rakennusperinteinen

teollisuushistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Vanha tiilirakennus liittyy osaltaan Tyrvään sodanjälkeiseen teollistumiseen, joka sijoittui radan ja aseman ympäristöön kuten vanhempikin teollisuus. Karjalaisen ruukkutehtaana tunnettu rakennus on rakennettu 1950-luvulla. Sijoittumiseen vaikutti raaka-aineen saatavuus ja hyvät liikenneyhteydet. Ulkonäköön on vaikuttanut 1990-luvun korjaukset, ikkunat, katokset ja värivalinnat. Rakennus on näkyvällä paikalla Putajantien varrella.

Tontilla ovat entinen tehdasrakennus (1955), varasto- ja pakkaamo-osa 1960-luvulta. (2) teollisuusrakennus (1979/82ja (3) konekorjaamo 1970-luku.

(1) Tehdasrakennus on rakennettu Tyrvään keramiikan tuotantotiloiksi 1950-luvulla. Rakennuksessa on betonisokkeli ja poltetusta tiilistestä tehty tiilirunko. Räystäässä on tiiliprofilointi. Satulakatto on katettu konesaumatulla pellillä. Ikkunat ovat pystyjakoiset, uusittu 1990-luvulla alumiinipokaisilla. Ikkunoiden väri on violetti. Ikkunoiden kohtia on myös korostettu maalaamalla vaaleanruskealla ikkunan levyinen kenttä ikkunan alle. Ikkunat, ovet, katokset, maalaukset ovat 1990-luvulta, postmodernia. Rakennusta on laajennettu matalalalla peltikuorisella osalla eteläpäästä 1960-luvulla. Matalammassa laajennuksessa oli varasto- ja pakkaamo.

Tontti on lohkottu läheisestä Innilän tilasta. Tontille perustetun yrityksen nimi oli Tyrvään keramiikka, joskin kansan suussa rakennus tunnetaan Karjalaisen ruukkutehtaana. Omistaja oli Arvi Karjalainen. Yritystoiminnan lisäksi rakennusmestari Karjalainen suunnitteli tontin rakennukset. Ensimmäiseksi tontille rakennettiin puurakennus, jossa aloitettiin ruukkujen valmistus sodan jälkeen.Muistitiedon mukaan rakennus tuhoutui tulipalossa, jonka jälkeen rakennettiin nykyinen tiilirakennus, joka myös vaurioitui tulipalossa 1950-luvulla. Tontille rakennettiin konekorjaamo 1970-luvulla. Toinen teollisuusrakennus rakennettiin kahdessa vaiheessa 1970- ja 80-luvun vaihteessa. Jälkimmäisen osan suunnitteli Margit Kalvo insinööritoimisto Aimo Lehtimäki Oy:stä. Ruukkutuotanto jatkui aina 1970/80-luvulle, jonka jälkeen toiminta päättyi kannattamattomana. Vammalan konepaja (per. 1919) siirtyi 1980-luvulla keskustasta väljemmille vesille. Uusi teollisuusrakennus rakennettiin Ruukkutehtaan länsipuolelle. Samalla hankittiin myös Ruukkutehtaan tontti, johon sijoitettiin konepajan toimintoja. Tiilirakennukseen kuulunut piippu on purettu.

Ympäristön historiaa

Ruukkutehtaan lisäksi ympäristössä on harjoitettu tiiliteollisuutta jo vuodesta 1911 alkaen (Warerin tiilitehdas) . Viimeinen tehdas sijaitsi Vammalan konepajan uuden teollisuusrakennuksen paikalla. Tehtaan piippu kaadettiin 1980-luvulla ja kuoppia täytettiin.

Tontti sijaitsee Putajantien varressa vaunusuon peltoaukean laidalla. Peltomaiseman lisäksi länsipuolella on laaja metsäinen saareke, jossa on asuinrakennuksia ja Vammalan konepajan suuri teollisuuskiinteistö. Itäpuolella olevassa metsärinteessä on muutamia asuinrakennuksia ja Innilän tilakeskus. Pihapiiri on pääosin hiekkapihaa ja avointa nurmikenttää. Länsipuolella on maatuneita kuoppia, jotka liittyvät savenottoon.

Ruukkutehdas on viimeinen näkyvä merkki alueella 1900-luvulla toimineesta tiiliteollisuudesta. Rakennus tulisi säilyttää ja mahdollisessa uudisrakentamisessa tulisi turvata tehtaan näkyvä asema maisemassa.

Mäkelä Juha, Vammalan keskustataajaman maisemaselvitys 2000, Vammalan kaupungin tekninen palvelukeskus. Rakennusluvat, Kaupungin rakennusvalvonna arkisto. 1920-luvun pitäjänkartat ja 1950-luvun peruskartat.