muovaajia, ja niiden asema osana suomalaista kulttuuriperintöä on vakiintunut 1980-

luvulta alkaen. Vanhat teollisuuskiinteistöt 1800-luvulta aina 1960-luvulle saakka ovat

usein arkkitehtuuriltaan korkeatasoisia, sillä niiden suunnitteluun ja ylläpitoon on aikanaan

panostettu. Suunnittelijoina ovat toimineet huomattavimmat arkkitehdit, ja tehdaskiinteistön

edustavuus on ollut tärkeä osa yrityskuvaa. Teollisuuspaikkakuntien tärkeinä työnantajina

tehtaat ovat sijainneet keskeisillä paikoilla, joten niiden kaupunkikuvallinen ja

kulttuurihistoriallinen vaikutus on ollut merkittävä. Teollisuustoiminnan päätyttyä

kaupunkisuunnittelun haasteeksi on noussut näiden kohteiden rakennusperinnön

arvioiminen ja säilyttäminen. Uudiskäytön myötä vanhat teollisuusalueet ja yksittäiset

tehdaskiinteistöt ovat liittyneet osaksi elävää kaupunkiympäristöä

Tamperetta voidaan pitää yhtenä edelläkävijänä vanhojen teollisuuskiinteistöjen

uudelleenkäytössä. Valtakunnallisesti tunnettuja ja arvokkaita esimerkkejä ovat Tampellan

ja Finlaysonin alueet, joiden asumista, virastoja, yrityksiä, virkistys- ja kulttuuritilaa

käsittävä uudiskäyttö on tunnustettu onnistuneeksi rakennusperinnön säilyttämisen

projektiksi. Tampereen ratkaisuille on tyypillistä, että vanhoille teollisuuskiinteistöille

luodaan monipuolinen ilme, jossa samaan kompleksiin sijoittuu useita erilaisia toimijoita.

Tavoitteena on kiinteistön vireä käyttö niin päivällä kuin ilta-aikaan. Yhteistä uudiskäyttöön

saneeratuille tamperelaisille teollisuuskohteille on sijainti hyvien liikenneyhteyksien päässä

lähellä keskustaa.

Isojen teollisuuskortteleiden lisäksi Tampereella on myös joukko yksittäisiä

teollisuuskiinteistöjä, jotka ovat saaneet uuden elämän virastona, oppilaitoksena tai

kaupallisessa käytössä. Tällaisia ovat mm. Attilan kenkätehdas Tammelassa ja Suomen

Trikoon tehdas Satamakadulla ja Ruuskasen pukutehtaan talo Pellavatehtaankadulla,

jotka kaikki sijaitsevat ruutukaava-alueella asutuksen ja liiketilojen keskellä, osana

monimuotoista kaupunkitilaa.

Entinen Haarlan paperitehtaan kiinteistö osoitteessa Pohjolankatu 25 on kiinnostava

kohde Tampereen teollisuushistoriassa ja kaupunkikuvassa. Kiinteistö on syntynyt

Tampereen teollisuuskaupunkiaikana, ja se on sijainniltaan ja ulkoasultaan tyypillinen

vanha tehdasrakennus. Kiinteistö sijaitsee keskellä Tammelan Osmonmäen

kaupunginosan tiivistä rakennuskantaa. Rakennushistoriallisesti edustettuina ovat

funktionalismin aikakausi ja 1960-luvun moderni teollisuusrakentaminen. Historiansa

aikana rakennus on kokenut sisätiloiltaan mittavia muodonmuutoksia oppilaitos- ja

toimistotiloiksi, osin myös asuintiloiksi. Tulevaa käyttöä pohdittaessa on huomioitava

kiinteistön kulttuurihistoriallinen tausta sekä suunniteltava kunnostus- ja muutostyöt siten,

että ne tukevat kiinteistön rakennusperinnön säilymistä.

Teollisuusrakennuksen kulttuurihistoriallista arvoa tulee arvioida niin teollisuushistorian ja

arkkitehtuurin kannalta kuin ympäristö- ja sosiaalisten arvojen valossa. Rakennukset

viestivät talouden ja tekniikan historiaa sekä työn ja kaupunkielämän historiaa.

Sosiaalisesti tehdasmiljöön merkitys sosiaalisten suhteiden kannalta on ollut merkittävä.

Arkkitehtonisesti keskeisiä ovat teollisuusarkkitehtuurin ominaispiirteet, rakenteiden ja

massoittelun kehitys sekä esteettiset arvot. Ympäristön kannalta tärkeää on rakennuksen

liittyminen ympäröivään rakennuskantaan ja muuhun kulttuurimaisemaan.

sijaitsee Osmonpuiston pohjoispuolella.

Pohjolankatu 25:n kiinteistössä teollisuusrakennuksen perintö on säilynyt hyvin julkisivujen

ja rakennusmassojen suhteen. Keskeiset arkkitehtoniset piirteet, materiaalit ja rakenteet

ovat kokonaisilmeeltään alkuperäiset tai alkuperäistä tyyliä jatkavat. Sen sijaan sisätilat

ovat muuttuneet kauaksi alkuperäisestä muodostaan. Vanhat rakenteet ovat kuitenkin

esille otettavissa, joskaan vaihtoehto ei vaikuta todennäköiseltä rakennuksen

lähitulevaisuudessa. Sisätilojen osalta on joka tapauksessa suositeltavaa säilyttää

olemassa olevat alkuperäisrakenteet, joita ovat sisäkattojen palkistot, pylväiköt,

porrashuoneet sekä rapatut seinäpinnat. Erityistä huomiota tulee kiinnittää jäljellä olevien

avoimien hallitilojen uuskäyttöön. Näissä tiloissa on mahdollista tavoittaa

tehdasrakennuksen alkuperäinen luonne sopivalla käyttötarkoituksella ja hienovaraisella

kunnostuksella.

Kiinteistön rakennushistoriallinen arvo perustuu ennen muuta puhtaan moderneihin

julkisivuihin ja massoitteluun. Nämä piirteet tulisi säilyttää ennallaan rakennuksen

tulevassakin käytössä. Julkisivun säilymiseksi suositellaan ikkunoiden alkuperäisten

mallien, värityksen ja sovitustavan säilyttämistä sekä sileän, vaaleasävyisen rappauksen

käyttämistä pintamateriaalina.

Rakennusmassojen ja mittasuhteiden kannalta erityisesti sisäänkäynnit ja sisäpiha

kiinnittävät rakennuksen alkuperäiseen tyyliinsä, joten nämä rakenneosat tulisi säilyttää

alkuperäisessä muodossaan rakennuksen arvon säilymiseksi. Muita merkittäviä

yksityiskohtia ovat etujulkisivun parvekkeet, uudemman osan valopiha ja länsisivun

lastaussilta, jotka kertovat niin rakennuksen teollisuushistoriasta kuin rakennusajankohtien

suunnitteluihanteista. Piirteiltään niukassa kiinteistössä nämä alkuperäiset yksityiskohdat

on tärkeää säilyttää.

Nykyilmeessään sisäänkäynnit ovat edelleen kiinteistön toiminnallisia avainkohtia, joita

olisi mahdollista kehittää viihtyisämmiksi kohottamalla aulatilojen ilmettä kalustuksen ja

materiaalivalintojen avulla. Sisäpihan merkitys on nykytilassa ennen kaikkea

rakenteellinen valon saannin vuoksi sekä esteettinen pihanäkymien kannalta.

Toiminnallisesti pihan käyttö rajoittuu kulkureitiksi. Suositeltavaa onkin sisäpihan

nostaminen rakennuksen sydämeksi pihan viihtyisyyttä kohentamalla ja lisäämällä sen

oleskelukäyttöä. Sisäpihan lounaiskulmassa sijaitseva matala autotallirakennus ei

kuitenkaan tue pihan viihtyisyyttä ja esteettistä kokonaisuutta, joten sen säilyttäminen ei

liene välttämätöntä.

Runsaiden ikkunoiden vuoksi valoisuus on yksi kiinteistön vahvuuksista. Niin julkisivun,

sisäpihan kuin valopihankin ikkunaratkaisut tulisi säilyttää alkuperäisinä ja kunnostaa niitä

tyylinmukaisesti. Liikkumisen kannalta kiinteistön vahvuuksia ovat monet sisäänkäynnit ja

hissikuilut, joiden suositellaan säilyttävän paikkansa ja tehtävänsä rakennuksen

jatkokäytössäkin.

Toiminnallisesti kiinteistön vahvuutena on monen toimijan yhteiskäyttö, mikä luo

rakennukseen eloa ja toimintaa ympäri vuorokauden. Tontti on sijainniltaan rauhallinen ja

yhdistyy luontevasti ympäröivään korttelirakenteeseen. Liikenneyhteydet ovat hyvät niin

julkisilla välineillä, kävellen kuin henkilöautolla. Kiinteistön tontti ja pihatilat tuleekin

säilyttää avoimina ja helposti saavutettavina.

Kaupunkikuvallisesti suositellaan Pohjolankatu 25:n kiinteistön pysymistä keskeisenä

maamerkkinä kaupunginosien ja liikenneväylien nivelkohdassa. Näkymät kiinteistöön tulee

pitää avoimina erityisesti Pohjolankadulta päin idästä ja lännestä lähestyttäessä sekä

Kekkosentien suunnasta koillisesta ja pohjoisesta.

Saneeraustarpeet ja tuleva käyttö:

Kiinteistön nykykunto on rakenteellisesti hyvä. Muutostyöt ovat olleet rakenteiltaan kevyitä,

joten vanha tehdasrunko on kestänyt ne ongelmitta. Taloteknisesti saneerauksista on

seurannut joitakin sisätilaongelmia, kuten ilmanvaihdon ja akustiikan puutteita. Sisätiloissa

ovat hankaluutena myös toimistotilajaottelusta syntyneet pitkät, käytävämäiset tilat ja niistä

johtuva sokkeloisuus. Jaettaessa isoja hallitiloja pieniksi työhuoneiksi on myös osa tiloista

jäänyt vaille ikkunaa päivänvaloon, mikä heikentää viihtyvyyttä.

Nykykäytön ongelmat näkyvät erityisesti vastaanottokeskuksen tiloissa, missä toimistotilaa

on muutettu asumiskäyttöön. Matalat ja sokkeloiset käytävät eivät edistä asuinviihtyvyyttä

tai omasta asuinympäristöstä huolehtimista. Ongelmallista on myös oleskelupihan ja

leikkipaikan puuttuminen, vaikka keskuksen asiakkaina on paljon lapsiperheitä.

Julkisivujen ja sisätilojen peruskunto on kohtalainen, mutta monet kohteet, kuten ikkunat ja

julkisivurappaus odottavat kunnostusta. Koska julkisivun rakenneosat ovat tyylillisesti

säilyneet erinomaisesti, on seuraavassa saneerausvaiheessa mahdollista toteuttaa

harkittu tyylinmukainen kunnostus.

Kiinteistön tulevaisuudessa ovat mahdollisia monet eri käyttötarkoitukset. Raskaaseen

teollisuustoimintaan ei enää ole paluuta, mutta vähän varastotilaa tarvitseville

pienteollisuusyrityksille toimipaikka on edelleen käyttökelpoinen. Hyvien yhteyksien ja

tilojensa moniosaisuuden takia kiinteistö soveltuu monipuolisesti eri alojen yritysten

toimitiloiksi. Samoin edellytyksin myös kunnalliset virastotoiminnat istuvat rakennukseen

hyvin.

Mikäli kiinteistön käyttötarkoitusta muutetaan ratkaisevasti, yksi mahdollinen suunta on

saneeraaminen asunnoiksi. Tämä edellyttäisi kuitenkin raskaita muutostöitä, erityisesti

kulkujen ja väliseinien suhteen. Asuinkäyttöä ajatellen rakennusten kerrosala lienee myös

riittämätön, mikä johtaisi korotustarpeisiin. Kiinteistön ilme kuitenkin perustuu vahvasti

vaakasuuntaisiin suorakaiteisiin, joita jo nykyisellään on kaksi erityylistä pääkappaletta.

Tähän kokonaisuuteen uudet kerrokset on vaikea istuttaa harmonisesti. Ainoana

käyttötarkoituksena asumiskäyttö myös näivettäisi alueen monimuotoisuutta ja hiljentäisi

kaupunkikortteleiden elämää.

Sisäpihan käytettävyyden lisäämiseksi yksi mahdollisuus on sisäpihan kattaminen

valopihaksi. Mikäli kattaminen toteutetaan kevyesti ja läpinäkyvästi, se ei merkittävästi

heikennä rakennuksen kokonaishahmoa vaan saattaa jopa lisätä sen viihtyisyyttä ja

käyttömahdollisuuksia. Samalla on kiinnitettävä huomiota kiinteistön kaikkien

sisäänkäyntien kuntoon ja muokattava niitä keskenään yhtenäisiksi, tyyliltään rakennuksen

alkuperään sopiviksi. Erityisen arvokkaat yksityiskohdat julkisivussa (kuvaliite 10) on syytä

säilyttää, vaikka niiden toiminnallinen käyttö muuttuisikin.

Pitkällä aikavälillä suositeltavaa on kiinteistön toimintasisällön ohjaaminen kohti paikallista

vaikuttavuutta. Pohjolankatu 25:n kiinteistöstä on mahdollista muodostaa

kaupunginosakeskus, jossa yhdistyvät kunnalliset ja kaupalliset palvelut. Talon

tunnettuutta ja profiilia pohjoisen Tammelan keskuksena olisi suositeltavaa nostaa ja tukea

näin asukkaiden ja kiinteistön asiakkaiden kaupunginosakäsityksen muodostamista.

Kotiseututunnetta ja identiteettiä voi kiinnittää myös omaan kaupunginosaan, mikäli siellä

on luontevia toiminnan keskuksia ja kohtauspaikkoja.

Tampereen kaupungin rakennusvalvonnan arkisto:

Rakennuspiirustukset vuosilta 1900-1991 tonteille 77-80 korttelissa 245 XIV

kaupunginosassa Tampereella.

Tampereen kaupungin tilakeskuksen arkisto:

Rakennustyöselitys Raf. Haarla Oy:n tehdasrakennuksen laajennus-, korotus- ja

muutostöistä tontilla N:o 78 korttelissa 245 XVI k. osassa Tampereella. 30.11.1956. E. A.

Liuha.

Rakennusselitys Raf. Haarla Oy:n tehdasrakennuksen laajennus- ja muutostöistä tontilla

N:o 78 korttelissa 245 XVI kaup. osassa Tampereella. 9.4.1960. Jaakko Tähtinen.

Korjaustyöselitys. Ent. Raf. Haarla Oy:n kiinteistö Pohjolankatu 25, tontti 78/245/XVI

Tampere. 2.11.1973 Pentti Kauppila, Tampereen kaupungin arkkitehtiosasto.

Kiinteistön tulevat kunnostus- ja korjaustyöt sekä töiden suoritusjärjestys. . Ent. Raf.

Haarla Oy:n kiinteistö Pohjolankatu 25, tontti 78/245/XVI Tampere. 23.1.1974 Pentti

Kauppila, Tampereen kaupungin arkkitehtiosasto.

Muutostyöt. Ent. Raf. Haarla Oy:n kiinteistö, tontti 78/245/XVI. 23.4.1974. Pentti Kauppila,

Tampereen kaupungin arkkitehtiosasto.

Kirjallisuus

Heikkilä, Timo 1987. Teollisuusrakennusten uusi käyttö – Aaltosen vanha kenkätehdas.

Diplomityö, Tampereen teknillinen korkeakoulu, arkkitehtuurin osasto. Raportti 89

Helen, Olli 2003. Sadan vuoden urakka. Tampereen talojen rakentajat 1902-2002.

Tampereen kaupungin tilakeskus. Karisto Oy, Hämeenlinna.

Keskinen, Jouni, Peltola, Jarmo & Suonenjoki, Sami 2005. Tamperelaiset.

tehdaskaupungin väestö, alue ja asuminen 1918-1940. Tampereen museot. Saarijärven

Offset oy.

Louhivaara, Maija 1999. Tampereen kadunnimet. Tampereen museoiden julkaisuja 51.

Nikula, Riitta 2005. Suomen arkkitehtuurin ääriviivat.

Putkonen, Lauri 1988. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat teollisuusympäristöt.

Ympäristöministeriö, kaavoitus- ja rakennusosasto: tutkimus 4/1988. Valtion

painatuskeskus, Helsinki.

Raevuori, Yrjö 1957. Haarla-yhtymä 1903-1953. Raf. Haarla Oy. Hämeen kirjapaino,

Tampere.

Rakennusperintömme. Kulttuuriympäristön lukukirja. Toim. Irma Lounatvuori ja Lauri

Putkonen. Museovirasto ja Ympäristöministeriö. rakennustieto Oy. Karisto, Hämeenlinna

2001.

Suomen trikoon Onkiniementehdas. Selvitys rakennetusta ympäristöstä. Arkkitehtitoimisto

Hanna Lyytinen ky 2006. Tampere.

Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998. Tampereen kaupungin

ympäristötoimi, kaavoitusyksikkö: julkaisuja 2 /98. Tampere.

Teollisuusalue muuttuu. Tampereen kaupungin kaavoitusvirasto, yleiskaavaosasto.

Kaavoitusviraston julkaisuja 6/1992.

Teollisuustilojen uudelleenkäytön kehittäminen. Sovellutuskohteena Tampereen keskusta.

Toim. Olli Niemi ja Tarja Nurmi. Tampereen kaupunki – Tampereen teknillinen

korkeakoulu – Ympäristöministeriön kaavoitus- ja rakennusosasto – Asuntohallitus.

Tampere 1989