Pirkanmaan maakuntamuseolta on pyydetty lausuntoa otsikossa mainittuun hankkeeseen. Ikaalisten Kilvakkalan kylässä, aivan kylän läpi vievän pääliikenneväylän, Jämijärventien varressa sijaitseva rakennus on tarkoitus maalata ja sen väritystä muuttaa.

Alueella on voimassa vuonna 2005 hyväksytty Ikaalisten keskeisten alueiden osayleiskaava. Rakennusta ei ole kaavassa suojeltu rakennuskohtaisella suojelumerkinnällä. Kaavaa varten on laadittu rakennetun ympäristön selvitys (Pauliina Tiusanen, 2003). Rakennusta ei ole rakennusinventoinnissa erikseen inventoitu, mutta se sisältyy selvityksessä tunnistettuun Kilvakkalan kylänraitin arvoalueeseen, jonka raittimaista ilmettä suositellaan vaalittavaksi.

Lisäksi alueella on voimassa vuonna 2017 hyväksytty Pirkanmaan maakuntakaava, jossa alue kuuluu maakunnallisesti arvokkaaseen Kelminselän kulttuurimaisemaan. Merkintä perustuu selvitykseen: Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventointi: Ehdotus maakunnallisiksi maisema-alueiksi (Pirkanmaan liitto, 2013). Sen mukaan Kilvakkalan kylä on ollut asuttuna jo kivikaudella. Viimeistään keskiajalla asutus on vakiintunut ja nauhamainen kylä alkanut muodostua nykyiselle paikalleen, maantien varteen, avoimen viljelymaiseman ympäröimän matalan harjun laelle.

Kilvakkalantie 2 rakennus on piirteidensä perusteella peräisin arviolta 1920-30-luvulta. Rakennuksessa on loivahko, vihreäksi maalattu konesaumapellitetty satulakatto, jossa on pieniä kolmionmuotoisia katon pystyikkunoita. Katto avoräystäineen vaikuttaa alkuperäiseltä. Julkisivuissa on kauttaaltaan keltainen pystypaneeli, vintin ja pääkerroksen välissä kapea kerroslista. Alkuperäisestä poikkeava laudoitus on uusittu nykyohjeistuksen mukaisesti ilmaraollisena. Puitteiltaan ja kehyksiltään valkoiset ikkunat ovat syvällä julkisivupinnasta, uusitut ja niiden alkuperäiset puitejaot ja osin myös aukotusta muutettu. Sokkeli on betonia ja maalattu vihreäksi. Ilmeestä ja sijainnista päätellen rakennuksessa on todennäköisesti ollut liiketila, mahdollisesti kyläkauppa tai leipomo. Väritys on hyvin tyypillinen 1920-30-lukujen rakennustyylille, puuklassismille.

Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että rakennuksen kulttuurihistorialliset arvot ovat runsaista ja alkuperäisestä tyylistä poikkeavista muutoksista johtuen jonkin verran heikentyneet, mutta maisemallinen asema kyläkuvassa ja osana maakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta on tärkeä. Rakennuksen uudeksi väritykseksi on ehdotettu varsin moderneja sävyjä: julkisivut maalattaisiin vaalean harmaiksi ja sokkeli ja katto mustiksi. Nurkkalaudat, ikkunoiden kehykset ja puitteet säilyisivät valkoisina.

Pirkanmaan maakuntamuseo suosittelee ensisijaisesti, että perinteiseen maalaismaisemaan ja kylän pääraitin varteen sijoittuvan vanhan rakennuksen nykyinen väritys säilytettäisiin. Mikäli väritystä katsotaan välttämättömäksi vaihtaa, tulisi uudet sävyt valita perinnevärikartalta (esim. Virtanen, Uula, Ottosson tai Kymin palokärki) pitäytyen kullekin rakennusosalle 1900-luvun alkupuolelle tyypillisissä sävyissä. Katon väritykseksi ei suositella mustaa, sillä maalisävynä se haalistuu voimakkaasti ja kuumentuessaan katto voi myös aiheuttaa sisätilojen jäähdytystarvetta.

Pirkanmaan maakuntamuseolta on saatavilla maksutonta vanhojen rakennusten korjausneuvontaa: perinnerakennusmestari Anne Uosukainen, anne.uosukainen@tampere.fi, 044 430 9654.

Pirkanmaan maakuntamuseolta on pyydetty lausuntoa otsikossa mainittuun hankkeeseen. Ikaalisten Kilvakkalan kylässä, aivan kylän läpi vievän pääliikenneväylän, Jämijärventien varressa sijaitseva rakennus on tarkoitus maalata ja sen väritystä muuttaa.

Alueella on voimassa vuonna 2005 hyväksytty Ikaalisten keskeisten alueiden osayleiskaava. Rakennusta ei ole kaavassa suojeltu rakennuskohtaisella suojelumerkinnällä. Kaavaa varten on laadittu rakennetun ympäristön selvitys (Pauliina Tiusanen, 2003). Rakennusta ei ole rakennusinventoinnissa erikseen inventoitu, mutta se sisältyy selvityksessä tunnistettuun Kilvakkalan kylänraitin arvoalueeseen, jonka raittimaista ilmettä suositellaan vaalittavaksi.

Lisäksi alueella on voimassa vuonna 2017 hyväksytty Pirkanmaan maakuntakaava, jossa alue kuuluu maakunnallisesti arvokkaaseen Kelminselän kulttuurimaisemaan. Merkintä perustuu selvitykseen: Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventointi: Ehdotus maakunnallisiksi maisema-alueiksi (Pirkanmaan liitto, 2013). Sen mukaan Kilvakkalan kylä on ollut asuttuna jo kivikaudella. Viimeistään keskiajalla asutus on vakiintunut ja nauhamainen kylä alkanut muodostua nykyiselle paikalleen, maantien varteen, avoimen viljelymaiseman ympäröimän matalan harjun laelle.

Kilvakkalantie 2 rakennus on piirteidensä perusteella peräisin arviolta 1920-30-luvulta. Rakennuksessa on loivahko, vihreäksi maalattu konesaumapellitetty satulakatto, jossa on pieniä kolmionmuotoisia katon pystyikkunoita. Katto avoräystäineen vaikuttaa alkuperäiseltä. Julkisivuissa on kauttaaltaan keltainen pystypaneeli, vintin ja pääkerroksen välissä kapea kerroslista. Alkuperäisestä poikkeava laudoitus on uusittu nykyohjeistuksen mukaisesti ilmaraollisena. Puitteiltaan ja kehyksiltään valkoiset ikkunat ovat syvällä julkisivupinnasta, uusitut ja niiden alkuperäiset puitejaot ja osin myös aukotusta muutettu. Sokkeli on betonia ja maalattu vihreäksi. Ilmeestä ja sijainnista päätellen rakennuksessa on todennäköisesti ollut liiketila, mahdollisesti kyläkauppa tai leipomo. Väritys on hyvin tyypillinen 1920-30-lukujen rakennustyylille, puuklassismille.

Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että rakennuksen kulttuurihistorialliset arvot ovat runsaista ja alkuperäisestä tyylistä poikkeavista muutoksista johtuen jonkin verran heikentyneet, mutta maisemallinen asema kyläkuvassa ja osana maakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta on tärkeä. Rakennuksen uudeksi väritykseksi on ehdotettu varsin moderneja sävyjä: julkisivut maalattaisiin vaalean harmaiksi ja sokkeli ja katto mustiksi. Nurkkalaudat, ikkunoiden kehykset ja puitteet säilyisivät valkoisina.

Pirkanmaan maakuntamuseo suosittelee ensisijaisesti, että perinteiseen maalaismaisemaan ja kylän pääraitin varteen sijoittuvan vanhan rakennuksen nykyinen väritys säilytettäisiin. Mikäli väritystä katsotaan välttämättömäksi vaihtaa, tulisi uudet sävyt valita perinnevärikartalta (esim. Virtanen, Uula, Ottosson tai Kymin palokärki) pitäytyen kullekin rakennusosalle 1900-luvun alkupuolelle tyypillisissä sävyissä. Katon väritykseksi ei suositella mustaa, sillä maalisävynä se haalistuu voimakkaasti ja kuumentuessaan katto voi myös aiheuttaa sisätilojen jäähdytystarvetta.

Pirkanmaan maakuntamuseolta on saatavilla maksutonta vanhojen rakennusten korjausneuvontaa: perinnerakennusmestari Anne Uosukainen, anne.uosukainen@tampere.fi, 044 430 9654.