rakennusperinteinen

sosiaalihistoria

Soukossa ovat asuinrakennus (1890/1920-l), sauna (1890/1920-l), maakellari(1930-l) ja liiteri (1920-l) Rakennukset ovat hyvin säilyneet rakennusaikansa/muutostöiden aikaisessa asussa. Soukko on säilyttänyt eristetyn asemansa tiettömän taipaaleen takana. Rakennukset ovat edelleen saman suvun hallussa. Naapurissa oleva Ala-Soukko liittyy samaan asutushistorialliseen kokonaisuuteen.

Soukko sijaitsee lähellä Näsijärven rantaa. Pihapiiriä ympäröi laaja, asumaton metsäalue. Tontille ei ole autotietä, ainoastaan metsäpolku. Soukon ja rannan välissä on pieni Ala-Soukon tontti. Soukossa on asuinrakennus (1892/1920-l), sauna (1890-l1920), maakellari (1930-l), liiteri (1920-l) ja varastokatos (1960-l). Pieni leikkimökki on 1990-luvulta.

Soukon 1½ -kerroksinen asuinrakennus (n. 5 x 15m.) on rakennettu luonnonkivisokkelille/-nurkkakiville. Hirsirunko on vuorattu keltaiseksi maalatulla peiterimavuorauksella. Nurkka ja seinän yläsosassa oleva vaakalistat ovat valkoiset. Ikkunat ovat 6- tai 9-ruutuiset. Rakennuksessa on pohjoispuolella satulakattoinen umpikuisti ja eteläpuolella aumakattoinen umpikuisti. Satulakatto on katettu aaltopellillä. Eteläsivulla katolla on pulpettikattoinen kaaveli.

1890-luvulla nykyiselle paikalle siirretty asuinrakennus oli alun perin 1-kerroksinen ja vähän lyhyempi. Pohjakaava oli ilmeisesti paritupa. Nykyiset kuistit rakennettiin vuosina 1923/24. Rakennusta myös korotettiin 1920/30-luvun vaihteessa, jolloin yläkertaan rakennettiin kaksi huonetta. Rakennusta myös jatkettiin länsipäästä parilla metrillä. Hirsipintainen rakennus vuorattiin vuorattiin vuonna 1958. Aluksi vuoraus oli punainen, mutta nykyiseksi vaaleankeltaiseksi väri muuttui jo 1960-luvulla. Aaltopeltikatto korvasi pärekaton vuonna 1956. Samoihin aikoihin itäpään huoneeseen, entiseen pakariin tehtiin rakennuksen historian kolmas uuni valkoisista kaakeleista.

Saunarakennus sijaitsi aikaisemmin asuinrakennuksen nurkalla. Nykyiselle paikalle rantaan se siirrettiin 1920-luvulla. Samalla rakennukseen tehtiin rankorakenteinen pukuhuone ja savusauna muuttui uloslämpiäväksi. Soukon tontti ei kuitenkaan ulottunut rantaan saakka. Lupa kysyttiin Loutun tilan isännältä Emil Linnalta, joka antoi luvan. Myöhemmin, 1950-luvulla, Louttu myytiin Tampereen kaupungille. Kaupunki huomasi saunan vasta 1970-luvulla, jonka jälkeen saunan tontista on maksettu vuokraa kaupungille.

Maakellari on tiilirakenteinen ja sen päällä on matala hirsirakenteinen satulakatto.

Soukko -niminen tontti on lohkottu vuonna 1931 Emil Linnan omistamasta Loutun tilasta. Soukon koko oli 0,225 hehtaaria ja omistaksi merkittiin Seth ja J.H. Virtanen.

Soukon historia alkaa vuonna 1892, jolloin Hermanni ja Kaisa siirsivät Aitolahden Nurmen kylästä asuinrakennuksen nykyiselle paikalle. Tontti vuokrattiin Loutun talosta. Elinkeinona oli kalastus ja kirvesmiehen työt. Perheessä aikuiseksi eli viisi lasta, Kustaa, Martta Johan, Seth ja Karl. Heistä Seth Virtanen teki talousrakennukset sekä asuinrakennuksen ja saunan laajennukset 1920-luvulla. Seth oli kirvesmiehenä Tampereella mm. Purjehdusseuran paviljongin rakennustöissä.

Vanhin poika Kustaa Virtanen rakensi rannanpuolelle oman asuinrakennuksen ja saunan (Ala-Soukko) 1910-luvulla.

1930-luvulla Soukkoon muuttivat eläkevuosia viettämään osuuskauppaneuvoja Johan (Jussi) ja Ruusa Virtanen. Tätä silmälläpitäen Seth Virtanen oli tehnyt muutostöitä 1920-luvulla. Johan rakennutti rantaan hirsiarkullisen kivilaiturin, jossa Aitolahti -laiva pysähtyi 1920-luvulla.

Sotien jälkeen talossa asui Tauno Virtanen aina vuoteen 1956. Leo Virtanen, joka oli töissä läheisellä Luhtaan tilalla, asui Soukossa vuodet 1960-1984. Sen jälkeen Soukko on ollut vapaa-ajan käytössä.

Rannassa sijaitsevan Ala-Soukon pihapiiri on metsän ympäröimää nurmipihaa. Pihassa on muutama marjapensas. Soukan piha rajautuu sankkaan kuusimetsään. Asuinrakennuksen eteläpuolella on puutarahapiha, jossa on omenapuita ja marjapensaita. Vanhin omenapuu on istutettu 1890-luvulla. Länsilaidalla puutarhaa suojaa kuusiaita, joka on syntynyt luonnollista kasvua karsimalla 1960-luvulta alkaen.

Soukko- ja Ala-Soukon pienet kiinteistöt ovat 1890- ja 1910-luvulta. Tiettömän taipaleen takana olevien kiinteistöjen hyvin säilynyt rakennuskanta on 1910- ja 1920-luvulta. Rakennetun ympäristön säilymiseen kokonaisuutena tulee kiinnittää huomioita ja erityisesti asuinrakennukset ja saunat tulisi säilyttää. Alkuperäiset rakennusosat tulisi säilyttää ja korjaustoimenpiteissä tulisi käyttää perinteisiä materiaaleja ja rakennustapoja. Uudisrakentaminen tulee korostetun tarkkaan sopeuttaa nykyiseen rakennuskantaan mittakaavan, materiaalien ja värien suhteen. Ympäristö, rakentamaton ja tietön metsäalue, tulisi myös säilyttää nykyisellään.

Yleiskaava

Virtanen Keijo, haastattelu huhtikuussa 2004