Pirkanmaan museo teki vuonna 2016 arkeologisen (Moilanen 2016) ja rakennetun kulttuuriympäristön inventoinnin (Hinnerichsen 2016). Syksyn 2017 arkeologisen täydennysinventoinnin tarkoituksena oli täydentää arkeologista selvitystä niiltä osin kun aiemmassa inventoinnissa ei oltu tarkastettu irtolöytökohteita tai muita potentiaalisia kohteita epäotollisten olosuhteiden tai ajanpuutteen johdosta. Inventoinnin tilasi Kangasalan kunta.

Vuoden 2017 Kuhmalahden arkeologisen täydennysinventoinnin teki FM Kim Krappala. Työtä valvoi FM Kreetta Lesell. Inventoinnissa yhdeltä tunnetulta irtolöytöpaikalta havaittiin kivikautinen kiinteä muinaisjäännös. Moilasen 2016 inventoinnissa havaitusta röykkiökohteesta (Pajula (Pajulahti)) tehtiin lisää havaintoja. Tämä kokonaisuus luokitellaan kohteen Pajula (Pajulahti) alakohteeksi. Muista tarkastetuista irtolöytöpaikoista ei kyetty tekemään havaintoja kiinteistä muinaisjäännöksistä. Yhden irtolöytöpaikan (Koivisto) koekuopituksessa Kim Krappalaa avusti metallinilmaisinharrastaja Markus Kujanpää.

Kenttätyöt toteutettiin neljässä päivässä Marraskuussa 2017. Sääolosuhteet inventoinnille olivat pääasiassa hyvät. Inventoinnin kolmena ensimmäisenä päivänä näkyvyys oli hyvä ja sää poutainen. Inventoinnin viimeisenä päivänä saatiin iltapäivästä maahan pieni lumipeite, joka ei kuitenkaan estänyt riittävien havaintojen tekemistä kentällä tarkastettavassa kohteessa Iso Salonsaari.

Tutkittavat kohteet olivat kaikki jossain määrin aluskasvillisuuden peittämiä. Kohteiden prospektointi toteutettiin koekuopituksella ja maastotarkastuksella. Koiviston rautakautisen soljen löytöpaikalla hyödynnettiin lisäksi metallinilmaisinta (malli Garrett AT pro). Pintapoimintaan ei ollut mahdollisuutta millään kohteella.

Kohteet dokumentoitiin valokuvaamalla ja kirjallisilla kuvauksilla. Sijaintitiedot määriteltiin käsi-GPS-paikantimella (Garmin 62s). Kohteilla tehdyt havainnot on tallennettu raportin loppuun liitteeksi. Koordinaatisto on ilmoitettu ETRS-TM35FIN-muodossa. Raportin kartta-aineisto tuotettiin QGIS-ohjelmalla. Inventoinnissa ei tallennettu löytöjä. Inventoinnin kuva-aineisto on tallennettu Tampereen museoiden Siiri-tietokantaan (KYY 285).

Kuhmalahden alueella arkeologisia inventointeja ovat tehneet ainakin Timo Jussila (2003 ja 2007, Vehkajärven, Längelmäveden ja Pajulanjärven rannoilla), Johanna Seppä (2007, Kirkonkylän ja Pohjan kylän alueella), Ulrika Köngäs (2009, kirkonkylän alueella) ja Ulla Moilanen (2016).

Vedenpinnan vaihtelun lisäksi inventoinnin suunnittelussa tarkastettiin GTK:n maaperäkarttoja. Karttoja tarkasteltiin QGIS-ohjelmalla, johon myös vanhat kartat asemoitiin (mm. isojakokartta ja pitäjänkartta). Käytettävissä olleen ajan puitteissa koekuopitettavat alueet pyrittiin tarkastamaan ennalta moniulotteisesti. Kentällä koekuoppien teossa pyrittiin kuitenkin tarkkailemaan myös maastossa havaittavia ilmiöitä, jotka eivät ilmene esitöissä.

Inventoinnissa tarkastetuista kohteista viisi on ennestään tunnettuja irtolöytöpaikkoja, yksi vanha tielinja ja yksi ennalta potentiaaliseksi arvioitu asuinpaikkakohde. Irtolöytöjen sijaintitiedot olivat muissa kuin yhdessä tapauksessa epätarkat, joten koekuoppien tekemisessä niiden kohdentaminen oli melko haastavaa. Tutkimusalueiden potentiaalisilla alueilla suoritettiin nopea systemaattinen maastotarkastus, jonka jälkeen aluetta kairattiin ja tehtiin muutamia koekuoppia (n. 50 x 50 cm). Joillain alueilla tarkastettiin lisäksi tuulenkaatojen juurakoita. Dokumentointi toteutettiin kirjallisilla muistiinpanoilla, valokuvauksella ja käsi-GPS-laitteella.

Inventoinnissa haettiin ennestään tiedossa olevien kohteiden luokittelua tarkentavaa tietoa, joka oli tarpeen kohteiden yleiskaavaan merkitsemistä varten. Luokittelua muutettiin kahdella kohteella. Vuoden 2007 (Seppä) inventoinnissa Sippolanmäeltä (2017 inventoinnin kohde 1, s.12) löydetyn irtolöytöpaikan yhteydestä havaittiin koekuopituksessa esihistoriallinen kivirakenne noin 50 cm:n syvyydestä. Kohteelle suositellaan kiinteän muinaisjäännöksen asemaa. Toinen kohde, josta saatiin uutta arkeologista tietoa on Sipiläntiellä sijaitseva röykkiökokonaisuus. Kohteessa (Pajula, Moilasen raportissa 2016, s.70) oli havaittu lukuisia peltoröykkiöitä. Syksyn 2017 tarkastuksessa kohteen peltoröykkiöitä dokumentoitiin käsi-GPS-laitteella. Osa 2017 inventoinnissa havaituista peltoröykkiöistä asemoituu melko tarkaan isojakokartan rajoihin ja kohteen tiedot röykkiöistä liitetään osaksi Pajulan kiinteää muinaisjäännöstä sen alakohteiksi. Muut tarkastetut kohteet eivät tuottaneet uusia havaintoja kiinteistä muinaisjäännöksistä.

Pirkanmaan maakuntamuseo suoritti Kangasalan kunnan tilaamana arkeologista inventointia Kuhmalahden kunnan alueella vuosina 2016 ja 2017. Vuoden 2017 inventoinnin tarkoituksena on täydentää Ulla Moilasen (2016) suorittamaa inventointia. Tämän raportin kenttätyöt teki marraskuussa 2017 FM Kim Krappalan. Inventointia valvoi ja ohjasi Pirkanmaan maakuntamuseon arkeologi FM Kreetta Lesell. Kenttätyöt kestivät yhteensä neljä päivää.

Tässä arkeologisessa täydennysinventoinnissa yhden irtolöytöpaikan muinaisjäännösstatus arvioidaan kiinteäksi muinaisjäännökseksi (Kohde 1: Sippolanmäki). Sippolanmäellä havaittiin soikea painanne peltosaarekkeessa. Painauman keskeltä koekuopasta havaittiin yhtenäinen kivirakenne 50 cm:n syvyydessä. Toinen uusi ehdotus on Pajulan (Pajulahti) röykkiökokonaisuuden liittäminen alakohteeksi Pajulan kylätontille. Röykkiöt asemoituvat isojakokartan rajoilla ja todennäköisesti ainakin suuri osa röykkiöistä liittyy historiallisen ajan viljely- ja laidunnustoimintaan. Röykkiöalueen laajuuden, ajoituksen ja funktion arvioiminen vaatii tarkempaa tutkimusta kuin tämän inventoinnin yhteydessä oli mahdollista suorittaa. Röykkiökokonaisuus saattaa sisältää myös esihistoriallisen ajan röykkiöitä. Kohteesta tehtiin alustavia havaintoja jo Moilasen (2016, s.70) raportissa. Röykkiöiden lisäksi mäen päällä havaittiin jo Moilasen (2016, s.70) raportissa havaittu talon pohja.

Tarkastetuista kohteista viidestä (joista neljä on tunnettuja irtolöytöpaikkoja) ei löydetty merkkejä säilyneestä kiinteästä muinaisjäännöksestä. Kohteille tehty pienimuotoinen koekuopitus ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta kiinteän muinaisjäännöksen olemassaolosta.

Painamattomat lähteet:

Hinnerichsen, Miia 2016: Kangasala. Kuhmalahden rantaosayleiskaavan ja kirkonkylän sekä Pohjan kyläyleiskaavojen kulttuuriympäristöselvitys. Osa 2: Rakennetun kulttuuriympäristön inventointi. Pirkanmaan maakuntamuseo.

Jussila, Timo 2003. Kuhmalahti Vehkajärvi osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2003. Inventointiraportti. Mikroliitti oy.

Jussila, Timo 2007. Kuhmalahti. Rantaosayleiskaava-alueiden muinaisjäännösinventointi 2007. Työvaihe 1. Inventointiraportti, Mikroliitti oy. Pirkanmaan maakunta museon arkisto.

Köngäs, Ulrika 2009. Kuhmalahti. Kirkonkylän keskustan asemakaava-alueen arkeologinen inventointi. Museoviraston keskusarkisto.

Luoto, Kalle 2011. Pirkanmaan historiallisesti merkittävät tiet. Karttaselvitys. Pirkanmaan maakuntamuseon arkisto.

Moilanen Ulla 2016. Kangasala. Kuhmalahden rantaosayleiskaavan ja kirkonkylän sekä Pohjan kyläyleiskaavojen kulttuuriympäristöselvitys. Osa 1: Arkeologinen inventointi. Pirkanmaan maakuntamuseo.

Seppä, Johanna 2007. Kuhmalahti, Arkeologinen osainventointi. Kirkonkylän asemakaava ja Pohjan kansakoulun ympäristö. Museoviraston keskusarkisto.