asutushistoria

Iso-Hervannan asuinpaikka edustaa kylien takamaille syntyneen torppa-alueen vanhinta

kerrostumaa 1700-I lopulta. Pihapiirissä on vanha aitta 1700-I lopulta.

Iso-Hervannan talouskeskuksessa on päärakennus v.1933,lisäsiipi 1970 -. Navetta, entinen

lampola ja nykyinen metalliverstas on v. 1954, jossa uudehko laajennusosa. Lisäksi on

kaksi uudempaa talousrakennusta/varastorakennusta. Tilalla ei ole enää varsinaista

maataloustoimintaa. Vanhempaa rakennuskantaa edustavat aitta, oven otsalaudassa

vuosiluvut 1795 ja 1872,lisäksi nimikirjaimet K ja H. Aittarakennus on kaksikerroksinen,

otsallinen ja poskellinen. Rakennukseen on vaihdettu hirsiä ja sitä on siirretty noin 10

metriä länteen kesällä 2002. Vanhan kulkureitin varrella, pihan itäpuolella on hirsinen

lato, varastorakennus, ikä mahdollisesti 100-200 vuotta. Nykyisten rakennusten

eteläpuolella, entisen pellon laidassa on jälkiä vanhemmista rakennuksista, asuinrakennus,

sauna ja mahdollisesti riihi. Niistä on jäljellä vain muutamia nurkkakiviä ja uunin pohjia.

Nykyinen Iso-Hervanta on entinen Kuivaspään kylän Ryödin torppa. Varhaisin tieto siitä on

v. 1791, jolloin Ylöjärven Teivaalasta muuttavan torpparin kanssa sovittiin torpan vuokraksi

2,5 talaria. Samalta vuodelta on olemassa Gabr. Barckin piirtämā kartta, jossa näkyy jo

kaksi asuinrakennusta heti nykyisten rakennusten eteläpuolella. Myös tilan etelä- ja

pohjoispuolella olleet niityt latoineen näkyvät hyvin kartassa.

Hervannan torppa muuttui Ryödin kakkostaloksi 1850-luvulla, jolloin torpan poika nai

isäntätalon tyttären. Sukunimeksi tuli tällöin Iso-Hervanta.

Vuonna 1901 Emil Ryödi myi Hervannan maat Nikkilän isännälle, Verner Palanderille.

Torppari Aukusti ja Loviisa Iso-Hervanta saivat lähteä ja uudeksi torppariksi tulivat Elias ja

Karoliina Hällström. Vuonna 1916 Palander myi Iso-Hervannan maat kauppias Otto

Haartmannille, joka jo syksyllä myi ne edelleen Maakiinteistö Häme Aktiegolagille.

Hällströmit pysyivät tilan asukkaina ja lunastivat tilan myöhemmin itselleen. Heidän jälkeen

taloa piti Karoliinan poika Vihtori Yrjölä. Suvun hallussa talo pysyi v. 1965, jolloin nykyiset

Maire ja Heikki Pietilā ostivat tilan. He pitivät tilalla lampaita aina 1990-luvulle, jonka

jälkeen pellot metsitettiin arvopuilla.

Iso- Hervannan rakennukset ovat kallioharjanteen päällä ja rinteessä. Eteläpuolella ovat

vanhimmat pelto/niityalueet. Ne ovat nykyisin metsitetty erilaisilla jalopuilla, lehtikuusi ym.

Ympäristö on alueelle tyypillistä maastoa, kivisiä mäkiä, metsää ja harjanteiden välissä

olevia suoalueita. Lähistöllä ovat Hervanta- ja Merujärvi. Alueella olevan harvan tieverkon varrella on harvahkoa asutusta. Etupäässä 1900-I loppupuolelta. Vanhempaa edustavat

Iso-Hervannan lisäksi Meru ja Morikka, ent. Vähä-Hervanta.

yleiskaava 418-14001

Pikkupeura Arja, Hervannanmaa, kivenheitto kaupungista, Tampere 2002.

Närhi Mikko, Hervanta, Vuorenpeikkojen maa, Tampere 1993.

Kuivaspään Ryödin Hervannan takamaan kartta 1791, Gabriel Barck, Hämeen

maanmittaustoimiston arkisto, Hämeenlinna.

Kiinteistörekisteri, Pirkanmaan-Satakunnan maanmittaustoimisto, Tampere