Vanhan sillan paikan pohjoispuolelta kiertävä putkilinja on hyväksyttävä, kun se ei osu siltarakenteista mahdollisesti peräisin oleviin kiviin avouoman rinteessä/luiskassa. Nämä kohdat on merkitty vain pistemäisesti arkeologisen inventoinnin raportin liitekarttaan, ei sen tarkemmin. Kartasta vielä kopio tässä liitteenä. Suunnitelmakarttaan n. 20 metrin etäisyyteen uoman pohjasta merkitty putkilinja näyttä sijoittuvan kartalla tarkasteltuna riittävän etäällä. Putkilinjaa kaivettaessa pitää huolehtia siitä, että kaivanto liitetään uomaan riittävän loivasti, jolloin kivien alue varmasti ohitetaan. Kaivutyö tulee tehdä niin, että luiskan alueella ei liikuta työkoneilla. Voimme myöhemmin keväällä tehtävässä katselmuksessa tarkastaa tämänkin paikan kaivutyön ja peittämisen jäljiltä.

Putkilinjan sijoittaminen pois uomasta sen pohjoispuolelle johtaa siihen, että putkikaivanto leikkaa peltojen välissä erottuvan vanhan tielinjan vähäisessä määrin. Nykyisten muinaisjäännösten suojeluohjeiden (Museoviraston ohjeet 2009) mukaisesti merkittävät keskiaikaan palautuvat kulkureitit ovat kiinteitä muinaisjäännöksiä, joihin sovelletaan myös muinaismuistolain säännöksiä. Olennaista ei ole käytöstä jääneen tien mittasuhteet maastossa vaan historiallinen konteksti. Tässä tapauksessa käytöstä jäänyt tie esiintyy jo 1700-luvun varhaisissa kartoissa ja se on alueen vanhin tieura. Tarkkaa ikää ei tunneta. Edeltävän perusteella tulee tien kohdalla toimia siten, että siinä missä putkikaivanto leikkaa vanhan tien näkyvän linjan, arkeologin tulee olla paikalla ja havainnoida ja tarvittaessa dokumentoida tien mahdollisia maanalaisia rakennekerroksia. Toiseen liitekarttaan on merkitty, missä kohdassa – aiemmin kerrotun sulkualueen ja kylätontin välimaaston lisäksi – tarvitaan arkeologi valvomaan kaivutyötä. Tätä lyhyttä valvottavaa etappia koskee sama ohje lumen ja roudan osalta kuin minkä maakuntamuseo totesi edellisessä lausunnossaan maaliskuun alussa.