Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta, jonka tavoitteena on mahdollistaa uhanalaisen taimenen vaellus Pärrinkosken ja Pyhäjärven välillä. Toimenpiteet on pyritty miettimään niin, että niissä olisi mahdollisimman hyvin huomioitu kohteen historialliset arvot ja luontoarvot. Maakuntamuseo on tutustunut aineistoon ja toteaa, että hankealueella sijaitsee muinaismuistolain suojaama kiinteä muinaisjäännös Pärrinkoski (mj-rekitunnus 1000019472). Kyseessä on myllynpaikka. Vanhin tieto paikasta on Turun tuomiokirkon Mustassa kirjassa, jossa Ylä-Satakunnan erämaista mainitaan yhden miehenosan suuruinen Peltolampi vuoden 1450 tienoilla. Se oli eräsija eli yksityinen maanvaltaus metsästystä ja kalastusta varten. Myöhemmin puhutaan Peltolamminsarasta ja -niityistä, ja varhaisin maininta Tammerkosken kylän mailla sijainneesta myllystä on vuodelta 1585. On kuitenkin mahdollista, että mylly on 1500-lukua vanhempi, koska Pärrinkoski oli alueen parhaita myllykoskia. Vielä 1900-luvun alussa kosken alaosassa sijaitsi pärehöylä ja yläosassa mylly. Nykyään maanpinnalle näkyvät rakenteet ovat peräisin oletettavasti 1800-luvun toiminnasta, pääosin myllyrakenteet sijaitsevat koskessa ja kosken pohjoisrannalla.

Alueella on tehty arkeologinen inventointi, jossa olemassa olevat rakenteet on kartoitettu ja tehty ehdotuksia toimenpiteistä.

Suunnitellut toimenpiteet on mahdollista suorittaa seuraavilla ehdoilla:

- Muinaisjäännöksen kivi- ja maarakenteita ei saa rikkoa. Kohteen ympärille on varattava vähintään  2 m suojavyöhyke, jolla ei liikuta koneilla. Ajourat on suunniteltava etukäteen ottaen huomioon kiinteä muinaisjäännös suojavyöhykkeineen.

- Arkeologin tulee valvoa kaivaustöitä

- Muinaisjäännöksen ja suojavyöhykkeen maanpintaa ei saa rikkoa. 

- Ennen töiden aloittamista on varmistettava, että muinaisjäännös suoja-alueineen on merkitty maastoon ja on kaikkien alueella toimivien tiedossa. 

Jos valvonnan yhteydessä löytyy lisää merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä, kaivutyö keskeytetään, paikalla tehdään tarvittavat arkeologiset dokumentointitoimenpiteet ja arvioidaan jatkotutkimusten tai suunnitelmamuutosten tarve (MML 14 §).

Arkeologisia tutkimuksia voidaan tehdä pääsääntöisesti vain lumettomissa olosuhteissa, sulan maan aikana. Mikäli tämä ei ole mahdollista, tulee paikalle järjestää riittävät olosuhteet, esim. kunnollinen valaistus.

Tutkimuksissa tulee noudattaa Suomen arkeologisten kenttätöiden laatuohjeita (2020) ja muita Museoviraston ohjeita. Arkeologisen tutkimuksen tekijän tulee toimittaa raportti digitaalisena arviointia varten maakuntamuseolle (pirkanmaan.maakuntamuseo@tampere.fi). Arvioinnissa varmistetaan, että tutkimus vastaa sille asetettuja tavoitteita ja laatuvaatimuksia. Raportti toimitetaan arvioinnin jälkeen Museovirastoon, jossa se tallennetaan sähköiseen asianhallintajärjestelmään ja julkaistaan palvelussa https://asiat.museovirasto.fi/. Tutkimusraporttien tiedot tallennetaan myös muinaisjäännösrekisteriin, jonka tietoja voi selata kaikille avoimessa Kulttuuriympäristön palveluikkunassa www.kyppi.fi. Verkossa julkaistava tutkimusraportti ei saa sisältää yksityishenkilöiden henkilötietoja, esim. maanomistajan nimiä tai osoitteita. Raportin lisäksi museolle on toimitettava kohteiden sijaintitiedot ja rajaukset digitaalisena paikkatietomuodossa. Lisätietoja tutkimusten tilaamisesta ja suorittamisesta saa maakuntamuseolta. Koska kyse on julkisesta hankkeesta, vastaa muinaismuistolain (295/1963) 15 §:n mukaisesti arkeologisesta tutkimuksesta koituvista kustannuksista hankkeen toteuttaja. Ennen töiden aloittamista valitun toimijan tulee vielä hakea Museovirastolta muinaismuistolain (295/1963) 10 §:n mukainen tutkimuslupa, joka on maksullinen (112 euroa, ALV 0%).

Rakennetun ympäristön ja maiseman osalta Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa seuraavaa. 

Pärrinkosken uoman läheisyydessä, osoitteessa Patamäentie 17, sijaitsee myllärin arviolta 1900-luvun alussa rakennettu asuinrakennus sekä kolme hieman nuorempaa piharakennusta. Pärrinkosken myllypirtti on erinomaisesti alkuperäiset piirteensä säilyttänyt satulakattoinen, nurkkakivien varaan rakennettu asuinrakennus. Pihapiiriä ympäröi suuri ja erittäin edustava, osin ketomainen ja osin puutarhamainen piha vanhoine pihapuineen. Pihapiirillä on erityistä kulttuurihistoriallista merkitystä paikallishistorian ja rakennushistoriallisten piirteidensä vuoksi. Myllypirtin pihapiiri ja koski jäljellä olevine myllyrakenteineen muodostavat ainutlaatuisen maisemallisen ja historiallisen kokonaisuuden. 

Pärrinkosken kunnostussuunnitelmassa kaksi työmaatietä on merkitty kulkevaksi pihapiirin kautta rakennusten molemmin puolin. Kunnostustyön aikana tulee varmistaa, ettei kulttuurihistoriallisesti arvokkaalle pihapiirille tai sen rakennuksille aiheudu vaurioita tai haittaa työkoneiden läpikulusta.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta, jonka tavoitteena on mahdollistaa uhanalaisen taimenen vaellus Pärrinkosken ja Pyhäjärven välillä. Toimenpiteet on pyritty miettimään niin, että niissä olisi mahdollisimman hyvin huomioitu kohteen historialliset arvot ja luontoarvot. Maakuntamuseo on tutustunut aineistoon ja toteaa, että hankealueella sijaitsee muinaismuistolain suojaama kiinteä muinaisjäännös Pärrinkoski (mj-rekitunnus 1000019472). Kyseessä on myllynpaikka. Vanhin tieto paikasta on Turun tuomiokirkon Mustassa kirjassa, jossa Ylä-Satakunnan erämaista mainitaan yhden miehenosan suuruinen Peltolampi vuoden 1450 tienoilla. Se oli eräsija eli yksityinen maanvaltaus metsästystä ja kalastusta varten. Myöhemmin puhutaan Peltolamminsarasta ja -niityistä, ja varhaisin maininta Tammerkosken kylän mailla sijainneesta myllystä on vuodelta 1585. On kuitenkin mahdollista, että mylly on 1500-lukua vanhempi, koska Pärrinkoski oli alueen parhaita myllykoskia. Vielä 1900-luvun alussa kosken alaosassa sijaitsi pärehöylä ja yläosassa mylly. Nykyään maanpinnalle näkyvät rakenteet ovat peräisin oletettavasti 1800-luvun toiminnasta, pääosin myllyrakenteet sijaitsevat koskessa ja kosken pohjoisrannalla.

Alueella on tehty arkeologinen inventointi, jossa olemassa olevat rakenteet on kartoitettu ja tehty ehdotuksia toimenpiteistä.

Suunnitellut toimenpiteet on mahdollista suorittaa seuraavilla ehdoilla:

- Muinaisjäännöksen kivi- ja maarakenteita ei saa rikkoa. Kohteen ympärille on varattava vähintään  2 m suojavyöhyke, jolla ei liikuta koneilla. Ajourat on suunniteltava etukäteen ottaen huomioon kiinteä muinaisjäännös suojavyöhykkeineen.

- Arkeologin tulee valvoa kaivaustöitä

- Muinaisjäännöksen ja suojavyöhykkeen maanpintaa ei saa rikkoa. 

- Ennen töiden aloittamista on varmistettava, että muinaisjäännös suoja-alueineen on merkitty maastoon ja on kaikkien alueella toimivien tiedossa. 

Jos valvonnan yhteydessä löytyy lisää merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä, kaivutyö keskeytetään, paikalla tehdään tarvittavat arkeologiset dokumentointitoimenpiteet ja arvioidaan jatkotutkimusten tai suunnitelmamuutosten tarve (MML 14 §).

Arkeologisia tutkimuksia voidaan tehdä pääsääntöisesti vain lumettomissa olosuhteissa, sulan maan aikana. Mikäli tämä ei ole mahdollista, tulee paikalle järjestää riittävät olosuhteet, esim. kunnollinen valaistus.

Tutkimuksissa tulee noudattaa Suomen arkeologisten kenttätöiden laatuohjeita (2020) ja muita Museoviraston ohjeita. Arkeologisen tutkimuksen tekijän tulee toimittaa raportti digitaalisena arviointia varten maakuntamuseolle (pirkanmaan.maakuntamuseo@tampere.fi). Arvioinnissa varmistetaan, että tutkimus vastaa sille asetettuja tavoitteita ja laatuvaatimuksia. Raportti toimitetaan arvioinnin jälkeen Museovirastoon, jossa se tallennetaan sähköiseen asianhallintajärjestelmään ja julkaistaan palvelussa https://asiat.museovirasto.fi/. Tutkimusraporttien tiedot tallennetaan myös muinaisjäännösrekisteriin, jonka tietoja voi selata kaikille avoimessa Kulttuuriympäristön palveluikkunassa www.kyppi.fi. Verkossa julkaistava tutkimusraportti ei saa sisältää yksityishenkilöiden henkilötietoja, esim. maanomistajan nimiä tai osoitteita. Raportin lisäksi museolle on toimitettava kohteiden sijaintitiedot ja rajaukset digitaalisena paikkatietomuodossa. Lisätietoja tutkimusten tilaamisesta ja suorittamisesta saa maakuntamuseolta. Koska kyse on julkisesta hankkeesta, vastaa muinaismuistolain (295/1963) 15 §:n mukaisesti arkeologisesta tutkimuksesta koituvista kustannuksista hankkeen toteuttaja. Ennen töiden aloittamista valitun toimijan tulee vielä hakea Museovirastolta muinaismuistolain (295/1963) 10 §:n mukainen tutkimuslupa, joka on maksullinen (112 euroa, ALV 0%).

Rakennetun ympäristön ja maiseman osalta Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa seuraavaa. 

Pärrinkosken uoman läheisyydessä, osoitteessa Patamäentie 17, sijaitsee myllärin arviolta 1900-luvun alussa rakennettu asuinrakennus sekä kolme hieman nuorempaa piharakennusta. Pärrinkosken myllypirtti on erinomaisesti alkuperäiset piirteensä säilyttänyt satulakattoinen, nurkkakivien varaan rakennettu asuinrakennus. Pihapiiriä ympäröi suuri ja erittäin edustava, osin ketomainen ja osin puutarhamainen piha vanhoine pihapuineen. Pihapiirillä on erityistä kulttuurihistoriallista merkitystä paikallishistorian ja rakennushistoriallisten piirteidensä vuoksi. Myllypirtin pihapiiri ja koski jäljellä olevine myllyrakenteineen muodostavat ainutlaatuisen maisemallisen ja historiallisen kokonaisuuden. 

Pärrinkosken kunnostussuunnitelmassa kaksi työmaatietä on merkitty kulkevaksi pihapiirin kautta rakennusten molemmin puolin. Kunnostustyön aikana tulee varmistaa, ettei kulttuurihistoriallisesti arvokkaalle pihapiirille tai sen rakennuksille aiheudu vaurioita tai haittaa työkoneiden läpikulusta.