Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa koskien kiinteistön 418-402-3-5, Penttilän tilakeskuksen kulttuurihistoriallisia arvoja, sitä koskevista suojelumääräyksistä ja niiden soveltamisesta rakennusten kunnostuksessa.  Tutustuttuaan sille toimitettuun aineistoon ja tehtyään kiinteistölle maastotarkastuksen maakuntamuseo toteaa seuraavaa.

Penttilä on Aimalan maakirjakylän kantataloja. Tiiviisti rakennetussa ryhmäkylässä oli 1560-luvulla kymmenen taloa, Penttilä oli kylän 7. talo. Nykyiselle paikalle, vanhan kylätien varteen Penttilä on siirtynyt 1800-luvulla, isonjaon jälkeen. Pihapiirissä on useita 1800-luvun hirsipintaisia asuin- ja talousrakennuksia. Pihapiiri aukeaa etelään, tilan viljelymaisemaan.

Penttilä mainitaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaana rakennuksena tai rakennusryhmänä kunnan kulttuuriympäristöohjelmassa Teiden varsilla ja vesireiteillä, Lempäälän kulttuuriympäristöohjelma, Eija Teivas 2006. Rakennusryhmän lisäksi kulttuuriympäristön arvoja ovat Penttilän pihapiiriä eteläpuolella rajaava peltomaisema ja vanha tielinja, nykyinen Lahdenkyläntie.

Osayleiskaavassa (1993) Penttilä on osoitettu SR -merkinnällä (SR-17), kulttuurihistoriallisesti merkittävä rakennus tai kohde.

Vanhaan yleiskaavaan ei sisälly tarkempia kaavamääräyksiä. Yleiskaavamerkinnät ja -määräykset -opas (ympäristöministeriö 2003, s. 108-109) määrittelee SR -merkinnän: ”Rakennuksissa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden, käyttötarkoituksen muutosten sekä täydennysrakentamisen ja alueella tehtävien toimenpiteiden tulee olla sellaisia, että alueen rakennushistoriallisesti/kulttuurihistoriallisesti/ maisemakuvallisesti arvokas luonne säilyy. Alueella ei saa tehdä sellaisia toimenpiteitä, jotka vähentävät sen suojeluarvoa”. 

Maakuntakaavassa Penttilä on osa maakunnallisesti merkittävää maisema-aluetta Vesilahden kulttuurimaisema.  Penttilä muodostaa yhden alueen rakennuskulttuurin ydinalueista. Maakunnallista arvoaluetta koskee seuraava määräys: ”Alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä tulee turvata ja edistää luonnon- ja kulttuuriympäristön arvojen säilymistä. Avointen maisematilojen säilymiseen ja uusien rakennuspaikkojen sijaintiin on kiinnitettävä erityistä huomiota.”

Penttilän tilakeskuksella on merkittäviä asutus-, rakennushistoriallisia- ja maisemallisia arvoja, jotka tulee huomioida tulevissa maankäyttösuunnitelmissa. Penttilää koskevat rakennustiedot ovat hyvin yleispiirteisiä ja vanhoja. Penttilän rakennuksista olisi tarpeen laatia dokumentointi, esim. rakennetun ympäristön selvitys, jossa kuvataan rakennusten historia, ominaispiirteet, säilyneisyys, kunto ja kulttuurihistorialliset arvot. Selvitys toimisi hyvänä lähtökohtana maankäytön suunnittelulle ja rakennusten tarkemmalle kunnostussuunnittelulle.

Rakennusten kunnostamisen näkökulmasta kaavasuojelu koskee ainoastaan julkisivuja, sillä  kaavamääräyksessä ei ole erikseen mainittu suojeltavia sisätiloja. Julkisivujen vanhat rakenteet ja rakennusosat tulee ensisijaisesti pyrkiä säilyttämään ja kunnostamaan uusimisen sijaan. Mikäli uusiminen on välttämätöntä,  tulee pitäytyä alkuperäisissä tai niitä lähinnä vastaavissa materiaaleissa ja rakenneratkaisuissa. Rakennusosan uusimisen yhteydessä voidaan harkita nykyisestä poikkeavaa materiaalia, mikäli siihen on löydettävissä perusteet rakennuksen tai rakennustyypin historiasta ja ratkaisu soveltuu pihapiirin kokonaisuuteen. Vesikatto on tyypillisesti tällainen rakenne, joka väistämättä uusitaan aika-ajoin eikä yleensä iäkkäässä rakennuksessa ole enää alkuperäinen. Sisätilojen kunnostamisessa on suositeltavaa säilyttää mahdollisuuksien mukaan alkuperäiset tulisijat, huonejako sekä hyvin säilyneet tai kunnostuskelpoiset pintarakenteet.  Näiden säästävää kunnostamista voidaan pitää  omaehtoisena kulttuurityönä ja sellaisena erittäin suositeltavana.

Ulkovaipan, kantavien rakenteiden ja alkuperäisten tulisijojen kunnostamiseen sekä korjaussuunnitteluun on mahdollista hakea valtion avustusta, mikäli työt toteutetaan perinteisin menetelmin ja materiaalein. Avustusmuotoja ovat ELY-keskuksen Avustus rakennusperinnön hoitoon sekä Museoviraston Rakennusten ja kulttuuriympäristökohteiden entistämisavustus. Molempien hakuaika on vuosittain syksyllä, yleensä päättyen marraskuun loppuun. Yksityiskohtaiset ehdot ja ohjeet löytyvät avustusten  verkkosivuilta:https://www.ely-keskus.fi/avustukset-rakennusperinnon-hoitoon sekä https://www.museovirasto.fi/fi/avustukset/rakennukset. Neuvontaa ja lisätietoa perinteisistä rakentamismenetelmistä sekä niihin liittyvistä avustuksista saa myös Pirkanmaan maakuntamuseon perinnerakennusmestarilta. Palvelu on maksuton.

Arkeologin kiinteistölle tekemässä maastotarkastuksessa havainnoitiin pääasiassa tilakeskuksen aluetta sekä sen lähiympäristöä. Laaja-alaista kiinteistöä ei pystytty käymään läpi kattavasti tarkastuksen yhteydessä. Tarkastuksessa tilakeskuksen pohjoispuolella havaittiin mahdollinen muinaisjäännös (kohdenimi Penttilä, muinaisjäännösrekisteritunnus 1000041893). Kohde käsittää viisi ajoittamatonta röykkiötä, joiden funktiota ei pystytty tarkastuksen yhteydessä selvittämään. Rakenteet saattavat ainakin osin liittyä alueella 1950-1990-lukujen peruskartoissa näkyviin metsäautoteihin tai rakennuksiin. Rakenteiden luonteen ja ajoituksen selvittäminen vaatii kuitenkin tarkempia tutkimuksia. Lisäksi tilan itäosasta löydettiin moderni kivirakenne, maa- ja kivirakenteisen ajoluiskan jäännös (kohdenimi Penttilä 2, muinaisjäännösrekisteritunnus 1000041894), joka ei ole muinaismuistolain tarkoittama suojelukohde.

Mikäli tilan alueelle suunniteltaisiin muuttuvaa maankäyttöä, kuten täydennysrakentamista, tulee asiasta hankkeesta olla hyvissä ajoin yhteydessä museoviranomaiseen (Pirkanmaan maakuntamuseo). Kiinteistöllä sijaitsevan mahdollisen muinaisjäännöksen Penttilä (1000041893) läheisyyteen tai alueelle suunniteltu muuttuva maankäyttö edellyttää arkeologista selvitystä, jossa selvitetään tarkemmin kohteen luonne, ajoitus ja suojelustatus. Tehdyn tutkimuksen tuloksen perusteella museoviranomainen arvioi erikseen jokaisen rakennushankkeen osalta, onko sitä mahdollista toteuttaa sekä hankkeeseen liittyvän mahdollisen jatkotutkimustarpeen. Mikäli kohde todetaan kiinteäksi muinaisjäännökseksi ja kyseessä on pienehkö yksityinen maankäyttöhanke, vastaa mahdollisen koe- tai pelastuskaivauksen tutkimuskustannuksista valtakunnallinen Museovirasto. Yleisten tai suurehkojen yksityisten työhankkeiden vuoksi tehtävien arkeologisten tutkimusten kustannuksista vastaa rakennuttaja. Muuttuvan maankäytön  hankkeet kiinteistöllä saattaa edellyttää arkeologisen inventoinnin suorittamista myös muualla kiinteistön alueella. Museoviranomainen (Pirkanmaan maakuntamuseo) ottaa kantaa selvitystarpeeseen kunkin hankkeen kohdalla erikseen.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa koskien kiinteistön 418-402-3-5, Penttilän tilakeskuksen kulttuurihistoriallisia arvoja, sitä koskevista suojelumääräyksistä ja niiden soveltamisesta rakennusten kunnostuksessa.  Tutustuttuaan sille toimitettuun aineistoon ja tehtyään kiinteistölle maastotarkastuksen maakuntamuseo toteaa seuraavaa.

Penttilä on Aimalan maakirjakylän kantataloja. Tiiviisti rakennetussa ryhmäkylässä oli 1560-luvulla kymmenen taloa, Penttilä oli kylän 7. talo. Nykyiselle paikalle, vanhan kylätien varteen Penttilä on siirtynyt 1800-luvulla, isonjaon jälkeen. Pihapiirissä on useita 1800-luvun hirsipintaisia asuin- ja talousrakennuksia. Pihapiiri aukeaa etelään, tilan viljelymaisemaan.

Penttilä mainitaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaana rakennuksena tai rakennusryhmänä kunnan kulttuuriympäristöohjelmassa Teiden varsilla ja vesireiteillä, Lempäälän kulttuuriympäristöohjelma, Eija Teivas 2006. Rakennusryhmän lisäksi kulttuuriympäristön arvoja ovat Penttilän pihapiiriä eteläpuolella rajaava peltomaisema ja vanha tielinja, nykyinen Lahdenkyläntie.

Osayleiskaavassa (1993) Penttilä on osoitettu SR -merkinnällä (SR-17), kulttuurihistoriallisesti merkittävä rakennus tai kohde.

Vanhaan yleiskaavaan ei sisälly tarkempia kaavamääräyksiä. Yleiskaavamerkinnät ja -määräykset -opas (ympäristöministeriö 2003, s. 108-109) määrittelee SR -merkinnän: ”Rakennuksissa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden, käyttötarkoituksen muutosten sekä täydennysrakentamisen ja alueella tehtävien toimenpiteiden tulee olla sellaisia, että alueen rakennushistoriallisesti/kulttuurihistoriallisesti/ maisemakuvallisesti arvokas luonne säilyy. Alueella ei saa tehdä sellaisia toimenpiteitä, jotka vähentävät sen suojeluarvoa”. 

Maakuntakaavassa Penttilä on osa maakunnallisesti merkittävää maisema-aluetta Vesilahden kulttuurimaisema.  Penttilä muodostaa yhden alueen rakennuskulttuurin ydinalueista. Maakunnallista arvoaluetta koskee seuraava määräys: ”Alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä tulee turvata ja edistää luonnon- ja kulttuuriympäristön arvojen säilymistä. Avointen maisematilojen säilymiseen ja uusien rakennuspaikkojen sijaintiin on kiinnitettävä erityistä huomiota.”

Penttilän tilakeskuksella on merkittäviä asutus-, rakennushistoriallisia- ja maisemallisia arvoja, jotka tulee huomioida tulevissa maankäyttösuunnitelmissa. Penttilää koskevat rakennustiedot ovat hyvin yleispiirteisiä ja vanhoja. Penttilän rakennuksista olisi tarpeen laatia dokumentointi, esim. rakennetun ympäristön selvitys, jossa kuvataan rakennusten historia, ominaispiirteet, säilyneisyys, kunto ja kulttuurihistorialliset arvot. Selvitys toimisi hyvänä lähtökohtana maankäytön suunnittelulle ja rakennusten tarkemmalle kunnostussuunnittelulle.

Rakennusten kunnostamisen näkökulmasta kaavasuojelu koskee ainoastaan julkisivuja, sillä  kaavamääräyksessä ei ole erikseen mainittu suojeltavia sisätiloja. Julkisivujen vanhat rakenteet ja rakennusosat tulee ensisijaisesti pyrkiä säilyttämään ja kunnostamaan uusimisen sijaan. Mikäli uusiminen on välttämätöntä,  tulee pitäytyä alkuperäisissä tai niitä lähinnä vastaavissa materiaaleissa ja rakenneratkaisuissa. Rakennusosan uusimisen yhteydessä voidaan harkita nykyisestä poikkeavaa materiaalia, mikäli siihen on löydettävissä perusteet rakennuksen tai rakennustyypin historiasta ja ratkaisu soveltuu pihapiirin kokonaisuuteen. Vesikatto on tyypillisesti tällainen rakenne, joka väistämättä uusitaan aika-ajoin eikä yleensä iäkkäässä rakennuksessa ole enää alkuperäinen. Sisätilojen kunnostamisessa on suositeltavaa säilyttää mahdollisuuksien mukaan alkuperäiset tulisijat, huonejako sekä hyvin säilyneet tai kunnostuskelpoiset pintarakenteet.  Näiden säästävää kunnostamista voidaan pitää  omaehtoisena kulttuurityönä ja sellaisena erittäin suositeltavana.

Ulkovaipan, kantavien rakenteiden ja alkuperäisten tulisijojen kunnostamiseen sekä korjaussuunnitteluun on mahdollista hakea valtion avustusta, mikäli työt toteutetaan perinteisin menetelmin ja materiaalein. Avustusmuotoja ovat ELY-keskuksen Avustus rakennusperinnön hoitoon sekä Museoviraston Rakennusten ja kulttuuriympäristökohteiden entistämisavustus. Molempien hakuaika on vuosittain syksyllä, yleensä päättyen marraskuun loppuun. Yksityiskohtaiset ehdot ja ohjeet löytyvät avustusten  verkkosivuilta:https://www.ely-keskus.fi/avustukset-rakennusperinnon-hoitoon sekä https://www.museovirasto.fi/fi/avustukset/rakennukset. Neuvontaa ja lisätietoa perinteisistä rakentamismenetelmistä sekä niihin liittyvistä avustuksista saa myös Pirkanmaan maakuntamuseon perinnerakennusmestarilta. Palvelu on maksuton.

Arkeologin kiinteistölle tekemässä maastotarkastuksessa havainnoitiin pääasiassa tilakeskuksen aluetta sekä sen lähiympäristöä. Laaja-alaista kiinteistöä ei pystytty käymään läpi kattavasti tarkastuksen yhteydessä. Tarkastuksessa tilakeskuksen pohjoispuolella havaittiin mahdollinen muinaisjäännös (kohdenimi Penttilä, muinaisjäännösrekisteritunnus 1000041893). Kohde käsittää viisi ajoittamatonta röykkiötä, joiden funktiota ei pystytty tarkastuksen yhteydessä selvittämään. Rakenteet saattavat ainakin osin liittyä alueella 1950-1990-lukujen peruskartoissa näkyviin metsäautoteihin tai rakennuksiin. Rakenteiden luonteen ja ajoituksen selvittäminen vaatii kuitenkin tarkempia tutkimuksia. Lisäksi tilan itäosasta löydettiin moderni kivirakenne, maa- ja kivirakenteisen ajoluiskan jäännös (kohdenimi Penttilä 2, muinaisjäännösrekisteritunnus 1000041894), joka ei ole muinaismuistolain tarkoittama suojelukohde.

Mikäli tilan alueelle suunniteltaisiin muuttuvaa maankäyttöä, kuten täydennysrakentamista, tulee asiasta hankkeesta olla hyvissä ajoin yhteydessä museoviranomaiseen (Pirkanmaan maakuntamuseo). Kiinteistöllä sijaitsevan mahdollisen muinaisjäännöksen Penttilä (1000041893) läheisyyteen tai alueelle suunniteltu muuttuva maankäyttö edellyttää arkeologista selvitystä, jossa selvitetään tarkemmin kohteen luonne, ajoitus ja suojelustatus. Tehdyn tutkimuksen tuloksen perusteella museoviranomainen arvioi erikseen jokaisen rakennushankkeen osalta, onko sitä mahdollista toteuttaa sekä hankkeeseen liittyvän mahdollisen jatkotutkimustarpeen. Mikäli kohde todetaan kiinteäksi muinaisjäännökseksi ja kyseessä on pienehkö yksityinen maankäyttöhanke, vastaa mahdollisen koe- tai pelastuskaivauksen tutkimuskustannuksista valtakunnallinen Museovirasto. Yleisten tai suurehkojen yksityisten työhankkeiden vuoksi tehtävien arkeologisten tutkimusten kustannuksista vastaa rakennuttaja. Muuttuvan maankäytön  hankkeet kiinteistöllä saattaa edellyttää arkeologisen inventoinnin suorittamista myös muualla kiinteistön alueella. Museoviranomainen (Pirkanmaan maakuntamuseo) ottaa kantaa selvitystarpeeseen kunkin hankkeen kohdalla erikseen.