rakennusperinteinen

maisemallisesti keskeinen sijainti

Rakennushistoriallinen arvo – Arkkitehtoninen

Luisukatu 4 on Tahmelan modernia rakentamista edustava kiinteistö. Tontin 1966 rakennetun pienkerrostaloa muistuttavan kahden asunnon asuinrakennuksen arkkitehtuuri, tyyli, muoto ja rakennusmateriaalit ovat säilyneet erinomaisesti alkuperäistä vastaavina.

Ympäristöarvo – Maisemallisesti keskeinen sijainti

Lähelle katulinjaa sijoitetulla melko kookkaalla asuinrakennuksella on kohtalainen merkitys Luisukadun maisemassa.

Arvoalue

Kohde sijaitsee Kaupungin vanhan raja-aidan ympäristön kulttuurihistoriallisella arvoalueella (2012/A0005).

Luisukadun varressa sijaitseva suorakaiteenmuotoinen, loivasti länteen nouseva tontti, jolla kookas pienkerrostaloa muistuttava moderni 1960-luvun lopun asuinrakennus ja pieni osin hirsinen piharakennus.

Tontti on 1930 asemakartan ja vuosien 1946, -56 ja -66 ilmakuvien perusteella ollut paljon nykyistä suurempi, käsittäen myös koillispuolisen Luisukatu 2 tontin (1899 palstoitussuunnitelmassa pastat 69 ja 70). Tonteilla on ollut kahden 1900-luvun alussa rakennetun asuinrakennuksen ja kahden piharakennuksen muodostama pihapiiri. Tontti on jaettu kahtia ja rakennukset purettu 1960-luvun lopulla Luisukatu 4 nykyisen asuinrakennuksen rakennustöiden alkaessa. Aiempaa historiaa ei enää juurikaan ole havaittavissa tontilla.

Luisukatu 4 tontille on 1966 haettu uudisrakennuslupaa nykyiselle Eero Salmisen suunnittelemalle asuinrakennukselle. Tontin piharakennus 002 on osin hirsipintainen, osin pystylaudoitettu, loivan satulakattoinen, kate on profiloitua peltiä, julkisivut punamullattu ja listoitukset valkoiset. Todennäköisesti vanhasta asuinrakennuksesta siirretyt ikkunat ovat koristeelliset, pieniruutuiset. Piharakennusta ei ole inventoitu erikseen sen vähäisen kulttuurihistoriallisen arvon ja kaupunkikuvallisen merkityksen vuoksi. 1970-luvun alussa koillispuolisen naapuritontin asuinrakennus on rakennettu kiinni Luisukatu 2:n asuinrakennukseen.

Kohteen välittömässä lähiympäristössä on vaihtelevaa rakennuskantaa: 1970-luvun pienkerrostaloa muistuttava asuinrakennus, kolme perinteistä Ansionkallion alueen 1900-luvun alun rakentamista edustavaa asuinrakennusta (Töyräskatu 3, Ansiokatu 2 ja Luisukatu 6) sekä yksi 2000-luvun omakotitalo.

Tontin kaakkoispuolella, Luisukadun toisella puolella on rakentamaton, luonnontilainen metsäalue. Siellä on kulkenut Tampereen ja Pohjois-Pirkkalan välinen kaupunginraja. Raja-aidan alue on kulttuurihistoriallisesti arvokas aluekokonaisuus (arvoalue 2012/A0004).

Sorapintainen ajotie pihaan on Luisukadulta, asuinrakennuksen lounaispäädystä. Pääovelle rakennuksen taakse vievät kestopuuportaat ja asfaltoitu pihapolku. Takapiha on nurmipintainen, siellä on muutamia istutuksia ja liuskekivin päällystetty polku. Tontin länsikulmassa on avokalliota. Pihassa kasvaa kookas koivu ja sireeniä sekä muutamia kuusia. Katusivua lukuun ottamatta tontti on rajattu puu- ja verkkoaidoilla. Tontin yleisilme on 1960-70-lukujen omakotitaloille tyypillinen.

Asuinrakennuksen arkkitehtonisten ratkaisujen, kuten julkisivujen aukotuksen, kattomuodon, runkomuodon ja rakennusajankohdalle ominaisten julkisivumateriaalien ja muotojen säilyminen.

Tasakaton tai vaikutelman tasakatosta säilyminen asuinrakennuksessa.

Useiden asuntojen tai vaikutelman useista asunnoista säilyminen asuinrakennuksessa.

Ansionkallion tonteille luonteenomaisen kallion säilyminen pihassa.

- Ansionkallion palstoitussuunnitelma 1899, Toivo Borgenström; Tampereen kaupunki, Kaupunkimittaus, arkisto.

- Ilmakuva-aineisto, Tampere 1946, 1956, 1966. Tampereen kaupunki ja maanmittauslaitos.

- Pohjois-Pirkkala, Pispala, tonttikartta 1930, P.A. Ahomaa (Ahonius); Tampereen kaupunki, Kaupunkimittaus, arkisto.

- Rakennus- ja muutosluvat, Tampereen kaupunki, Rakennusvalvonnan arkisto.

- Viistoilmakuvat, http://www.bing.com/maps (Bird’s eye view).