212309

Isojakokartassa (1767) kuvatun tontin rakentamiselta säästyneen osan ääripisteet

Isojakokartassa (1767) kuvatun tontin rakentamiselta säästyneet osat.

Rakentamaton kaistale modernin pientaloasutuksen lomassa.

Kaarilan kylässä oli vuonna 1540 kaksi taloa (Suvanto 1988: 192). Kylä kuului Harjun jakokuntaan, jonka asutusta on pidetty suhteellisen vanhana, ehkä 1200-luvulla syntyneenä ellei vanhempanakin (Saarenheimo 1974: 39). 1700-luvulla kyseessä oli Kaarilan rustholli, joka kuului vuodesta 1728 vuosisadan loppuun Gadd-suvulle (Saarenheimo 1974: 237, 238).

Nykyinen Kaarilan kartano sijaitsee Vaakkolammin eteläpuolella Tuurnankadun varrella (päärakennus vuodelta 1887). Tämä sijainti on merkitty jo Kuninkaan kartastoon 1776 - 1805 (”Carlberg”). Helénin ja Seppäsen (2015: 24, 25) julkaiseman 1760-luvun kartan (piirt. Daniel Hall) asemointi vuoden 1946 ilmakuvaan ja siitä edelleen peruskartalle kuitenkin osoittaa Kaarilan aikaisemmassa vaiheessa sijainneen noin 250 metriä lännempänä, Vaakkolammesta lounaaseen nykyisen Kaarilankadun lounaispuolella.

Vuoden 1946 ilmakuvaan vertaamalla Vaakkolammin allas sekä lähistön tiestö ja peltomuodot on kuvattu isojakokartassa tarkasti, joten kartassa ei voi olla suurta virhettä myöskään rusthollin tontin sijainnin suhteen. Isojakokartassa kuvattu sijainti ”kummittelee” myös pitäjänkartassa (1847), jossa nykyistä kartanonpaikkaa ei ole merkitty mitenkään. Mainittakoon, että jo Hans Hanssonin epätarkassa Ylä-Satakunnan kihlakunnankartassa (1650) ”Carla” on isojakokarttaa muistuttaen merkitty Vaakkolammin lounaispuolelle. Vuosien 1946 - 56 ilmakuvissa tämä isojakokartan mukainen rusthollin tontti on suurimmaksi osaksi peltona.

Tarkka sijaintipaikka on nykyisin Kaarilankadusta lounaaseen erkanevan, lehtipuukujan reunustaman ja sorapäällysteisen pihatien varrella ja sen eteläpuolella. Etelässä vanha rusthollin tonttimaa ulottuu melkein nykyisen Hedelmäkadun linjalle. Pihatien luoteis- ja kaakkoispuolella sijaitsee moderneja pientaloja, joiden perusteella rusthollin tontti voidaan suurimmaksi osaksi katsoa tuhoutuneeksi. Rivitalojen välissä sijaitseva puistikko ei päällisin puolin vaikuta voimakkaasti muokatulta, joten kohde on siltä osin arkeologisesti potentiaalinen. Historiallisissa ilmakuvissa tontin länsikulmassa sijaitsee autio, puita kasvava peltosaareke, joka nykyään on em. puistikko-osa. Myöskin edellä mainitun pihatien ja lehtipuukujan alla ja varrella on kapea kaistale, jossa maanpinnan alla on voinut säilyä jotain.