Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa Metsä Board Oyj:n Tampereen Lielahden entisen sellu- ja kemihierretehtaan voimalaitoksen eteläpään ja piipun purkamislupahakemuksesta. Maakuntamuseo on tehnyt paikalla katselmuksen 16.9.2013 ja toteaa seuraavaa.
Lielahden kartanoalueella 1900-luvun alussa alkunsa saanut puunjalostusteollisuus on jättänyt jälkeensä monipuolisen teollisuuden kulttuuriperinnön. Kaupunkikuvassa ja laajemmassa, Näsijärvelle avautuvassa näkymässä tärkeimmät elementit ovat entisen lingniinitehtaan korkein osa, sellutehtaan voimalaitos ja savupiippu sekä vesitorni. Keltaisesta tiilestä muurattu voimalaitoksen piippu liittyy olennaisella tavalla teollisuuden tarvitsemaan voimantuotantoon. Piippu on mahdollisesti vuodelta 1914 ja korotettu vuonna 1977 17:llä metrillä alkuperäisestä 60 metristä. Piipulla on suuri symbolinen arvo tamperelaisen teollisuuden kulttuurihistorian kuvaajana. Piipun pää on vaurioitunut pahoin salaman iskun seurauksena ja tiilien pinta on kuoriutunut noin 15 metrin matkalta.
Alkuperäinen vuonna 1914 rakennetun höyryvoimalaitoksen kone- ja kattilahuoneryhmää on laajennettu vuosina 1950 ja 1960 sekä vuonna 1972, tuolloin kevytbetonielementeistä tehdyllä osalla. Purkamislupa koskee voimalaitoksen viimeisintä laajennusta. Voimalaitoksen laajennusosasta on jäljellä vain seinät, katto on purettu useita vuosia sitten.
Piippu on Museoviraston laatimassa inventoinnissa määritelty paikallisesti merkittäväksi ja sen säilyttämisestä on sovittu Metsäliiton ja Museoviraston välisessä yhteistyösopimuksessa ilmaisulla mikäli tuotannolliset ja taloudelliset syyt niin sallivat. Voimalaitoksen viimeisellä laajennusosalla ei ole todettu arvoja eikä maakuntamuseolla ole niiltä osin huomautettavaa purkamislupahakemuksesta.
Ottaen huomioon piipun maisemallisen ja tuotantohistoriallisen sekä erityisesti symbolisen arvon, katsoo maakuntamuseo, että rakennuksen purkaminen mer-kitsisi maankäyttö- ja rakennuslain 118 §:n tarkoittamien kaupunkikuvallisten ja historiallisten arvojen hävittämistä. Maakuntamuseo ei siten puolla purkuluvan myöntämistä piipulle. Huomioon tulee ottaa, että alueen uudiskäyttö vaatii ase-makaavan uudistamisen ja että kulttuurihistoriallisesti arvokkaan piipun säilyttä-minen on asianmukaista ratkaista siinä yhteydessä. Purkulupaa ei tule myöntää ennen sitä. Piipun pään korjaamisen vaihtoehtona voidaan selvittää voiko piippua lyhentää alkuperäiseen mittaansa poistamalla vaurioitunut osa.