rakennusperinteinen

teollisuushistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Vammalan 1951 perustettu, edelleen toimiva vaneritehdas muodostaa näkyvän maisemaelementin Liekoveden rannalla. Erityisesti lämpökeskuksen 63 metriä korkea piippu muodostaa maisemallisen kiintopisteen. Tehdas (1951) on saanut nykyisen muotonsa useissa laajennuksissa. Alkuperäisestä käytöstä poistunut vanha lämpökeskus (1951) parhaiten säilynyt. Osa paikkakunnan teollista historiaa. Tehtaan sijoittuttumiseen vaikuttivat vesistöt ja rautatie.

Tontilla ovat vuonna 1951 rakennettu ja viidesti laajennettu (1) vaneritehdas (1950/60-l/1967/1970-l /1995/ 2000), 2. vanha lämpokeskus (1951), 3. vanerivarasto (1970) 4. katkaisukuorimo (1975) 5. hautomo (1994) 6. tukinmittaus (1996) 7. palavien nesteiden varasto (1970-l) 8. aitaus Liekovedessä (1950-l) 9. varastorakennus (1970-l) 10. voimalaitos 11. raaka-aineen säilytyskenttä 12. lämpövoimala, Fortum 2001.

1. Vaneritehtaan vanhin osa on vuodelta 1951. Rakennusta on jatkettu viisi kertaa. Rakennuksessa on pääosin tiilirunko, välikatot ja lattia ovat betonivalua. Ikkunat ovat ruutuikkunoita, pääasiassa yhtenä nauhana, päädyssä erillisinä. Viimeiset laajennukset ovat 1990- ja 2000-luvulta ja ne ovat tiilielementeistä tehdyt. Rakennuksessa on loiva satulakatto, sisällä tuotantotiloissa on korkea, pääosin 1-kerroksinen tila.

2. Lämpövoimala on rakennettu vuonna 1951. Rakennuksessa on tiilirunko ja pulpettikatto. Ikkunat ovat pääosin länsi- ja itäpuolella korkeina riveinä. Rakennuksessa on nähtävissä funkkiksen piirteitä. Rakennukseen kuuluuvan piipun korkeus on 63 metriä. Nykyisin rakennus ei ole enää lämpövoimalakäytössä. Rakennuksessa on tehtaan toiminnan kannalta tarpeellisia sähkölaitteita. Rakennuksen ja piipun tulevaisuus avoin.

Paikalla on aikaisemmin ollut Nuupalan tiivis ryhmäkylä, joka isonjaon jälkeen alkoi hajota talojen siirtyessä kauemmaksi rannasta. Tontit jäivät vanerivaraston ja vanhan lämpövoimalan alle ja väliin.

Vammalan vaneritehtaan perusti Lahdessa toimineen Fennia Faneriosakeyhtiön Oy:n omistanut vuorineuvos J. Th. Lindroos. Vanhimmat tehdasta koskevat piirustukset ovat vuodelta 1944. Ilmeisesti rakentaminen alkoi 1940-luvun loppupuolella ja tuotanto alkoi vuonna 1951. Tehdas rakensi myös kolme 1,5 kerroksista asuinrakennusta Varikonkadun varrelle 1940-luvun loppupuolella. Ne ovat myöhemmin myyty yksityisille.

Vuonna 1963 Fennia Faneriosakeyhtiö myytiin ryhmälle, johon kuuluivat August Asko-Avonius, Askon tehtaat Oy ja Upo Oy. Heiltä Vammalan vaneritehdas siirtyi Enqvist Oy:lle. Vuonna 1965 Vammalan Vaneritehdas siirtyi Enqvist Oy:n kaupan yhteydessä G.A. Serlachius Oy:lle. Vuonna 1983 Serlachius myi yhtiön Grahn-Yhtymälle. Vuonna 1986 nykyinen omistaja, Visuvesi Oy osti tehtaan konkurssiin menneeltä Grahn-Yhtymältä. Samalla nimi muuttui nykyiseksi Vammalan Vaneri Oy:ksi.

Ruovedellä toimivan Visuvesi Oy:n historia alkaa vuonna 1915 Virroille Hauhuunkylään perustetusta sahasta. Halkokauppiaana aloittanut Elis Lahtinen osti vuonna 1917 puolet sahasta ja muutamaa vuotta myöhemmin loput. Vaneritehdas perustettiin vuonna 1940, jolloin saha ja vaneritehdas tulivat perusetun Visuvesi Oy alle. Sodasta johtuneet esteet lykkäsivät vanerin valmistumisen aloittamisen aina vuoteen 1953. Nykyisin Lahtisen perheyhtiönä toimivan Visuvesi Oy:n alaisuudessa ovat vaneritehtaat Ruovedellä ja Vammalassa. Lisäksi on jalostetehdas ja

Vammalan Vaneri on nykymitoissa pieni tuotantoyksikkö. Kapasiteetti on noin 23 000 m3 vuodessa. Henkilöstöä on noin 160 ja tuotannosta; vaneri, pinnoitettu vaneri, filmipinta, paperipinta ja lasikuitupinta, menee vientiin noin 90 %

Liekovedessä on rantaan rajoittuva noin 250 x 400 metriä oleva puuaitaus, jossa uittamalla tulleita puita on säilytetty ennen käyttöä. Aita muodostuu tolpista, joista osa on juntattu pohjaan, lisäksi on käytetty vaakalaudoitusta. Rakenne on ilmeisesti 1950-luvulta. Nykyisin vaneritehdas käyttää rakennetta edelleen tukkien säilytykseen upottamalla ne pohjaan, jolloin puu säilyy pitkään käyttökelpoisena.

Vammalan vaneritehdas sijaitsee Liekoveden pohjoisrannalla. Idässä tontti rajoittuu harvaan asutukseen ja vanhoihin rantapeltohin. Pohjoispuolella on Asemakatu ja Vammalan rautatieaseman alue. Lännessä alkavat Vaunusuon laajat peltoaukeat, jotka Liekoveden rannassa ovat pääosin jääneet kasvamaan umpeen.

Vaneritehtaan näkyvin maamerkki, lämpökeskus ja sen piippu, tulisi säilyttää. Rakennuksen korjauksissa tulisi käyttää perinteisiä materiaaleja, työtapoja ja teknisiä ratkaisuja. Voimalarakennuksen alkuperäiset ja vanhat rakennusosat tulisi pyrkiä säilyttämään.

Mäkelä Juha, Vammalan keskustataajaman maisemaselvitys 2000, Vammalan kaupungin tekninen palvelukeskus. Koponen Hannu, Suomen vaneriteollisuus 1893-2000, Helsinki 2001. Rakennusluvat, Vammalan kaupunki. 1920-luvun pitäjänkartat ja 1950-luvun peruskartat.