Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Klingendahlin villatehdas on alkanut rakentua nykyiselle paikalleen 1897, ja tehdasalue on laajentunut useiden tunnettujen arkkitehtien suunitelmien mukaan 1950-luvun alkuun asti. Klingendahlin toiminta kiinteistössä loppui 1960-luvun lopulla, ja tehdasrakennukset saneerattiin 1983-1990 asuin- ja toimistotiloiksi arkkitehti Reijo Lairron suunitelmien mukaan. Samalla purettiin muutamia sisäpihan rakennuksia ja rakennettiin tehdasrakennusten katoille lisäkerros. Klingendahlin kiinteistö lukeutuu Pohjoismaiden varhaisimpiin teollisten rakennusten uudiskäyttökohteisiin, ja sen saneerauksen suunnittelu edustaa hyvällä tavalla oman aikansa postmodernia suunnittelua. Tehdaskokonaisuudessa on säilynyt osia koko sen historian ajalta, ja sen arvoihin lukeutuu juuri eri aikakausien laadukkaan suunnittelun ja toteutusten muodostama kokonaisuus. Klingendahlin kiinteistön itäpuoli on osa Hämeenpuiston valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä ja länsipuoli osa Koulukadun maakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Tehdasrakennuksia koskee asemakaavamerkintä sr-8: "Rakennustaiteellisesti arvokas ja kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä rakennus. Rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksessa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen rakennustaiteellisesti arvokas ja kaupunkikuvan kannalta merkittävä luonne säilyy."

Klingendahlin tehdaskokonaisuuden länsisiipi muutettiin 1980-luvun saneerauksessa asunnoiksi, ja samalla sisäpihan puolelle lisättiin parvekkeet. Parvekkeiden kunto edellyttää nyt kunnostustoimia, jotka on suunniteltu tehtäviksi lisäämällä vanhojen parvekelaattojen ympärille tuppimaiset kasetit. Korjaustapa syventäisi parvekkeita noin 20-30 cm:llä. Samalla haluttaisiin uudistaa parvekkeiden ilmeitä. Nykyiset parvekekaiteet ovat metallipinnaisia. Suurin osa kaiteista on peitetty markiisein. Parvekkeiden uudistamisesta on järjestetty kilpailu TTY:n arkkitehtiopiskelijoille, ja suunnitelmia on kehitetty kilpailutöiden pohjalta. Lausunnon kohteena olevissa suunnitelmissa parvekkeiden välille tulisi viistot alu-ritilät ja ylimpien parvekkeiden päälle yksinkertaiset, ripustetut lipat. Parvekekaiteet olisivat silkkipainettua lasia. Kaiteissa olisi vanhoja kuvia Klingendahlin tehtaalta. Kaiteen sisäpuolelle jääviin käsijohteisiin liitettäisiin led-valonauhat.

Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että parvekeremontti on lähtökohtaisesti mahdollinen. Klingendahlin arvot kiinnittyvät teollisuushistorian ja -arkkitehtuurin lisäksi myös tehdasrakennusten uudelleenkäyttöön ja rakennusten kerroksellisuuteen. Muutostöissä on näin ollen mahdollista tuoda esiin myös muutosajankohdalle tyypillistä visuaalista ilmettä, mikäli se tehdään laadukkaasti ja työn viimeistellystä jäljestä huolehtien. Maakuntamuseo esittää, että kuva-aineiston käyttöä parvekekaiteissa suunniteltaisiin vielä eteenpäin. Kaikkien kaiteiden varustaminen kuvilla ei todennäköisesti ole kovin hyvin aikaa kestävä ratkaisu. Suunnittelussa tulisi vielä tutkia ratkaisua, jossa kuvia käytettäisiin vain osassa parvekkeita ja pääosa parvekekaiteista olisi ilmeeltään eleettömämpiä. Tällöin kuva-aiheetkin voisivat nousta paremmin esille kertomaan Klingendahlin historiasta. Muilta osin maakuntamuseolla ei ole suunnitelmista huomautettavaa.