Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta aiheesta. Rahkolankuja 8 sijaitsee Ikaalisten keskustassa, Rahkolan kaupunginosassa, Ikaalisten vanhan kauppalan alueella. Kyrösjärveen pistävälle niemelle vuonna 1858 perustettu Ikaalinen on Suomen ensimmäinen kauppala. Sen kaupunkikuvassa on yhä nähtävissä 1800-luvun puolivälin asemakaavarakenne puistokäytävineen ja -kujineen ja rakennuskannassa on säilynyt paljon kauppalan varhaisen vaiheen rakennuksia 1800-luvulta. Alue on Museoviraston toimesta määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi (RKY-inventointi, 2009). Aluetta koskevat Valtioneuvoston hyväksymät valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, joiden mukaan alueen maankäytön lähtökohtana tulee olla alueen arvojen, monimuotoisuuden ja ajallisen kerroksisuuden turvaaminen.

Suomessa rakennussuojelu toteutetaan pääasiassa kaavoituksen avulla osoittamalla erilaisissa selvityksissä kulttuurihistoriallisesti tai maisemallisesti arvokkaiksi todetuille kohteille erilaisia suojelumerkintöjä. Rahkolankujan alueella on voimassa vuonna 2017 hyväksytty Pirkanmaan maakuntakaava 2040. Siinä pihapiiri on merkitty kuuluvaksi osaksi edellä mainittua RKY-aluetta. Maakuntakaavan arvoaluetta koskevan suunnittelumääräyksen mukaan alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen arvot säilyvät.

Lisäksi alueella on voimassa vuonna 2005 hyväksytty Ikaalisten keskeisten alueitten oikeusvaikutteinen yleiskaava, jossa Rahkolankuja 8 on merkitty osaksi pientalovaltaista asuntoaluetta, jonka kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennuskanta ja ympäristö säilytetään (AP/s). Merkintä perustuu kaavaa varten laadittuun Ikaalisten keskeisten alueiden osayleiskaavan rakennusinventointiin (Pauliina Tiusanen, 2003).

Alueella on myös voimassa suhteellisen tuore, vuonna 2017 hyväksytty asemakaava, jossa Rahkolankuja 8 asuinrakennukselle on merkitty suojelumerkintä (sr-3), jonka määräys kuuluu: Merkinnällä on osoitettu mäkitupalaisasunnot. Rakennukset on ensisijaisesti säilytettävä. Mikäli rakennusmassan korvaaminen uudella tai vähäinen laajentaminen on välttämätöntä, on alueelle ominainen pienimittakaavaisuus ja muotokielen yksinkertaisuus huomioitava, sekä väritys ja materiaalit sovitettava ympäröivään rakennuskantaan. Korjausrakentamisessa pitää rakennuksen ominaispiirteet säilyttää. Lisäksi tonttia koskee käyttötarkoitusmerkintä, erillispientalojen korttelialue, jolla ympäristö säilytetään (AO-24/s). Merkintää koskevassa kaavamääräyksessä annetaan rakennusten julkisivuja, muotoja, materiaaleja, väritystä, aitaamista sekä pihojen ilmettä koskevia määräyksiä. Merkinnät perustuvat kaavaa varten laadittuun vanhan kauppalan reunavyöhykkeen asemakaavan muutoksen rakennetun ympäristön selvitykseen (Airix Ympäristö, 2012).

Pirkanmaan maakuntamuseo on jo aiemmin, 31.1.2013 tehnyt omistajan pyynnöstä Rahkolankuja 8:aan maastotarkastuksen. Käynnin, edellä mainittujen selvitysten ja lausunnonpyytäjän antamien tietojen perusteella asuinrakennus on todennäköisesti rakennettu nykyiselle paikalleen 1880-luvulla vanhan riihen hirsistä. Rakennus on ajalle tyypillinen, pienehkö, hirsirunkoinen, lyhyen suorakaiteen muotoinen ja loivan satulakattoinen. Perustuksena on luonnonkivistä ladotut nurkkapilarit, joiden välit on harvalaudoitettu. Julkisivut on myöhemmin vuorattu, kattomateriaaliksi on vaihdettu aaltopelti, ikkunat on vaihdettu 1950-60-luvuilla, vesi ja viemäri on asennettu 1990-luvulla ja lohkaistu keittiön nurkkaan tila wc:lle ja suihkulle. Muutoksista huolimatta rakennuksen perusmuoto ja joitakin alkuperäisiä rakennusosia, kuten koristeelliset kaakeliuunit, on säilynyt.

Tontilla on myös kolme punaiseksi maalattua talousrakennusta, joista Rahkolankujan reunassa oleva on rungoltaan hirsinen. Pihapiiri on osa Rahkolan tilakeskuksen länsipuolelle, vanhan kauppalan 1800-luvun kaava-alueen ulkopuolelle ohjaamattomasti syntynyttä nk. mäkitupalaisasutusta. Osa taloista on ollut vuokramökkejä, osa itsellisten ammatinharjoittajien ja heidän perheidensä asumuksia. Pihapiiri muodostaa 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuolen rakentamistavasta, asuinoloista ja elämäntavasta kertovan kokonaisuuden, jolla on selkeitä rakennusperinteisiä ja sosiaalihistoriallisia arvoja.

Pirkanmaan maakuntamuseo on tehnyt kohteeseen 19.2.2021 uuden maastotarkastuksen, jossa arvioitiin rakennusten kuntoa ja korjattavuutta aistinvaraisesti. Pääasiallisesti arvioitiin asuinrakennusta, joka sijaitsee Rahkolankujan suuntaisesti, etelään laskevan rinnetontin yläreunassa. Maasto laskee melko jyrkästi kadulta kohti rakennuksen etuseinää, jonka puurakenteet ovat kosketuksessa maan pintaan ja todennäköisesti alaosastaan lahovaurioituneet. Muilta osin alapohja on hyvin tuulettuva, eikä siinä näkynyt merkittäviä vaurioita, joskin alustaan varastoitu tavara vaikeutti arviointia.

Avoimella vintillä on nähtävissä rakentamisaikakaudelle tyypillinen katon kantava rakenne, jossa pitkittäiset kattovuoliaiset tukeutuvat hirsistä salvottuihin päätykolmioihin. Vuoliaisten jänneväli on koko rakennuksen mittainen, ja ne ovat keskeltä vähän myödänneet, joten edellisen vesikattotyön yhteydessä on rakennetta suoristettu kiilaamalla. Kattovuotoja ei ollut havaittavissa. Ulkoverhous on osittain uusittu rimoitetulla kovalevyllä, ja on etenkin levytetyiltä alueilta heikossa kunnossa. Hirsirunkoa oli näkyvissä ainoastaan sisäpuolelta eteläseinän länsipäässä, jossa se on lahovaurioitunut sekä olevan että aiemmin peitetyn ikkuna-aukon alapuolelta. Hirsikorjaustarpeen todellisen määrän selvittäminen edellyttäisi runkorakenteen esiin ottamista laajemmin, jolloin vaurioiden merkitys rakennuksen kunnostuskelpoisuudelle olisi mahdollista osoittaa. Nyt nähtävissä olleita vaurioita sekä etuseinän todennäköisiä kosteusongelmia voidaan vielä pitää sellaisina, että ne ovat perinteisin korjausmenetelmin kohtuudella kunnostettavissa.

Asuinrakennuksen lisäksi tontilla on hirsirakenteinen aitta, satulakattoinen maakellari sekä muita rakennuksia nuorempi, kevytrakenteinen sauna, johon ei liity erityisiä kulttuurihistoriallisia arvoja. Lumipeite vaikeutti näiden rakennusten kunnon arviointia. Selkeästi oli kuitenkin nähtävissä, että kellarin katto on vuotanut vakavasti jo pitkään, ja rakennus voidaan katsoa tuhoutuneeksi. Pieni aitta on epätasaisesti painunut ja todennäköisesti alaosastaan maakosketuksessa, mutta mahdollisesti vielä pelastettavissa pikaisin toimenpitein.

Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että asuinrakennuksen ja pihapiirin kulttuurihistorialliset tai maisemalliset arvot osana mäkitupalaisaluetta eivät vuonna 2012 laaditun selvityksen jälkeen ole vähentyneet, pikemminkin päinvastoin: taajaman sisällä säilynyt mäkitupalaishistoriasta kertova alue on koko Pirkanmaan mittakaavassa harvinaisuus. Rahkolankuja 8:n arvot on asianmukaisesti tunnistettu alueella voimassa olevassa asemakaavassa, mistä johtuen asuinrakennukselle on osoitettu suojelumerkintä. Suojellun asuinrakennuksen purkaminen tai siirtäminen merkitsisi siten maankäyttö- ja rakennuslain (MRL, 132/1999) 139 pykälän mukaisten rakennetun ympäristön perinne- ja kauneusarvojen hävittämistä.

Pirkanmaan maakuntamuseon arvion mukaan Rahkolankuja 8:n yhteydessä ei myöskään ole esitetty asemakaavan suojelumerkinnän edellyttämää välttämätöntä syytä rakennuksen purkamiselle. Rakennus on yhä kunnostettavissa kohtuullisin, joskin melko laajoin toimin. Tehtyjen maastokäyntien perusteella on lisäksi nähtävissä, että rakennuksen vauriot johtuvat osin pitkäaikaisesta kunnossapidon laiminlyömisestä, mitä maakuntamuseo pitää erittäin moitittavana. Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää, että rakennukset ympäristöineen on pidettävä sellaisessa kunnossa, että ne jatkuvasti täyttävät terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset, eivätkä aiheuta ympäristöhaittaa tai rumenna ympäristöä (MRL 166 §).

Pirkanmaan maakuntamuseon kanta on, että kohteen arvot ja kaavamerkintä huomioiden asuinrakennus tulisi kunnostaa. Rakennuksen purkaminen on mahdollista ratkaista ainoastaan poikkeamisluvalla, jossa purkamisen perusteeksi tulee esittää hyväksyttävä erityinen syy sekä osoittaa, ettei poikkeaminen vaikeuta rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista tai aiheuta haittaa asemakaavan toteuttamiselle. Ilman näiden edellytysten täyttymistä poikkeamista ei voida myöntää (MRL 171 §).

Lopuksi Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että kiinteistö sijaitsee historiallisen Ikaalisten kylän kaakkoispuolella. Vuoden 1788 isojakokartan perusteella tontin alueella ei ole sijainnut kylään kuuluvia rakennuksia. Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei näin ollen ole asiasta huomautettavaa.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta aiheesta. Rahkolankuja 8 sijaitsee Ikaalisten keskustassa, Rahkolan kaupunginosassa, Ikaalisten vanhan kauppalan alueella. Kyrösjärveen pistävälle niemelle vuonna 1858 perustettu Ikaalinen on Suomen ensimmäinen kauppala. Sen kaupunkikuvassa on yhä nähtävissä 1800-luvun puolivälin asemakaavarakenne puistokäytävineen ja -kujineen ja rakennuskannassa on säilynyt paljon kauppalan varhaisen vaiheen rakennuksia 1800-luvulta. Alue on Museoviraston toimesta määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi (RKY-inventointi, 2009). Aluetta koskevat Valtioneuvoston hyväksymät valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, joiden mukaan alueen maankäytön lähtökohtana tulee olla alueen arvojen, monimuotoisuuden ja ajallisen kerroksisuuden turvaaminen.

Suomessa rakennussuojelu toteutetaan pääasiassa kaavoituksen avulla osoittamalla erilaisissa selvityksissä kulttuurihistoriallisesti tai maisemallisesti arvokkaiksi todetuille kohteille erilaisia suojelumerkintöjä. Rahkolankujan alueella on voimassa vuonna 2017 hyväksytty Pirkanmaan maakuntakaava 2040. Siinä pihapiiri on merkitty kuuluvaksi osaksi edellä mainittua RKY-aluetta. Maakuntakaavan arvoaluetta koskevan suunnittelumääräyksen mukaan alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen arvot säilyvät.

Lisäksi alueella on voimassa vuonna 2005 hyväksytty Ikaalisten keskeisten alueitten oikeusvaikutteinen yleiskaava, jossa Rahkolankuja 8 on merkitty osaksi pientalovaltaista asuntoaluetta, jonka kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennuskanta ja ympäristö säilytetään (AP/s). Merkintä perustuu kaavaa varten laadittuun Ikaalisten keskeisten alueiden osayleiskaavan rakennusinventointiin (Pauliina Tiusanen, 2003).

Alueella on myös voimassa suhteellisen tuore, vuonna 2017 hyväksytty asemakaava, jossa Rahkolankuja 8 asuinrakennukselle on merkitty suojelumerkintä (sr-3), jonka määräys kuuluu: Merkinnällä on osoitettu mäkitupalaisasunnot. Rakennukset on ensisijaisesti säilytettävä. Mikäli rakennusmassan korvaaminen uudella tai vähäinen laajentaminen on välttämätöntä, on alueelle ominainen pienimittakaavaisuus ja muotokielen yksinkertaisuus huomioitava, sekä väritys ja materiaalit sovitettava ympäröivään rakennuskantaan. Korjausrakentamisessa pitää rakennuksen ominaispiirteet säilyttää. Lisäksi tonttia koskee käyttötarkoitusmerkintä, erillispientalojen korttelialue, jolla ympäristö säilytetään (AO-24/s). Merkintää koskevassa kaavamääräyksessä annetaan rakennusten julkisivuja, muotoja, materiaaleja, väritystä, aitaamista sekä pihojen ilmettä koskevia määräyksiä. Merkinnät perustuvat kaavaa varten laadittuun vanhan kauppalan reunavyöhykkeen asemakaavan muutoksen rakennetun ympäristön selvitykseen (Airix Ympäristö, 2012).

Pirkanmaan maakuntamuseo on jo aiemmin, 31.1.2013 tehnyt omistajan pyynnöstä Rahkolankuja 8:aan maastotarkastuksen. Käynnin, edellä mainittujen selvitysten ja lausunnonpyytäjän antamien tietojen perusteella asuinrakennus on todennäköisesti rakennettu nykyiselle paikalleen 1880-luvulla vanhan riihen hirsistä. Rakennus on ajalle tyypillinen, pienehkö, hirsirunkoinen, lyhyen suorakaiteen muotoinen ja loivan satulakattoinen. Perustuksena on luonnonkivistä ladotut nurkkapilarit, joiden välit on harvalaudoitettu. Julkisivut on myöhemmin vuorattu, kattomateriaaliksi on vaihdettu aaltopelti, ikkunat on vaihdettu 1950-60-luvuilla, vesi ja viemäri on asennettu 1990-luvulla ja lohkaistu keittiön nurkkaan tila wc:lle ja suihkulle. Muutoksista huolimatta rakennuksen perusmuoto ja joitakin alkuperäisiä rakennusosia, kuten koristeelliset kaakeliuunit, on säilynyt.

Tontilla on myös kolme punaiseksi maalattua talousrakennusta, joista Rahkolankujan reunassa oleva on rungoltaan hirsinen. Pihapiiri on osa Rahkolan tilakeskuksen länsipuolelle, vanhan kauppalan 1800-luvun kaava-alueen ulkopuolelle ohjaamattomasti syntynyttä nk. mäkitupalaisasutusta. Osa taloista on ollut vuokramökkejä, osa itsellisten ammatinharjoittajien ja heidän perheidensä asumuksia. Pihapiiri muodostaa 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuolen rakentamistavasta, asuinoloista ja elämäntavasta kertovan kokonaisuuden, jolla on selkeitä rakennusperinteisiä ja sosiaalihistoriallisia arvoja.

Pirkanmaan maakuntamuseo on tehnyt kohteeseen 19.2.2021 uuden maastotarkastuksen, jossa arvioitiin rakennusten kuntoa ja korjattavuutta aistinvaraisesti. Pääasiallisesti arvioitiin asuinrakennusta, joka sijaitsee Rahkolankujan suuntaisesti, etelään laskevan rinnetontin yläreunassa. Maasto laskee melko jyrkästi kadulta kohti rakennuksen etuseinää, jonka puurakenteet ovat kosketuksessa maan pintaan ja todennäköisesti alaosastaan lahovaurioituneet. Muilta osin alapohja on hyvin tuulettuva, eikä siinä näkynyt merkittäviä vaurioita, joskin alustaan varastoitu tavara vaikeutti arviointia.

Avoimella vintillä on nähtävissä rakentamisaikakaudelle tyypillinen katon kantava rakenne, jossa pitkittäiset kattovuoliaiset tukeutuvat hirsistä salvottuihin päätykolmioihin. Vuoliaisten jänneväli on koko rakennuksen mittainen, ja ne ovat keskeltä vähän myödänneet, joten edellisen vesikattotyön yhteydessä on rakennetta suoristettu kiilaamalla. Kattovuotoja ei ollut havaittavissa. Ulkoverhous on osittain uusittu rimoitetulla kovalevyllä, ja on etenkin levytetyiltä alueilta heikossa kunnossa. Hirsirunkoa oli näkyvissä ainoastaan sisäpuolelta eteläseinän länsipäässä, jossa se on lahovaurioitunut sekä olevan että aiemmin peitetyn ikkuna-aukon alapuolelta. Hirsikorjaustarpeen todellisen määrän selvittäminen edellyttäisi runkorakenteen esiin ottamista laajemmin, jolloin vaurioiden merkitys rakennuksen kunnostuskelpoisuudelle olisi mahdollista osoittaa. Nyt nähtävissä olleita vaurioita sekä etuseinän todennäköisiä kosteusongelmia voidaan vielä pitää sellaisina, että ne ovat perinteisin korjausmenetelmin kohtuudella kunnostettavissa.

Asuinrakennuksen lisäksi tontilla on hirsirakenteinen aitta, satulakattoinen maakellari sekä muita rakennuksia nuorempi, kevytrakenteinen sauna, johon ei liity erityisiä kulttuurihistoriallisia arvoja. Lumipeite vaikeutti näiden rakennusten kunnon arviointia. Selkeästi oli kuitenkin nähtävissä, että kellarin katto on vuotanut vakavasti jo pitkään, ja rakennus voidaan katsoa tuhoutuneeksi. Pieni aitta on epätasaisesti painunut ja todennäköisesti alaosastaan maakosketuksessa, mutta mahdollisesti vielä pelastettavissa pikaisin toimenpitein.

Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että asuinrakennuksen ja pihapiirin kulttuurihistorialliset tai maisemalliset arvot osana mäkitupalaisaluetta eivät vuonna 2012 laaditun selvityksen jälkeen ole vähentyneet, pikemminkin päinvastoin: taajaman sisällä säilynyt mäkitupalaishistoriasta kertova alue on koko Pirkanmaan mittakaavassa harvinaisuus. Rahkolankuja 8:n arvot on asianmukaisesti tunnistettu alueella voimassa olevassa asemakaavassa, mistä johtuen asuinrakennukselle on osoitettu suojelumerkintä. Suojellun asuinrakennuksen purkaminen tai siirtäminen merkitsisi siten maankäyttö- ja rakennuslain (MRL, 132/1999) 139 pykälän mukaisten rakennetun ympäristön perinne- ja kauneusarvojen hävittämistä.

Pirkanmaan maakuntamuseon arvion mukaan Rahkolankuja 8:n yhteydessä ei myöskään ole esitetty asemakaavan suojelumerkinnän edellyttämää välttämätöntä syytä rakennuksen purkamiselle. Rakennus on yhä kunnostettavissa kohtuullisin, joskin melko laajoin toimin. Tehtyjen maastokäyntien perusteella on lisäksi nähtävissä, että rakennuksen vauriot johtuvat osin pitkäaikaisesta kunnossapidon laiminlyömisestä, mitä maakuntamuseo pitää erittäin moitittavana. Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää, että rakennukset ympäristöineen on pidettävä sellaisessa kunnossa, että ne jatkuvasti täyttävät terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset, eivätkä aiheuta ympäristöhaittaa tai rumenna ympäristöä (MRL 166 §).

Pirkanmaan maakuntamuseon kanta on, että kohteen arvot ja kaavamerkintä huomioiden asuinrakennus tulisi kunnostaa. Rakennuksen purkaminen on mahdollista ratkaista ainoastaan poikkeamisluvalla, jossa purkamisen perusteeksi tulee esittää hyväksyttävä erityinen syy sekä osoittaa, ettei poikkeaminen vaikeuta rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista tai aiheuta haittaa asemakaavan toteuttamiselle. Ilman näiden edellytysten täyttymistä poikkeamista ei voida myöntää (MRL 171 §).

Lopuksi Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että kiinteistö sijaitsee historiallisen Ikaalisten kylän kaakkoispuolella. Vuoden 1788 isojakokartan perusteella tontin alueella ei ole sijainnut kylään kuuluvia rakennuksia. Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei näin ollen ole asiasta huomautettavaa.