rakennusperinteinen

sosiaalihistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Rakennushistoriallisesti, sosiaalihistoriallisesti ja maisemallisesti erittäin merkittävä kohde

Vähä-Pennon kylän kantatalo Puontila, joka siirtynyt nykyiselle paikalleen 1800-luvun loppupuolella. 1800-luvun lopun ja 1930-lukujen välisenä aikana rakennettu pihapiiri kertoo 1900-luvun maatilan toiminnasta ja asumisen ja elämisen tavasta. Pihapiirin rakennukset ovat säilyttäneet erinomaisesti rakennusaikansa rakennusmateriaalit, muodot ja piirteet. Hieman umpipihamainen pihapiiri on kasvillisuudeltaan, jäsentelyltään ja pinnoiltaan hahmotettavissa 1900-luvun alkupuolen maatilaksi. Keskeinen sijainti mäellä Kivisalmentien varressa, avoimessa maisemassa, peltojen ympäröimänä.

Puontila sijaitsee Kivisalmentien varressa, tien eteläpuolisella mäellä, kolmelta sivulta peltojen ympäröimänä. Pihapiiriin kuuluu asuinrakennus ja viisi talousrakennusta. Pihassa kasvaa omenapuita, marjapensaita, ruusuja, sireeniä ja muita pensaita sekä perennoja ja sitä ympäröivät kookkaat puut.

Vähä-Pennon kylän kantatalo Puontila mainitaan ensimmäisen kerran vuoden 1540 maakirjassa. Se on sijainnut aiemmin tiiviissä ryhmäkylässä Kivisalmentien toisella puolella, suunnilleen nykyisen Marttalan kohdalla. Nykyiselle paikalleen talo on siirtynyt ilmeisesti viimeistään 1870-luvulla isonjaon toimituksen myötä, sillä isonjaon järjestelyn karttaan vuodelta 1872 Puontilan kohdalle on merkitty tontti. 1800-luvulla Puontilan torpiksi on merkitty Koivisto (1846) ja Hettu (1825-53). Kantatalo on 1903 halottu Puontilaksi ja Toivolaksi. Puontilasta on 1900-luvulla lohkottu maata seuraavasti: Kukkamäki, Mäkelä ja Rantala 1907, Jokiniemi 1921 (itsenäistyneet mäkituvat tai torpat?).

Pihapiirin rakennukset:

1 Päärakennus (1800-luvun loppu?): lohkokiviperustus, hirsirunko, satulakatto, sementtitiilikate, satulakattoinen poikkipäätymäinen lasikuisti eteläsivulla, 6 ruutuiset ikkunat, julkisivuissa vihreä vaakalaudoitus.

2 Riviaitta/liiteri: nurkkakiviperustus, satulakatto, kolmiorimahuopakate, julkisivut punamullattua hirttä, myöhemmin eteläpäätyyn rakennettu liiteri rankorakenteinen pystylaudoitettu.

3 Sauna: betoniperustus, satulakatto, sementtitiilikate, julkisivut punamullattua hirttä.

4 Karjasuoja: satulakatto, aaltopeltikate, julkivivuissa punamullattu pystypeiterimalaudoitus, päätyjen yläosat keltaiseksi maalatut, laajennettu eteläpäädystä noin 1930-luvulla.

5 Maakellari: valettua betonia

6 Riihi (?): satulakatto, aaltopeltikate, julkisivuissa punamullattu pystylaudoitus.

Yleiskaava

Kuhmalahden kirkonkylän kulttuuriympäristöselvitys 2006. Arkkitehtitoimisto Eija Teivas.

Raine Raitio, Kuhmalahden yleispiirteinen rakennusinventointi 2001.

Kiinteistötiedot. Maanmittauslaitos, Kiinteistötietojärjestelmä. http://www.ktj.fi/

Längelmäveden seudun historia. 2, Kuhmalahden historia II. Hämeenlinna 1954.

Peruskartta 2016 ja ortoilmakuvat. Maanmittauslaitos. http://www.paikkatietoikkuna.fi/

Peruskartta 1954. Maanmittauslaitos. http://vanhatpainetutkartat.maanmittauslaitos.fi/

Pitäjänkartta 1899. Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto. http://digi.narc.fi/digi/

Senaatinkartta 1855. Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto. http://digi.narc.fi/digi/

Tiluskartta 1762. Kansallisarkisto.

Maakirjakartta 1635. Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto. http://digi.narc.fi/digi/