Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankeesta. Osmonpuiston soittolavalla on tehty kuntotutkimuksia rakennuksen kunnostustöiden suunnittelemiseksi. Tutkimuksissa on selvinnyt rakennuksen huomattavasti oletettua heikompi kunto.

Osmonpuisto on rakennettu puistoksi 1902-11 kaupunginpuutarhuri Onni Karsténin suunnitelmien mukaan. 1900-luvun alussa puistokonsertit olivat koko kansan huvia, jota pyrittiin järjestämään kaikkien saataville. Vuonna 1929 kaupunginvaltuusto myönsi kaupungin musiikkilautakunnan aloitteesta varat ”soittopaviljongin” rakentamiseksi Osmonpuistoon, ja nykyinen laululava valmistui kesällä 1930. Osmonpuiston lavan piirustukset tehtiin kaupungin rakennustoimiston arkkitehtiosastolla. Rakenuksesta haluttiin avoin, jotta musiikki kuuluisi hyvin ympäristöön.

Useimmiten puistokonserteissa esiintyivät työväenyhtyeet, mutta Tammelassa myös Pelastusarmeijan järjestämiä konsertteja oli runsaasti. Puisto oli tammelalaisille tärkeä kohtaamispaikka, ja soittoillat saattoivat muodostua varsinaisiksi kansankokouksiksi. Yleisöä oli parhaimmillaan satamäärin, ja erityisesti työväen soittokuntaa tultiin kuuntelemaan kauempaakin. Laululavojen rakentaminen voidaan nähdä myös osana laajempaa pyrkimystä kohentaa kaupungin ilmettä 1920–1930-luvuilla. Tuolloin kaupungin puistoja kehitettiin monin tavoin mm. hankkimalla julkisia veistoksia ja muistomerkkejä. Tavoitteena oli matkailijoitakin houkutteleva "tehtaitten kaunis kaupunki".

Maakuntamuseo on tutustunut soittolavan betonirakenteista teetettyyn Pilarien ja kattorakenteiden kuntotutkimukseen (23.12.2021, Ramboll Finland Oy) sekä siitä ja aiemmasta kuntotutkimuksesta laadittuun yhteenvetoon korjaustapavaihtoehtoineen (Osmonmäen soittolava, Betonirakenteiden kuntotutkimukset 2021). Selvitysten perusteella lavan kaikkien rakennusosien betoni on heikkolaatuista ja rapautunutta, karbonatisoituminen on edennyt raudoitteisiin asti ja halkeamia sekä kopoa on laajalti. Heikoimmassa kunnossa ovat kattoa kannattavat pilarit sekä välipohja, joiden uusiminen on tutkimuksissa todettu välttämättömäksi.

Toimenpidevaihtoehtoina on esitetty joko soittolavan perusteellista korjausta tai sen uusimista vanhan mallin mukaan, luonnonkiviset alkuperäisosat uudelleen käyttäen. Korjausvaihtoehto käsittää kattorakenteiden ja perusmuurin laajat kunnostukset, perusmuurin sisäpuolisen mantteloinnin, maanvastaisten rakenteiden vesieristyksen ja pilareiden sekä välipohjan uusimisen, mikä edellyttää vaativia työnaikaisia tuentoja. Korjauksen jälkeen rakennelman alkuperäisyysaste jäisi vähäiseksi, ja korjattujen alkuperäisten rakennusosien käyttöikä olisi uusia osien käyttöikää lyhyempi. Edellä esitetyn perusteella maakuntamuseo pitää mahdollisena soittolavan purkamista ja uusimista ulkonäöltään alkuperäistä vastaavana, mutta tarvittavin rakenteellisin parannuksin. Osmonpuiston soittolava on keskeinen osa Osmonpuistoa sekä kaupungin alueen julkisten konserttien ja musiikkihistorian jatkumoa. Yhä alkuperäisessä käytössään olevan lavan historialliseten arvojen säilyttäminen on tärkeää, joten lavan uusiminen on erittäin perusteltua. Lavalla on myös keskeistä kaupunkikuvallista merkitystä sekä osana Osmonpuistoa että Pinninkadun pohjoisena pääteaiheena. Pirkanmaan maakuntamuseo kiittää Tampereen kaupunkia laululavan kunnon huolellisesta selvittämisestä sekä kulttuuritahdosta lavan arvojen säilyttämiseksi käytettävissä olevin keinoin. Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankeesta. Osmonpuiston soittolavalla on tehty kuntotutkimuksia rakennuksen kunnostustöiden suunnittelemiseksi. Tutkimuksissa on selvinnyt rakennuksen huomattavasti oletettua heikompi kunto.

Osmonpuisto on rakennettu puistoksi 1902-11 kaupunginpuutarhuri Onni Karsténin suunnitelmien mukaan. 1900-luvun alussa puistokonsertit olivat koko kansan huvia, jota pyrittiin järjestämään kaikkien saataville. Vuonna 1929 kaupunginvaltuusto myönsi kaupungin musiikkilautakunnan aloitteesta varat ”soittopaviljongin” rakentamiseksi Osmonpuistoon, ja nykyinen laululava valmistui kesällä 1930. Osmonpuiston lavan piirustukset tehtiin kaupungin rakennustoimiston arkkitehtiosastolla. Rakenuksesta haluttiin avoin, jotta musiikki kuuluisi hyvin ympäristöön.

Useimmiten puistokonserteissa esiintyivät työväenyhtyeet, mutta Tammelassa myös Pelastusarmeijan järjestämiä konsertteja oli runsaasti. Puisto oli tammelalaisille tärkeä kohtaamispaikka, ja soittoillat saattoivat muodostua varsinaisiksi kansankokouksiksi. Yleisöä oli parhaimmillaan satamäärin, ja erityisesti työväen soittokuntaa tultiin kuuntelemaan kauempaakin. Laululavojen rakentaminen voidaan nähdä myös osana laajempaa pyrkimystä kohentaa kaupungin ilmettä 1920–1930-luvuilla. Tuolloin kaupungin puistoja kehitettiin monin tavoin mm. hankkimalla julkisia veistoksia ja muistomerkkejä. Tavoitteena oli matkailijoitakin houkutteleva "tehtaitten kaunis kaupunki".

Maakuntamuseo on tutustunut soittolavan betonirakenteista teetettyyn Pilarien ja kattorakenteiden kuntotutkimukseen (23.12.2021, Ramboll Finland Oy) sekä siitä ja aiemmasta kuntotutkimuksesta laadittuun yhteenvetoon korjaustapavaihtoehtoineen (Osmonmäen soittolava, Betonirakenteiden kuntotutkimukset 2021). Selvitysten perusteella lavan kaikkien rakennusosien betoni on heikkolaatuista ja rapautunutta, karbonatisoituminen on edennyt raudoitteisiin asti ja halkeamia sekä kopoa on laajalti. Heikoimmassa kunnossa ovat kattoa kannattavat pilarit sekä välipohja, joiden uusiminen on tutkimuksissa todettu välttämättömäksi.

Toimenpidevaihtoehtoina on esitetty joko soittolavan perusteellista korjausta tai sen uusimista vanhan mallin mukaan, luonnonkiviset alkuperäisosat uudelleen käyttäen. Korjausvaihtoehto käsittää kattorakenteiden ja perusmuurin laajat kunnostukset, perusmuurin sisäpuolisen mantteloinnin, maanvastaisten rakenteiden vesieristyksen ja pilareiden sekä välipohjan uusimisen, mikä edellyttää vaativia työnaikaisia tuentoja. Korjauksen jälkeen rakennelman alkuperäisyysaste jäisi vähäiseksi, ja korjattujen alkuperäisten rakennusosien käyttöikä olisi uusia osien käyttöikää lyhyempi. Edellä esitetyn perusteella maakuntamuseo pitää mahdollisena soittolavan purkamista ja uusimista ulkonäöltään alkuperäistä vastaavana, mutta tarvittavin rakenteellisin parannuksin. Osmonpuiston soittolava on keskeinen osa Osmonpuistoa sekä kaupungin alueen julkisten konserttien ja musiikkihistorian jatkumoa. Yhä alkuperäisessä käytössään olevan lavan historialliseten arvojen säilyttäminen on tärkeää, joten lavan uusiminen on erittäin perusteltua. Lavalla on myös keskeistä kaupunkikuvallista merkitystä sekä osana Osmonpuistoa että Pinninkadun pohjoisena pääteaiheena. Pirkanmaan maakuntamuseo kiittää Tampereen kaupunkia laululavan kunnon huolellisesta selvittämisestä sekä kulttuuritahdosta lavan arvojen säilyttämiseksi käytettävissä olevin keinoin. Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.