Pirkanmaan maakuntamuseolle on toimitettu tiedoksi ja mahdollista kommentointia varten otsikossa mainittu kaavahanke. Kaava-alue sijaitsee n. 2,5 km Tampereen keskustasta länteen, Santalahden kaupunginosassa, rautatien ja Rantatien välisellä alueella. Kaavan tavoitteena on mm. tarkistaa asemakaavan käyttötarkoitusmääräyksiä vastaamaan suunniteltua toimintaa sekä poistaa rakennuskohtaiset suojelumääräykset. Maakuntamuseo on tutustunut hankkeen aineistoihin ja toteaa seuraavaa.

Suunnittelualueella sijaitsee kolme selvityksissä kulttuurihistoriallisesti ja kaupunkikuvallisesti arvokkaaksi todettua rakennusta: 1800-1900-lukujen taitteessa rakennettu hirsirunkoinen, ns. Breitensteinin huvila sekä massiivinen, 2-6 kerroksinen, pääosin 1940-luvulla rakennettu punatiilinen Santalahden pahvitehdas ja sen pannuhuone. Rakennukset on suojeltu alueen voimassa olevassa, vuonna 2017 lainvoimaiseksi tulleessa asemakaavassa suojelumerkinnöin, jotka kieltävät niiden purkamisen (sr-7 ja sr-19). Rakennusten lisäksi kaavassa on suojeltu pahvitehtaalta radalle johtava silta sekä tehtaan eteläosan julkisivut (sr/r). Rakennukset ja rakenteet ovat uudistuneella alueella harvoja sen aiemmasta maankäytöstä ja teollisesta historiasta elävästi kertovia kohteita. Lisäksi pahvitehtaalla on todettu olevan maisemallista merkitystä yhtenä Santalahden rakennetun ympäristön maamerkkinä. Suojelumääräykset perustuvat alueen 2006 hyväksyttyä osayleiskaavaa sekä asemakaavaa varten laadittuihin selvityksiin: Santalahden rakennusinventointi 2000 (Rakennuskulttuurityö Kivikenkä), Santalahti, selvitys rakennetusta ympäristöstä 2007 (Arkkitehtitoimisto Hanna Lyytinen) sekä Santalahden maisemaselvitys 2012 (Ramboll Finland Oy).

Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL, 132/1999) mukaan kaavoituksen tulee perustua riittäviin ja ajantasaisiin selvityksiin. Pahvitehtaasta on käytössä ainoastaan 21 vuotta sitten yleiskaavaa varten laadittu rakennusinventointi ja huvilasta lisäksi vuonna 2007 laadittu suppea täydentävä selvitys. Selvitykset poikkeavat toistaan, eivätkä siksi ole tietosisällöiltään vertailukelpoisia. Aiempi selvitys on myös teknisesti vanhentunut, sen valokuvat huonolaatuisia, pienikokoisia ja arvottaminen puutteellista. Rakennusten ympäristö ja niiden maisemallinen asema on muuttunut voimakkaasti viime vuosina, mikä ei käy ilmi selvityksistä. Alueesta onkin syytä laatia ajantasainen, aiempia selvitysten tietoja päivittävä ja täydentävä asemakaavatasoinen rakennetun ympäristön selvitys vaikutustenarvioinnin tueksi. Tarkempia ohjeita saa tarvittaessa Pirkanmaan maakuntamuseolta.

Suojelumerkintöjen poistamista perustellaan rakennusten huonolla kunnolla. Rakennusten kuntoa on tutkittu useaan otteeseen vuodesta 2017 lähtien. Osallistumis- ja arviointisuunnitelman liitteenä olevien kuntoselvitysten perusteella Breitensteinin huvilasta on ensin tehty pääosin aistinvarainen kuntoarvio, jota on myöhemmin täydennetty. Ensimmäisessä, vuonna 2017 tehdyssä kuntoarviossa todettiin huvilassa olevan mm. useita kattovuotoja ja annettiin toimenpide-ehdotuksia vaurioiden pysäyttämiseksi. Kiireellisinä toimenpiteinä mainittiin vesikattovuotojen estäminen sääsuojauksella, pinta- ja kattovesien tilapäiset tehokkaammat poisjohtamiset rakennuksen läheisyydestä sekä romahdusvaarallisen terassin aitaaminen sivullisilta. Pirkanmaan maakuntamuseon tietojen mukaan kiinteistön omistaja ei ole tarttunut toimeen vaurioiden pysäyttämiseksi, eikä rakennusta esimerkiksi ole sääsuojattu kattovuotojen estämiseksi.

Kuntoselvitysten yhteydessä huvilasta on vuonna 2017 otettu neljä näytettä mikrobi- ja bakteeriviljelyä varten. Näytteet on otettu ulkoseinien vauriokohdista ja niissä on luonnollisesti kaikissa todettu kosteusvaurioon viittaavaa sieni- ja bakteerikasvustoa. Muutamista vauriokohdista otetut ja analysoidut näytteet eivät anna kuvaa rakennuksen mikrobivaurioiden laajuudesta, eikä ulkoseiniltä otettujen näytteiden perusteella ole mahdollista arvioida rakennuksen sisäilman mahdollisia terveyshaittoja.

Huvilasta on vuonna 2018 tehty asbesti- ja haitta-ainetutkimus, jossa on otettu ja analysoitu 23 näytettä. Raportin tulosten tulkinta on puutteellinen. Asbestia löytyi vain yhdestä näytteestä. Raja-arvot ylittäviä raskasmetallipitoisuuksia löytyi viidestä maalinäytteessä ja PAH-yhdisteitä kolmesta näytteestä: kellarin hormin pikimaalista, kellarin sokkelin sisäpinnan pikipaperista sekä ulkoverhouksen ja hirsirungon välisestä tervapahvista ja piestä. Raportti on tyypillinen purkamista varten teetetty haitta-aineselvitys ja tulokset iäkkäälle rakennukselle tyypillisiä. Tutkimuksen perusteella ei voida arvioida PAH-yhdisteiden esiintymisen laajuutta ulkolaudoituksen välissä tai rakennuksen hirsirungossa. Raportissa ei myöskään anneta toimenpide-ehdotuksia koskien raskasmetallipitoisuuksia sisältäviä maaleja tai PAH-yhdisteitä.

Pahvitehtaasta ja pannuhuoneesta on niin ikään todettu useita kattovuotoja jo vuonna 2017 kuntoselvityksen laatimisen yhteydessä. Pirkanmaan maakuntamuseon tietojen mukaan myöskään näiden rakennusten vaurioiden pysäyttämiseksi ei ole toimittu riittävän tehokkaasti, sillä rakennuksia ei ole sääsuojattu kattovuotojen estämiseksi. Pahvitehtaasta ja pannuhuoneesta on lisäksi tutkittu mm. betonirakenteiden veto- ja puristuslujuutta ja todettu molempien arvojen olevan nykyvaatimuksiin verraten alhaiset. Kuntoselvityksissä on todettu rakenteiden olevan korjattavissa laajoin toimenpitein vahvistamalla kantavia rakenteita mantteloimalla tai lisäämällä erillisiä kantavia rakenteita (esim. teräsprofiileita).

Rakennusten kulttuurihistorialliset arvot ovat olleet tiedossa vuonna 2000 laaditusta rakennusinventoinnista lähtien ja ne on suojeltu Santalahden osayleiskaavassa sekä alueella voimassa olevassa asemakaavassa. Myös rakennusten kuntohuolet ovat olleet kiinteistönomistajan tiedossa viimeistään vuodesta 2017 lähtien. Pirkanmaan maakuntamuseo pitää moitittavana, ettei rakennusten vaurioitumista ole ponnekkaammin pyritty pysäyttämään, kuten MRL:n pykälät 118 ja 166 edellyttävät. Edellä mainittu, sekä Pirkanmaan maakuntamuseon kanssa jo 17.5.2018 pidetty ensimmäinen työneuvottelu, jossa keskusteltiin samojen suojeltujen rakennusten purkamismahdollisuudesta, vaikuttaisivat viittaavan siihen, ettei kiinteistönomistajan tarkoituksena ole lähtökohtaisestikaan ollut säilyttää kyseisiä rakennuksia.

Käynnistyneen kaavamuutoksen tarkoituksena on mahdollistaa rakennusten purkaminen ja korvaaminen uudisrakennuksilla. Osallistumis- ja arviointisuunnitelman liitteenä oleva viitesuunnitelma on esitelty maakuntamuseolle ensimmäisen kerran  11.10.2018, minkä jälkeen siihen on tehty vähäisiä muutoksia. Viitesuunnitelman perusteella ainoastaan pahvitehtaan ja pannuhuoneen kaupunkikuvallisesti tärkeimmät pohjoissivut säilyisivät ja rautatielle johtanut silta uusittaisiin entisen kaltaisena. Rakennuksiin sitoutuneet rakennusperinteiset ja teollisuushistorialliset arvot menetettäisiin, jos perinteisin menetelmin käsin rakennettu hirsirakennus ja teollisuuskäyttöön rakennetut ja myöhemmin valmistusprosesseja paremmin palveleviksi muokatut tehdasrakennukset purettaisiin. Tehdasrakennusten pohjoisfasadin säilyttäminen olisi lähinnä kaupunkikuvaa palveleva toimenpide, joka ei edistä historiallisen ympäristön ymmärrettävyyttä.

Voimassa olevassa asemakaavassa on osoitettu runsaasti rakennusoikeutta, millä on pyritty kompensoimaan suojeltujen rakennusten kunnostamisesta aiheutuvia kustannuksia. Pirkanmaan maakuntamuseon näkemys on, että liitteenä olevien kuntoselvitysten perusteella rakennuksia ei voida pitää korjauskelvottomina. Rakennukset olisivat kunnostettavissa laajoin toimenpitein, ja koska suojelun kustannukset on kompensoitu aiemmassa asemakaavassa, kunnostamisvaadetta ei voida pitää kohtuuttomana. Kulttuuriarvojen säilymiseksi suojellun rakennuksen kunnostamista voidaan edellyttää, vaikka kunnostaminen olisi kalliimpaa ja haastavampaa kuin vastaavan uudisrakennuksen rakentaminen. Mikäli kaava etenee nyt esitetyn mukaisesti, suojelumerkinnät poistetaan rakennuksilta ja ne puretaan, tulisi myös kaavan salliman rakennusoikeuden määrä arvioida uudelleen.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta Pirkanmaan maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.

Kaavaluonnos aineistoineen pyydetään toimittamaan Pirkanmaan maakuntamuseolle lausuntoa varten.

Pirkanmaan maakuntamuseolle on toimitettu tiedoksi ja mahdollista kommentointia varten otsikossa mainittu kaavahanke. Kaava-alue sijaitsee n. 2,5 km Tampereen keskustasta länteen, Santalahden kaupunginosassa, rautatien ja Rantatien välisellä alueella. Kaavan tavoitteena on mm. tarkistaa asemakaavan käyttötarkoitusmääräyksiä vastaamaan suunniteltua toimintaa sekä poistaa rakennuskohtaiset suojelumääräykset. Maakuntamuseo on tutustunut hankkeen aineistoihin ja toteaa seuraavaa.

Suunnittelualueella sijaitsee kolme selvityksissä kulttuurihistoriallisesti ja kaupunkikuvallisesti arvokkaaksi todettua rakennusta: 1800-1900-lukujen taitteessa rakennettu hirsirunkoinen, ns. Breitensteinin huvila sekä massiivinen, 2-6 kerroksinen, pääosin 1940-luvulla rakennettu punatiilinen Santalahden pahvitehdas ja sen pannuhuone. Rakennukset on suojeltu alueen voimassa olevassa, vuonna 2017 lainvoimaiseksi tulleessa asemakaavassa suojelumerkinnöin, jotka kieltävät niiden purkamisen (sr-7 ja sr-19). Rakennusten lisäksi kaavassa on suojeltu pahvitehtaalta radalle johtava silta sekä tehtaan eteläosan julkisivut (sr/r). Rakennukset ja rakenteet ovat uudistuneella alueella harvoja sen aiemmasta maankäytöstä ja teollisesta historiasta elävästi kertovia kohteita. Lisäksi pahvitehtaalla on todettu olevan maisemallista merkitystä yhtenä Santalahden rakennetun ympäristön maamerkkinä. Suojelumääräykset perustuvat alueen 2006 hyväksyttyä osayleiskaavaa sekä asemakaavaa varten laadittuihin selvityksiin: Santalahden rakennusinventointi 2000 (Rakennuskulttuurityö Kivikenkä), Santalahti, selvitys rakennetusta ympäristöstä 2007 (Arkkitehtitoimisto Hanna Lyytinen) sekä Santalahden maisemaselvitys 2012 (Ramboll Finland Oy).

Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL, 132/1999) mukaan kaavoituksen tulee perustua riittäviin ja ajantasaisiin selvityksiin. Pahvitehtaasta on käytössä ainoastaan 21 vuotta sitten yleiskaavaa varten laadittu rakennusinventointi ja huvilasta lisäksi vuonna 2007 laadittu suppea täydentävä selvitys. Selvitykset poikkeavat toistaan, eivätkä siksi ole tietosisällöiltään vertailukelpoisia. Aiempi selvitys on myös teknisesti vanhentunut, sen valokuvat huonolaatuisia, pienikokoisia ja arvottaminen puutteellista. Rakennusten ympäristö ja niiden maisemallinen asema on muuttunut voimakkaasti viime vuosina, mikä ei käy ilmi selvityksistä. Alueesta onkin syytä laatia ajantasainen, aiempia selvitysten tietoja päivittävä ja täydentävä asemakaavatasoinen rakennetun ympäristön selvitys vaikutustenarvioinnin tueksi. Tarkempia ohjeita saa tarvittaessa Pirkanmaan maakuntamuseolta.

Suojelumerkintöjen poistamista perustellaan rakennusten huonolla kunnolla. Rakennusten kuntoa on tutkittu useaan otteeseen vuodesta 2017 lähtien. Osallistumis- ja arviointisuunnitelman liitteenä olevien kuntoselvitysten perusteella Breitensteinin huvilasta on ensin tehty pääosin aistinvarainen kuntoarvio, jota on myöhemmin täydennetty. Ensimmäisessä, vuonna 2017 tehdyssä kuntoarviossa todettiin huvilassa olevan mm. useita kattovuotoja ja annettiin toimenpide-ehdotuksia vaurioiden pysäyttämiseksi. Kiireellisinä toimenpiteinä mainittiin vesikattovuotojen estäminen sääsuojauksella, pinta- ja kattovesien tilapäiset tehokkaammat poisjohtamiset rakennuksen läheisyydestä sekä romahdusvaarallisen terassin aitaaminen sivullisilta. Pirkanmaan maakuntamuseon tietojen mukaan kiinteistön omistaja ei ole tarttunut toimeen vaurioiden pysäyttämiseksi, eikä rakennusta esimerkiksi ole sääsuojattu kattovuotojen estämiseksi.

Kuntoselvitysten yhteydessä huvilasta on vuonna 2017 otettu neljä näytettä mikrobi- ja bakteeriviljelyä varten. Näytteet on otettu ulkoseinien vauriokohdista ja niissä on luonnollisesti kaikissa todettu kosteusvaurioon viittaavaa sieni- ja bakteerikasvustoa. Muutamista vauriokohdista otetut ja analysoidut näytteet eivät anna kuvaa rakennuksen mikrobivaurioiden laajuudesta, eikä ulkoseiniltä otettujen näytteiden perusteella ole mahdollista arvioida rakennuksen sisäilman mahdollisia terveyshaittoja.

Huvilasta on vuonna 2018 tehty asbesti- ja haitta-ainetutkimus, jossa on otettu ja analysoitu 23 näytettä. Raportin tulosten tulkinta on puutteellinen. Asbestia löytyi vain yhdestä näytteestä. Raja-arvot ylittäviä raskasmetallipitoisuuksia löytyi viidestä maalinäytteessä ja PAH-yhdisteitä kolmesta näytteestä: kellarin hormin pikimaalista, kellarin sokkelin sisäpinnan pikipaperista sekä ulkoverhouksen ja hirsirungon välisestä tervapahvista ja piestä. Raportti on tyypillinen purkamista varten teetetty haitta-aineselvitys ja tulokset iäkkäälle rakennukselle tyypillisiä. Tutkimuksen perusteella ei voida arvioida PAH-yhdisteiden esiintymisen laajuutta ulkolaudoituksen välissä tai rakennuksen hirsirungossa. Raportissa ei myöskään anneta toimenpide-ehdotuksia koskien raskasmetallipitoisuuksia sisältäviä maaleja tai PAH-yhdisteitä.

Pahvitehtaasta ja pannuhuoneesta on niin ikään todettu useita kattovuotoja jo vuonna 2017 kuntoselvityksen laatimisen yhteydessä. Pirkanmaan maakuntamuseon tietojen mukaan myöskään näiden rakennusten vaurioiden pysäyttämiseksi ei ole toimittu riittävän tehokkaasti, sillä rakennuksia ei ole sääsuojattu kattovuotojen estämiseksi. Pahvitehtaasta ja pannuhuoneesta on lisäksi tutkittu mm. betonirakenteiden veto- ja puristuslujuutta ja todettu molempien arvojen olevan nykyvaatimuksiin verraten alhaiset. Kuntoselvityksissä on todettu rakenteiden olevan korjattavissa laajoin toimenpitein vahvistamalla kantavia rakenteita mantteloimalla tai lisäämällä erillisiä kantavia rakenteita (esim. teräsprofiileita).

Rakennusten kulttuurihistorialliset arvot ovat olleet tiedossa vuonna 2000 laaditusta rakennusinventoinnista lähtien ja ne on suojeltu Santalahden osayleiskaavassa sekä alueella voimassa olevassa asemakaavassa. Myös rakennusten kuntohuolet ovat olleet kiinteistönomistajan tiedossa viimeistään vuodesta 2017 lähtien. Pirkanmaan maakuntamuseo pitää moitittavana, ettei rakennusten vaurioitumista ole ponnekkaammin pyritty pysäyttämään, kuten MRL:n pykälät 118 ja 166 edellyttävät. Edellä mainittu, sekä Pirkanmaan maakuntamuseon kanssa jo 17.5.2018 pidetty ensimmäinen työneuvottelu, jossa keskusteltiin samojen suojeltujen rakennusten purkamismahdollisuudesta, vaikuttaisivat viittaavan siihen, ettei kiinteistönomistajan tarkoituksena ole lähtökohtaisestikaan ollut säilyttää kyseisiä rakennuksia.

Käynnistyneen kaavamuutoksen tarkoituksena on mahdollistaa rakennusten purkaminen ja korvaaminen uudisrakennuksilla. Osallistumis- ja arviointisuunnitelman liitteenä oleva viitesuunnitelma on esitelty maakuntamuseolle ensimmäisen kerran  11.10.2018, minkä jälkeen siihen on tehty vähäisiä muutoksia. Viitesuunnitelman perusteella ainoastaan pahvitehtaan ja pannuhuoneen kaupunkikuvallisesti tärkeimmät pohjoissivut säilyisivät ja rautatielle johtanut silta uusittaisiin entisen kaltaisena. Rakennuksiin sitoutuneet rakennusperinteiset ja teollisuushistorialliset arvot menetettäisiin, jos perinteisin menetelmin käsin rakennettu hirsirakennus ja teollisuuskäyttöön rakennetut ja myöhemmin valmistusprosesseja paremmin palveleviksi muokatut tehdasrakennukset purettaisiin. Tehdasrakennusten pohjoisfasadin säilyttäminen olisi lähinnä kaupunkikuvaa palveleva toimenpide, joka ei edistä historiallisen ympäristön ymmärrettävyyttä.

Voimassa olevassa asemakaavassa on osoitettu runsaasti rakennusoikeutta, millä on pyritty kompensoimaan suojeltujen rakennusten kunnostamisesta aiheutuvia kustannuksia. Pirkanmaan maakuntamuseon näkemys on, että liitteenä olevien kuntoselvitysten perusteella rakennuksia ei voida pitää korjauskelvottomina. Rakennukset olisivat kunnostettavissa laajoin toimenpitein, ja koska suojelun kustannukset on kompensoitu aiemmassa asemakaavassa, kunnostamisvaadetta ei voida pitää kohtuuttomana. Kulttuuriarvojen säilymiseksi suojellun rakennuksen kunnostamista voidaan edellyttää, vaikka kunnostaminen olisi kalliimpaa ja haastavampaa kuin vastaavan uudisrakennuksen rakentaminen. Mikäli kaava etenee nyt esitetyn mukaisesti, suojelumerkinnät poistetaan rakennuksilta ja ne puretaan, tulisi myös kaavan salliman rakennusoikeuden määrä arvioida uudelleen.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta Pirkanmaan maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.

Kaavaluonnos aineistoineen pyydetään toimittamaan Pirkanmaan maakuntamuseolle lausuntoa varten.