Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta kaava-aineistosta. Suunnittelualue sijaitsee Raholan kaupunginosassa, Suurmäenkadun ja Kappelinkadun kulmauksessa. Tontilla sijaitsee 1951 valmistuneet Epilän seurakuntatalo ja asuinrakennus. Kokonaisuutta on laajennettu vuosina 1971 ja 1987. Tavoitteena on mm. turvata seurakuntasalirakennuksen säilyminen sekä osin korvata ja osin täydentää aluetta miljööseen sopivalla asuinrakentamisella. Tutustuttuaan hankkeeseen maakuntamuseo toteaa seuraavaa.

Epilän seurakuntatalon kulttuurihistorialliset ja kaupunkikuvalliset arvot on tunnistettu rakennushistoriaselvityksessä (Arkkitehtitoimisto NOAN, 2020) ja vuosina 2021-2022 laaditussa Pirkanmaan seurakuntatalojen teemainventoinnissa (Pirkanmaan maakuntamuseo, 2022). Selvitysten perusteella Epilän seurakuntasalin ja siihen liittyvän asuinrakennuksen on suunnitellut arkkitehti Bertel Strömmer. 1970-luvun alussa pääkäyttötarkoituksen muuttuessa kehitysvammaisten päivähuoltolaksi vanhan osan edustalle rakennettiin matala pihakannellinen laajennus. Vuonna 1987 kehitysvammaisten toimintakeskusta laajennettiin vielä tontin länsiosan melko suurella satulakattoisella uudisosalla. Laajennusten suunnittelusta vastasi arkkitehti Jorma A. Sulkava.

Pirkanmaan seurakuntatalot -selvityksessä kohteita on vertailtu keskenään ja luokiteltu rakennukset arvojen ja ominaispiirteiden perusteella kolmeen arvoluokkaan, joista luokka 1 on kulttuurihistoriallisesti arvokkain. Epilän seurakuntatalo on luokiteltu arvoluokkaan 2 (merkittävä). Sen vanhin, seurakuntasalin käsittävä osa on oman aikansa seurakuntataloarkkitehtuurin tunnistettava edustaja, jonka kokonaishahmo ja julkisivut ovat pääosin säilyneet. Suorakaiteen muotoisessa, satulakattoisessa rakennuksessa on vaaleat roiskerapatut julkisivut, alkuperäiset puurunkoiset ikkunat ja punasävyisillä graniittikivillä verhoiltu kivijalka. Arvokkain ja säilynein sisätila on seurakuntasali, jonka keskeisiä ominaispiirteitä ovat mm. avara salitila, kalanruotolimitetty parketti, puuverhoiltu kaareva sisäkatto ja puuviilulla pinnoitetut ikkunapenkit. Vaivatta seurakuntataloksi tunnistettavalla rakennuksella on rakennushistoriallista, arkkitehtonista ja kirkkohistoriallista arvoa. Lisäksi se on kaupunkikuvallisesti merkittävä sijaitessaan näkyvällä paikalla harjun etelärinteellä.

Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että hanke on lähtökohtaisesti mahdollinen ja rakennettua ympäristöä koskevat selvitykset riittävät hankkeen vaikutusten arvioimiseksi. Arvokkaaksi todetulle seurakuntasalin käsittävälle rakennusosalle tulee asemakaavassa osoittaa suojelumerkintä, joka turvaa rakennuksen säilymisen. Määräyksessä tulisi huomioida julkisivujen ilmeen ja materiaalien, seurakuntasalin sisätilan sekä kaupunkikuvallisen aseman säilyminen. Lisäksi tulisi edellyttää muutosten yhteydessä tehtäväksi palauttavia korjauksia. Rakennukselle tulisi osoittaa luonteva, riittävän joustava ja ominaispiirteiden säilymistä tukeva käyttötarkoitus. Piha-alueiden suunnittelussa tulisi myös huomioida seurakuntatalon arvoihin keskeisesti liittyvä ominaispiirre; sen sijainti väljällä, osin luonnontilaisella, mäntyvaltaisella harjun rinteellä.

Tontille hieman taemmas sijoitetulla seurakunnan henkilökunnan kolmikerroksisella asuinkerrostalolla tai myöhemmillä 1971 ja 1987 toteutetuilla laajennuksilla ei selvityksissä ole tunnistettu olevan erityisiä arvoja, joten niiden purkaminen on mahdollista, joskin valitettavaa. Erityisen valitettavaa se on seurakuntatalon pariksi rakennetun ja hyvin alkuperäisen ilmeensä säilyttäneen asuinkerrostalon osalta. Tampereella on kuitenkin säilynyt verraten paljon 1950-luvun kerrostalorakentamista sekä ydinkeskustassa että sen ulkopuolella. Asuinkerrostalolla on myös seurakuntataloa selkeästi vähäisempi kaupunkikuvallinen rooli. Purkamisen myötä häviävät rakennushistorialliset arvot tulee tuoda esille vaikutustenarvioinnissa.

Tontin täydennnysrakentaminen tulisi sovittaa huolellisesti harjun rinteen maastonmuotoihin ja ympäristön kaupunkikuvaan. Lähiympäristön rakennuskanta on pääosin enintään puolitoistakerroksisia pientaloja. Ainoastaan alueen muutamat julkiset rakennukset, Harjun koulu ja Epilän seurakuntatalo, ovat hieman korkeampia, 2-3-kerroksisia. Eteläpuolella sijaitsee maakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö Kaarilan ja Raholan kartanot ja ympäristön asuinalueet, jonka lähimmät rakennukset ovat Harjun koulu ja Gaddin kappeli. Yleiskaavaa varten vuonna 2019 laaditussa Palstoittamalla syntyneet pientaloalueet Tampereella -selvityksessä alue on tunnistettu osaksi Epilän palstoittamalla syntynyttä pientaloaluetta, joka on kulttuurihistoriallisesti arvokas aluekokonaisuus. Alueen ominaispiirteisiin kuuluvat 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun välisenä aikana rakennetut pienikokoiset puutalot. Hankkeen vaikutuksia ja uudisrakentamisen soveltumista ympäristöönsä tulee aineistossa havainnollistaa riittävin havainnekuvin.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseo toteaa, että suunnittelualueelta ei tunneta kiinteitä muinaisjäännöksiä eikä muita kulttuuriperintökohteita. Alueeseen liittyy kuitenkin paikallista perimätietoa, jonka kaavoittaja on välittänyt maakuntamuseolle 9.10.2023. Sen mukaan Risuharjun itäpäässä, mihin Epilän seurakuntatalo on myöhemmin rakennettu, on 1700-luvulla pidetty markkinoita. Vaikka kaava-alue on suureksi osaksi rakennettu, sen reunoilla on voinut säilyä maanalaisia jäännöksiä markkinapaikasta. Museoviraston ohjeiden mukaan vanhat markkinapaikat ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Tämän vuoksi, mikäli kaava-alueen rakentamattomiin pohjois- tai itäosiin on tarkoitus osoittaa nykyisestä poikkeavaa maankäyttöä, kuten rakentamista tai nykyistä laajempaa pysäköintiä, tulee ko. alueilla suorittaa MRL 9 §:n mukaisesi arkeologinen inventointi, johon kuuluu metallinilmaisimen käyttöä ja koekuoppien kaivamista maaston kannalta sopiviin kohtiin.

Arkeologisia tutkimuksia voidaan tehdä vain lumettomissa olosuhteissa, sulan maan aikana. Tutkimuksissa tulee noudattaa Suomen arkeologisten kenttätöiden laatuohjeita (2020) ja muita Museoviraston ohjeita. Tutkimuksen tekijän tulee toimittaa raportti digitaalisena arviointia varten Pirkanmaan maakuntamuseolle (pirkanmaan.maakuntamuseo@tampere.fi). Arvioinnissa varmistetaan, että tutkimus vastaa sille asetettuja tavoitteita ja laatuvaatimuksia. Raportti toimitetaan arvioinnin jälkeen Museovirastoon, jossa se tallennetaan sähköiseen asianhallintajärjestelmään ja julkaistaan palvelussa https://asiat.museovirasto.fi/. Tutkimusraporttien tiedot tallennetaan myös muinaisjäännösrekisteriin, jonka tietoja voi selata kaikille avoimessa Kulttuuriympäristön palveluikkunassa www.kyppi.fi. Verkossa julkaistava raportti ei saa sisältää yksityishenkilöiden henkilötietoja, esim. maanomistajien nimiä tai osoitteita. Raportin lisäksi museolle on toimitettava kohteiden sijaintitiedot ja rajaukset paikkatietomuodossa. Lisätietoja tutkimusten tilaamisesta ja suorittamisesta saa maakuntamuseolta. Tämä lausunto on liitettävä tutkimusta koskevaan tarjouspyyntöön.

Kaavan luonnosvaiheen aineisto pyydetään toimittamaan Pirkanmaan maakuntamuseolle lausuntoa varten.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta kaava-aineistosta. Suunnittelualue sijaitsee Raholan kaupunginosassa, Suurmäenkadun ja Kappelinkadun kulmauksessa. Tontilla sijaitsee 1951 valmistuneet Epilän seurakuntatalo ja asuinrakennus. Kokonaisuutta on laajennettu vuosina 1971 ja 1987. Tavoitteena on mm. turvata seurakuntasalirakennuksen säilyminen sekä osin korvata ja osin täydentää aluetta miljööseen sopivalla asuinrakentamisella. Tutustuttuaan hankkeeseen maakuntamuseo toteaa seuraavaa.

Epilän seurakuntatalon kulttuurihistorialliset ja kaupunkikuvalliset arvot on tunnistettu rakennushistoriaselvityksessä (Arkkitehtitoimisto NOAN, 2020) ja vuosina 2021-2022 laaditussa Pirkanmaan seurakuntatalojen teemainventoinnissa (Pirkanmaan maakuntamuseo, 2022). Selvitysten perusteella Epilän seurakuntasalin ja siihen liittyvän asuinrakennuksen on suunnitellut arkkitehti Bertel Strömmer. 1970-luvun alussa pääkäyttötarkoituksen muuttuessa kehitysvammaisten päivähuoltolaksi vanhan osan edustalle rakennettiin matala pihakannellinen laajennus. Vuonna 1987 kehitysvammaisten toimintakeskusta laajennettiin vielä tontin länsiosan melko suurella satulakattoisella uudisosalla. Laajennusten suunnittelusta vastasi arkkitehti Jorma A. Sulkava.

Pirkanmaan seurakuntatalot -selvityksessä kohteita on vertailtu keskenään ja luokiteltu rakennukset arvojen ja ominaispiirteiden perusteella kolmeen arvoluokkaan, joista luokka 1 on kulttuurihistoriallisesti arvokkain. Epilän seurakuntatalo on luokiteltu arvoluokkaan 2 (merkittävä). Sen vanhin, seurakuntasalin käsittävä osa on oman aikansa seurakuntataloarkkitehtuurin tunnistettava edustaja, jonka kokonaishahmo ja julkisivut ovat pääosin säilyneet. Suorakaiteen muotoisessa, satulakattoisessa rakennuksessa on vaaleat roiskerapatut julkisivut, alkuperäiset puurunkoiset ikkunat ja punasävyisillä graniittikivillä verhoiltu kivijalka. Arvokkain ja säilynein sisätila on seurakuntasali, jonka keskeisiä ominaispiirteitä ovat mm. avara salitila, kalanruotolimitetty parketti, puuverhoiltu kaareva sisäkatto ja puuviilulla pinnoitetut ikkunapenkit. Vaivatta seurakuntataloksi tunnistettavalla rakennuksella on rakennushistoriallista, arkkitehtonista ja kirkkohistoriallista arvoa. Lisäksi se on kaupunkikuvallisesti merkittävä sijaitessaan näkyvällä paikalla harjun etelärinteellä.

Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että hanke on lähtökohtaisesti mahdollinen ja rakennettua ympäristöä koskevat selvitykset riittävät hankkeen vaikutusten arvioimiseksi. Arvokkaaksi todetulle seurakuntasalin käsittävälle rakennusosalle tulee asemakaavassa osoittaa suojelumerkintä, joka turvaa rakennuksen säilymisen. Määräyksessä tulisi huomioida julkisivujen ilmeen ja materiaalien, seurakuntasalin sisätilan sekä kaupunkikuvallisen aseman säilyminen. Lisäksi tulisi edellyttää muutosten yhteydessä tehtäväksi palauttavia korjauksia. Rakennukselle tulisi osoittaa luonteva, riittävän joustava ja ominaispiirteiden säilymistä tukeva käyttötarkoitus. Piha-alueiden suunnittelussa tulisi myös huomioida seurakuntatalon arvoihin keskeisesti liittyvä ominaispiirre; sen sijainti väljällä, osin luonnontilaisella, mäntyvaltaisella harjun rinteellä.

Tontille hieman taemmas sijoitetulla seurakunnan henkilökunnan kolmikerroksisella asuinkerrostalolla tai myöhemmillä 1971 ja 1987 toteutetuilla laajennuksilla ei selvityksissä ole tunnistettu olevan erityisiä arvoja, joten niiden purkaminen on mahdollista, joskin valitettavaa. Erityisen valitettavaa se on seurakuntatalon pariksi rakennetun ja hyvin alkuperäisen ilmeensä säilyttäneen asuinkerrostalon osalta. Tampereella on kuitenkin säilynyt verraten paljon 1950-luvun kerrostalorakentamista sekä ydinkeskustassa että sen ulkopuolella. Asuinkerrostalolla on myös seurakuntataloa selkeästi vähäisempi kaupunkikuvallinen rooli. Purkamisen myötä häviävät rakennushistorialliset arvot tulee tuoda esille vaikutustenarvioinnissa.

Tontin täydennnysrakentaminen tulisi sovittaa huolellisesti harjun rinteen maastonmuotoihin ja ympäristön kaupunkikuvaan. Lähiympäristön rakennuskanta on pääosin enintään puolitoistakerroksisia pientaloja. Ainoastaan alueen muutamat julkiset rakennukset, Harjun koulu ja Epilän seurakuntatalo, ovat hieman korkeampia, 2-3-kerroksisia. Eteläpuolella sijaitsee maakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö Kaarilan ja Raholan kartanot ja ympäristön asuinalueet, jonka lähimmät rakennukset ovat Harjun koulu ja Gaddin kappeli. Yleiskaavaa varten vuonna 2019 laaditussa Palstoittamalla syntyneet pientaloalueet Tampereella -selvityksessä alue on tunnistettu osaksi Epilän palstoittamalla syntynyttä pientaloaluetta, joka on kulttuurihistoriallisesti arvokas aluekokonaisuus. Alueen ominaispiirteisiin kuuluvat 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun välisenä aikana rakennetut pienikokoiset puutalot. Hankkeen vaikutuksia ja uudisrakentamisen soveltumista ympäristöönsä tulee aineistossa havainnollistaa riittävin havainnekuvin.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseo toteaa, että suunnittelualueelta ei tunneta kiinteitä muinaisjäännöksiä eikä muita kulttuuriperintökohteita. Alueeseen liittyy kuitenkin paikallista perimätietoa, jonka kaavoittaja on välittänyt maakuntamuseolle 9.10.2023. Sen mukaan Risuharjun itäpäässä, mihin Epilän seurakuntatalo on myöhemmin rakennettu, on 1700-luvulla pidetty markkinoita. Vaikka kaava-alue on suureksi osaksi rakennettu, sen reunoilla on voinut säilyä maanalaisia jäännöksiä markkinapaikasta. Museoviraston ohjeiden mukaan vanhat markkinapaikat ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Tämän vuoksi, mikäli kaava-alueen rakentamattomiin pohjois- tai itäosiin on tarkoitus osoittaa nykyisestä poikkeavaa maankäyttöä, kuten rakentamista tai nykyistä laajempaa pysäköintiä, tulee ko. alueilla suorittaa MRL 9 §:n mukaisesi arkeologinen inventointi, johon kuuluu metallinilmaisimen käyttöä ja koekuoppien kaivamista maaston kannalta sopiviin kohtiin.

Arkeologisia tutkimuksia voidaan tehdä vain lumettomissa olosuhteissa, sulan maan aikana. Tutkimuksissa tulee noudattaa Suomen arkeologisten kenttätöiden laatuohjeita (2020) ja muita Museoviraston ohjeita. Tutkimuksen tekijän tulee toimittaa raportti digitaalisena arviointia varten Pirkanmaan maakuntamuseolle (pirkanmaan.maakuntamuseo@tampere.fi). Arvioinnissa varmistetaan, että tutkimus vastaa sille asetettuja tavoitteita ja laatuvaatimuksia. Raportti toimitetaan arvioinnin jälkeen Museovirastoon, jossa se tallennetaan sähköiseen asianhallintajärjestelmään ja julkaistaan palvelussa https://asiat.museovirasto.fi/. Tutkimusraporttien tiedot tallennetaan myös muinaisjäännösrekisteriin, jonka tietoja voi selata kaikille avoimessa Kulttuuriympäristön palveluikkunassa www.kyppi.fi. Verkossa julkaistava raportti ei saa sisältää yksityishenkilöiden henkilötietoja, esim. maanomistajien nimiä tai osoitteita. Raportin lisäksi museolle on toimitettava kohteiden sijaintitiedot ja rajaukset paikkatietomuodossa. Lisätietoja tutkimusten tilaamisesta ja suorittamisesta saa maakuntamuseolta. Tämä lausunto on liitettävä tutkimusta koskevaan tarjouspyyntöön.

Kaavan luonnosvaiheen aineisto pyydetään toimittamaan Pirkanmaan maakuntamuseolle lausuntoa varten.