tutkimuksia Nokian Knuutilan kartanon pihapiirissä. Tutkimukset liittyvät Pirkanmaan

maakuntamuseon monivuotiseen tutkimushakkeeseen ”Nokian keskiaikainen säteriasutus”.

Knuutilan kartanon pihapiirissä on sijainnut Penttilän historiallinen kylätontti ja mahdollisesti myös

Penttilän keskiaikainen asuinkartano, jossa on asunut Ylä-Satakunnan kihlakunnantuomari Bengt

Lydekenpoika. Alueelta on myös rautakauden löytöjä. Vuoden 2013 kaivausten tarkoituksena oli

selvittää edellisen vuoden (Raninen 2012) koekaivauksissa havaittujen kivirakenteiden merkitystä

ja ikää. Ranisen koekaivauksissa neljässä kuopassa havaittiin rakenteita, joita ei pystytty

ajoittamaan.

Arkeologisen tutkimuksen rahoitti Nokian kaupunki, jonka kulttuuritoimi halusi työllistää nokialaisia

nuoria edellisten kesien tapaan. Kenttätyöt suoritettiin 7. 20.6.2013 ja kenttätyöpäiviä oli

kymmenen. Kenttätyönjohtajana oli FM Kreetta Lesell ja apulaistutkijana oli Huk Anniina Laine.

Kaivajina oli kuusi Nokian kulttuuritoimen palkkaamaa nuorta: Valtteri Ainasoja, Elise Calonius,

Davut Kosar, Inka Lähde, Veera Pirttilähde ja Ere Viitanen. Yhteyshenkilönä Nokian kaupungin

kulttuuritoimen puolesta oli kulttuurikoordinaattori Pia Keltti ja Knuutilan kartanoa hallinnoivan

Siuro-Seura ry:n puolesta Marketta Kalmanlehto. Tutkimuksen koordinaattorina ja valvojana toimi

tutkija Vadim Adel Pirkanmaan maakuntamuseon kulttuuriympäristöyksiköstä.

2000 Vadim Adel inventointi

2012 Sami Raninen koekaivaus

2012 Kirsi Luoto inventointi

järjestelmässä. Tämän takia kaivauksilla käytettiin tätä koordinaatistoa, eikä Museoviraston

suosittelemaa ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatistoa. Kaksi pistettä oli pohjois-eteläsuunnassa

samalla linjalla ja toiset kaksi itä-länsisuunnassa samalla linjalla, joten kaivauksilla käytettiin

koordinaatistoa, jonka x- ja y-koordinaatit olivat ETRS-GK24-järjestelmän N ja E koordinaattien

neljä viimeistä numeroa. Viides piste oli kaivauksen korkeuspiste, joka laitettiin Knuutilan pihan

lipputangon betonijalan lounaisnurkkaan (katso kartta 5). Taulukossa 3 näiden pisteiden

koordinaatit on muunnettu ETRS-GK24-järjestelmästä ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatistoon.

Koordinaatisto sidottiin päärakennuksen kulmiin, päärakennuksen luoteisnurkka oli paalusta

8060/5624 16,5 m päässä ja suuntaan 242 ° ja koillisnurkka oli samasta paalusta 13,7 m päässä ja

suuntaan 209°.

Korkeuspiste sijoitettiin päärakennuksen edessä olevan lipputangon betonijalkaan, pisteen

koordinaatit olivat x= 6818025,39, y=24465632,70 ja z= 64,50 m mpy. Verratessa vuonna 2013

mitattuja korkeuksia edellisenä vuonna mitattuihin korkeuksiin havaittiin mittausero, joka oli noin 20

cm. Edellisenä vuonna tehdyt mittaukset olivat noin 20 cm korkeammalla kuin tänä vuonna tehdyt

mittaukset. Selvemmin tämä näkyy verratessa alueen 2 suurten kivien korkeuksia. Kumpanakin

vuonna korkeuden toimitti paikalle Nokian kaupungin tekninen toimisto ja ainakin vuonna 2013

kaupungin työntekijä tuntui tekevän mittauksen hyvin ja huolella.

Knuutilaan tehtiin kolme kaivausaluetta vuoden 2012 koekaivausten havaintojen perusteella

koekuoppien 19, 22 ja G kohdille. Koska koekuopat olivat jätetty edellisenä vuonna tasoon, jossa

rakenteita havaittiin, alueen sijainti valittiin siten, että vanhat koekuopat jäivät kaivausalueen

sisälle. Näin saatiin koko rakenne kaivettua kerralla. Koekuopan 19 kohdalle tehtiin kaivausalue 1,

koekuopan 22 kohdalle kaivausalue 2 ja koekuopan G kohdalle kaivausalue 3. Kaivausalueet 1 ja

3 olivat kooltaan 2 x 3 m ja alue 2 oli 3 x 4 m.

Kaivausalueet kaivettiin siten, että aluksi poistettiin nurmikko. Koska turpeen ja mullan eroa oli

vaikea havaita, katsottiin nollakerros alkavaksi maan pinnalta, jonka jälkeen kaivettiin kerros 1 ja

tultiin tasolle 1. Tämä helpotti myös kaivajina toimineiden nuorten työskentelyä. Tämän jälkeen

kaivettiin kerros 2 ja tultiin tasolle 2 jne. Kerrokset olivat 10 cm paksuisia lukuun ottamatta viimeistä

kerrosta, jossa jäljellä olevat likamaat kaivettiin yksikköinä pohjaan saakka. Kaivauksilla harkittiin

käytettäväksi yksikkökaivausmenetelmää, mutta tästä luovuttiin, koska silttipitoinen maa oli

auringon kuivattamana tasaisen harmaata tai sateella liejua, kummassakin tapauksessa likamaita

oli vaikea erottaa. Kaivajat olivat myös nuoria, joilla ei ollut aikaisempaa kokemusta arkeologisista

kaivauksista. Maaperä oli myös välillä niin kovaa, että sitä oli pakko pehmittää lapiolla työn

edistämiseksi. Kaivausalueen 2 selkeä noensekainen maa (seinälinjat) kaivettiin kuitenkin omana

yksikkönä muusta maasta erikseen.

Kaivausalueet vaaittiin 50 cm välein lukuun ottamatta pintavaaitus, joka tehtiin metrin välein.

Kaivauskartat piirrettiin kentällä mittakaavassa 1:20 ja piirrettiin jälkitöissä puhtaaksi Mapinfo –

tietokoneohjelman avulla.

Kaivauslöydöt otettiin talteen 1 x 1 m ruudun tarkkuudella. Tärkeimmistä löydöistä otettiin tarkat

koordinaatit. Kaivausalueen 2 selkeistä likamaa-alueista otettiin löydöt erikseen. Kaikkien

kaivausalueiden maa seulottiin joko kokonaan tai osittain lukuun ottamatta aluetta 3, jonka

viimeistä kerrosta ei seulottu laisinkaan. Maa oli kuitenkin välillä erittäin kovaa ja irtosi paakkuina,

joka vaikeutti ja hidasti seulomista. Sateella se taas velloi seulassa menemättä läpi. Kaivauksilta

otettiin talteen lähes kaikki löydöt lukuun ottamatta täysin moderneja. Syvimmistä kerroksista

huomioitiin myös resentit löydöt, jotta maaperän sekoittuneisuus saataisiin selville. Kenttätyön

päätteeksi kaivausalueet peitettiin.

tutkimuksia Nokian Knuutilan pihapiirissä. Tutkimusalueella on sijainnut Penttilän historiallinen

kylätontti ja mahdollisesti myös Penttilän/Niemenpään keskiaikainen asuinkartano. Alueelta on

myös rautakauden irtolöytöjä.

Alueen tutkimukset liittyvät Pirkanmaan maakuntamuseon tutkimushakkeeseen ” Nokian

keskiaikainen säteriasutus”. Vuonna 2012 Knuutilassa oli kahden viikon koekaivaukset, jolloin

alueelle tehtiin 35 koekuoppaa. Koekuopista saatiin historiallisen ajan kylätonttilöytöjä ja muutama

rautakauden löytö. Neljässä kuopassa havaittiin kivirakenteita, joita ei voitu ajoittaa.

Vuoden 2013 kaivauksilla keskityttiin tutkimaan edellisenä vuonna löydettyjä kivirakenteita.

Kartanon pihapiiriin tehtiin kolme kaivausaluetta. Kaivausalueella 1 havaittiin suuria kiviä, joissa oli

jäännöksiä kalkkilaastista. Ne ovat todennäköisesti peräisin paikalla olleista 1800- tai 1900-luvun

rakennuksista.

Kaivausalueella 2 todettiin rakennuksen kulman jäännös, Rakennuksen jäännöksen pohjasta

saatiin talteen puuta, joka on pystytty ajoittamaan yhdysvaltalaisessa radiohiililaboratoriossa.

Ajoitustulos on 1520 1590 tai 1620 1660 jKr. Myös tämän alueen keramiikkalöydöt ovat 1600-

luvulta ja tukevat radiohiiliajoitusta. Ajoitus varmistaa, että Knuutilan kartanon pihapiirissä on

säilynyt jäännöksiä 1600-luvun rakennuksesta. Projektin kannalta tiedot Nokianvirran länsipään

kohteista ovat täydentyneet.

Kaivausalue 3 todettiin tuhoutuneeksi, koska paikalle on rakennettu 1900-luvulla vesijohtoputkia ja

viemäreitä.

kivirakenteita. Kartanon pihapiiriin tehtiin kolme kaivausaluetta. Alueelta 1 havaittu rakenne on

selkeästi ihmisen tekemä. Useissa alueen kivissä havaittiin kalkkilaastijäämiä, joten ne ovat olleet

osa rakennusta, todennäköisesti talon perustaa. Kivet eivät kuitenkaan muodostaneet selkeää

seinälinjaa. Kaivausalueen pohjois- ja koillisosassa on alue (ruudut 8008/5621 5622), josta löytyi

runsaammin tiiltä ja joka erottui myös profiilissa hiukan tummempana alueena. On mahdollista, että

tämä tummempi, täynnä tiiliä oleva kohta on rakennuksen aluetta, eli kaivausalueen pohjois- ja

koillisosa on ollut osa rakennusta, ja näissä ruuduissa olleet kivet ovat todennäköisesti kutakuinkin

paikallaan. Nämä kivet osuvat myös paremmin samaan linjaan kaivausalueen ulkopuolella olevien

kivien kanssa. Kaivausalueen lounaisosassa olleet suuret kivet eivät siis olisi oikeilla paikoillaan,

vaan ne olisi työnnetty sinne. Kaivausalueelta ei havaittu myöskään palon jälkiä, vaikka paikalla

olleen edellisen päärakennuksen sanotaan palaneen.

Vertailemalla eri karttoja alueelta, todettiin, että kaivausalueen 1 rakenne voi olla peräisin kahdesta

eri-ikäisestä rakennuksesta, joista toinen on 1800-luvulta ja toinen 1900-luvun alusta. Vuoden

1889 kartan mukaan (Aronen 1889, katso kuvat 3 ja 4). Tässä kohtaa on ollut hyvin pitkä

rakennus, joka alkaa läheltä nykyistä päärakennusta ja jatkuu lähes aittahotelliin asti. Tämä pitkä

rakennus on toinen vaihtoehdoista. Vuoden 1921 kartan mukaan (Poutiainen v. 1921, katso kuvat

5 ja 6) kaivausalueen 1 kohdalla on pienempi rakennus ja sen itäpuolella on nykyinen aittahotelli.

Valitettavasti alueen löytö- ja karttamateriaali ei ole niin riittävän yksityiskohtainen, että rakenteen

ikä pysyttäisiin määrittämään näistä vaihtoehdoista. Todennäköisempi vaihtoehto on kuitenkin

1900-luvun pienempi rakennus, koska kaivausalueelta 1 ei havaittu merkkejä 1800-lukua

varhaisemmasta vaiheesta. Mikäli aikaisempaa toimintaa on ollut, 1800-loppupuolen ja 1900-luvun

alun rakennukset ovat tuhonneet. Tämän takia alueella ei kannata jatkaa tutkimuksia

Kaivausalueella 2 todettiin rakennuksen kulman jäännös, jonka pohjasta saatiin hiiltynyttä puuta,

joka ajoitettiin. Kalibroimaton ajoitustulos on 280±30 BP, kalibroituna (95% todennäköisyydelle, 2

Sigma ) tulos on Cal AD 1520 1590 (Cal BP 430 360) ja Cal AD 1620 1660 (Cal BP 330 290)

(katso liite 2). Tämän alueen keramiikkalöydöt ovat todennäköisesti 1600-luvulta ja tukevat

radiohiiliajoitusta. Ajoitus varmistaa, että Knuutilan kartanon pihapiirissä on säilynyt jäännöksiä

1600-luvun rakennuksesta. Jatkossa tutkimukset kannattaa keskittää kaivausalueen 2 itä- ja

eteläpuolelle. Projektin kannalta tiedot Nokianvirran asutuksesta ja siihen liittyvistä

muinaisjäännöksistä ovat täydentyneet.

Kaivausalueella 3 ja sen välittömässä läheisyydessä risteili viemäreitä, vesijohtoja ja kaapeleita.

Todennäköisesti vuoden 2012 koekaivauksilla havaittu kiveys on muodostunut alueelle sinne

kaivettujen ojien johdosta. Vaikka alueella ei löydetty selkeää pohjamaata paitsi koepiston

kohdalla, on hyvin epätodennäköistä, että siellä olisi säilynyt 1900-lukua aikaisempia kerrostumia.

Anthoni, Eric 1970: Finlands medeltida frälse och 1500-talsadeln. Skrifter utgivna av Svenska

litteratursällskapet i Finland 442.

Hukantaival, Sonja 2007: Rakennusten kätköt –kommunikaatiota yliluonnollisen kanssa

Virtanen, Pekka & Kalmanlehto, Marketta 2007: Knuutila kautta vuosisatojen. Esite. Siuro-Seura, Nokia.

Laulumaa, Vesa 2001: Siuron linnavuoren salat – tutkimuksia kesältä 2000. Pirkanmaan alta 2: 36 – 41.

Tampereen museot.

Miettinen, Mirja 1974: Vanhan Pirkkalan esihistoria. – Sisältyy teokseen Saarenheimo 1974, sivut 881 –

968.

Saarenheimo, Juhani 1974: Vanhan Pirkkalan historia. Vanhan Pirkkalan historiatoimikunta. Nokia –

Pirkkala – Tampere – Ylöjärvi.

Salminen, Tapio 1990: Erään voudin muotokuva: "Bengt Lydikkaeson, foghde offuer Tauestehus". –

Linnassa ja sen liepeillä. Elämää Hämeen linnassa. Hämeenmaa XV. Hämeenlinna 1990.

Salminen, Tapio 2002: Pentti Lydekenpoika (Djäkn). Hämeen linnan vouti ja Ylä-Satakunnan

kihlakunnantuomari, Knuutilan kartanon ensimmäinen tunnettu isäntä. – Marketta Kalmanlehto, Kauko

Kivimäki & Pekka Virtanen (toim.): Knuutila Pentin päivistä 2000-luvulle. Siuro-Seuran 25-vuotisjuhlajulkaisu.

Sivut 10 – 16.

Salmo, Helmer 1952:Satakunnan historia II. Rautakausi. Vammala.

Suvanto, Seppo 1973: Satakunnan historia III. Keskiaika. Satakunnan Maakuntaliitto ry.

45

Virkkala, K. 1974. Vanhan Pirkkalan luonnonsuhteista ja niiden vaiheista. Vanhan Pirkkalan historia.

Tampere.

ARKISTOLÄHTEET

Adel, Vadim 2000: Nokianvirran arkeologinen osainventointi 2000. Tampereen museot, Maakunnallinen

yksikkö.

Aronen, Oskar 1889: Knuutilan tilan viljelysmaiden kartta Pirkkalan pitäjässä ja Hämeen lääniä. Mitattu ja

jaettu vuoroviljelykseen v:1889. Piirt.. Oskar Aronen. Karttaa säilytetään Nokian Knuutilan päärakennuksen

seinällä.

Badermann, Pirjo 2012: Knuutilan navetta Rakennushistorian selvitys, Arkion Oy.

Erä-Esko, Aarni 1948. Nokian kauppalan ja entisen Pohjois-Pirkkalan pitäjän Tampereen kaupunkiin

liitettyjen osien kiinteät muinaisjäännökset. Inventointikertomus. Museoviraston arkisto, kopio Pirkanmaan

maakuntamuseon arkisto.

Hakanpää, Päivi 2003: Nokianvirran vanhimpien kartanoiden sijainti rautakauden ja keskiajan maisemassa.

Julkaisematon pro gradu -työ. Turun yliopisto, Kulttuurien tutkimuksen laitos, Arkeologia.

Hall, Daniel 1766 Isojakokartta (Suomen Kansallisarkisto, arkistoyksikkö H7:19/1 – 10 Penttilä).

Poutiainen 1921: Kartta Knuutilan kartanon viljelyksistä Pirkkalassa. Tehnyt Poutiainen v. 1921.

Viljelyssuunnitel

kaakelia, tasolasia (vihreää ja kirkasta), astialasia, tiiltä, laastia, kuonaa, palamatonta luuta jalukko/tuluspiitä (1kpl) . Alueelta löytyi myös resenttejä esineitä. Muovia tuli jopa kerroksesta 5 eli

toiseksi viimeisestä kerroksesta, joten alue on ainakin jossain määrin sekoittunut pohjaan saakka.

Kerroksesta 4 tuli hyvin vähän löytöjä, joka johtui osittain siitä, että silloin kuin tätä kerrosta

kaivettiin, satoi koko ajan. Maa ei mennyt seulasta läpi, vaan jäi vellomaan möykkyinä seulaan.

Alueelta 2 löytyi metalliesineitä mm. nauloja, piitä, astia- ja tasolasia (vihreää ja kirkasta), 1900-

luvun keramiikkaa, mutta myös 1500 1600-luvun keramiikkaa, fajanssia, liitupiipun kappaleita, tiiltä

ja palamatonta luuta. Kahdesta ensimmäisestä sekoittuneesta kerroksesta otettiin talteen

ainoastaan löydöt, jotka on mahdollista ajoittaa, kuten liitupiipun kopat, piit ja rautanaulat.

Kerroksista 3 5 ei tullut enää selkeästi resenttejä löytöjä lukuun ottamatta rautanaulaa ruudun

8030/5635 kolmannesta kerroksesta. Kerroksista 3 5 talletettiin kaikki löydöt lukuun ottamatta

resenttiä rautanaulaa ja tiiltä. Kerroksesta 6 löytynyt tiili otettiin myös talteen. Alueelta 2 löytyi

huomattavasti enemmän esim. liitupiipunkappaleita ja piitä kuin alueilta 1 ja 3.

Suurin osa metalliesineistä oli resenttejä kuten pyykkipojan osia tai niin epämääräisiä, ettei niitä

voitu tunnistaa. Mielenkiintoinen löytö oli puukonterä, joka saatiin kerroksesta 5 suuren

nurkkakiven vierestä ja osittain alta. Kansatieteestä on esimerkkejä siitä, että talon perustuksiin on

laitettu puukko rakennettaessa taloa tuomaan onnea ja karkottamaan pahaa (Hukantaival

2007:28). Lasi- ja fajanssi vaikuttaisi olevan 1900-luvulta tai 1800-luvun lopulta. Pii on historiallisen

ajan tulus- tai lukkopiitä ja liitupiipunkappaleet ovat todennäköisesti 1700 1800 -luvuilta.

Kerroksen 4 saviastianpaloista lähetettiin valokuva tutkija Riikka Väisäselle. Kuvien perusteella

hänen mielestään ne olisivat enemmin uuden ajan alun keramiikkaa kuin keskiaikaista ja

lähempänä 1600-lukua kuin 1500-lukua. Lasite näyttää hänen mielestään kuvien perusteella

lyijylasitteelle. Lyijylasite voi vaikuttaa metallinhohtoiselle. Hänen mukaansa Vantaan Mårtensbyn

kylätontilta on muutamia hyvin saman oloisia punasavikeramiikan paloja 1600 1700-luvun

kerroksista (ajoitettu mm. kolikkojen perusteella) (Väisänen sähköposti 18.10.2013). Nämä palat

löytyivät kerroksen 4 likamaa-alueesta.

Alueelta 3 löytyi liitupiipun katkelma, muovinappi, nauloja, fajanssia, tiiltä, astialasia, kaakelia,

modernia keramiikkaa, palamatonta luuta ja sulakkeita. Koska alue oli täysin sekoittunut, löytöjä ei

otettu talteen lukuun ottamatta liitupiipun katkelmaa. Löydöt on punnittu ja niiden kappalemäärä on

laskettu. Tiedot ovat poistettujen löytöjen luettelossa.