorakennus on sovitettu piha-alueelle kulttuuriympäristöarvot riittävästi huomioivalla tavalla. Maakuntamuseolla ei ole huomautettavaa saunan, ulkoaltaan ja lisäsäilytystilan rakentamisesta suunnitelmien mukaisesti.
Poikkeamislupahakemuksella haetaan lupaa myös korkean aidan rakentamiseksi. Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että järeähkö muurimainen aita ei sovellu parhaalla tavalla piha-alueen inventoinnissa määriteltyihin ominaispiirteisiin tai asemakaavan suojelumääräyksiin. Maakuntamuseo esittää suunnitellun aidan korvaamista esimerkiksi pensasaidalla. Piha-alueen rakentamista kovin kaupunkimaiseksi tulisi muutenkin suojelumääräysten hengessä välttää.
Arkeologisen perinnön osalta maakuntamuseo toteaa, ettei hankealueelta tunneta kiinteitä muinaisjäännöksiä tai muita arkeologisia kohteita. Hankealue on hyvin pieni, ja sen arkeologista potentiaalia voidaan pitää vähäisenä. Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa. Jos hankkeeseen liittyvien kaivutöiden yhteydessä kuitenkin tavataan nokista tai punertavaa maata, hiiltä, kiveystä, kivi- tai tiilimuurausta, lahonnutta puuta, muita merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä tai arviolta yli 100 vuotta vanhoja esineitä, tulee työt kyseiseltä kohdalta keskeyttää ja ilmoittaa asiasta välittömästi Pirkanmaan maakuntamuseoon (Muinaismuistolaki 14 ja 16 §).
Hankkeen tarkempi suunnitelma pyydetään toimittamaan rakennuslupavaiheessa Pirkanmaan maakuntamuseoon lausuntoa varten.
Jaa
Facebookissa