Pajulan kylän vanha keskusta on rajattu säilyneiden piirteidensä sekä historiallisten ja maisemallisten arvojen vuoksi arvoalueeksi. Viimeistään myöhäiskeskiajalla syntynyt kylä on sijainnut nykyisten Pajulanlenkin ja Konttilantien risteyksen tuntumassa, Pajulanjärven länsirannalla. Kylässä on ollut yksi kantatalo, joka on 1590 jaettu Sipiläksi ja Mattilaksi, ja Mattila edelleen 1620 Mattilaksi ja Konttilaksi (alkujaan Uotila). Konttila on vielä 1800-luvun alussa halottu Ala- ja Yli-Konttilaksi. Mattila on jo varhaisessa vaiheessa, viimeistään 1700-luvun loppupuolella, siirtynyt Pajulanjärven itäpuolelle.

Talot ovat siirtyneet vähitellen pois kylätontilta. Viimeisenä siellä on sijainnut Sipilän talo, josta nykyisin on koivua, pihlajaa, katajaa ja erilaisia ketokasveja kasvavalla niityllä jäljellä ainoastaan Sipilän hirsinen riviaitta, maakellari, lohkokivinavetan jäänteet, riihen uunit sekä perinteistä pihakasvillisuutta, kuten juhannusruusuja, sireeniä ja liljoja (D). Niittyä on käytetty laitumena vielä 2000-luvun alussa. Sipilänniitty on mainittu useissa selvityksissä maakunnallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi. Alueella on ainutlaatuinen pitkään jatkuneen asumisen jatkumon tuntu.

Pajulan liikenneolot olivat pitkään alkeelliset. Pajulaan johti vielä 1800-luvun lopulla tie ainoastaan Eräjärveltä. Sen tielinja mukaili nykyisen Pajulanlenkin tielinjaa Pajulasta länteen. Vasta 1900-luvulla ovat muodostuneet alueen nykyiset tielinjat. Pajulan kansakoulu (C) on valmistunut 1924. Koulu sijaitsee puuston suojassa Pajulanlenkistä erkanevan kapean pihatien päässä, korkealla mäellä tien länsipuolella. Kansakoulu toimi kylällä vuoteen 1968 asti. Muita vanhoja ja hyvin ilmeensä säilyttäneitä pihapiirejä ovat Katajisto (entinen Pihlajamäki, A), Yli-Konttilan talon torppa Lehtelä (B) sekä kylän pohjoisreunalla sijaitseva erityisen upea Yli-Konttilan pihapiiri asuin- ja piharakennuksineen. Arvoalueella on siellä täällä peltojen raivaamisesta syntyneitä kivikasoja, peltoraunioita.

Arvoalueella sijaitsevat kulttuurihistoriallisesti, rakennushistoriallisesti ja/tai maisemallisesti merkittävät kohteet:

A. Katajisto (Pihlajamäki), Pihlajapolku 11, 211-492-2-83: Katajisto (entinen Pihlajamäki) on 1931 itsenäistynyt torppa, joka sijaitsee Pajulanjärven rannalla Pajulan kylällä Pihlajapolun varressa. Puuston suojaamalla järveen laskevalla rinnetontilla on puolitoistakerroksinen 1930-luvulla rakennetut asuinrakennus, riviaitta ja karjasuoja. Rakennushistoriallisesti ja sosiaalihistoriallisesti merkittävä pihapiiri.

B. Lehtelä, Konttilantie 17, 211-492-2-12: Läheisestä Yli-Konttilan tilasta 1924 itsenäistynyt torppa, mäkitupa tai itsellisen mökki. Lehtelä sijaitsee Pajulanlenkistä erkanevan Konttilantien varressa, tien länsipuolella. Pihapiiri on merkitty rakennetuksi jo 1899 pitäjänkartalle. Tontilla on huoneen ja keittiön hirsimökki, sauna ja piharakennus sekä nuorempi vapaa-ajan asunto. Pihassa kasvaa mm. omenapuita, koristepensaita ja perennoja. Lähellä on useita peltoraunioita. Rakennushistoriallisesti ja sosiaalihistoriallisesti sekä maisemallisesti merkittävä kohde.

C. Pajulan kansakoulu, Pajulanlenkki 659, 211-492-3-14: Pajulan kansakoulu on valmistunut 1924 ja sen on suunnitellut T. Salervo. Koulu sijaitsee puuston suojassa Pajulanlenkistä erkanevan kapean pihatien päässä, korkealla mäellä tien länsipuolella. Tontti koululle on erotettu rakennusvuonna Kotilahden tilasta. Pihapiiriin kuuluu koulurakennuksen lisäksi kaksi talousrakennusta. Koulun toiminta on lopetettu 1968 ja koulurakennus otettu asuinkäyttöön. Rakennushistoriallisesti ja sivistyshistoriallisesti merkittävä kohde.

D. Sipilä, Konttilantie 14, 211-492-3-86: Pajulan kylän kantatalo Sipilä mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran 1598. Talo on todennäköisesti aina sijainnut viimeistään keskiajalla muodostuneella Pajulan kylätontilla nykyisten Pajulanlenkin ja Konttilantien risteyksen tuntumassa. Paikalla koivua, pihlajaa, katajaa ja erilaisia ketokasveja kasvavalla niityllä on jäljellä Sipilän hirsinen riviaitta, maakellari, lohkokivinavetan jäänteet, riihen uunit sekä perinteistä pihakasvillisuutta, kuten juhannusruusuja, sireeniä ja liljoja. Asutushistoriallisesti ja maisemallisesti erittäin merkittävä kohde.

E. Yli-Konttila, Konttilantie 66, 211-492-2-60: Pajulan kylän kantatalosta halkomisten seurauksena 1620 muodostunut Konttila (eli Uotila) on 1837 halottu edelleen Ali-Konttilaksi ja Yli-Konttilaksi. Yli-Konttila on siirtynyt nykyiselle paikalleen mäelle Pajulan kyläkeskuksen pohjoispuolelle Konttilantien varteen 1900-luvun alussa. Pihapiiriin kuuluu kaksi asuinrakennusta, komea kivinavetta, lukuisia hirsiaittoja sekä muita puisia talousrakennuksia. Pihassa kasvaa iäkästä puustoa ja perinteistä pihakasvillisuutta. Rakennushistoriallisesti ja sosiaalihistoriallisesti erittäin merkittävä kohde.

Raine Raitio, Kuhmalahden yleispiirteinen rakennusinventointi 2001.

Kiinteistötiedot. Maanmittauslaitos, Kiinteistötietojärjestelmä. http://www.ktj.fi/

Längelmäveden seudun historia. 2, Kuhmalahden historia II. Hämeenlinna 1954.

Raitio, Raine: Kuhmalahden historia 3, 1865-1995. Kuhmalahden kunta, 1996.

Suomen maatilat. 2 osa, Hämeen lääni. Porvoo 1931.

Peruskartta 2016 ja ortoilmakuvat. Maanmittauslaitos. http://www.paikkatietoikkuna.fi/

Peruskartta 1965. Maanmittauslaitos. http://vanhatpainetutkartat.maanmittauslaitos.fi/

Pitäjänkartta 1899. Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto. http://digi.narc.fi/digi/

Senaatinkartta 1855. Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto. http://digi.narc.fi/digi/

Isojakokartta 1787-1799. Kansallisarkisto.