Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Pyynikin urheilukentän aidan kunnosta ja mahdollisista korjaustavoista on laadittu arvio (Tampereen tilapalvelut, 11.12.2023). Tutustuttuaan korjausvaihtoehtoihin alueellinen vastuumuseo toteaa seuraavaa.
Pyynikin urheilukenttä on sijainnut nykyisellä paikallaan vuodesta 1908 lähtien. Kentän sijainti perustuu vuonna 1907 vahvistettuun arkkitehti Lars Sonckin laatimaan asemakaavaan. Nykyisen muotonsa urheilukenttä sai 1920-luvun alussa, jolloin katsomo ja aita rakennettiin Tampereen kaupungin rakennustoimiston arkkitehtiosastolla laadittujen piirustusten mukaisesti. Suunnitelmat ovat signeeranneet arkkitehti Bertel Strömmer ja rakennusmestari Eetu Murros.
Pyynikin urheilukenttä toimi Tampereen pääurheilukenttänä Ratinan stadionin valmistumiseen saakka. Kenttä on toiminut lukuisten Suomen ennätysten ja jopa maailmanennätysten näyttämönä. Puurakenteinen katsomo sijaitsee kentän eteläreunalla. Kenttää ympäröi betonipilareihin tukeutuva punaiseksi maalattu pystylauta-aita, jossa on F.E. Sillanpään kadun puolella pääsisäänkäynti ja puurakenteiset lippukioskit. Tilakeskuksen tietojen mukaan kentän aitaa on uusittu alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti ainakin vuosina 1956 ja 1964.
1920-luvun ilmeensä säilyttänyt Pyynikin urheilukenttä lukeutuu Tampereen arvokkaimpiin kulttuuriympäristöihin. Se on huomioitu arvokohteena Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998 -teoksessa, jossa kentällä, katsomolla ja aidalla on todettu olevan rakennustaiteellisia, kulttuurihistoriallisia ja kaupunkikuvallisia arvoja. Kenttä on myös osa Pyynikinrinteen valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (peruste: Museovirasto, RKY-inventointi 2009). Kenttä mainitaan arvoalueen kuvauksessa yhtenä ajalleen tyypillisenä julkisena tilana Pyynikintorin, Heinätorin, koulujen ja sairaalan rinnalla.
Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt ovat kansallista kulttuuriperintöä, ja niitä koskevat Valtioneuvoston hyväksymät valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT). Kyseisten tavoitteiden mukaisesti kaikessa maankäytössä tulee huolehtia, että alueiden kulttuurihistorialliset ja maisemalliset arvot säilyvät. Tähän ohjaa myös Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 118 §, jonka mukaan Rakentamisessa, rakennuksen korjaus- ja muutostyössä ja muita toimenpiteitä suoritettaessa samoin kuin rakennuksen tai sen osan purkamisessa on huolehdittava siitä, ettei historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaita rakennuksia tai kaupunkikuvaa turmella.
Pyynikin urheilukentällä on voimassa vuonna 1987 hyväksytty asemakaava, jossa katsomorakennukselle on osoitettu purkamisen kieltävä suojelumerkintä (sr-13) ja koko kentälle asemakaavamääräys sj-4, jonka mukaan kyseessä on rakennustaiteellisesti arvokas ja kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä alue, joka tulee säilyttää. Alueen kaupunkikuvan kannalta merkittävää luonnetta ei saa muuttaa. Alueen käyttöön liittyvät rakennukset tai rakennelmat tulee toteuttaa alueen rakennustaiteelliset ja kaupunkikuvalliset arvot huomioon ottavalla tavalla. Lisäksi kaavassa on F. E. Sillanpäänkadun reunaan osoitettu säilytettävä puurivi.
Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että edellä mainittu sj-4-määräys koskee mitä ilmeisimmin myös kenttää ympäröivää aitaa, jolla on kaupunkikuvassa erittäin merkittävä asema. Koska maisemalliset ja kulttuurihistorialliset arvot ovat pitkälti sitoutuneet käytettyihin muotoihin ja materiaaleihin, on erittäin tärkeää suosia säästävän korjauksen menetelmiä ja käyttää alkuperäistä vastaavia materiaaleja. Aita tulee siis ensisijassa säilyttää ja kunnostaa tai tarvittaessa uusia nykyistä vastaavana. Tilakeskus vaikuttaa tunnistaneen kentän arvot esimerkillisesti, sillä aitaa koskevat toimenpiteet on suunniteltu ja perusteltu huolellisesti.
Urheilukenttää ympäröivän aidan noin 180 betonipilaria on kiistatta todettu huonokuntoisiksi. Niiden kunnostamiseksi on esitetty kolme vaihtoehtoista tapaa: VE1 - säilytetään vanhat pilarit ja korjataan ne puhdistamalla pilarien teräkset ja tekemällä valukorjauksia, VE2 - katkaistaan vanhat pilarit maanpinnan alapuolelta ja valetaan uudet maanpinnan yläpuoliset osat ja VE3 - poistetaan vanhat pilarit kokonaan ja valetaan uudet olemassa olevien mukaisesti. VE1:ssä riskinä on, että rakenteeseen jää korroosiovaurioisia teräksiä ja vaurioituminen jatkuu pian korjauksen jälkeen. VE2:n etuna on vähäisempi kaivutöiden tarve, jolloin vaikutukset ympäristöön ja läheisten puiden juuristoon ovat pienemmät.
Pilarien välisen lauta-aidan arvioidaan olevan kohtalaisessa kunnossa. Laudoituksessa on yksittäisiä halkeamia ja lohkeamia, alaosassa leväkasvustoa sekä joitain aidassa kiinni kasvavien puiden aiheuttamia paikallisia vaurioita. Laaditussa arviossa aitaelementit suositellaan kunnostettavaksi irrottamalla ne paikaltaan, puhdistamalla, uusimalla vaurioituneet laudat, muokkaamalla ja sovittamalla puiden lähellä sijaitsevia elementtejä sekä lopuksi maalaamalla ja käsittelemällä ne kauttaaltaan graffitinsuoja-aineella. Vaihtoehtoisesti esitetään puuosien uusimista kokonaan, jolloin saadaan kestävämpi lopputulos.
Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että kaikki pilarien kunnostamiseksi esitetyt vaihtoehdot ovat mahdollisia. Olennaisinta on, että pilarien alkuperäinen muoto, mitat ja materiaali (raudoitettu betoni) sekä maanpinnan muodot aidan läheisyydessä säilyvät. Suositeltavinta olisi pyrkiä pitkäaikaiseen ratkaisuun ja uusia mahdolliset vinossa olevat pilarit kokonaan vaihtoehdon 3 mukaan ja suorina pysyneet vaihtoehdon 2 mukaan. Pilarien päähän on mahdollista toteuttaa alkuperäisen muotoinen, yksinkertainen, säänkestävyyttä parantava peltihattu. Alueen puiden kunto olisi hyvä tutkia ja yhdistää mahdollisten huonokuntoisten puiden uusiminen aidan kunnostamiseen. Aidan puuosat voidaan kunnostaa ja palauttaa paikoilleen. Mikäli puuosat päädytään uusimaan, tulisi ne pyrkiä uusimaan enemmän aidan alkuperäistä ilmettä mukailevina, nykyisen lomalaudoituksen sijaan. Olennaista on, että aidan materiaali ja väri eivät muutu. Myös lippukopit tulee säilyttää alkuperäistä vastaavina.
Lopuksi Pirkanmaan maakuntamuseo suosittelee, että Pyynikin urheilukentästä laadittaisiin rakennushistoriaselvitys (RHS). Kentällä on pitkä historia ja merkittävät arvot, mutta tarkempi selvitystieto suunnittelusta, rakentamisesta, kunnostamisesta, käytetyistä materiaaleista ja ominaispiirteistä puuttuu. Selvityksessä olisi hyvä huomioida aita ja kaikki aidan sisällä olevat rakennukset ja rakenteet sekä analysoida myös kentän kaupunkikuvallista asemaa. RHS tarjoaisi kenttää koskevien tulevien korjausten suunnitteluun erinomaiset pohjatiedot.
Tarkempi aidan kunnostussuunnitelma pyydetään toimittamaan nähtäväksi Pirkanmaan maakuntamuseoon ennen kunnostustöiden aloittamista.
Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.
Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Pyynikin urheilukentän aidan kunnosta ja mahdollisista korjaustavoista on laadittu arvio (Tampereen tilapalvelut, 11.12.2023). Tutustuttuaan korjausvaihtoehtoihin alueellinen vastuumuseo toteaa seuraavaa.
Pyynikin urheilukenttä on sijainnut nykyisellä paikallaan vuodesta 1908 lähtien. Kentän sijainti perustuu vuonna 1907 vahvistettuun arkkitehti Lars Sonckin laatimaan asemakaavaan. Nykyisen muotonsa urheilukenttä sai 1920-luvun alussa, jolloin katsomo ja aita rakennettiin Tampereen kaupungin rakennustoimiston arkkitehtiosastolla laadittujen piirustusten mukaisesti. Suunnitelmat ovat signeeranneet arkkitehti Bertel Strömmer ja rakennusmestari Eetu Murros.
Pyynikin urheilukenttä toimi Tampereen pääurheilukenttänä Ratinan stadionin valmistumiseen saakka. Kenttä on toiminut lukuisten Suomen ennätysten ja jopa maailmanennätysten näyttämönä. Puurakenteinen katsomo sijaitsee kentän eteläreunalla. Kenttää ympäröi betonipilareihin tukeutuva punaiseksi maalattu pystylauta-aita, jossa on F.E. Sillanpään kadun puolella pääsisäänkäynti ja puurakenteiset lippukioskit. Tilakeskuksen tietojen mukaan kentän aitaa on uusittu alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti ainakin vuosina 1956 ja 1964.
1920-luvun ilmeensä säilyttänyt Pyynikin urheilukenttä lukeutuu Tampereen arvokkaimpiin kulttuuriympäristöihin. Se on huomioitu arvokohteena Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998 -teoksessa, jossa kentällä, katsomolla ja aidalla on todettu olevan rakennustaiteellisia, kulttuurihistoriallisia ja kaupunkikuvallisia arvoja. Kenttä on myös osa Pyynikinrinteen valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (peruste: Museovirasto, RKY-inventointi 2009). Kenttä mainitaan arvoalueen kuvauksessa yhtenä ajalleen tyypillisenä julkisena tilana Pyynikintorin, Heinätorin, koulujen ja sairaalan rinnalla.
Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt ovat kansallista kulttuuriperintöä, ja niitä koskevat Valtioneuvoston hyväksymät valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT). Kyseisten tavoitteiden mukaisesti kaikessa maankäytössä tulee huolehtia, että alueiden kulttuurihistorialliset ja maisemalliset arvot säilyvät. Tähän ohjaa myös Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 118 §, jonka mukaan Rakentamisessa, rakennuksen korjaus- ja muutostyössä ja muita toimenpiteitä suoritettaessa samoin kuin rakennuksen tai sen osan purkamisessa on huolehdittava siitä, ettei historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaita rakennuksia tai kaupunkikuvaa turmella.
Pyynikin urheilukentällä on voimassa vuonna 1987 hyväksytty asemakaava, jossa katsomorakennukselle on osoitettu purkamisen kieltävä suojelumerkintä (sr-13) ja koko kentälle asemakaavamääräys sj-4, jonka mukaan kyseessä on rakennustaiteellisesti arvokas ja kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä alue, joka tulee säilyttää. Alueen kaupunkikuvan kannalta merkittävää luonnetta ei saa muuttaa. Alueen käyttöön liittyvät rakennukset tai rakennelmat tulee toteuttaa alueen rakennustaiteelliset ja kaupunkikuvalliset arvot huomioon ottavalla tavalla. Lisäksi kaavassa on F. E. Sillanpäänkadun reunaan osoitettu säilytettävä puurivi.
Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että edellä mainittu sj-4-määräys koskee mitä ilmeisimmin myös kenttää ympäröivää aitaa, jolla on kaupunkikuvassa erittäin merkittävä asema. Koska maisemalliset ja kulttuurihistorialliset arvot ovat pitkälti sitoutuneet käytettyihin muotoihin ja materiaaleihin, on erittäin tärkeää suosia säästävän korjauksen menetelmiä ja käyttää alkuperäistä vastaavia materiaaleja. Aita tulee siis ensisijassa säilyttää ja kunnostaa tai tarvittaessa uusia nykyistä vastaavana. Tilakeskus vaikuttaa tunnistaneen kentän arvot esimerkillisesti, sillä aitaa koskevat toimenpiteet on suunniteltu ja perusteltu huolellisesti.
Urheilukenttää ympäröivän aidan noin 180 betonipilaria on kiistatta todettu huonokuntoisiksi. Niiden kunnostamiseksi on esitetty kolme vaihtoehtoista tapaa: VE1 - säilytetään vanhat pilarit ja korjataan ne puhdistamalla pilarien teräkset ja tekemällä valukorjauksia, VE2 - katkaistaan vanhat pilarit maanpinnan alapuolelta ja valetaan uudet maanpinnan yläpuoliset osat ja VE3 - poistetaan vanhat pilarit kokonaan ja valetaan uudet olemassa olevien mukaisesti. VE1:ssä riskinä on, että rakenteeseen jää korroosiovaurioisia teräksiä ja vaurioituminen jatkuu pian korjauksen jälkeen. VE2:n etuna on vähäisempi kaivutöiden tarve, jolloin vaikutukset ympäristöön ja läheisten puiden juuristoon ovat pienemmät.
Pilarien välisen lauta-aidan arvioidaan olevan kohtalaisessa kunnossa. Laudoituksessa on yksittäisiä halkeamia ja lohkeamia, alaosassa leväkasvustoa sekä joitain aidassa kiinni kasvavien puiden aiheuttamia paikallisia vaurioita. Laaditussa arviossa aitaelementit suositellaan kunnostettavaksi irrottamalla ne paikaltaan, puhdistamalla, uusimalla vaurioituneet laudat, muokkaamalla ja sovittamalla puiden lähellä sijaitsevia elementtejä sekä lopuksi maalaamalla ja käsittelemällä ne kauttaaltaan graffitinsuoja-aineella. Vaihtoehtoisesti esitetään puuosien uusimista kokonaan, jolloin saadaan kestävämpi lopputulos.
Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että kaikki pilarien kunnostamiseksi esitetyt vaihtoehdot ovat mahdollisia. Olennaisinta on, että pilarien alkuperäinen muoto, mitat ja materiaali (raudoitettu betoni) sekä maanpinnan muodot aidan läheisyydessä säilyvät. Suositeltavinta olisi pyrkiä pitkäaikaiseen ratkaisuun ja uusia mahdolliset vinossa olevat pilarit kokonaan vaihtoehdon 3 mukaan ja suorina pysyneet vaihtoehdon 2 mukaan. Pilarien päähän on mahdollista toteuttaa alkuperäisen muotoinen, yksinkertainen, säänkestävyyttä parantava peltihattu. Alueen puiden kunto olisi hyvä tutkia ja yhdistää mahdollisten huonokuntoisten puiden uusiminen aidan kunnostamiseen. Aidan puuosat voidaan kunnostaa ja palauttaa paikoilleen. Mikäli puuosat päädytään uusimaan, tulisi ne pyrkiä uusimaan enemmän aidan alkuperäistä ilmettä mukailevina, nykyisen lomalaudoituksen sijaan. Olennaista on, että aidan materiaali ja väri eivät muutu. Myös lippukopit tulee säilyttää alkuperäistä vastaavina.
Lopuksi Pirkanmaan maakuntamuseo suosittelee, että Pyynikin urheilukentästä laadittaisiin rakennushistoriaselvitys (RHS). Kentällä on pitkä historia ja merkittävät arvot, mutta tarkempi selvitystieto suunnittelusta, rakentamisesta, kunnostamisesta, käytetyistä materiaaleista ja ominaispiirteistä puuttuu. Selvityksessä olisi hyvä huomioida aita ja kaikki aidan sisällä olevat rakennukset ja rakenteet sekä analysoida myös kentän kaupunkikuvallista asemaa. RHS tarjoaisi kenttää koskevien tulevien korjausten suunnitteluun erinomaiset pohjatiedot.
Tarkempi aidan kunnostussuunnitelma pyydetään toimittamaan nähtäväksi Pirkanmaan maakuntamuseoon ennen kunnostustöiden aloittamista.
Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.
Jaa
Facebookissa